Kun on tätä mitä elämän jälkeen, sieluja sun muuta, ei voida tietää...
Mutta asiaan... Muistaako kukaan aikaa ennen kuin synnyit, oon yrittänyt pinnistellä, mutta eipä tule mieleen? Jospa on sellaista kun kuolet pois, eipä ollut kauheata aikaa.
Mutta asiaan... Muistaako kukaan aikaa ennen kuin synnyit, oon yrittänyt pinnistellä, mutta eipä tule mieleen? Jospa on sellaista kun kuolet pois, eipä ollut kauheata aikaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=we494lweRd0
Ei kai kukaan muista, silloin ei vielä ollut olemassa.
Ei ole pystytty todistamaan 100% varmasti että ihminen olisi elänyt muuta kuin sen ainokaisen mitä juuri nyt elää, joka loppuu aikanaan.
Mikä ei ollut olemassa ennen syntymää? Minkä syntymää?
- persoona ei ollut olemassa ennen persoonan syntymää. Se ei voi muistaa vaikka niin väittäisi, sillä se ei kuulu olemassaolon ja muistamisen piiriin. Vain olemassaoleva voi muistaa. Muistaminen on tiedostamista. Persoonan muistamisyritykset pulolestaan eivät ole muistamista, sillä se vain luettelee kuvia joita sen taustalla olevalle tietoisuudelle on näytetty.
Taustalla oleva tietoisuus elää ihmisessä, ihminen ei elä eikä ole elänyt. Ihminen on vain aikaa ja ainetta, joka vain matkii muistia luettelemalla muistkkuvia - ei muista mitään.
Ei ainakaan minulla mitään kuvaa?
Muistan elämäni nykyisestäkin historiasta ja versiosta vain joitain lyhyitä välähdyksiä ja pätkiä.
Eli hukkaan ovat menneet "edelliset elämät" ja niiden opetukset ainakin tietoisessa mielessä jos sellasia on ollut.
Tietysti jotkut tuntemukset voidaan laittaa pseudoillen "edellisten elämien" vaikutusten syyksi, mutta tietoista korrelaatiota en löydä.
Itselläni ei ole muistoa edellisestä elämästä..elämistä.
Tarkimmin tutkittu lienee Shanti Devin tapaus?
Shanti Devin tapaus on tieteelle tosiaan tuttu ja kiusallinenkin, sillä tapausta asetettiin silloin joskus tutkimaan arvovaltainen, myös tiedemiehistä koostuva tutkimus-komissio, joka ei kyennyt löytämään asialle tiedettä tyydyttävää selitystä.
Shanti Devinin kertomukset(ihmisistä, paikoista jne) kyettiin verifioimaan todellisuuteen.
On se harmi ettei itselle ole tapahtunut, eikä ole muistunut ja yleensäkään tapahtunut muuta kuin muutama "paranormaali" kokemus.
Halua olisi kyllä löytynyt kokea "vaikka mitä" eli tietää enemmän ja laajemmin elämästä,,no kun ei ole,,niin ei ole suotu,,juuri sellaisia kykyä,,ainakaan tähän asti.
Maallista elämää on kyllä tullut elettyä vähän joka kantilta ja se tuntuu,,siis arki ja vähän "hurjenpikin arki" hieman jo siksi pitkästyttävältä. :(
'On se harmi ettei itselle ole tapahtunut'
Kuten aiemmin mainitsin, ei minullakaan ole muistoja rajan takaa.
On kylläkin toisenlainen muisto, joka ei varmasti ollut uni ja olen asian muistanut läpi elämän.
Olin n.3- 4-vuotias, leikin ulkona santalaatikolla.kasalla.
Metsänrajalla, joka oli n.40 metrin päässä seisoi intialaiseen asuun turbaania myöten sunnustautunut mieshenkilö ja katseli minua puhumatta kadet rinnalla.
Meillä ei ollut televisiota ja sanomalehtiä en katsellut, joten ei vaikutteita näistä voi olla.
Uni se ei ollut, menin sisälle ja selitin äidille. Äiti kuittasi asian pikkulapsen mieluvituksen piikkiin.
