Miten parantaisit vanhustenhoitoa? Se on jo selvää että lisähoitajia ei ole tulossa... Entä ne luvatut lakipykälät vanhustenhoitoon? Siinäkään mitään järkeä että määrätään tiukat lait kunnille, mutta ei lisärahaa ja vuoden päästä kunnat toteaa että ei ole resursseja toteuttaa niitä. Mitä tehdä?
Miten parantaisit vanhustenhoitoa?
Lähihoitaja.
91240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Nyt kun oma vanhuus vähin erin lähestyy, niin tulee mietittyä sitäkin aikaa, kun ei enää pärjää. En ole vielä eläkkeellä, mutta työtön olen ollut muutaman vuoden ja nyt tipahtanut pois kaikilta tuilta. Luultavasti elinaikani ei ole kovin pitkä, koska olen jo vuosia syönyt huonoa, halvinta mahdollista ruokaa ja katsellut masentuneena vuodenaikojen vaihtumista ikkunasta.
Parannusehdotuksia on jokaisella, mutta mitä niistä on hyötyä? Toisaalta omani kaltaisessa tilanteessa ei enää mikään huononnuskaan ole mahdollista, joten kai se on ainoa, mitä toivon - saada kuolla ennen vuodeosastolle joutumista ja ennenkuin viimeinenkin järjen valo sammuu. Aivan naurettavaa ajatella, että elämänhalua riittäisi sata vuotiaaksi...
No ainakin vanhuspuolelle voisi palkata ulkoiluttajia, heille jotka vielä tästä hyötyisivät, ja tässä en tarkoita vuodeosastojen vanhuksia, vaan vielä jonkin verran liikuntakykyisiä, sekä heille jotka jaksaa vielä istua pyörätuolissa.
Sekä entisajan askartelu ts. virikeohjaajat takaisin.
Enemmän apuvälineitä hoitajille työn keventämiseksi, esim. raskaissa nostoissa ja siirroissa.
Onko se yhteiskunnan tehtävä ulkoiluttaa vanhuksia?
Oikein. Yhteiskunta huolehtikoon sairaan-, perus- ja hoivahoidon. Omaiset ja kunnolliset vapaaehtoiset hoitakoot loput.
No onko yhteiskunnan tehtävä käskeä ja määrätä esim., että täytyy panna pyöräilykypärä päähän pyöräillessä. Tässä yhteiskunnassa on niin paljon läpimätiä ja naurettavia lakeja, asetuksia, sääntöjä ja rajoituksia, että vanhusten ulkoiluttaminen olisi ihan terveimmästä päästä.
Lait ja rahat eivät merkkaa mitään, jos joku ei valvo, että kunnat panevat rahat sinne, minne ne on annettu ja kohdistettu. Kuntien resurssit menevät sinne, minne päättömät päättäjät päättävät niiden menevän, mutta eivät koskaan sinne, minne niitten kuuluisi mennä. Esteenä viranhaltijoitten poliittiset intressit, asiaintuntemattomuus, tietämättömyys, yleinen tyhmyys ...
Rahaa kyllä on ja liikkuu, käsitys asioitten oikeellisuudesta ja ymmärrys siitä, missä mennään, uupuu. Siksi hoitajia ei tule lisää kun eivät tajua, että juttu kilahtaa tulevaisuudessa omaankin nilkkaan.
Ehdotan, että loputkin hoitajat poistuvat työpaikoiltaan, niin että pomoille ja päättäjille tulee tooosi iso hätä käteen. Ja kaikki politiikot, päättäjät, pomot, herrat ja narrit vaihtoon. Mitähän h-ä politiikalla muuten tehdään näissä asioissa ?
Komppaan edellistä suurelta osin. Miten voi olla sekin mahdollista että budjatti on miinuksilla ja kaikki työtä helpottavat hankinnat jäissä, kuitenkin on varaa pomojen palkankorotuksiin?
No ei niille päättäjille todellakaan tule hätä käteen. Ovat vain erittäin tyytyväisiä, kun ei tarvitse maksella palkkoja ja jää itselle enmän.
Eikä "voi" työvoimapulaan vedoten enää järjestää palveluja.
Päättäjien palkoilla ei ole mitään tekemistä vanhustenhuollon kanssa. 6 300 euroa kuukaudessa ei nimittäin ole kovin suuri korvaus siitä ajasta, jonka työlleen joutuu omistautumaan, ja loasta, jota päällensä saa.
