Entäpä jos, jos tuohon cityn torille laskeutuisi
lentävä härveli jonka matkustajat olisivat meitä
vaikkapa 100 miljoonaa vuotta edellä
kehityksessään. Sitten nämä härvelin matkustajat
kertoisivat että meidän kokemamme maailma
on "vain" 4d-projektio heidän taskunintendossaan
ja että eipä tässä sen kummempia, heittäisivät
vielä nintendon käyttöohjeet torille ja sitten jo
lensivätkin puis. Mitenkä olisi, syntyisikö
tälläisestä uusi nintendo-uskonto, vai mitä
kummaa päissämme sitten tapahtuisi, turhautuisiko
tiedemaailma ? Olisiko uuden jumalamme nimi
Nintendo ja siitä sitten etsisimme monenmoisia
syvyyksiä? Outoja,ko olisivat näin "herrojen"
tiet ?! Onko näin jo tapahtunut ?
lentävä härveli jonka matkustajat olisivat meitä
vaikkapa 100 miljoonaa vuotta edellä
kehityksessään. Sitten nämä härvelin matkustajat
kertoisivat että meidän kokemamme maailma
on "vain" 4d-projektio heidän taskunintendossaan
ja että eipä tässä sen kummempia, heittäisivät
vielä nintendon käyttöohjeet torille ja sitten jo
lensivätkin puis. Mitenkä olisi, syntyisikö
tälläisestä uusi nintendo-uskonto, vai mitä
kummaa päissämme sitten tapahtuisi, turhautuisiko
tiedemaailma ? Olisiko uuden jumalamme nimi
Nintendo ja siitä sitten etsisimme monenmoisia
syvyyksiä? Outoja,ko olisivat näin "herrojen"
tiet ?! Onko näin jo tapahtunut ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Nokian osakkeitten arvo saattaisi entisestäänkin
laskea.
...käydä niin että ihminen kehittäisi siitä
kohtaamisesta uuden uskonnon...
Mikä takaa ettei niin käynyt edelliselläkin
kerralla??
Jumala on mielestäni kaiken takana mutta ovatko
uskovat 110% varmoja että ovat ymmärtäneet asian
oikein??
R.
Milloinkas se oli se edellinen kerta kun
lentävästä härvelistä kävivät niitä nindentojaan
esittelemässä?
Vai kerrottiinko siitä pikku kakkosessa, kun on
jäänyt katsomatta?
Siinähän joskus mentiin aika härveleillä.
Meitä viedään kuin pässejä narusta.(itse itseämme
viemme,kö) Noh, ehkä tästä "aikuistumme", joskus,
ja teemme itse itsellemme selväksi että eipäs
oikein tiedä, tai en ainakaan voi kauheesti
sanoa. Elänpähän "vain", ja se sentään on jotain,
ninhän ne muutkin elukat tekee. Siinä lienee joku
viisaus ?! Elämä !
...ei kannta uskoa, vaikka tämmöisiä "olioita"
tulisikin, ei silti välttämättä kannattaisi uskoa
heitä. Ufoja on pyörinyt maapallolla jo vuosi
kymmeniä, tehden sieppauksia(mielikuvitusta?) ja
seksuaalisia kontakteja ihmisten kanssa. Myös
kaikenlaisia lääke tieteellisiä kokeita on tehty,
näissä kokeissa on kuitenkin myös se kummallisuus
että ne ovat nykyaikaisia! Kuinka tuhansia vuosia
meistä edellä olevat oliot voisivat tehdä
nykyaikaisia kokeita! Ufoissa on myös se
erikoista että ne puhuvat yhtä ja toista: Monet
ufot kertovat muka tietoa siitä kuka Jeesus
todella oli, mutta tieto on usein ufojen kesken
hyvin ristiriitaista, eikä kukaan ufo tunnusta
jeesusta jumalan pojaksi. Ufojen
salaperäisyydestä ja järjettömästä
käyttäytymisestä voisi päätellä että ne ovat
demoneita. No, mitä kantaja muilla kristityilla
on ufoista?
sinullapa on niin paljon mielenkiintoisia
tietoja, eikö kannattaisi vaikkapa kirja
kirjoittaa ? Älä pidä kynttilääsi vakan alla.
Onko sinulla kenties henkilökohtaisia kokemuksia
näistä mainitsemistasi asioista, kun noin
tarkkaan tiedät asioita ja olet niin vakuuttunut
niiden todenperäisyydestä ?
Minä olen täällä tässä vain esittänyt yhden
hypoteettisen kysymyksen ja pohdituttanut sitä
sitten mitä meidän päässä tapahtuisi.
Arvioni tässä onkin että siellä päissä kyllä
vilkkuu ja tapahtuu ihan omasta takaa sen verran
että hypoteettista kysymystäni on turha tässä
isommin pohtia.
Kuka avaruus olio nyt noin pimahtanut olisi? En
minä ainakaan uskoisi mihinkään nintendo jumalaan
vaikka jotkut avaruus oliot rupeaisivat siitä
meille puhumaan. Jotain rajoja siihen uskoonkin!
Saattaisihan olla että nuo oliot olisivat
karanneet toisen planeetan mielisairaalasta! Ja
kaiken laisia hulluja sitä ihmiset uskoisivat!
Onko näin jo käynyt kuten kuvailit ja
planeettamme on nykyään se sairaala ?
ola pelottavan paljon lähempänä totuutta kuin
uskotkaan. ;=)
Katsoppa vaikka keskusteluja. ;DDDD
eipä tuollaisesta kannata kiihottua enempiä,
tohtori on kuulemani mukaan jo matkalla !
Maailma on tietysti sen näköinen kun on sen
asukit, katsotaan peiliin kansalaiset! Meistä
jokainen on se kaikkeista pahin rikollinen ja
syntinen jos oikein katsotaan. Jotkut reppanat
vain sitten päätyvät tekemään niitä pahoja tekoja
myös käytännössä. Ja miksikö, siksi kun me kaikki
olemme sellaisia tekopyhiä paskoja. Kädestä
kiinni vaan ja laidan yli, ajoissa !)))
Kysymys onkin siinä, että kun Jeesus tulee
takaisin maan päälle, löytääkö Hän täältä uskoa.
Sitä uskoa, joka tulee osattomasta armosta,
Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja joka on
meidän kaikkien omaksuttavissa, kun vain nöyrymme
Jumalan puoleen, tunnustamme että olemme Hänen
luomiaan, meillä ei ole elämää itsessämme, vaan
ainaoastaan niissä armolahjoissa, mitkä hän meile
suo. Se on kysymys mitä kannattaa pohtia ja mikä
ei pimennä eikä kuluta kallista Jumalan aikaamme
turhuuteen.
Eihän ole kiva, jos Jeesus kun tulee maan päälle
löytää meistä vain omaa itsemme korostelun halua,
jossa kaikenkarvaisilla mielemme oikuilla pyrimme
vain tuomaan itseämme esille, osoittamaan että
olemme tietäväisempiä ja nokkelampia kuin
kanssaihmisemme ja saatamme heitä katsella
alaspäin, mutta emme pysty heille mitään
antamaan, emme luoda heille luottamusta ja
kiintymystä itseemme.
Ellemme nyt huomaa tuota omaa tyjyyttämme,
touhumme tarkoituksenmukaisettomuutta, niin
viimeistään Jeesus siitä huomauttaa, että olet
käyttänyt elämästi aivan väärien tunteitten ja
tuntemusten vallassa. Rakentanut itseäsi tavalla,
joka ei ole ollut kenellekään rakennukseiksi,
eikä itsellesi millään tavalla hyödyksi. On
tuottanut ainoastaan tuskaa ja kärsimättömyyttä
toisia kohtaan. Ei hyvä se.
tämä on sinun uskosi ja hyvä se on sinulle
varmaan niin.
Mitäs on tämä juttu; "Eihän ole kiva, jos Jeesus
kun tulee maan päälle löytää meistä vain omaa
itsemme korostelun halua, jossa kaikenkarvaisilla
mielemme oikuilla pyrimme vain tuomaan itseämme
esille, osoittamaan että olemme tietäväisempiä ja
nokkelampia kuin
kanssaihmisemme ja saatamme heitä katsella
alaspäin, mutta emme pysty heille mitään
antamaan, emme luoda heille luottamusta ja
kiintymystä itseemme."