Muistan ilmeenkin, mikä ei ollut pelottava, vain jotenkin toteava. Yhtään sanaa ei tarkkailija sanonut, oli ylväs ja pysty ryhtinen.
Äidin luota tulin uudelleen ulos katsomaan, ei mitään ja sen jälkeen en tätä nähnyt.
Olen elänyt ikäni yksin tämän tiedon'näyn kanssa ja koskaan se ei pyyhiydy mielestäni pois.
Oiskos siinä järkee, että muistais kaiken sen paskankin minkä on kokenut edellisissä elämissään? Traumojakin olis niin paljon, että varmaan tärisis nurkassa. Ei ole oikeastaan siis mitään järkeä siis muistaa. Jotkut saattavat muistaa jotakin, mutta se on harvinaista.
Ihmisissä on eroja ja ne selittyvät sillä, että jokaisella meistä on menneitä elämiä ja keskeneräisiä juttuja vielä näissä elämissämme tehtävänämme. Eikä siihen tarvitse uskoa, sillä ei se aurinkokaan uskon avulla paista. Se vaan paistaa.
Eräs nainen kärsi hyvin voimakkaasta veden pelosta. Regressiossa (eräs hypnoosin muoto) tämä nainen palautettiin menneeseen elämään, jossa hän oli kuollut tsunamissa jollain välimeren saarella yhdessä pienen lapsensa kanssa. Tämä nainen pääsi tuosta pelostaan kun tuo tapahtuma voitiin regressiossa palauttaa hänen mieleensä. Eikä tämä nainen muuten edes usko edellisiin elämiin.
Hypnoosissa voidaan palauttaa ihminen mihin tahansa elämänsä vaiheeseen joista hänellä ei ole juuri lainkaan muistikuvia. On se ihme juttu!
Todisteita alkaa olla jo siinä määrin paljon, että asia alkaa olla aika uskottava. Se on aika looginen juttu muutenkin. Eräs muksu oli kerran kysynyt vanhemmaltaan, että mitä tapahtuu jos hän kuolee? Vanhempi oli sanonut, että ei tiedä. Lapsi oli vaan siihen tokaissut, että miksi sitä ei vaan voi syntyä sitten uudestaan? Niin se lapsenmieli toimii. Loogisen rauhallisesti.
No, osa ihmisistä selvästi tuntee vastenmielisyyttä reinkarnaatiota kohtaan. Aivan kuin vaikka ateisti tuntee jumaliin/jumalaan uskovia uskontoja kohtaan. Kaikki näkemykset tietenkin sallittaan ilman sen parempaa tietoa.Todisteita alkaa kuitenkin putkahdella esiin sieltä sun täältä. Kun aika on kypsä niin salaisuudet kyllä tulevat esiin. Nykytiede olisi tuhat vuotta sitten eläneen ihmisen mielestä varmaankin taikuutta, mutta meille se on hyvin arkista ja moni ei ole siitä edes kiinnostunut. Jonain päivänä näin voi olla myös reinkarnaation kohdalla.
Kolikolla on tässäkin asiassa toinen puoli, näköjään.
Taitavissa käsissä regressioterapia voi purkaa ehdollistumia, kun irrationaalisen pelon aiheuttanut syy palautetaan mieleen. Näin se loogistui asianosaiselle tuossa tekstissä. Pelko kaihtaa ymmärrystä ja loogisuutta. Se haihtuu ymmärryksen valossa.
Taitamattomissa käsissä regressiolla voidaan luoda lisää ehdollistumia ja kärsimystä.
Kun Ilmiö nimetään ensin, vaikka sanalla ´inkarnaatio´ tai ´joku kumma tunne mahassa', tai periaatteessa millä tahansa nimellä mikä kelpaa asiakkaalle ja mikä päästään viittaamaan ilmiöön, niin ollaan alussa. Näin tuota voidaan käsitellä etäältä. Sanoiksi pukemalla ilmiö loogistetaan ja materialisoidaan käsiteltävään muotoon. Tunteelle luodaan keinotekoinen linkki käsitteeseen ja tuon käsitteen kautta operoidaan tunnetta. Näin psykoanalyysissa toimitaan.