Summaa voi suhteuttaa esim. vapunvieton jälkien siivoamiseen. Pelkkä Helsingin roskien siivous maksaa yli 100 000 euroa. Samaten esim. ulkomaanmatkailu vähentää verovaroja.
Harva vaan haluaa katsoa esim. omaa vapunviettoaan tai lomakohteitaan. Paljon helpompaa on arvostella kansanedustajia, jotka ottavat palkkaa tekemästään työstä.
Kuka puhui nyt kansanedustajista, kyllä niitä pikkupamppuja löytyy lähempänä työntekijöitäkin.
En hirveeesti viitsisi puhua "kansanedustajien työstä" jos jutut ja asiat ovat nykymallilla. Niitä kansan edustajia on siellä Arkadianmäellä puolet liikaa kuluttamassa veroeuroja turhuuksien turuille. Sata riittäisi tyhjän toimittajiksi ja se mitä säästöksi jäisi, lapsille, vanhuksille, yms. vähempiosaisille jakoon kaikki.
Jos 6 300 euroa (37 800 mummon markkaa) ei ole paljon, niin suhteellisuudentaju mättää pahasti. Tavallisen rivikansanedustajan toimenkuva heti paikalla julkiseksi. Media töihin !
Ehkä se on hieman naiivi ajatus, että vanhustenhoidon työvoimapula johtuisi päättäjien palkoista.
Ehkä ajatus nyt kuitenkin oli se että kaikkien tulisi osallistua talkosiin kun kerran säästämisen tarvetta on.
Nimenomaan kaikkien pitää tehdä parhaansa. Se tarkoittaa sitä, että tehdään itse konkreettisesti jotain, eikä syytetä jotain kaukaista tahoa. Talkoisiin voi osallistua vaikka menemällä näin sunnuntaina vanhuksen luo vierailulle. Mukaan voi ottaa vaikka mökin omenapuun sadosta valmistettua omenahilloa ja koiran.
No voi harmi, meni mönkään sekin reisu kun ei ole koiraa eikä mökkiäkään puhumattakaan omenapuista ;-). Ei vanhukset välttämättä ilahdu täysin vieraan käynneistä. Tutun vanhuksen kyseessäollen mukava idea kuitenkin.
Jatkuvasti vaihtelevien ihmisten käynnit eivät kaikkia vanhuksia miellytä. Voisikin olla hyvä, jos sama ihminen kävisi vanhuksen luona useamman kerran. Siinä missä joku käy tiistaisin jumpassa, toinen voi kävellä vanhuksen kanssa kierroksen.
Monet vanhukset tulevat kyllä toimeen erinomaisesti uusienkin tuttavuuksien kanssa. Moni voisi paasata tuntitolkulla esimerkiksi kotiseudustaan juuri tapaamansa ihmisen kanssa.
Omassa suvussani on myös 90 vuoden tienoilla oleva mies, joka ilahtuu valtavasti, kun hänen luonaan käydään. Joka vierailulla hän kysyy, että kukas se sinä olitkaan ja yleensä se vierailun aikana unohtuukin. Siihenkin voi tottua, että ihmiset ympärillä ovat vieraita.
Eipä paljoo toteutuskelpoisia ideoita tule. Joku ehdotti että palkataan ulkoiluttajia! Miksi ei sitten palkata hoitajaa samalla rahalla? Hoitajilla on jo niin pieni palkka että sitä pienemmällä ei hullukaan lähtisi ulkoittajaksi.
Minun työpaikallani on virikeohjaajia ja virikkeitä paljon, mutta niissäkin yleensä käyvät vain ne hyväkuntoisimmat. Ne vuodepotilaat on ihan unohdettu sinne sängyn pohjalle. Ainut ihmiskontakti yleensä on kun hoitajia käy tekemässä töitänsä huoneessa, syöttämässä tai vaippaa vaihtamassa. Ei todella ole aikaa istua vieressä. Joku sukulainen saattaa käydä tuomassa suklaalevyn jouluna. Voi ihmisparat!
Eiköhän se ole niin että palkkoihin menee nyt jo aivan liian paljon rahaa, ei voida enää palkata yhtään uutta työntekijää lähihoitoon. Katse kohdistuu vapaaehtoistyöntekijöihin ja järjestöjen edustajiin jotka tekisivät työtä palkatta tai lähestulkoon ilman palkkaa.
