... sillä TOTUUS on Kristus, ei Darwin.
Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan." 1. Piet. 1: 18, 19.
Kristuksen päälle meidän sijaisenamme ja takaajanamme pantiin meidän kaikkien synnit. Hänet luettiin pahatekijäin joukkoon, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta.
Hän sälytti päälleen koko maailman synnit, vaikka vihasikin koko sielustaan syntiä. Syyttömänä hän kärsi syyllisen rangaistuksen. Viattomana hän uhrasi itsensä rikkojan sijaisena. Jokaisen synnin syyllisyys raskautti maailman Lunastajan jumalallista sielua. Aadamin jokaisen pojan ja tyttären pahat ajatukset, pahat sanat ja pahat teot vaativat sovitusta häneltä, sillä hän oli tullut ihmisen sijaiseksi.
Katsele häntä Getsemanessa, ristillä! Jumalan tahraton Poika otti päälleen synnin taakan. Hän, joka oli ollut yhtä Jumalan kanssa, tunsi sielussaan, miten kauhistava on synnin aiheuttama ero ihmisen ja Jumalan välillä. Tämä pusertui hänen huuliltaan tuskaisena huutona: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27: 46). Synnin taakka, tietoisuus sen kauhistavasta suuruudesta, sen synnyttämästä kuilusta ihmissielun ja Jumalan välillä, mursi Ihmisen Pojan sydämen.
Pietari kehottaa vaeltamaan pelossa "tietäen,ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut" (1. Piet. 1: 18). Jospa ihminen olisikin saatu pelastetuksi tämmöisellä - kuinka helppoa kaikki olisikaan ollut hänelle, joka sanoo: "Minun on hopea, ja minun on kulta" (Hagg. 2: . Mutta syntinen oli lunastettavissa ainoastaan Jumalan Pojan kalliilla verellä.
Tyhjentämällä taivaan koko aarteiston tähän maailmaan ja antamalla meille Kristuksessa koko taivaan Jumala on ostanut jokaisen ihmisolennon tahdon, tunteet, ajatusmaailman ja sielunelämän.
Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan." 1. Piet. 1: 18, 19.
Kristuksen päälle meidän sijaisenamme ja takaajanamme pantiin meidän kaikkien synnit. Hänet luettiin pahatekijäin joukkoon, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta.
Hän sälytti päälleen koko maailman synnit, vaikka vihasikin koko sielustaan syntiä. Syyttömänä hän kärsi syyllisen rangaistuksen. Viattomana hän uhrasi itsensä rikkojan sijaisena. Jokaisen synnin syyllisyys raskautti maailman Lunastajan jumalallista sielua. Aadamin jokaisen pojan ja tyttären pahat ajatukset, pahat sanat ja pahat teot vaativat sovitusta häneltä, sillä hän oli tullut ihmisen sijaiseksi.
Katsele häntä Getsemanessa, ristillä! Jumalan tahraton Poika otti päälleen synnin taakan. Hän, joka oli ollut yhtä Jumalan kanssa, tunsi sielussaan, miten kauhistava on synnin aiheuttama ero ihmisen ja Jumalan välillä. Tämä pusertui hänen huuliltaan tuskaisena huutona: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27: 46). Synnin taakka, tietoisuus sen kauhistavasta suuruudesta, sen synnyttämästä kuilusta ihmissielun ja Jumalan välillä, mursi Ihmisen Pojan sydämen.
Pietari kehottaa vaeltamaan pelossa "tietäen,ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut" (1. Piet. 1: 18). Jospa ihminen olisikin saatu pelastetuksi tämmöisellä - kuinka helppoa kaikki olisikaan ollut hänelle, joka sanoo: "Minun on hopea, ja minun on kulta" (Hagg. 2: . Mutta syntinen oli lunastettavissa ainoastaan Jumalan Pojan kalliilla verellä.
Tyhjentämällä taivaan koko aarteiston tähän maailmaan ja antamalla meille Kristuksessa koko taivaan Jumala on ostanut jokaisen ihmisolennon tahdon, tunteet, ajatusmaailman ja sielunelämän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä usko kaikkea mitä luet - koskee myuös Raamattua.