Muistumia siis voi käyttää taitavastikin. Herkillä ihmisillä muistumia
pulppuaa alitajunnan keskusmuistista herkemmin välissä olevan suodattimen läpi pintatietoisuuteen. Tällöin niitä on oikeastaan pakko järjestää, jotta voisi hyvin. Freudin sanoin, "kaikki mikä voi purkaantua, purkaantuu" ( Freud viittasi tässä tiedostamattomaan ja miten sitä pulppuaa päivätajuntaan ).
Jep, meikäläisen mielestä elämä pitää elää kuin se olisi ensimmäinen ja ainoa elämämme. Menneeseen ei pidä takertua.
Regressiota pitää käyttää erittäin harkiten. Muistuu mieleeni, kun aikoinaan töllössä Simo Rantalainen regressioitiin menneeseen elämään, jossa hän oli muistaakseni ollut suomalainen sotilas Toisessa Maailmansodassa. Koko touhu vaikutti muutenkin aika sekavalta, enkä oikein vakuuttunut koko jutusta. Olen skeptinen asian suhteen, vaikka pidänkin jälleensyntymistä varsin todennäköisenä.
Itselläni on toki omat "muistoni" tai oikestaan ne on hyvin voimakkaita tuntemuksia jostain mikä on ehkä ollut tai jostain mikä voi olla tulevaisuudessa olevaa. Mikään arkinenhan ei jää edes siihen jälleensyntymismuistiin, koska se ei ole merkittävää ja tärkeää. Ehkä se kaikkein "kovin kama" on se joka siellä vielä jossain muistuttaa itsestään.
Itselläni on ainakin kova huoli siitä selviytyykö, no sanotaan sitä vaikka sitten sielukseni vai tuhoutuuko se? Voinko siis tuhoutua ja kadota kokonaan olemassaolostani?
Eräässä kokemuksessani tunsin hyvin voimakkaasti tunteen, että olen kirottu. Tuohon tunteeseen liittyi hyvin spontaani kielilläpuhuminen jossa huusin jotenkin "Oh my God! I am so sorry!" En ole varma tuosta pyysinkö anteeksi, mutta päällimäisenä oli valtava nöyryyden tunne ja anteeksiannon haluaminen. Tunne oli suorastaan ylimaallinen. Paljon voimakkaampi kuin mikään koskaan tuntemani tunne.
Kyse voi todellakin olla tulevaisuudestani, jossa äidinkieleni on englanti. Olen joku todella vaikutusvaltainen henkilö ja vielä palvottu sellainen. Kaikki menee kuitenkin jotenkin pieleen ja syttyy ydinsota. Olen myös kokenut sellaisen kokemuksen, jossa alan kuulla ääniä, joissa huudetaan pelokkaasti, että joku on hullu, todella hullu. Sitä seuraa voimakas valonvälähdys jota seuraa hiljaisuus.
Ehkä tuo kaikki tapahtuikin jollain toisella planeetalla?
No, ihmiset voi ajatella, että onpa hullun juttuja, mutta sellaisia kokemuksia minulla on vain ollut ja tässä kerroin vain murto-osan niistä.
Eipä ole ainakaan ollut tylsää. Heh!
Kun ajatellaan miten ihmisten alitajunnat noita kaikuja menneestä ja tulevasta käsittelee, niin ei se ole kovin yksiselitteistä. Ainakaan visuaalisen kuvan tasolla. Tunne kertoo paljon enemmän. Ne kuvat ja sanat ovat viitteitä noihin tunteisiin. Voi olla että tuollaisia tapahtumia ei ole koskaan tuossa muodossa tapahtunut. Vain tunnejälki on jäljellä, minkä alitajunta pukee tuonluonteisen ilmiön muotoon.
Olen ollut havaitsevinani että menneisyys ja tulevaisuus on yhdessä nipussa kuin layereina, mitä ne ovat suomeksi, kuin kerroksina, sekoittuen toisiinsa. Visioiden onnistunut tulkinta vaatii kokemusta. Jos ihmiset vois olla ennen heräämistä aamulla täydessä tietoisuudessa, niin väittäisin että monen maailmankuva avartuisi. Näkisivät tapahtumien mahdollisuuksia ja jo tapahtuneita asioita, liittyen pääasiassa henk. kohtaiseen elämään. Sekamelskaahan se ensi alkuun voisi olla, mutta harjoituksen kautta oppisi ymmärtämään mikä on unien luonne ja millaista on unien aika. Erilaista aikaa.