Vanhainkodin arkeen osallistumisesta voisi tehdä helpompaa. Esimerkiksi vanhainkodin lähialueella asuville voisi tiedottaa, että vanhuksen voi viedä pyörätuolilenkille. Monet korvaisivat kävelylenkkinsä mielellään vanhuslenkillä.
Myös omaisia voisi innostaa käymään ja viemään vanhuksia käymään esimerkiksi kotiseudullaan tai omaisten luona. Pienempiä reissuja voisi tehdä vaikka läheiselle jäätelökioskille tai lähikauppaan valitsemaan vanhukselle mieleistä shampoota ja hammastahnaa.
Maailma on paha, siksi ei voida avata vanhainkotien ovia kaikille halukkaille ottaa ja viedä mummo tai vaari oven ulkopuolelle. Maailmassa kun on mitä vaan sukankuluttajia kuten olemme lehdistä lukeneet. Ulkoilutalkoisiin kelpuutetaan vain tietyn seulan kautta, mikä on hyvä.
Varmaan arkeen osallistumista hankaloittaa myös se, että laitos on vastuussa vanhuksesta ja jos jotain sattuu, korvaako laitoksen vakuutus talon ulkopuolella jos ulkoiluttaja ei ole talon henkilökuntaa? Näitä asioita voisi tarkentaa.
Joo-o, mutta se on eri asia, kenen palkkoihin. Rahaa kyllä on ja sitä kulkee, se vain jaetaan väärin, herrat ja narrit ottavat ensin ja suurimman osan.
Työtä ei tarvitse kenenkään tehdä ilmaiseksi, toivottavasti, mutta jos joku haluaa omaksi huvikseen, harrastuksekseen, ilahduttaakseen itsensä lisäksi jotakuta toistakin ja antaa aikaansa vapaaehtoisesti hyväntekeväisyyteen, niin kaikin mokomin.
Korkea kynnys varmistaa sen, että ulkoiluttajia ei ole.
Millaisia uhkia vanhusten ulkoiluttamiseen muutenkaan liittyy?
Sellaisissa paikoissa, joissa kuljetaan rollaattorin, evatelineen ja pyörätuolin kanssa, ei ole kynnyksiä.
:-). Ehkö nimim 13 9 tarkoitti hieman toisenlaisia kynnyksiä :-). Vanhusten ulkoiluttamiseen voi liittyä esim sellaista, jos otat vanhuksen omaan autoosi ja ajat kolarin, kuka korvaa mummolle aiheutuneet vahingot.
Jooo, kyllä tajusin, mitä kynnyksiä meinattiin ja juuri siksi vastasin kuin vastasin. Kaikki kynnykset, mitkä estävät tekemästä ja toimimasta, ovat tekokynnyksiä eli -syitä. - Ja vain konkreettiset kynnykset ovat oikeita esteitä.
Ketähän tällaiset "tekosyyt" sitten palvelevat ja kuka ne on laatinut?
No etkö sinä ihan itse edellisessä kommentissasi esitä sellaisia tekosyitä ? Kysele hiljaa itseltäsi.
Juu mut kun ne eivät ole minun kekskintöjäni ja siinä piilee se juju ;).
Kyllä se on ihan oikea ja rehellinen tekosyy, jos siinä kohdassa, kun pitäisi järjestää vanhukselle tms., joka ei itse voi järjestää menemistä ja / tai tekemistä, ajatteleekin ekana vakuutuksia, kolareita sun muitan havereita. Silloin ei oikeasti halua tehdä muuta kuin keksiä tekosyitä, jotta ei tarvitse toimia. Piste.
Väännän rautalangasta: Jos sattuis että olisin hoitaja jossain vanhusten hoitolaitoksessa ja siellä johtotasolta ovat tulleet nämä "tekosyyt", siis niillä ohjeistettu työntekijät ni miten helkutissa se se työntekijän syy voi olla. Työntekijän täytyy toimia niin kuin on ohjeistettu.
Tarvitse toimia, HÖH!
Enpä tunne ketään, jota olisi estetty viemästä vanhus ulos, oli hoitaja tai omainen tai ystävä-, kaveri-ihminen tms.
No sitten et ole ainakaan vanhustenhuollossa töissä. Käytännöt estävät päivittäin yksinkertaisesti siitä syystä että hoitajia on liian vähän. Koitas mennä tuosta vaan johonkin vanhainkotiin vieraan ennalta tuntemattoman vanhuksen työ ja koita viedä ovesta ulos, luulen jotta kyllä estetään ;-). Niin ja ystävät ja kaverit on tietenkin erikseen.
