Minua on koko aikuisikäni (yläasteajoista lähtien oikeastaan) vaivanneet tietyt asiat luonteessani... Olen "sähläri", kolhin usein itseäni, unohtelen asioita ja hukkaan tavaroita, en aina hoksaa päivänselviä asioita (vaikkapa kuumana päivänä lapsille juomapullot mukaan leikkipuistoon...), töissä ja kotonakin hommani unohtuu monesti hoitamatta loppuun jos siihen tulee vähäinenkin keskeytys... Kirjoittaessani/lukiessani hermostun pienistäkin keskeytyksistä, en jaksa istua paikallani ellei ole koko ajan tekemistä (mielenkiintoinen telkkariohjelma katsottavana tai hyvä kirja luettavana, vähintään käsityö näprättävänä). Hermostun/suutun nopeasti, mielialat ailahtelee laidasta laitaan nanosekunnissa, jotenkin en saa tartutuksi moniin hommiin (pyykinlaitot jne.)... Sanat ja käsitteet on monesti hukassa ja ajatukset katkeilevat. Varsinkin kiireessä tuntuu, että ajatukset toisinaan kertakaikkiaan jumiutuu. En pysty keskustelemaan, jos samassa tilassa on tv/radio päällä, koska äänet puuroutuvat päässäni epäselväksi mössöksi enkä saa mistään mitään tolkkua. Automatkalla tms. en halua koskaan pitää radiota päällä. Kirkkaat valot, värit ja väentungos ovat asioita, jotka saavat minut ahdistumaan välittömästi. Nuoruudessa muutettuani ensimmäiseen omaan asuntoon muistan sen olleen toisinaan kaaoksen vallassa tiskaamattomine tiskeineen jne., nykyään suurperheen äitinä kyllä pidän kodin järjestyksessä, mutta esim. lasten meluun hermostun nopeasti. Keskustelusta minulta katoaa nopeasti punainen lanka, jos esim. lapset tulevat välissä keskeyttämään... Innostun asioista nopeasti ja kyllästyn niihin yhtä nopeasti...
Oli pitkä selitys, ehkä joku jaksoi lukea... olisikohan kellään kokemusta vastaavasta? Olisiko oikeasti syytä varata aikaa lääkärille vai onko tällaista sekamelskaa kaikkien päässä...? Mainittakoon, että lapsemme eivät ole kuitenkaan erityisen villejä, eikä esim. työpaikkani kovinkaan hektinen, eli aika "matala" on tuo minun "häiriintymiskynnykseni"...
Oli pitkä selitys, ehkä joku jaksoi lukea... olisikohan kellään kokemusta vastaavasta? Olisiko oikeasti syytä varata aikaa lääkärille vai onko tällaista sekamelskaa kaikkien päässä...? Mainittakoon, että lapsemme eivät ole kuitenkaan erityisen villejä, eikä esim. työpaikkani kovinkaan hektinen, eli aika "matala" on tuo minun "häiriintymiskynnykseni"...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.