Miltähän suomen kieli on mahtanut kuulostaa joskus 1500-1600 -luvuilla, eli kirjakielen syntyaikoihin? Kukaan nykyihminen ei tietenkään ole tuon ajan puhetta kuullut, mutta onko asiasta ollut mahdollista saada kirjallisia näytteitä tai murteita tutkimalla jonkinlaista käsitystä? Entä ymmärtäisikö tämän päivän suomalainen 1500-1600 -lukujen taitteen suomalaisen puhetta mitenkä hyvin? Onnistuisiko kaupanteko torilla? Ja jos tuon ajan suomi muistutti jotakin tämän päivän murretta, niin mitä niistä? Lounais-Suomenko, koska sieltähän Suomen modernisaatio lähti alkujaan liikkeelle?
Suomen kieli 1500-1600 -luvuilla
ern0#
14497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
suomen kieltä,vaan paikallisia ja ehkä maakunnallisia murteita. Ne saattoivat erota paljonkin toisistaan, mutta varmaan kuitenkin kyettiin ymmärtämään toinen toisiaan.
Virkakielenähän oli ruotsi, mutta jonkin verran käytettiin myös suomea.
Agricolan luoma kirjakieli taisi perustua ennen kaikkea länsimurteisiin.
No miten tuo tilanne sitten erosi nykyajasta, onhan nytkin paikallisia ja maakunnallisia murteita?
"ei ollut yhteistä suomen kieltä"
Ei siis ollut kirjakieltä, mutta jos kerran kyettiin ymmärtämään toinen toisiaan, niin eikö kuitenkin voida puhua käytännössä samasta kielestä, vaikkei virallista kirjakieltä ollutkaan?
yleiskieli kielioppeineen on hieman eri asia kuin toisiaan muistuttavien murteiden perusteella tapahtuva kommunikointi. Onhan savolaisen ja raumalaisen murretta käyttäessään ehkä vieläkin vaikea ymmärtää toisiaan. Toisaalta on selvää, että jos halutaan ymmärtää toinen toisiaan, niin se onnistuu.
Tietysti voidaan sanoa, että ennen kirjakieltä puhuttiin keskenään riittävän samanlaisia suomalaisita murteita, joiden puhujat kykenivät ymmärtämään toisiaan. Eli oli yhteiset kielelliset perusteet.
No OK, unohdetaan nyt nuo paikalliset murre-erot ja verrataan mieluummin aikakausia keskenään.
Eli ymmärtäisikö nykyajan suomalainen samalla alueella 1500-luvulla asuneen suomalaisen puhetta? Ymmärtäisikö nykyajan uusimaalainen tuolloisen uudenmaan alueella asunutta suomalaista ongelmitta? Tai nykyajan turkulainen tuon ajan turkulaista (ja ei, tähän ei tarvitse heitellä mitään turkulaisvitsejä nyt)? Entä millaista oppineiden käyttämä yleiskieli on ollut sen alkuaikoina verrattuna nykyajan yleiskieleen? Oliko siinä esim. enemmän murteellisia vivahteita, muistuttiko sanojen painotus enemmän ruotsia kuin nykyään jne...
Sanoisin että kyllä nykysuomalainen pystyisi puhumaan 1500-luvun suomalaisen kanssa, vaikka joitain hankaluuksia toki olisi. Suurin ero olisi luultavasti se, että nykyään käytämme d-äännettä kun tuolloin sen tilalla käytettiin soinnillista dentaalispiranttia ("th" pehmeästi äännettynä niinkuin englannin "the"-sanassa, ei kovasti äännettynä niinkuin englannin "think"-sanassa).
Kun ottaa huomioon että Agricolan kirjoitusta ei ole tarkoitus lukea niinkuin sitä kirjoitetaan (se tapa vakiintui vasta myöhemmin), on se ihan ymmärrettävää. Esim. "Jse meinen ioca olet taiuasa, pyhetty olkon sinun nimmes" lausutaan suunnilleen: "Isä meinen joka olet taivaassa, pyhetty olkoon sinun nimmes".
nyt te suomalaiset moroonit, ei "think" sanaa lausuta kovalla teellä. lausutaan samanlailla kuin sana "the". menkää kouluun pyhä jessus. ihan oksettaa ajatella tätä suomalaisten junttien ääntämistä maailmalla. toivottavasti nyt tuli jotain järkevää infoa paksuun kalloos
Tuo d:n käyttö suomessa on ruotsin ajan jäännettä. Ruotsalaiset lausuivat aikoinaan "thin, thit, thina" mutta se vääntyi d:n muotoon, kun oli muka niin junttimaisen kuuloista. Omasta mielestäni tuo d ei sovi hirveän hyvin suomen äänneoppiin.