Ja koeta sinä nyt ensin ajatella asia loppuun asti - järkevästi - jos pystyt. Ei tietysti tuntematon vie ketään tuntematonta mihinkään, ensin tutustutaan.
:-) "työ", heh.
Kuules kun miun ei tartte aatella, muut aattelee mun puolesta ja miun tehtävä on vaan vikistä kun toisret vie :-). Valitettavasti näitä tekosyitä on kuitenkin vallalla tuolla "oikeissa töissä", paisti että henkilökuntaa on liian vähän, myös muut kuin omaiset, ystävät, vievät vanhuksia yhtään mihinkään. Ja kyllä tiedän tapauksesnkin jossa eräs hoitaja olisi vienyt vanhusken omalla autollaan johonkin, se tyssäsi siihen, et kuka korvaa jos ajaa esim kolarin. myös päiväkodeista tulee lappu kotiin, siinä lapussa kysytään saako lasta kuljettaa koulun ulkopuolelle.
Ylläri-pyllärille ja muillekin.
Myö ja työ? Etkös tiedä eri alueil puhutaan erilaisil murteil? Sorgen muuten kirotusvirheet edellisessä ja monissa muissakin kommenteissa.
No kuule justiinsa juurikin siksi kävi "työ"-sana silmään, kun se kertoo, mistä niin sanova on kotoosin. Mutta työ silloin, kun se tarkoittaa luo / luokse, kuuluu ihan eri murteeseen kuin myö, työ ja hyö.
Niiiiiiiiiiiii? Taisin käyttää sanaa työ synonyymille tykö tai työte . Mikäs ylläri pylläri sen ny kuiteskaan on (: . Nii ja mistäs noi sanova on kotoosin, kerros se.
Mitä vaste ? Ekkö sää tieärä ?
No sitä vaste ku halusin tietää sun mielipittees. Et mistä muka?
:-)
Haa, luulo ei ole tieron väärti kuiteskaan (: .Sanoja ja murteita voi viäntää kukin kykyjen mukkaan ja sillä myös harhauttaa, tiesikkös sen hymynaama? Puhutkos itse samaa murretta kuin vanhempas?
Sekaasin mänöö murteet ja sitten on vielä se ihan oma.
Eiks se sanota jotta menöö? Ai ihan oma tekemä murre?
Ulkoiluttaminen ei siis käy parannusehdotuksenaa vanhustenhoitoon lähihoitajalle...Mitähän aloittajalla itsellään olisi mielessään..Ehkä veisit mummot elokuvin tai lentomatkalle ....???
Minusta ulkoiluttaminen ja esim kafella käyttö ossain kaffilassa olisi mainio idea.
Ovat ja esimerkiksi omaisia voisi ohjata siihen. Vanhuksen luona käydessä ei tule välttämättä mieleen, että vanhuksen asunnolta tai osastolta voi hyvin poistua.
Tämä pitäisi varmaan ottaa puheeksi jo siinä vanhainkotiin muuttovaiheessa, että myös ulos voi viedä ja vaikka viikonloppuvierailulle tai yökylään.
Lue teksti uudelleen! miksi palkata ulkoiluttaja kun hoitajaankaan ei ole varaa? Ylinmääräistä rahaa ei ole.. ei pysty palkkaamaan ulkoiluttajia! MIelellään ulkoiluttajia otettaisiin joka taloon!
Vanhusten kanssa lenkkeily on muutenkin sellaista, mitä ihmiset tekisivät mielellään, jos saisivat mahdollisuuden.
Miksei asiasta voitaisi ilmoitella esim. lehdessä, jotta vanhusten ulkoiluttajia kaivataan ja neuvoa miten toimia jos on kiinnostunut asiasta. Miksi laitosten ovien tulee olla tiukasti kiinni, eikö niitä tässä suhteessa voitaisi kuitenkin avata ja näin mahdollistaa vanhusten elämänlaadun parantamista.TIETENKIN kaikki "tekosyyt" pitäisi ensin poistaa ja siten ylimääräiset kynnykset.
Kyllä palkattuja ulkoiluttajia kaivattaisiin todella...Itse olen vanhustyössä dementiaosastolla, jossa suurin osa vanhuksista hyväjalkaisia liikkuvia ihmisiä. He ovat kuin häkissä, katselevat haikeina ikkunasta ulos, seuraten vuodenaikojen vaihtumista....On hirveää että liikuntakykyiset ihmiset sullotaan vuosiksi sisälle!!