Pitääkö tääsä jotain kivaa olla ??? Väitätkö sinä
että esim. minä olen jotenkin ylen nokkela ja
jonkun yläpuolella kun tahdon vain
minäkin "totuutta" etsiä? Tämä totuuspeli
kiinnostaa ilmeisen monia, eri asia jääkö
etsimisessään "puolitiehen", no tuo nyt oli ehkä
huono sana mutta kun siltä joskus TUNTUU ! (Vai
onko kenties sinulla itselläsi ehkä rakkauden
puutetta elosi tiellä ja sitä sitten
oikein "taivaalle" mielessäsi projisoit ?)
En voi siinä sinua auttaa, kerroin täällä yhden
tarinan onnesta ja se on tekopyhien toimesta jo
näköjään poistettu. Siinä oli liikaa vissiin
seksiä, sitä jumalan luomaa parasta antia. (Hei,
meitä sensuuroidaan, apua, salaliitto !)))
Entäs tämä viestisi loppuosa???
"Ellemme nyt huomaa tuota omaa tyjyyttämme,
touhumme tarkoituksenmukaisettomuutta, niin
viimeistään Jeesus siitä huomauttaa, että olet
käyttänyt elämästi aivan väärien tunteitten ja
tuntemusten vallassa. Rakentanut itseäsi tavalla,
joka ei ole ollut kenellekään rakennukseiksi,
eikä itsellesi millään tavalla hyödyksi. On
tuottanut ainoastaan tuskaa ja kärsimättömyyttä
toisia kohtaan. Ei hyvä se."
Mikä tai kuka muu täällä tyhjiä touhujaan touhuaa
jos ei ihminen, haloo ? Pitäisikö, minun,kin
rakentaa eloani yhden tiedon varaan, minä tutkin
kaikkea ja otan hyvän niistä sitten kun sen ensin
poltan miljoonassa asteessa ja katson jäikö
mitään jäljelle. (Tiedän kyllä
hoivaamisvietistäkin jotain sillä olenhan tuore
isä.)
Olenko siis tuottanut tuskaa ja kärsimättömyyttä
siinä? Jaa että,kö vielä jonkun lapsenusko hieman
järkkyy, sanot; "ei hyvä se". Tuo on sinun
tunnetta josta ei voi keskustella. Sori kauheesti
jos olen jonkun heikon viidakkoon eksyttänyt,
heikot eksyy aina jokatapauksessa, TUNTUU ?!
Haluan vain yleensäkin tuoda näkökantoja joita
jokainen kuitenkin joskus miettii, eipähän sitten
tule "jumalan tuomio" olo kun tietää että ei ole
ainoa joka noita "vääriä ajatuksia" ajattelee,
tai jotenkin noin. Ääh, poika huutaa, taas...
Niin...
Sitä paitsi mitä sinä minun kokemuksistani tiedät
ja olet analysoimaan, en minä täällä mitään
tuulesta temmattuja jutskia kevytmielisesti
latele. TUNTUU ! Yritän, huomaa, yritän kyllä
punnita juttujani, vastuu on aina lukijalla,
mitäs meni lukemaan. (Menkööt heikkopeikot
pimeään kaappiin ja kaapin ovi lukkoon.) Jo se
että joku täällä,kin liikuskelee ja lueskelee
osoittaa että tiedonhalu kuten myös epäilykset
nilloin mistäkin vaivaavat jokaista meitä
heikkopeikkoa. Paitsi pohjoiskoreassa !)))
(Luulen että jutskat ja tuskat hieman helpottaa
kun vielä seuraavat 2000 vuotta jeesusta
odotellaan. Siis luulen, luulen, luulen ja äänen
päässäni ma kuulen...tunteita ja tuoksuja.
PROVOKAATIOTA!)
Hieno ilma, nyt menen sienimetsään, hiiop!
(Olen opetellut tuntemaan kaikki myrkkysienet ja
kerään vain tuntemiani sieniä!)
Ps. Älähän sie masennu, elämä on elämistä varten!
Ei ollut kyse siitä rakennatko uskovia. Eivät he
tarvitse jaarittelujasi, heillä on hieman
parempaa sanaa. Kyse oli siitä, että pystykö
rakentamaan tuntuvassa viisaudessasi elämässä
niitä, joilla on samankaltainen sielu. Siis
rakentamaan omassa tietämyksessäsi, ei siinä että
kerrot jotain uskosta tai uskovista.
Olisi sama, jos pappi saarnapöntöstä ei kertoisi
mitään Jumalasta tai Jeesuksesta, vaan kertoisi
siitä mitä elämää nuo jumalattomat tuolla
ulkopuolella viettävät. Ravittuisiko seurakunta
siitä. Saattaisi ehkä tuntea omahyväisyyttä,
mutta ei kokea mitään Jumalasta. Ehkä
tälläisiäkin saarnajia on, ihminen voi keksiä
mitä tahansa.
Fantasiat ovat hyviä silloin, kun ne ovat
todellisia, kun ne opettavat sitä mikä meissä on
ja millaisia me olemme. Jos ne ovat vain
mielikuvituksen tuotetta, ehkä kokemattomuuden ja
tietämättömyyden siivittämiä, eivät ne anna
kenelläkään mitään. Voivat vain luoda vääriä
mielikuvia, jotka jossain vaiheessa paljastuvat,
että eihän tämä ollutkaan sellaista kuin apinat
sen sanovat tekevänsä.
Kovuuden näyttäminen sanoilla ei välttämättä ole
kovuutta, vaan se on sitä oman itsensä
pelkäämistä, oman pehmeytensä ja avuttomuutensa
pelkäämistä elämän edessä, jota ei voi eikä pysty
kirjoittamalla selventämään. Sitä täytyy elää.
Onnea sienimetsälle, unohda siellä kaikki
kirjoitelmasi ja nauti Jumalan luonnosta ja Hänen
antamistaan sienistä. Kuule kuinka metsässä on
Jumalan rauha, kuinka harmooninen ja kaunis se on
jokaiselta osaltaan. Vain rauhoittuneena, itsensä
ja viisautensa unohtaneena siitä voi nauttia.
Muuten se on oman rauhattomuuden tyysija, josta
haluaa nopeasti pois omia mietteitä kehittelemään.
Hyviä sieniä ovat tatit ja haperot, ne eivät
vaadi ryöppäystä, niissä ei ole myrkkyä ja kaikki
ovat syötäviä. Muutamat niistä ovat kitkerän
makuisia, mutta eivät myrkyllisiä. Niissä
erehtymisen mahdollisuus myrkkysiniin on myös
vähäinen. Haittapuolena on niiden nopea
pilaantuminen, matoontuminen ja ne kannattaa jo
metsässä veistellä ettei kanna kotiin mahdonta
määrää pilaantunutta tavaraa.
Jos laiskuus iskee niin voihan käydä torilla
sienessä. Siellä valikoima on suppeampi, mutta
saalis varma. Ja ellei sieni maistu, niin eikös
nyt ole myös nahkiaisten aika ja niitä tarjolla?
kaipaa jaarittelujasi, et etene jaaritteluissasi
mihinkään, käytät vain aina tuota
itsekorjaantuvaa eksoottista raamattuliimaa joka
paikassa ja peli on meikäläisen osalta menetetty,
sääli !
"Kvanttimekaniikka on minulle mysteeri - sinun
tietoisuus on minulle mysteeri, ehkä ne ovat sama
mysteeri"?
Sienet oli kuivununeet jumalien auringon
paahteessa ja sade olisikin nyt paikallaan.
Ajattelin seuraavaksi pitää pienet
sadetanssijaiset ja koko Turku hukkuu veden alle.
Sillähän se turun tautikin tulee sitten hoideltua
laakista!
Ps. Monimutkaisiin ongelmiin on olemassa
yksinkertaiset, helposti ymmärrettävät väärät
vastaukset!
Onnellisuus on vain hetkittäinen unohduksen
tunne. Onnellisuus on oikeastaan pelkästään..
sama kuin rakkaus, joka on sitä, että toinen
ihminen saa sinut hetkeksi unohtamaan mitä kaikki
on. Ja onnellisuus on vähän sama asia. Kai sitä
on onnellinen silloin kun unohtaa todellisuuden.
Ja mitä on todellisuus, sitä mitä päivittäin elää.
Eli SINÄ kirjanoppinut, SINÄhän olet ihan
selvästi, onnellinen ja yleistäjä !)))