Pieleen menon ajatuksia on kollektiivisessa tajunnassa jäänteinä muinaisilta ajoilta ja muutenkin kun niitä on kuviteltu. Kuvitteluista tulee tosia todellisuuksia kun niitä riittävän paljon kuvittelee. En takertuisi niihin. Kun ajattelee itsepintaisesti että henkinen kehitys menee hyvin niin se menee niin. Koska ajatus toteuttaa itsensä. Ajatuksella tämä maailma on tällaiseksi tehty ja ajatuksen kautta on mahdollista ainakin "oma" henk. kohtainen maailma muuttaa, jos sellaista on.
Olen käsitellyt tuota olemassaoloa myös. Käsitän sen niin että koko olemukselle annan anteeksi, niin kaikki muuttuu oikeaan suuntaan. Järisyttävän paljon on jo muuttunut, ja turhakkeeksi aika paljon olemusta havaittu. Siis edistystä. Tietynlaisen kuoleman kautta se käsittääkseni menee, ja oikealla raiteella ollaan mielestäni kun tätä olemassaoloa mitätöidään anteeksiannon kautta. Anteeksianto neutraloi. Kaikkihan jotka lihakehoon ovat syntyneet ovat jollain tavalla töpeksineet, sillä muutoin tänne ei voisi edes syntyä tai se vaatisi erikoisjärjestelyjä. Meidän ei pidä nuihin jämähtää märehtimään, sillä jotain parempaa oppimaan tänne tultiin.
Meillä immeisillä on kyllä hyvin erilaisia käsityksiä tämän kehon todellisuuden asteen luonteesta ja mikä on totta, mikä ei. Se meillä on pieninä vivahde-eroina ainakin. Jotkut ei synny maan planeetan tiheimpään osioon koska eivät koe sitä totena tai eivät koe sitä lainkaan. Ihmettelevät vain että mistä nuo toiset oikein puhuvat ja miksi käyttäytyvät noin??
Tylsää ei tosiaankaan ole ollut. Telkkaria, tietokonepelejä ei tarvi eikä videoita eikä mitään ylimääräistä jännitystä. Elämässä on sitä aivan tarpeeksi itsessään vaikka vain paikallaan tuolilla istuisi.
Sen minkä käsittää korkeimmaksi jumaluudeksi, niin sen mietisely auttaa. Unohtaa itsensä ja kuolee sillä tavalla vähitellen kokonaan pois. Ja tietty aktiivinen itselle anteeksianto auttaa, ja tämä koskee kaikkia puolia ihmisessä. Käsitän niin että ihminen tarvitsee niinkauan anteeksiantoa kuin kokee vähäisimmässäkään määrin erillisyyttä mistään.
Minua on auttanut erittäin paljon se ajatus, että Elämä on, mitä tästä pikkuisesta. Elämä on kuitenkin ja sepitää huolen. Silloin kaikki on hyvin. Kaiken turhan pitääkin mennä menojaan, on osattava vähän irrottaa.
Maailma on jännä paikka. Harmi, että niin monet eivät sitä niin näe. Maailmassa olis rauha ja rakkaus jos sen kaikki vain pystyisivät näkemään.
Olen lapsesta saakka ollut hyvin kiinnostunut kaikesta. Niin materiallisista , kuin henkisistäkin ilmiöistä. Joskus pari kymppisenä menetin hetkeksi kuitenkin kiinnostuksen kaikesta, mutta löysin sen onneksi uudelleen. Itsetuhoisiin kausiini on liittynyt hyvin paljon negatiivisiakin kokemuksia. Syvä itsehalveksunta ja kelvottomuuden tunne on melkein koitunut tuhokseni tässä elämässäni. Olen tehnyt aiemmissa elämässäni pahoja virheitä, mutta kuitenkin tuntenut, että mitään niin pahaa virhettä ei voi tehdä, mikä johtaisi olemassaolomme täydelliseen tuhoon. Armo ja Jumalan rakkaus on sen kohdalla suurin, joka on tehnyt eniten pahaa.