Nyt omaiset vaatimaan ulkoiluttajia, ellette itse halua sellaiseen ryhtyä. se piristää monen asukkaan mieltä ja katkaisee päivärutiin.Se olisi kaivattua vaihtelua, eikä todellakaan kallista, jos verrataan esim. teatterireissuhin yms.
Surullista. Kun joutuu vanhainkotiin se tarkoittaa sitä, että ulkoilemaan et sen jälkeen pääse, tai ylipäätään laitoksen ulkopuolelle jos omaiset tai tutut eivät vie.
Yleensä, kun hoitaja lähtee ulkoiluttamaan vanhusta, viedään sellainen, jota omaiset eivät ulkoiluta. Jos joku ei ole käynyt koko kesänä ulkona, on hän todennäköisesti kieltäytynyt.
Kyllä se todellakin on kallista. Suurin osa tarvitsisi oman ulkoiluttajan. Vanhainkodille kuuluvat ennemmin ryhmässä tehtävät asiat. Esim. jumppa, johon kaikki osastolta voivat halutessaan osallistua, ja taideterapia.
Siinä missä yhden ihmisen tunnin työpanoksella voidaan järjestää jumppa, saisi vietyä yhden vanhuksen ulos.
Ainakin täältä meidän dementiaosastolta voisi ottaa useamman kuin yhden kävelylenkille mukaan, näin on tehtykin silloin kun joskus on ollut työllistetty avustaja ulkoiluttajana. 3-4 vanhusta on aina ollut mukana kerrallaan.
Sisätiloissa tapahtuva jumppa ei korvaa millään raitista ulkoilmaa. , ja itsekin ohjaamme jumppatuokioita kun taukoa jää, samoin laulupiirejä, vesivärimaalausta ym askartelua. Mutta ongelma edelleen on ulkoilun puuttuminen
. Houkuttaako itseäsi ajatus asua vaikkapa kymmenen viimesitä vuottasi teljettynä sisätiloihin...???
Ja esim. osa-aikainen , vaikkapa neljän tunnin päivää tekevä avustaja todella ehtisi yhden kerrallaankin ulkoiluttaa työvuoronsa aikana neljä vanhusta, se olisi jo 20 ulkoilukertaa viikossa, eihän joka päivä tarviiskaan saman ihmisen ulos päästä, vaikka edes kaksi kertaa viikossa olisi jo hyvä.
Näin täällä, silloin joskus kun esim. dementiayhdisttys on palkannut paikallisen ulkoiluttajan muistiosastolle.
Minä taas protestoin sitä vastaan että vanhainkodin hyvän hoidon ideologiaan (siis käytännössä) ei kuulu virkistystoiminta ylipäätään laitoksden ulkopuolelle. Ihan kuin se olisi jotain luksusta, joka ei kuulu normaaliin arkeen.
Sisäaktiviteetit eivät korvaa ulkoilua. Se on vain järjestetty eri tavoin. Jos vanhuksella olisi tarve käydä sanotaan kaksi kertaa viikossa ulkoilemassa, pitää melkein on sisaruksia, lapsia, lapsenlapsia tai muita halukkaita viemässä.
Kesällähän vanhukset pääsevät yleensä hyvin ulkoilemaan, kun on kesätyöntekijöitä ja muita. Talvella ulkoilu ei välttämättä suju halukkaista ulkoiluttajista huolimatta, kun pyörätuoli ei kulje sohjossa. Silloin esim. viikonloppu omaisten luona voisi ajaa samaa.
Kyllä omaiset tietävät vanhusten ulkoilutilanteen. suurin osa ei välitä mitää, saati vaivautuisi viemään omaistaan ulos. Lehtien palstoilla ja netissä vaan päivitellään....:))
Eivät välitä nykypäivän ihmiset paskan vertaa iäkkäistä omaisistaan, siellä saavat rauhassa lojua vanhaikodilla.
Nii-in, omaiset eivät välitä mutta ei välitä kukaan muukaan. Yhteiskunta, tämä järjestelmä, viralliset tahot, päättäjät ylempänä ja alempana, koko organisaatio ihan sieltä paikan päältä, laitoksista, hoito- ja hoivakodeista asti ... joiden arvoista välinpitämättömyys kertoo.
Jos pikkupomo paikan päällä ei näe, tajua eikä käsitä, missä mennään eikä vie tilanteita eteen päin isommilleen, niin pikkupomo on väärässä paikassa väärään aikaan ja väärin arvoin. Ja tähän pätee sanonta: "mitä isot edellä, sitä pienet perässä". Malli se on huonokin malli.