Kippis ja unohdus...! Nahkiaisia en suuhuni
pistä ! Kiitos sienivihjeistä!
Miksi olutta on parempi juoda pullosta kuin
lasista? Koska etiketistä on aina hyvä pitää
kiinni. Niin myös täällä netissä ja
kuulemiin, ...klik
...tuut...tuut...tuut..tuut
"sama kuin rakkaus, joka on sitä, että toinen
ihminen saa sinut hetkeksi unohtamaan mitä kaikki
on."
Kyllä se tuollaisen rakkauden etsimisessä, joka
saa kaikki unohtamaan on kauhea työ. Saa siinä
sieniä syödä- ehkä jonkun myrkkysienenkin- ja
olutta kittailla että se rakkaus löytyy ja
ylläpysyy.
Jumalan rakkaus taasen avaa silmät, se saa
rakastamaan kaikkia. Niitäkin, jotka eivät auta
unohtamaan yhtään mitään, vaan kipeästi
muistuttavat kaikista olemassaolevista asioista.
Miksi todellisuus pitää unohtaa. Siitähän pitää
nauttia Jumalan hengessä ja totuudessa.
Pahasti olet nyt eksynyt ja viisautesi
tylsistynyt. Kipi kapi kirjastoon, yliopistoon,
kirjoituskurssille tai mihin vaan, jotta viisaus
tulee tyköösi ja et etsi elämästä tuollaista
narkomaanin unelmaa.
jäänyt itse täysin ilman RAKKAUTTA kun niitä
pölyisistä kirjoistasi vain haet, elä hyvä
ihminen elämää eläkä niitä opuksias halaile.
Kylläpäs sitä nyt ollaan tänään pahalla päällä,
onko pimpsalodjun puutetta vai oletko syönyt
pilaantuneita nahkiaisia ? Rakkaudella vaan tässä
jatketaan, hiii o hoi ! Vau, nam nam nam...Tänne
päin tytöt, jihuu...!
Luin silloin paljon ja yritin kaikkea
epätoivoista kirjoitella silloin kun olin
samanlainen kuin sinä nyt.
Nyt sana on elämä ja todellisuus. Mitään siihen
lisäämättä ja mitään siitä pois ottamatta.
Käytännölliset rakkauden työt muuten väsyttävät,
tekevät toimeliaisuuden tärkeäksi ja saavat
tyhjänpäiväisen höpötyksen tuntumaan elämälle
tosi vieraalta.
Rakkautta muuten tulisi osoittaa senkin jälkeen
kun se omaa jihuu..! on tullut. Jos sen jälkeen
katsoo toista inhoten, halveksien ja toivoen
kohta saavansa jotain parempaa, niin silloin
rakkaus ei ole meissä.
Jos fysiikka kestää panna sillei aivot pihalle,
niin ei sitä sen jälkeen heti jaksa
kaikenmaailman paskanjauhamisiin tarttua.
Se sana, ei pölyinen kirja, vaan elävä sana
sanoo, että saamme Herralta kaiken sen mitä
tarvitsemme. Sen rakkauden kohteen, kyvyn ja
rakkauden tehdä rakkauden tekoja.
Kun Jumala rakastaa meitä, sen jälkeen me voimme
rakastaa. Ei silloin ole syytä tuottaa pettymystä
rakkaudessa ja korvata innolla sitä mikä
lahjoissa puuttuu.
Mistäpäs sinä minut niin hyvin tunnet, että voit
sanoa olleesi samanlainen kuin minä nyt?
Yleistäjän tietä jatkat vain ?! Voisin ehkä myös
tässä ihan lonkalta sinun ajatusmaailmasi tasan
tarkkaan vaittää tuntevani. Olin joskus itse
useita vuosia noissa päänsisäisissä
seikkailuissa "hengessä" ja "paatoksessa" kunnes
tein "parannuksen" tuosta käsittämättömästä
henkisestä itsetyydytyksestä. Ja jos sellainen
sinua nyt kiinnostaa niin ihan vapaasti vain,
kyllä me samaan kaupunkiin vielä mahdutaan. Älä
vie niitä kaikkia sieniä !)))
Nyt ehkä ajattelet että minä en ole koskaan edes
tuntenut "herraa" ja "henkeä" ja plaah plaah,...
Ihan vapaasti vaan, sitten pitäisikin jo
kallonkutistajalle mennä että asiasta saataisiin
täysi varmuus. Olen free !
Ihmettelen vain missä on kritiikkisi itseäsi
kohtaan? Naljailemalla ja haukkumalla paskaksi
muiden juttuja, ei välttämättä huomaa että siitä
mistä toista syyttää, sellainen onkin vain itse.
Sanot; "Rakkautta muuten tulisi osoittaa senkin
jälkeen kun se omaa jihuu..! on tullut. Jos sen
jälkeen katsoo toista inhoten, halveksien ja
toivoen kohta saavansa jotain parempaa, niin
silloin rakkaus ei ole meissä."
Veikkaanpa edelleen että oma jihuusi ei ole vielä
koskaan saapunut kohdallesi. Odotellaanpa ja jos
sen jälkeen voimme ehkä vielä keskustella,
joskus, ehkä. Nyt on näet kanssasi käynyt niin,
että haluan vain välttää sinunlaisia ihmisiä ja
muitakin ns. "hihhuleita". Tee "parannus", kun
vielä ehkä ymmärrät!
Ps. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan siinä on
monenkirjavat spectrin väriloistot laajassa
skaalassa. Nautitaan niistä ja annetaan kaikkien
sienien pölytellä!
Kyse ei välttämättä olekaan sinusta, vaan
edustamastasi arvomaailmasta. Emme me elä vain
itsellemme ja itseämme viidyttääksemme toimi,
vaan heijastamme toimillamme vaikutuksia myös
toisten elämään. Olemme tavallaan vastuussa
jokaisesa heikosta ihmisestä, siitä mitä hän
lähellämme kokee ja millaiset eväät hän saa
elämäänsä.
Joskus voi hyvät maalliset eväät olla paremmat
kuin uskonnolliset. Ei asiat aivan niin
yksiselittäisiä ole.
Kyllä monen uskovan- ehkä minunkin- silmät
kaipaavat avautumista. Sen näkemistä, missä
maailmassa elämämme, millaisen asioitten kanssa
lähimmäisemme painiskelevat ja kuinka heitä on
auttaminen. En aivan ole tätä heittänyt tyystin.
Se että olet parantunut henkisestä
itsetyydytksestä ei välttämättä ole tarvinnut
tarkoittaa sitä, että olisit kääntynyt itseesi,
siihen mikä sinussa on. Aivan hyvin olisit
voinnut kääntyä Jumalan puoleen, ottaa Häneltä
elämän, sen mikä on elävä sanaa ja elää siitä ja
sen vaikutuksesta. Se lopettaa kaikki sellaiset,
mikä on minun ja tuo tilalle, sen mikä on Jumalan.
Kenenkään jutut eivät ole paskoja tai huonoja, ne
ovat jokaiselle tarpeen siinä kuin päiväkirjan
kirjoittaminen tai pöytälaatikko kirjoittaminen.
Ne kirjoitelmat eivät vain ole elämänsisältö,
niissä ei ole meille mitään, ne ovat jonkin halua
tuoda asioitaan esille, saada hieman samalla
itsekorostusta ja aivovoimistelua. Ne pitää nähdä
niin. Se on totuutta ja realisuutta, ei
halveksuntaa.
Lähes kaikki kirjallinen maailma sekä lehdistö on
täynnä tuota teeskentelyä, että sanotaan niin
jostakin ja se synnyttää jotain pieniä elämyksiä
toisissa. Ei niissä maailmoissa ole totuudella,
fiksuudella tai millään muullakaan mitään
merkitystä. Teennäisyyttä kaikki tyyni. Etsi
siinä sitten totuutta ja ole rehellinen.
Et välttämättä halua vältellä hihhuleita, etkä
uskoa, vaan totuutta. Sitä että lähtisit etsimään
itsestäsi todellista totuutta. Kirjoittamaan sen
mukaan ja löytäisitkin tien Jumalan luo. Sinä
sinä pelkäät, et hihhulia, joka käännyttää.
Sellainenhan on naurettava esitys. Ei meitä
kehoiteta raamatussa käännyttämään, siitä jopa
herjataan fariseuksia, jotka olivat innokkaita
sellaisia.