Eikä niitä oikeasti pahoja ihmisiä ole olemassakaan. Jokainen on yhtä heikko ja tietyissä olosuhteissa tuo heikkoutemme voi saada valtavat mittasuhteet ja aiheuttaa suurta tuhoa kärsimystä ihmiskunnalle.
Ja ihmisen pitää kokea myös niitä negatiivisiakin kokemuksia, jotta vahvistuisimme, ymmärryksemme, viisautemme lisääntyisi ja empatiakykymme muita kohtaan kasvaisi. Harmi, että nykyihminen juoksee lähinnä rahan, vallan ja seksin perässä. Turruttaa mielensä ja kuolee tyhmempänä kuin syntyi. No, kaikki se saattaa kääntyä vielä jonain päivänä toisin. Merkkejä siitä on jo ilmassa.
Ehkä kaikkein parasta mitä voi ihmiselle sanoa on se, että tapahtuipa mitä tahansa, niin ei ole mitään hätää! :)
Kun muistamme alkuperämme niin herää myös vääjäämättä jälleensyntymismuisti. Se ei ole kuvapankkeihin perustuvaa näennäismuistia. Jälleensyntymismuistion avulla voimme todeta miten on edistys mennyt eteenpäin. Jälleensyntymismuisti koskee vain psykologista olemusta ja sen elämää, joka on näennäistä henkisen olemuksen näkökulmasta.
Muistiin ja ajatukseen takertuminen on jälleesyntymisen syy. Mikä jälleensyntyy? Ei ainakaan henkinen olemus. Näennäispersoonat heitetään syntymään.
Tällaista näennäispersoonaa Shanti Devikin "muisti". Persoona nimeltä Shanti Devi syntyi ennen kuin hänen entinen persoonansa oli kuollut, siksi tuo tarkka muistuma. Hän ei muistanut henkisen olemuksen kautta, merkityksiä ymmärtäen, mikä on todellista muistia.
On erotettava muistuma ja oikea muisti. Oikea jälleensyntymismuisti henkisen olemuksen kautta sisältää ymmärryksen ilman kuvia persoonien luonteesta. Kuvat ymmärretään ja niiden suhde muiden elämien ja kokonaisprosessin suhteen.
Oikea jälleensyntymismuisti muistaa aina myös eteenpäin tulevaisuuden. Se ei ole koskaan yksisuuntaista niinkuin alemman tason psyykkinen muisti.
Persoona ego muodostuu kirjaimellisesti kokoonkäpertyneestä ajasta.
Kuolematon syntymätön olemus ei ole ajassa. Se kokee aina kokonaiskuvan ja miten yksittäinen teko / persoona / ruumiistus vaikuttaa kokonaisprosesssiin. Se kykenee muistamaan ne asiat jotka ovat siihen tarttuneet, eli vain sitä kehittäneitä asioita abstraktioina. Se ei muista sellaisina kuvina joihin olisi mahdollista takertua kiinni kuin kärpäspaperiin.
Kun ihmiset kertovat inkarnaatioistaan kuvina niin sellaista muistumaa sanotaan epäolennaisen muistamiseksi. Tällöin syntyy lisää takertumaa helposti ja sivupersooniin juuttumista. Herättävät menneitä koostumia (persoonia) eloon, ja se on suuri synti - jälleensyntymisen syy - jos niistä koostumista ei päästetä irti.
Siksi oikea alkuperän muistaminen on turvallista. Alkuperämme muistaa vain hyödylliset asiat ja nekin abstraktioina, joten sen on mahdotonta olla muuta kuin rauhallinen.
New agerit ovat suunnattoman ihastuneita kahteen asiaan:
1. energiaan
2. inkarnaatioihin
Nuo kummatkaan eivät kerro todellisuudesta vielä mitään. Ajattomuudessa ei ole energiaa eikä inkarnaatioitakaan. Eikä jälleensyntyjiä. Se on iankaikkisen muuttumaton perustus tämä mihin MINÄ OLEN absoluuttisesti viittaa.