"Pikkupomoilla" on ylempiinsä nähden ruskea kieli ja suuri miellyttämisenhalu, ei hän lähde ohjeita vastaan taistelemaan vaikka kyse olisikin hoidon laadusta.
Näin juurikin on: kun toisaalle kumartaa oikein syvään, niin samalla toisaalle pyllistää yhtä syvään. Mutta silloin puuttuu pomolta, oli 'koko' mikä vaan, kaikki se, mikä tekee ihmisestä inhimillisen sellaisen, silloin on vain organisaation nippeli, jolla ei toimi kaikki korvain väliss'.
Vanhusten tilannetta ja pärjäämistä kotona voisi edesauttaa pitämällä epätoivotut vieraat poissa. Esim. varkaat ja tunnuslukujen kyselijät voisi pelotella kunnollisella lainsäädännöllä. Suomen edeskunnasta ei näytä olevan minkään asian järjestäjäksi - suosivat siellä rosvoilua ja sortavat vanhuksia.
"puuttuu pomolta, oli 'koko' mikä vaan, kaikki se, mikä tekee ihmisestä inhimillisen sellaisen,"
Tästä nimenomaan on kysymys jos kuitenkin on tarkoitus järjestää inhimillistä vanhuutta.
Tuohon vielä kommentoisin et kummalle päättäjälle vanhustenhoidossa tulee antaa määräysvalta, rahakirstun vartijalle joka näkee vain eurot ja säästämistarpeen vai vanhustyön johtajalle, jonka vastuulla on hoidon ja hoivan laatu? Vai olisko kenties mahdollista että näistä asioista päätettäisiin yhdessä, molemmat toisivat esiin oman asiantuntemuksensa ja pyrittäisiin parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun niin että taattaisiin avuttomille vanhuksille edes minimi elämänlaatu.
Nyt mää alan tykkäämään susta "Irvokasta", sinä olet oikeilla jäljillä. No. yhteistyö, niin että kirstunvartija katolla tietäisi, mitä ruohonjuurella kellatasolla taphtuu, on se avainsana ja -asia, joka tällä haavaa puuttuu ja uupuu.
Vai olenko niin sinisilmäinen ja hyvään uskova, että kuvittelen kirstunvartijan toimivan toisella tavalla, jos tietäisi oikeasti, missä jamassa esim. vanhustenhuolto on. Eihän kaikki päättäjät, pomot ja johtotasot voi olla pelkkiä laskukoneita, eihän ?
Ai oikein "sää" alat, eipä ollut yllärri-pylläri :-).
Mutta asiaan.
"puuttuu ja uupuu."tietäisi oikeasti"
Siltä näyttää mutta mistä kirstunvartijan tietämättömyys johtuu? Eikö kuitenkin kirstunvartijalla ole siellä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita kertomassa mitä hoito maksaa ja paljonko rahaa tarvitaan. Vai onko kyse siitä, että tietoa ruohonjuuritasolta ei aina kerätä oikeista paikoistatai ylipäätään oikeata tietoa? Riittääkö se et mitä halvemmalla sen parempi, viiis laadusta? Kiinnostaako ketään tietää mitä noilla euroilla mitä on satsattu, nykyisin saa? Pitäisikö vanhustenhoidon laadusta säätää laki minimivaatimuksista, johon on löydyttävä varat. Vanhusten määrä on lisääntymässä, mutta hoidettavahan heidät on joka tapauksessa.
Turha inistä ettei ole rahaa. Kysehän on siitä mihin se halutaan kohdentaa ja miten.
"sinisilmäinen ja hyvään uskova"
No ehkä "sää" olet vähän pumpulissa kasvanut, jotta et voi uskoa et maailma voi olla pahakin paikka juuri pahisten vuoksi ;-).
"Eihän kaikki päättäjät, pomot ja johtotasot voi olla pelkkiä laskukoneita, eihän ? "
No kyllä se ruohonjuuritasolta pää just ja just pisimmän korren yli ylettyvän näkökulmasta siltä näyttää. TAI voihan se sitten olla niinkin et nämä "laskukoneet" ovat niitä kaikkein kovaäänisimpiä ja laadunvaatijat ovat niitä maan hilaisia, jotka eivät rohkene lyödä nyrkkiä pöytään!
mystisesti joistain kirstunvartijoista, päättäjistä tai pomoista? Vanhustenhoidon toimivuudesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö ja he työskentelevät yhdessä hallituksen kanssa.