Meille annetaan uskossa elämän sanat, jotta
niillä lähimmäisiämme ilostuttaisimme, että
voisimme kertoa siitä mikä on elämä, mistä
löydämme todellisen ilon, ilman teekentelyä,
ilman sivistyksen luomaa valhekehää, vaan missä
saamme tulla sellaisina kuin olemme Jumalan
puoleen ja saada virkistyksen sieluumme.
Jos tähän en pysty, olen vielä vaillinainen
uskossa ja sanomisessa siinä. Herran armossa on
toivominen, että parempaan päin menisi.
Parannusta en tule koskaan itsessäni tekemään.
Mitä enemmän muutokseen tuntuu olevan aihetta,
sitä enemmän täytyy kääntyä Jumalan puoleen
rukouksessa. Anoa häneltä sitä mihin tahto ja
halu on. Niin se toimii. Itse parannnusta
tehdessäni eksyttäisin vain itseni ja en kohta
todellakaan tietäisi mitä kirjoittaisin ja mihin
kirjoittamisellani pyrkisin.
Jumalan kautta maailma on tosiaan monivärinen,
kun silloin uskallamme katsoa sitä avoimesti,
nähden sen miten se on nähtävä, eikä suodattaen
sen oman vajavaisen ilmaisumme mukaan. Miten
paljon meillä olisikaan hyvää, rakentavaa
sanottavaa toinen toisellemme kaikissa
tilanteissa, jos ymmärtäisimme sen armon
runsauden ja rakkauden jonka Jumala kohdistaa
meihin. Se lietsoisi meitä hyviin sanoihin, jotka
kääntäisivät katseita Jumalan puoleen. Tätä on
rukoileminen, niin meille kaikki annetaan.
Olen muuten hyvä sietämään eikkareita,
sellaisiakin joissa todella on sanomisen aihetta.
Ehkä häiritsee on vain se, että olen uskossani
vahva kuin vuori, enkä siinä järky, joten muita
kisailunaiheita täytyy löytyä. Ei se
uskovillekaan vuorimaisuus aina maistu niin kovin
namilta. Muttei silläkään ole mitään väliä, koska
todellisuuden ei pidä asua siellä missä valhe on.
Totuus sanana on aivan toinen asia kuin totuus
todellisuudessa.
Totuutena voin sanoa, että raamatun sana on totta
minulle.
Todellisuuden totuus taasen voisi olla se, että
en siihen kuitenkaan usko sellaisena, en ota
Jumalan armoa ja lupauksia siitä omakseni, enkä
sydämessäni pyri elävää sanaa kohti, vaan otan
sanan suuhuni, mutten sydämeeni.
Meissä kaikissa on moitittavaa Jumalan edessä
olimme sienipölläkässä tai emme.
Vetelet tekstissäsi hieman takapakkia edellisistä
lausumistasi mutta ei se mitään, 2 eteen ja 1
taakse, viehän sekin eteen, päin.
ARVASIN ma, että puutut kokemaani elämään ja
väität että en totuutta halua kohdata. Minulle
koko sana on niin vastenmielinen jo käsitteenä,
että en ole siitä isommin kiinnostunut, en
ainkaan juutalaisten selitysten ja ikivanhojen
käsitysten varaan lähtien sen enempiä
maaimankuviani rakentelemaan.
Olen ollut siellä samalla vuorella minäkin, jolta
huhuilet ja olen myös sieltä alas jo pikkuhiljaa
päässyt ilokseni laskeutumaan, mukavan vihreisiin
banaanilaaksoihin. Kun meinasi tuo ainoa nuppini
paleltua siellä korkeuksissa ja todellisuus ja
epätodellisuus olivat jäätyä yhdeksi älyttömäksi
klimpiksi.
Jos tämä tämmöinen edustamani (hehhee)
arvomaailma ei sinulle sovi, niin minkäs sille
voin, kuitenkin edelleen itsestäni vain puhun.
Kokemus on ainoa todisteemme, jostain, minulle
nyt tässä jutussa tällä kertaa näin.
Mielestäni mikään mahti ei voi uskon totuuksia
väittää viimeisimmäksi mahdolliseksi totuudeksi.
Tieto taas, vaikka vajavaista tietenkin onkin, se
on tosi tietoa silloinkin kun se ei ole edes
todistettavissa, olletikin jos järki ja ymmärrys
vielä ovat siinä tukena. Siinä on vissi ero
uskomiseen, uskominen alkaa aina vasta kun tieto
loppuu. Ja tässä uskon tie on selvästi helpompi
ja lähempänä itsepetosta.
En pelkää totuutta kun en sitä oikeastaan
aktiivisesti etsikkään, minä nautin lyhyestä
elontiestäni ja annan sitten muille tilaa kun
semmoisen aika on. Se on luonnollista ja
tyydyttävää, vapaana oloa ja nauttimista tästä
hetkestä.
Minä en petä luojaa nöyristelemällä enkä pelkää
semmoista (jos on) yhtikäs ollenkaan, itseppä on
halunnut (väite) meikäläisenkin (mikä se on)
tänne avaruuteen kiertelemään laittaa, kiitos
vain, ihan jees hommeli, saisinko vielä hieman
lisää bannaania.
Lapsenmieliset eivät tarvitse aatteita, ne vain
elävät ja liihottelevat menemään pitkin ja
poikin. Sivistynyt lapsi antaa vielä ensin
itselleen vapauden elää ja sitten toisille myös,
joten en kehoita sinuakaan enää parannukseen,
vaan ihan vain elämään ja jättämään sen sormella
heristelyn vähemmälle ja tämän sanoin itselleni.
Käytännössähän todellisuutemme on mitä näemme,
koemme, elämme ja ymmärrämme todellisuudeksi.
Elämämme on mielestäni epätodellista jos me
uskomme uskomasta päästyämmekin ja pyrimme
elämään sellaista elämää jota emme ymmärrä. Miksi
pitäisi uskoa esim. Jumalaan sellaisen, jonka
ymmärrys viittaa aivan päinvastaiseen? Niin niin,
ymmärryksemme on vajaata jne., muutakaan kuppia
ei nyt sattunut paikalle kun aivosoluja jaettiin.
Jos ihminen on (mielestäsi) vapaamielisen
jumalan, elämän antajan vapauden ilmennys, eli
täyden vapaudenluvan saanut olento, niin mikä syy
on silloin ihmisen on yhtään mitään pelätä.
Ihminen on itsessään vapaus. Ja ollakseen sitä
sekä sisäisesti että ulkonaisesti, on oltava myös
uskollinen sille vapaudelleen. Koska vapaus ei
ole sama kuin vankeus, ei sitä voi rajata
tekoihin tai uskomuksiin, jotka luovat orjuutta,
pelkoa ja harhaa, totuutena. jäk...
Olen päässäni suhteellisen free ja se on minulle
aivan tyydyttävää, nautin vapaudesta ja
epävarmuuden tunteesta, (kauheeta kamalaa...)
Jokaisen olisi mielestäni saatava laatunsa
mukainen vapaus omakohtaiseksi kokemukseksi
vapaudesta. Sekavahko kristinusko voi sen
jollekulle antaa, minulle ei, enää. Aikanaan ovat
aina tulleet uudet uskonpuhdistukset, sellainen
on varmasti kohta puoliin odotettavissa, taitaapi
muuten olla jo hieman myöhässä semmoinen,
tervetuloa.
Se on hassua ja älytöntä kun sanot että lähes
kaikki kirjoitettu maailma on mielestäsi
teeskentelyä, totuudetonta tai fiksuudetonta. Se
muu mikä ei ole lähes semmoista, se on varmaan se
sinun ainoa totuutesi, raamattusi?!?
Mikset ryhdy kirjailijaksi ja pistä paremmaksi
kuin tekevät kaikki teeskentelijät? Hyvistä
kässäreistä maksetaan mennen tullen miljoonia,
jos osaa vielä sitten arvioida ja kirjoittaa
teeskentelemättä, totuutta ja fiksusti. Menetät
tosi paljon kun pidät kynttilöitäsi vakan alla.
Niin, et varmaan tarvitse rahaakaan, kun kaikki
tulee kuin varpusille konsanaan? (sorry, en
voinut vastustaa)))
Itse olen vasta löytänyt pienen tekstinpakertjan
itsestäni ja tyylini, totuuteni!))) ja
fiksuuteni, niissä varmasti riittää hiomista ja
viilaamista paljonkin vielä ja mikäs siinä,
haluan myös oppia soittamaan saksofoonia,
ensitöräykset varmaankin ovat hienoja, jee!
