Ajatuksena on pyrkiä diakoniakoulutukseen ja mietityttää sellainen, että kuinka kirkon piirissä suhtaudutaan, jos vaikka rukoillessa ei ristikkään käsiään kuten yleensä kristillisessä kirkossa tehdään, vaan laittaakin ne yhteen kämmenet vastakkain, kuten itämaissa on tapana, niin katsotaanko sellaista tuomitsevasti ja oudoksuen? Entä jos kirkontyöntekijä harrastaa meditointia (suomeksi sanottuna "hiljentymistä/syvämietiskelyä"), miten sellaiseen suhtaudutaan? Vaikka eipä se kai tulisi käytännössä ilmi ellei siitä erikseen mainitse. Miten kirkon piirissä yleensä suhtaudutaan erilaisiin raamatun tulkintoihin? Vai tarvitseeko omaa henkilökohtaista vakaumustaan sen kummemmin selvitellä kenellekään?
Kirkontyöntekijöiden näkemyksiä kaipailisin
kysynpä nyt
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käypä kyselemässä "kirkko kuulolla" -palstalla.