Moi, te jotka olette jo leikkauksen läpikäyneet, niin eikö teitä pelottanut ihan hulluna tai edes vähän ennen leikkaukseen menoa? Itse olen miettinyt tätä jo kaksi vuotta ja leikkaus on ihan pian.. Nyt tuntuu siltä, et iskee älytön paniikki ja pelko, et jos jokin menee huonosti.. Tuntuu siltä, et haluunko edes koko tissejä? Oonko ainoa, josta tuntuu näin ennen leikkausta.. Pelkään siis eri komplikaatioita lähinnä..
Silikonileikkaus
APUA MULLE KIITOS
7285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulenpa, että kaikki pelkäävät leikkausta. Riippumatta paikasta, mihin leikkaus tehdään.
Ja onhan siinä aina omat vaaransa. Ja kipuakin on tulossa.
On varmaan paras vain pitää ajatuksia lopputuloksessa. Senhän eteen olet valmis kohtaamaan myös kipua.
Onhan vielä mahdollisuuskin perääntyä. Sekin on mielestäni kannatettava vaihtoehto.
Jokainen vain pelkää omalla tavallaan. Onko leikkausaika lähellä?
Tänään...
Itse olen menossa ja minua myös jännittää kauheesti, tosin ei niin paljoa että peruisin mutta sillee hyvällä tavalla jännittää :)
Juu, on tää kauheeta... Onks sullakin tänään? Siis "myös menossa :)"...
Itse en meinannut uskoa että nyt se vihdoin tapahtuu! Rauhallisin mielin matkustin junalla Helsinkiin ja käpyttelin klinikalle. Edellisinä öinäkään ei ollut mitään ongelmia unen kanssa. Vastakun sain vaihtaa leikkausvaatetusta ja kirurgi piirteli merkintöjä niin sitten vasta alkoi tuntua todelliselta :) Ei kerennyt oikeastaan jännittämään kun leikkaussalin jengi tuli esittäytymään ja hoitajien palvelu oli loistavaa. En halunnut edes esilääkitystä. Yleensä olen kova jännittämään kaikkea uutta mutta tämä meni näköjään jännittämättä :)
Hei, leikkaus on minulla nyt takana päin.. Olin siinä siis torstaina. Jännitin tosiaan etukäteen paljonkin, mutta lopuujen lopuksi menin saliin ihan suosiolla ilman esilääkitystä.
Kivut yllättivät minut täysin.. Olin varautunut henkisesti niiden olevan kovia, sillä implantit laitettiin lihaksen alle, mutten osannut mitään niin järkyttävää kuvitella. Ja ajattelin, että kyllä ne lääkkeillä saadaan pois. Mutta minuun laitettiin suoneen ja suun kautta kaikki mahdolliset lääkeet ja itkua väänsin koko torstain ja seuraavan yön. Kaksi vieruskaveria kuorsasivat tyytyväisinä ja minä voihkin kivusta.. Mielestäni minulla on korkea kipukynnys, olen synnyttänyt kolme kertaa ilman kivunlievitystä ja kaksi synnytystäni olivat todella vaikeita ja ponnitusvaihe pitkä..
No, nyt yksi yö takana ja olo alkaa helpottaa.. Kyllä viime yönäkin meni 2kpl 800 Buranaa ja 4kpl Panacodia.. Ja tissit on hullun isot, niiiiiin turvoksissa että.. Mutta muuten ihan hyvä fiilis :)
Kiitos kaikille vatanneille ja hyvää jatkoa kaikille menossa oleville ja jo leikkauksessa käynneille :D
Vähän sekavaa tekstini... Siis yksi yö takana kotona.. Kai tässä vielä vähän tööt ollaan ;)