Jos kerran raamatun totuus riittää sinulle
kaikessa kaikkeen, en kommentoi, hyvä on se
sinulle ja olkoon sinulla hyvä oikein meisinki.
Mutta syö niitä sieniä vähemmän, niissä kun on
vielä sitä tshernobiiliäkin!
Ps. Pari kiloo kantsuja tänään, suppilon alut
aika snadeja, sateita lisää kiitos !
Lisäajatuksiani apeplanetin touhuista;
http://www.apinoidenplaneetta.f2s.com/9082270.html
Mitä hyötyä ihmiselle on mistään
ponnisteluistaan, yrittämisestään tai muustakaan,
jos ei ole tuntua siitä, että pyrin totuuteen
itseni sekä lähimmäisteni kanssa. Siis tuntemaan
todesti, elämään todesti, enkä pitämään jotain
totena –esim. raamattua. Ei raamatun sanan totena
pitäminen ole vielä uskoa, eikä sitä että eläisit
millään tavalla totuudessa. Voin sen sanan
varjossa olla niin kaukana totuudesta; elämän
totuudesta kuin se vain on mahdollista.
Ehkä suurimpana asiana uskossa pidän sitä että
uskallan kohdata itseni totuudessa Jumalan
tykönä. En valehdella itselleni asioitten olevan
paremmin kuin ne ovat, en kuvitella itsestäni
yhtään sen enempää kuin olen, eikä toistenkaan
edessä ole tarpeen kovin paljon tekeytyä
toisenlaiseksi kuin mitä sydämessään on. Tämä on
se totuus uskossa, joka tekee vapaaksi paljosta,
joka antaa sielulle elämän ja onnen.
Tuossa totuudessa Jumala on myös hyvä
valmentamaan minua saralla kuin saralla. Siinä
vapaudessa voi luottaa siihen, että sitä mitä
tänään olen, en välttämättä ole enää huomenna jos
se on Jumalan tahto. Kasvua ei vain voi silloin
tapahtua kun kuvittelen itsestäni vääriä asioita,
enkä pysty ojentautumaan sen mukaan kun tarve
olisi kehityksen viemiseksi eteenpäin.
Eilen illallakin sain hyviä säväyksiä
kirjoittamisesta, siitä mihin siinä pyrkiä ja
millä tyylillä sitä tehdä. Tekstit, jotka olin
aikaisemmin kovin intoa uhkuen luonnut, näyttivät
sekavalta paasaukselta, sellaiselta, jossa ei
ollut todellisuus aivan sellaisena läsnä kuin
toivottavaa olisi. Se mikä oli läsnä oli ehkä
minun mieleni todellisuus –heikon sellaisen-
mutta sehän ei ole sama lähestulkoonkaan kuin
elämän todellisuus yleisesti ottaen. Sieluunsa
uskaltaa yksi jos toinen katsoa, mutta kohdata
elämä suhteessa itsensä, se on jo vaikeampi juttu
tehdä, saati sitten ilmaista se kirjoittamalla.
Tänään töissä uskalsin kohdata myös toisten
ihmisten todellisuuden, mennä siihen mukaan, enkä
joka tilanteessa ryhtynyt tuomaan julki omaa
mieltäni, sitä mitä minä tältä tilanteelta haluan
ja mitä puutteita toisissa tai heidän sanoissaan
havaitsen. Järisyttävän hyvän olon tämä loi, kun
uskalsi näin elää todellisuudessa tarvitsematta
jatkuvasti pönkittää oma egoaan omilla
toimillaan. Jumala antaa sen mitä tarvitsen ja
täten en ole niin riippuvainen omasta
paisuttelustani. Tämän asian huomaaminen Herrassa
antoi aiheen kiittää ja vedinkin kun pääsin omaan
rauhaan melkoiset kiitokset Herran puoleen siitä,
että hän osaa kasvattaa ja opettaa siinä mihin ei
ihmisten sanat ja opetukset pysty.
Ei minua häiritse sinun maailmankuvasi,
kirjoittelusi tai mielipiteesi tipan tippaa. Olen
vain joko kiinnostunut tai en ole. Häiriöherkkä,
kärsimätön ja joka asiasta valittava ihminen on
sielultaan avuton, heikko lapsi, joka ei osaa
elää armossa, vaan joka haluaa itse olla se
Jumala, että kaikki olisi kuten hän haluaa ja
sellaisia kuin haluaa. Eihän Jumalakaan meitä
pakolla ohjaa, vaan silloin kun käännymme hänen
puoleensa. Miten ihminen silloin voisi enempää
vaatia, kun Jumalakin tyytyy siihen kuinka kukin
itse tiensä valitsee ja ojentaa auttavan kätensä
vain kun uskomme, tunnemme tarvitsevamme hänen
armoaan ja rakkauttaan.
Jos ihminen luo itselleen jonkinlaisen
lumetodellisuuden, katsomatta itseään
rehellisesti peilistä silmiin ja kysymällä kuka
minä oikein olen, tulee siitä elämän
nauttimisesta joskus melko kivuliasta
yrittämistä. Vähäisen nautinnon saadakseen joutuu
kärsimään suhteessa tuskaa enemmän kuin mitä se
saavutettu hyve vastapainoksi antaa.
Olen jo sen oppinut, että ei sormen heristely
kaikille kannata, mutta ei se myöskään tarkoita
sitä ettei se myöskään tehoasi niille joille
Jumala on sen tarkoittanut.
Toisekseen, ei missään tekemisissäsi, sanoissasi
tai muussakaan ole mitään väärää kun niitä
tarkastelee tämän hetkisen elämäsi valossa.
Silloin ne ovat täysin ymmärrettäviä ja juuri
sellaisia kuin sinun pitääkin ne tehdä. Idea on
siinä, että Jumalan yhteydessä kaikki olisi
toisin. Ei silloin, jos väenväkisin jostain
syystä haluaisit uskovaksi ryhtyä. Sama ongelma
voisi silti olla, vaikka tyyli olisikin toinen.
Ihmisen vapaus omassa itsessään, siinä että olet
täysin vapaa elämään, on harhaluuloista mitä
suurin. Heti kun alat sitä vapauttasi
toteuttamaan, huomaat miten jokin haraa vastaan.
Yhteiskunta, lähimmäiset, yleiset olosuhteet tai
oman itsesi rajoitukset. Kaikki ei
todellisuudessa menenkään sen hienon vapaus,
veljeys ja tasa-arvo periaatteen mukaan, vaan
ihmisten inhimilliset piirteet ja heikkoudet
sotkevat sen vapauden tunteen pahemman kerran.
Tietenkin uskonnosta irrottautuminen voi tuntua
vapaudelta, silloin milloin on ollut sen uhri.
Siinä mielessä voivat tunteesi olla aivan oikeita
ja oikeutettuja, mutta eivät kuitenkaan ainuita
oikeita ja parhaita sinulle itsellesikään.
Jumalassa on mahdollisuudet paljon enempään.
Ei ole poissuljettu mahdollisuus, etten joskus
kirjaakin kirjoittaisi. Tällä hetkellä en
kuitenkaan tunne siihen mitään kutsumusta. Haluan
elää muutoin kuin vain kirjoittamalla. Sen verran
tiedän asiat, että kirjan kirjoittaminen on
työtä. Jumalan armossakin.
Rahaa on vielä, oli se sitten siunaus tai kirous,
siitä huolimatta ettei otsa ole hiessä sen vuoksi.
Huomaa että olen kirjoittamiselle vannoutunut.
Sen onnistuminen ei välttämättä kuitenkaan tuo
elämää. Elämä ilman kirjoittamista voi olla
paljon vapaampaa, fiksumpaa ja todenpaakin kuin
kirjoittamalla. Lue joidenkin kirjoittajien
elämänkertoja, huomaat, ettei se kirjallinen
menestys ja onnistuminen ole tuonut taivasta maan
päälle.
En edes tiedä mitä tarkoitat raamatun totuudella
ja sen riittämisellä.
En ole käynyt sienessä, enkä niitä viime aikoina
syönyt, mutta niiden tarkka olemus on kuitenkin
tiedettävä, kuten monen muunkin asian. En ole
välttämättä niin kirjallinen ihminen kuten itse
olet, mutta viestinnällinen kyllä ja siihen
kuuluu se, että tietää myös paljon sellaisia
asioita, mitkä eivät ole henkilökohtaisia.