No katoppakö niitä kirstunvartijoita päättäjiä, pomoja ja pikkupomoja on niin monella asteella tässä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa. Mitä kauempana olet hierargiassa yksittäisestä hoitopaikasta , sitä vähemmän sinulla on todellista tietoa hoitopaikkojen arjesta.
niin mene. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa valvontavirastossa tehdään selvitys vanhustenhuollosta. He tutkivat kymmeniä tai satoja hoitolaitoksia ja selvittävät henkilökunnan riittävyyttä ja hoidon tasoa.
Kenellä on silloin paras kokonaiskuva tilanteesta? Onko se yhden hoitopaikan näkevällä hoitajalla vai selvityksen tekijöillä ja lukijoilla?
"Selvityksen tekijät ja lukijat" eivät IKINÄ käy seuraamassa hoitopaikkojen ja laitosten arkea riittävän pitkää periodia, jotta näkisivät OIKEASTI, missä mennään, mitä tapahtuu ja minkälaisia tilanteita liian vähät hoitajaresurssit aiheuttavat niin hoidettaville kuin hoitajillekin.
Eikä ainakaan hoitajilta IKINÄ kysytä, mitä mieltä he ovat tai miten asiat heidän mielestään ovat tai miten niiden pitäisi olla, siis ei kysytä niiltä ihmisiltä, jotka sen konkreettisen työn tekevät ja ovat parhaita asiantuntijoita omassa työssään.
Selvityksiä antavat ne samat johtoportaat, jotka joko tietäen tai tietämättään haluavat antaa hienon, hyvän ja siloitellun kuvan aiheesta. Siis mitä virkaa selvityksillä on ?
No tuos olet oikeassa, toisaalta. En ehkä kuitenkaan lukisi valvontavirastoa "päättäjäksi, pomoksi tai kirstunvartijaksi". KUITENKIN jos näitä selvityksiä tehdään, miksi vanhustenhuolto on huonossa jamassa monissakin paikoin? Miksi hoitajia on liian vähän toteuttamaan inhimillistä hoitoa vanhuksille yhä vain? Mistä valvontavirasto saa keräämänsä tiedon, laitosten esimiehiltä? Haastatellaanko koskaan työntekijöitä? Katsooko kukaan koksaan esim työvuorolistojen toteutumista?Mitkä ovat valvontaviraston todelliset mahdollisuudet toimia asioiden parantamiseksi?
Mää sitten kirjootin ensin (22.37) ja sitten vasta luin tämän. Ollaanko sukulaisia ?
No juuri luin myös tekstisi ja joo varmaan sen perusteella ainakin ollaan samaa maata ja samaa sukua :-).
netistä. Tutustukaa niihin. Niissä selvitetään esimerkiksi, kuinka paljon osastolla on vanhuksia, missä kunnossa he ovat, kuinka paljon on henkilökuntaa ja kuinka pätevää henkilökunta on. Myös esimerkiksi ilta- ja aamupalan välistä taukoa tutkitaan.
Ei sitä tarvitse työvuorolistojen toteutumista arvailla, jos henkilökunta on alimitoitettu. En niitä selvityksiä ihan niin tehdä, että esimiehelle lähetettäisiin kysely: "Mitenkäs teillä menee?" ja sitten voisi vakuutella "Hyvin hyvin"
No tuota............. miksi sitten on niin paljon epäkohtaa vanhustenhoidossa jos kaikki on raporttien mukaan hyvin ja tietoa saadaan oikeista paikoista ja tieto on reaalista ja reaaliaikaista. Miksi Kivelä kirjoittaa kirjan, miksi omaiset ja hoitohenkilökunta ovat eri mieltä hoidon laadusta kuin esimiehet? Miksi vanhukset makaavat märissä vaipoissa, kuivuvat, eivät pääse ulos.Miksi koulutettua henkilökuntaa "vuotaa muillle aloille? Vastaako esimies tehtyihin kyselyihin et " vanhuksille riittää kun saavat ruoan ja lääkkeet", me täällä priorisoimme :-).
Jokuhan tässä systeemissä mättää ja pahasti.
saanut käsityksen, että raporttien mukaan kaikki olisi hyvin? Se, että ongelma tiedostetaan, on vasta lähtökohta tilanteen parantamiseen.