"nyt te suomalaiset moroonit, ei "think" sanaa lausuta kovalla teellä."
Mutta minähän käsittelin sitä, miten dentaalispirantti kyseisissä sanoissa lausutaan. "Think"-sanassa on soinniton, "kova" dentaalispirantti [θ], mikä ei tietenkään tarkoita sita, että sana pitäisi lausua kovalla teellä. "The":ssa on soinnillinen dentaalisspirantti [ð]. Käytännössä ero ei toki ole suuren suuri.
"ihan oksettaa ajatella tätä suomalaisten junttien ääntämistä maailmalla. toivottavasti nyt tuli jotain järkevää infoa paksuun kalloos"
No, opin ainakin sen, että on ihmisiä, jotka viitsivät kaivaa esiin melkein viisi vuotta vanhan keskustelun päästäkseen purkamaan turhautumistaan kuvittelemastaan virheestä. Muistan yrittää vastaisuudessa vääntää asiat rautalangasta, jotta kenenkään ei tärvitsisi kärsiä oksetuksesta tekstini väärinymmärtämisen takia.
Riippuu ihan siitä, mistä päin Suomea henkilö on kotoisin, Acricola kirjoitti "suomen kielen" varsinais-suomen murteen pohjalta, eli 1500 luvub savolaista ei varmaan ihan perehtymättä heti ymmärrä.
Tämän lisäksi on tullut paljon sanastoa, jota silloin ei ollut edes olemassa.
Varmaankin torilla puhuttiin tähän malliin: "Va kostar hauki idag?"
Onko Suomi olemassa?
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/onko-suomi-olemassa.html
Onhan kieli muuttunut. Suomen ja Viron/Eestin kielet olivat 1600-luvulla vielä niin lähellä toisiaan, että suomea ja viroa puhuvat ymmärsivät ongelmitta toisiaan.
Elias Lönnrot tutki vielä 1800-luvulla mahdollisuuksia luoda yksi yhteinen kirjakieli Suomen ja Eestin kansoille. Hän kävi Tartossa pohtimassa mahdollisuuksia sikäläisten kielitieteilijöiden kanssa.
K.A. Gottlund, joka teki retkiä Ruotsin suomalaismetsiin 1800-l. alkupuolella, kertoo kirjassaan, että Ruotsin metsäsuomalaiset puhuivat selvempää ja puhtaampaa Pohjois-Savon murretta kuin hän itse. Eli, että parissasadassa vuodessa ruotsalaisten piirittämä (ja vainoamakin) suomenkieli ei ollut muuttunut juuri ollenkaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Axel_Gottlund#El.C3.A4m.C3.A4.C3.A4_Ruotsissa
Täytyy muistaa että Suomen ja Ruotsin kirjakielet ovat suunniilleen yhtä vanhoja. Murrekielenä suomi on toki paljon vanhempi. 1500-luvun suomea ja sen murteita ymmärtäisi puhuttuna aivan helposti. Suomessa ei ruotsi edes ollut kovin laajalle levinnyt ennen nuijasotaa ( jonka jälkeen vasta alkoi Suomen ruotsittaminen) säätyläiset puhuivat äidinkielenään suomea.
Jos nyt kiinnostaa suomenkieli menneinä aikoina, voi tutustua vaikka 1849 kirjoitettuun Kalevalaan. Siis aikaan ennen koko kansan kattavaa kansakoulunopetusta. Voi kuvitella että suomenkieli oli sillon vielä hyvin samantapaista kuin 1500- 1600 luvuilla.
Tässä Kalevalan ensimmäinen runo:
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
Eri asia on, että suomalaiset asuivat menneisyydessä maatalousyhteiskunnassa ja sen kulttuurissa, sanasto oli sen mukaista. Kuinka moni urbaani nykysuomalainen tunnistaa sanat, "luokki" tai "talas"?
Kirjoitettu kieli voi myös hämätä, joskus tämä tehdään tarkoituksella. Jos nykyisen Suomen murteita kirjoitettaisiin, monet näistä olisivat lähes käsittämättömiä murretta taitamattomalle toiselle suomalaiselle. Samoin esim. Vienan ja eteläkarjalan kirjoitusasussa korostettu suhu-s:ää, mutta puhuessa se ei haittaa yhtään ymmärtämistä.
Kytsysi kyylin, siihen västään
väieten.
Lähemmäs vielä, vielä hiykän,
kytsyn kyylin.
Käipäys syttyi, sämmyi syyrin
väieten.