Mutta hyvä harrastus sienestäminen on, ainakin
hyvää vastapainoa kirjoittamiselle. Muutoinkin
jos paljon kirjoittaa, on hyvä tuuletella
ajatuksiaan. Ettei sitä ala kuvitteleman että
koko maailma pyörii sen varassa miten minä itse
siitä kirjoittelen. Huumaahan se ensimmäisen
juttunsa ilmestyminen lehdessäkin. Ai että se on
kuin humala hetken aikaa, varsinkin jos kokee sen
hyväksi ja kaikkia muita paremmaksi. No krapula
tulee siitäkin tai joku tekee sen.
Tuollaista käytännöllistä elämän tietoa,
ymmärtämistä asioita sieltä ja täältä kannatan ja
nyt voin valita tekemisenikin hyvin pitkälle sen
mukaan mistä haluan päästä perille, millaisten
ihmisten kanssa olla tekemisissä ja kuinka omia
lahjojani käyttää. Siksi pelkkä kirjoittaminen
taitona ei ole mitään, ellei sinulla ole elämästä
tietoa, käsityksiä sekä myös tietoa ja tuntoa
siitä mikä on toisten ihmisten todellisuus. Kun
puhutaan viestinnästä, silloin liikutaan paljon
mielenkiintoisemmalla saralla kuin mitä pelkkä
kirjoittaminen.
Jos satut olemaan ihmisten vuorovaikutus
viestinnästä kiinnostunut, niin lue Liisa Vainon
toimittama kirja Keskusteluanalyysin perusteet.
Siitä ehkä tajuat sen miten pyrin elämää
opiskelemaan myös ohi raamatun ja kuinka
tarkastelemaan totuudessa sitä maailmaa missä
elämmme.
VAIKKA MINÄ MERELLE MENISIN,
EI MINULLE VETTÄ SUODA!
>Tänään tämä todellisuus
Huominen todellisuuksinensa on sen
ajan päänsärky.
>Mitä hyötyä ihmiselle on mistään
>ponnisteluistaan, yrittämisestään tai
muustakaan,
>jos ei ole tuntua siitä, että pyrin totuuteen
>itseni sekä lähimmäisteni kanssa. Siis tuntemaan
>todesti, elämään todesti, enkä pitämään jotain
>totena –esim. raamattua.
Mitä ihmeen hyötyä tässä haet ? Pyrit toimissasi
totuuteen, pyri ihmeessä!? Miten voi paremmin
pyrkiä johonkin, jos siellä jo on koko ajan,
elämässä mukana tässä ja nyt? Tapauskohtainen
kokemus tietenkin tuo. Kuitenkin lienee kaikki
rehelliset ihmiset uskovat olevansa
perusolemukseltaan totuudellisia.
Yleinen vika vai lajityypillinen ominaisuus ?
>Ei raamatun sanan totena
>pitäminen ole vielä uskoa, eikä sitä että
eläisit
>millään tavalla totuudessa. Voin sen sanan
>varjossa olla niin kaukana totuudesta; elämän
>totuudesta kuin se vain on mahdollista.
No tuosta olen samaa mieltä, ei todellakaan!
Raamattu on ihan hyvä runokirja,minulle.
Vaikkakin kaikin mokomin tunnustan että järjen
takana, tottakai, on salaisuuksia vaikka kuinka
ja paljon, aina, tarvitaan tietysti uskoakin
tuommoisessa, että voi olla elossa mukana, uskoa
olemattomuuteemme.
Ellei, niin hymyile vain ja sano, että
erimielisyytemme on liene se valitettavaa.
Ihminen ei menetä mitään, jos tulee noin
torjutuksi, saipahan sanoa.
>Ehkä suurimpana asiana uskossa pidän sitä että
>uskallan kohdata itseni totuudessa Jumalan
>tykönä. En valehdella itselleni asioitten olevan
>paremmin kuin ne ovat, en kuvitella itsestäni
>yhtään sen enempää kuin olen, eikä toistenkaan
>edessä ole tarpeen kovin paljon tekeytyä
>toisenlaiseksi kuin mitä sydämessään on. Tämä on
>se totuus uskossa, joka tekee vapaaksi paljosta,
>joka antaa sielulle elämän ja onnen.
Minä uskallan kohdata ihan kenet vain ilman
uskoakin, en pelkää isompiani, varsinkaan
mielikuvitus sellaisia. (Huom. minulle sitä)
Tuo loppu kappaleestasi nyt lie jokaisen
rehellisen ihmisen tyyli ilman ns. totuuksiin
uskomistakin.
Tekeytyä? (kirjoituksen lopussa tulee selvennys)
Meillä on jokatapauksessa satoja eri rooleja,
tilanteesta riippuen, se on eräs totuus.
>Tuossa totuudessa Jumala on myös hyvä
>valmentamaan minua saralla kuin saralla. Siinä
>vapaudessa voi luottaa siihen, että sitä mitä
>tänään olen, en välttämättä ole enää huomenna
jos
>se on Jumalan tahto. Kasvua ei vain voi silloin
>tapahtua kun kuvittelen itsestäni vääriä
asioita,
>enkä pysty ojentautumaan sen mukaan kun tarve
>olisi kehityksen viemiseksi eteenpäin.
Hyvä, näin, itse kutsun jumalaa vaikkapa
yliminäksi. Voin myös vaihtaa maailmankäsitykseni
milloin vain, jos tilanteet niin vaativat, se
onnistuu jos en ole itseäni "ristiinnaulinnut"
johonkin toisten "totuuteen".
Itse koen kaikkein vastenmielisimpinä sellaiset,
yleensä vanhemmat ihmiset, jotka eivät enää
kykene muuttumaan, ne ovat kuin jäässä, omassa
maailmassaan, jota ei enää muut koe, jäältänsä.
Ja sellaisille tulee aina joskus nälvittyä, ei
voi vastustaa.
>Eilen illallakin sain hyviä säväyksiä
>kirjoittamisesta, siitä mihin siinä pyrkiä ja
>millä tyylillä sitä tehdä. Tekstit, jotka olin
>aikaisemmin kovin intoa uhkuen luonnut,
näyttivät
>sekavalta paasaukselta, sellaiselta, jossa ei
>ollut todellisuus aivan sellaisena läsnä kuin
>toivottavaa olisi. Se mikä oli läsnä oli ehkä
>minun mieleni todellisuus –heikon sellaisen-
>mutta sehän ei ole sama lähestulkoonkaan kuin
>elämän todellisuus yleisesti ottaen. Sieluunsa
>uskaltaa yksi jos toinen katsoa, mutta kohdata
>elämä suhteessa itsensä, se on jo vaikeampi
juttu
>tehdä, saati sitten ilmaista se kirjoittamalla.
Näin olen huomannut, itsestänikin. Kyllä sitä
ihminen kummasti kolisee ja hiotuu toisten
"kivien" seassa. Jos ei, turpaan tulee, koko ajan.
Mikäs siinä. Eikä ymmärrystä voi opiskelemalla
opiskella, kirjoista.
>Tänään töissä uskalsin kohdata myös toisten
>ihmisten todellisuuden, mennä siihen mukaan,
enkä
>joka tilanteessa ryhtynyt tuomaan julki omaa
>mieltäni, sitä mitä minä tältä tilanteelta
haluan
>ja mitä puutteita toisissa tai heidän sanoissaan
>havaitsen. Järisyttävän hyvän olon tämä loi, kun
>uskalsi näin elää todellisuudessa tarvitsematta
>jatkuvasti pönkittää oma egoaan omilla
>toimillaan. Jumala antaa sen mitä tarvitsen ja
>täten en ole niin riippuvainen omasta
>paisuttelustani. Tämän asian huomaaminen
Herrassa
>antoi aiheen kiittää ja vedinkin kun pääsin
omaan
>rauhaan melkoiset kiitokset Herran puoleen
siitä,
>että hän osaa kasvattaa ja opettaa siinä mihin
ei
>ihmisten sanat ja opetukset pysty.
Congratulations, täällä on muitakin, ihmisiä !
Minulle tulee usein parempi olo kuunnellessa kuin
itse puhuessa. Onnittelen kyllä itseäni jos
siihen pystyn. Suuna päänä vaan muut hölmöt! )))
>Ei minua häiritse sinun maailmankuvasi,
>kirjoittelusi tai mielipiteesi tipan tippaa.
Olen
>vain joko kiinnostunut tai en ole. Häiriöherkkä,
>kärsimätön ja joka asiasta valittava ihminen on
>sielultaan avuton, heikko lapsi, joka ei osaa
>elää armossa, vaan joka haluaa itse olla se
>Jumala, että kaikki olisi kuten hän haluaa ja
>sellaisia kuin haluaa. Eihän Jumalakaan meitä
>pakolla ohjaa, vaan silloin kun käännymme hänen
>puoleensa. Miten ihminen silloin voisi enempää
>vaatia, kun Jumalakin tyytyy siihen kuinka kukin
>itse tiensä valitsee ja ojentaa auttavan kätensä
>vain kun uskomme, tunnemme tarvitsevamme hänen
>armoaan ja rakkauttaan.
Sama "vika". Kiinnostun asioista joista
kiinnostun. Aina pitää epäillä, kunnes toisin
todistetaan. Väite. Esim. Kristinoppi, joka on
nuori uskonto, on selvästi havaittavissa
tekemällä tehdyksi. Se on lähtöisin idän
filosofioista, mutta siinä on se ero, että se
kieltäytyy todellisuudesta ja vaatii järjen
hylkäämistä olematta silti edes kunnollista
vertauskuvarunoutta, juutalaisten hommia ja
lienee väärinymmärretty, uskonnoksi
maailmaan saatettu, harhauni-versumi, ehkä liian
nykyaikainen tai ei. Minun mielestäni!
>Jos ihminen luo itselleen jonkinlaisen
>lumetodellisuuden, katsomatta itseään
>rehellisesti peilistä silmiin ja kysymällä kuka
>minä oikein olen, tulee siitä elämän
>nauttimisesta joskus melko kivuliasta
>yrittämistä. Vähäisen nautinnon saadakseen
joutuu
>kärsimään suhteessa tuskaa enemmän kuin mitä se
>saavutettu hyve vastapainoksi antaa.
Hyvä, älä tee niin, yleistätkö hieman tässä
kuitenkin. Itse olen huomannut että elämme
yhteiskunnan luomassa lumetodellisuudessa jossa
yksilö ei elä täysillä luovuuttaan käyttäen siten
kuin olisi ehkä mahdollista, elelemmepähän vain
koneiston osana. Vastustan ja hakkaan päätäni
seinään, silti vastustan, uutta suoleen
kun...vas...tan.
>Olen jo sen oppinut, että ei sormen heristely
>kaikille kannata, mutta ei se myöskään tarkoita
>sitä ettei se myöskään tehoasi niille joille
>Jumala on sen tarkoittanut.
Tunneälyllään voi oikaista jos luottaa siihen.
Tunteet lienee usein oikeilla jäljillä, sanoiksi
vain hankalia aina sovittaa on ne, varsinkin jos
ovat sekaisin, sekoitettu. Jumalan tarkoituksista
en mene vannomaan sitä enkä tätä, petän vain
itseäni, ymmärrän sen ilman tunnettakin.
>Toisekseen, ei missään tekemisissäsi, sanoissasi
>tai muussakaan ole mitään väärää kun niitä
>tarkastelee tämän hetkisen elämäsi valossa.
>Silloin ne ovat täysin ymmärrettäviä ja juuri
>sellaisia kuin sinun pitääkin ne tehdä. Idea on
>siinä, että Jumalan yhteydessä kaikki olisi
>toisin. Ei silloin, jos väenväkisin jostain
>syystä haluaisit uskovaksi ryhtyä. Sama ongelma
>voisi silti olla, vaikka tyyli olisikin toinen.
Elämmehän tässä ja nyt, mitäpä muutakaan voimme?!
Jumalan yhteyksistä en edelleenkään pysty enkä
kykene kommentoimaan. Varmasti jos olisin syntynyt
esim. pohjoiskoreaan, Kim II:sen valon loisteessa
kaikki olisi tasan toisin, Kim II on monelle
jumala.
Entäpä euroopassa; Tyyli 1; Heittäytyä mahalleen
= europiireissä tavanomainen kunnian osoitus, kun
ylempi olento kulkee ohitse on tapana osoittaa
kunnioitusta nuolemalla tomua jolla herra
kulkee.)))
>Ihmisen vapaus omassa itsessään, siinä että olet
>täysin vapaa elämään, on harhaluuloista mitä
>suurin. Heti kun alat sitä vapauttasi
>toteuttamaan, huomaat miten jokin haraa vastaan.
>Yhteiskunta, lähimmäiset, yleiset olosuhteet tai
>oman itsesi rajoitukset. Kaikki ei
>todellisuudessa menenkään sen hienon vapaus,
>veljeys ja tasa-arvo periaatteen mukaan, vaan
>ihmisten inhimilliset piirteet ja heikkoudet
>sotkevat sen vapauden tunteen pahemman kerran.
Olen oman onneni seppä, ohuen lompakkoni rajoissa.
Jota lompakkoa matkailu on avartanut, kuten myös
maailmankuvaani. Emme ole suomessa maailman
napa emmekä nappi, onneksi. No, onneksi pään
sisään matkailu ei maksa kuin vaivan ja se on
antoisaa, voisin lapioida vaikka sinne kertynyttä
kuonaa taas pois, kevyempi taas meno.
>Tietenkin uskonnosta irrottautuminen voi tuntua
>vapaudelta, silloin milloin on ollut sen uhri.
>Siinä mielessä voivat tunteesi olla aivan
oikeita
>ja oikeutettuja, mutta eivät kuitenkaan ainuita
>oikeita ja parhaita sinulle itsellesikään.
>Jumalassa on mahdollisuudet paljon enempään.
Olen siis etuoikeutettu, vapaa uskonnon ns.
vapaudesta.
Juutalaisten "jumalan" mahikset kohdaltani meni
jo aikapäiviä. Tulin vain typerän itsekeskeiseksi
ja sokeammaksi sen seurassa, epäihmiseksi.
(jälkiviisautta) Jos sillä on vielä jotain asiaa,
tulkoot sanomaan niin että ymmärrän, no eipähän
kyllä tule. Kristinusko hyväksytään omalle
kohdalle tunnesyistä, näin se menee, varsinkin
nuorena tai kriisissä. Ensin tunteet ja pelot,
sitten armo ja pelastus, hassun hauskaa
itsetyydytystä josta on se hauskuus kaukana.
>Ei ole poissuljettu mahdollisuus, etten joskus
>kirjaakin kirjoittaisi. Tällä hetkellä en
>kuitenkaan tunne siihen mitään kutsumusta.
Haluan
>elää muutoin kuin vain kirjoittamalla. Sen
verran
>tiedän asiat, että kirjan kirjoittaminen on
>työtä. Jumalan armossakin.
Kirjoittaminen voi olla myös nautinto päästä
egosta minuuteen, ulkomaailmasta sisämaailmaan,
elämys liikkumisesta ajassa, tutkimusretki
kuolemasta elämään, pommi, terapiaa, propagandaa,
reseptejä, taantumasta etenemiseen, pakkomielle,
eksistentiaalinen uudestisyntyminen jne...ihan
mitä vaan, työtä.
>Rahaa on vielä, oli se sitten siunaus tai
kirous,
>siitä huolimatta ettei otsa ole hiessä sen
vuoksi.
Siunaus suomessa, tämä on euroopan kallein maa
suhteessa ostovoimaan, mikä hitto meitä vaivaa?!
>Huomaa että olen kirjoittamiselle vannoutunut.
>Sen onnistuminen ei välttämättä kuitenkaan tuo
>elämää. Elämä ilman kirjoittamista voi olla
>paljon vapaampaa, fiksumpaa ja todenpaakin kuin
>kirjoittamalla. Lue joidenkin kirjoittajien
>elämänkertoja, huomaat, ettei se kirjallinen
>menestys ja onnistuminen ole tuonut taivasta
maan
>päälle.
Jotkut irjoittajat kieltämättä jakavat pirujaan
toisten kanssa, toisaalta hyviä kirjoja ja
kirjoituksia on maailma täynnä ja moni on niillä
tehnyt omaisuuttakin yllin kyllin. Taitolaji, se
joka kynään tarttuu se kynään..., no, leikin
kestäköön. Lukeminen on parempaa kuin seksi,
joskus.
>En edes tiedä mitä tarkoitat raamatun totuudella
>ja sen riittämisellä.
En minäkään, tietääkö oikeastaan kukaan ?
Jokaisella on rooli, joka on näyteltävä enemmän
tai vähemmän onnistuneesti,
fundamentalisteillakin.
>En ole käynyt sienessä, enkä niitä viime aikoina
>syönyt, mutta niiden tarkka olemus on kuitenkin
>tiedettävä, kuten monen muunkin asian. En ole
>välttämättä niin kirjallinen ihminen kuten itse
>olet, mutta viestinnällinen kyllä ja siihen
>kuuluu se, että tietää myös paljon sellaisia
>asioita, mitkä eivät ole henkilökohtaisia.
Sienet on hyviä kuten vain jos osaa vielä kokata.
Jatka "kutsumuksesi" mukaan. Itse vasta harjoit-
telen sanojen jonoon laittamista. J.Tervo osaa
sen jo. Saksofonikin pitäisi ostaa ja...
>Mutta hyvä harrastus sienestäminen on, ainakin
>hyvää vastapainoa kirjoittamiselle. Muutoinkin
>jos paljon kirjoittaa, on hyvä tuuletella
>ajatuksiaan. Ettei sitä ala kuvitteleman että
>koko maailma pyörii sen varassa miten minä itse
>siitä kirjoittelen. Huumaahan se ensimmäisen
>juttunsa ilmestyminen lehdessäkin. Ai että se on
>kuin humala hetken aikaa, varsinkin jos kokee
sen
>hyväksi ja kaikkia muita paremmaksi. No krapula
>tulee siitäkin tai joku tekee sen.
Luonnossa likkuminen yleensäkin on oikein
suositeltavaa se ja mikä ettei, siellähän sataa...
Minulta ilmestyi juuri pari juttua kahdessa
lehdessä, Australiassa, matkakertomuksia. Huumaa !
Krapulaa odottelen, ellen sitten
käytäkorjaussarjaa.
Ihmiset niitä juttuja väsää, ihmisille.
>Tuollaista käytännöllistä elämän tietoa,
>ymmärtämistä asioita sieltä ja täältä kannatan
ja
>nyt voin valita tekemisenikin hyvin pitkälle sen
>mukaan mistä haluan päästä perille, millaisten
>ihmisten kanssa olla tekemisissä ja kuinka omia
>lahjojani käyttää. Siksi pelkkä kirjoittaminen
>taitona ei ole mitään, ellei sinulla ole
elämästä
>tietoa, käsityksiä sekä myös tietoa ja tuntoa
>siitä mikä on toisten ihmisten todellisuus. Kun
>puhutaan viestinnästä, silloin liikutaan paljon
>mielenkiintoisemmalla saralla kuin mitä pelkkä
>kirjoittaminen.
Juuri niin, kapeakatseisuus on taitolaji eikä
sillä menesty pitkän päälle. Minkälainen olisi
täydellinen teos, mahdoton ?! Tyhjä paperi ?! Ei
ainakaan loukkaisi ketään, eipä kyllä
auttaisikaan, pitäisikö?!
>Jos satut olemaan ihmisten vuorovaikutus
>viestinnästä kiinnostunut, niin lue Liisa Vainon
>toimittama kirja Keskusteluanalyysin perusteet.
>Siitä ehkä tajuat sen miten pyrin elämää
>opiskelemaan myös ohi raamatun ja kuinka
>tarkastelemaan totuudessa sitä maailmaa missä
>elämmme.
Kiitos vinkistä. Lueppa itse vaikka R.D.Laing
Kokemisen politiikka/Paratiisin lintu.
Nerokasta tekstiä ihmisen sisäavaruuksista,
ihmisen kokemuksesta ja siitä missä/miten jutut
tapahtuvat. Onhan noita opuksia ja paljon on
niitä tavailtukin. Kokemus on ainoa todisteemme.
Mistä?
Myös "Seitsemän veljestä" on taiteen tasolla
tulkittuna loistava psykologinen totuus koko
Suomen kansasta, ainakin oli, on se vieläkin.
Matka ulkomaailmassa on aina matka sisämaailmassa,
kummallisia maisemia katsellesssa ja voin vain
ihmetellä mistä kaikki viidakot ovat sinne
rakennettu, metsurilla olisi hommia. Vapaus on
tässäkin, itsevastuuta. Vaikea laji tuo
lentäminen ja varsinkin se äkkitäräys.)))
PS. Kaikille muille! Lopetan häiläämiseni tällä
palstalla. Olen tänne heitellyt kaikenlaista
näkemystä ja sekoitusta, tutkimusmielessä, aivan,
rontti. On tämä itsellekin ollut ihan
kohtuullista mielikuvitusterapiaa.
Kiitos palstalaisille, olen saanut kohtuullista
materiaalia suomalaisen ihmisen käyttäytymisestä.
Olisinhan voinut tietenkin valita autopalstan,
mutta sieltä tuskin olisin saanut näin hyvää
analyysiä ihmisen ajatuksista ja maailmankuvista,
sellaisista joita mahtuu usein päähän
vain yksi kerrallaan, valitettavasti ja entäs
sitten.
Pienenä minullekin kerrottiin salaisuuksia. En
niitä tahtonut pitää, vaan kerroin ne muillekin,
sittenhän ne eivät enää olleet`kaan salaisuuksia.
Nyt minulla taas on niitä, ja tiedän vielä
senkin, että ehtisin syvälle Krzarkaan ennen
pimeän tuloa, enkä koskaan palaisi takaisin, jos
vain uskaltaisin. Siellä pahan ja tuomion tilalle
tulee ymmärrys ja rakkaus. Aine ja energia on
sama asia, olkoot energia kanssanne.
Tämä ei ollut salaisuus.
--------------------------------------------------
-----------------------------------
Ahistukseni;
No joo. Kaikki alkoi, kun menin naimisiin.
Vaimolla oli aikuinen tytär, josta siten tuli
minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle,
rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa
naimisiin. Niinpä tytärpuolestani tuli myös
äitipuoleni.
Vaimoni sai pojan. Siitä tuli automaattisesti
isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa
olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poika on
äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni.
Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni,
vaikka samalla olen myöskin sen ukki. Onhan se
tytärpuoleni poika.
Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä
seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi.
Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini
kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja
lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä.
Joskus ahistaa!
Jos kerran lopetat, niin ei ole syytä kai
haastetta heittää. Harmi sinänsä. Olet ihan
kunnon eikkari.
Luulen vain että veri vetää takaisin. Vaikka tämä
älytöntä onkin ja joskus todella on moninverroin
kiintoisampaa tekemistä kuin tämä, niin onhan
sanojen rassailussa näin oma viehätyksensä.
Onhan tämä jonkinlainen kuvajainen elämästä.
älytöntä ja älytöntä, kuka sen noin ylipäänsä
määrittelee? Kävin muuten today Kinopalatsi 1:ssä
katsomassa Apinoiden planeeta leffan, vau, antoi
aihetta lauluun ja komea oli se noin, minun
mielestäni!!! Eletään edelleen ja kyllä se siitä,
elämä on ihanaa, (vaikka mies ei niin saa
sanoakaan), miksi ei ?! Se on ! On, On , ON !
Onpahan vaan, ensikertalaiselle !
Good Night ja rassataan !
> Ahistukseni;
Muistan tämän vanhan jutun aivan vaahtosammuttimen kokoisesta; kuulin sen ensi kerran "Kankkulan kaivolla" -nimisessä 60-luvun radiohupailussa, joita veljeni oli ottanut nauhalle. En vain kuolemaksenikaan enää muistnut, miten se oikeastaan meni. No, nytpä se on kopsattu talteen.
Älä nyt kokonaan häivy, vaan pistäydy ainakin silloin tällöin heittelemässä hauskoja tekstejäsi tännekin.
kokonaan, jos vaikka arvot muuttuvat, niin ?%#"?
Täällä on väitetty että ne puuttuvat?!
Ja väittäjien jumalat kuulema suuttuvat!
Maailma ON kauhean vaarallinen))),heh, koska;
Epävarmuustekijät:
Hinnat näyttävät muuttuvan
Hämmentävät uudet setelit ja kolikot
Palstoilla keksitään pyörä aina aina aina
uudestaan
Syksyjä kaikille ja pimeitä talven töitä.