No näin maalaismöllikkänä piättelinkin ihan vuan siitä ko mikkää ei ole ainakaan viimeseen kymmeneen vuoteen oo muuttununna. Eli tarkoittaako hää jotta tietoja kerätää ja sitä on ja epäkohdat on tiijosa mutta ollaan vielä lähtökuopissa kuopsuttelemassa keinojen suhteen et mille tässä alettas ;-).
Summa summarum: Kerätäänkö tietoja tietojen keruun vuoksi jotta saadaan julkaistua hienoja raportteja joissa ei ole muuta vikaa kuin että niistä pongatuille epäkohdille ei haluta/ osata tehdä mitään? Eli ympyrä sulkeutuu, kuka päättää, rahoittaja vai laatuhenkilöt?
www.vievanhusulos.fi
Hienoa että asiaa tehdään julkiseksi tällaisilla tempauksilla. Jospa joku saa kimmokkeen jatkaa vanhusten ulkoiluttamista myös tällaisten tempausten ulkopuolella.
Vanhustenhoitoa voi kehittää korostamalla ihmisen omaa vastuuta koko aikuisiän elämänkaarestaan, se on hidasta asennemuutosta siihen että vanhuuteenkin tulisi varautua. Kuinkahan moni laitospaikka on sellaisten hoivaa tarvitsevien käytössä, jotka ovat suruttomasti tuhlanneet elämänsä ja terveytensä? Tuntuu että heille paikka aina järjestyykin, mutta suuren lapsilauman maailmalle kasvattaneet leskimummot saavat kupsahtaa kotinurkkiinsa, ei heille ole aikaa yhteiskunnalla eikä juuri omilla lapsillakaan.
Nykyajan nuoriso juopottelee jo teini-iästä suruttomasti ja monet vanhempien avustuksella, se tietää etteivät alkoholidementikot Suomesta lopu. Suuriäänisimpiä valittajia ovat juuri juoppolallit jotka eivät eläessään ole työssä viihtyneet ja alhkoholinhuuruinen sukukunta säestää kuinka huonoa on vanhusten hoito! Mökin akka ja ukko säilyttävät käytöstapansa vielä silloinkin kun ajatus ja muisti lakkaavat pelaamasta, sana kiitos irtoaa herkästi ja hymyn kera, se kummasti lämmittää kipuselkäisen hoitajaraakin mieltä vaikka palkkansa eteen työtään tekeekin. Ihmisten olot paranevat kun käytöstavat ja kasvatus, vastuunkanto ja ihmisyys lisääntyvät.
Kiitos tästä. Sinä näet asian ytimeen. Siihen, jota ei saa sanoa ääneen, sillä "totuuden puhujilla ei ole yösijaa".
Samaa mieltä olen. Ennaltaehäisevää työtä pitäsi lisätä jo ihan tuolta kouluikäisistä lähtien. Enemmän terveysneuvontaa ja neuvolatoimintaa joka ikäluokalle ja vanhuuseläkkeelle jäännin yhteydessä jokaiselle terveystarkastus ja tehokkaampi terveysneuvonta, mitä pysyä hyväkuntoisena iän karttuessa.Joku kyllä kutsuu tätä holhoamiseksi, mutta kylläs näyttää siltä et holhoamistarvetta tuntuu olevan niin kauan kun sairaanhoidon maksaa taloudellisissa vaikeuksissa kituva sosiaali- ja terveydenhuolto.
Nuorissa on fiksujakin, siis sellaisia joiden elämäntavat ovat kunnossa, mutta on sitä toista äärilaitaakin, niin kuin joka ikäluokassa. Tosiasia on kuitenkin että arvomaailma on muuttunut. Mihin on kadonnut vastuunkanto omasta ja toisten pärjäämisestä? Onko näin että nuoret elävät tässä ja nyt, eivät he kykene näkemään itseään vielä seitsenkymppisenä kun se kaksikymppisyyskin on vielä kokematta.
päivitelty olevan edellistä vastuuttomampaa ja huonompaa viimeiset muutama tuhatta vuotta.
Nuoriso on oman aikansa mannekiini.
ennn osaa sanoa
Naulan kantaan! Nyt ollaan kotihoitoa kehittämässä kovasti tulevaisuutta varten. Mummot jääköön kotiin ja kuolkoon yksinäisyyteen, hoitopaikat täynnä 50-60v alkoholilla päänsä sekoittaneita naisia ja enimäkseen miehiä.
jokainen, korostaen JO-KAI-NEN voi tehdä jotakin vanhusten hyväksi. Hyvä lähtökohta on aloittaa itsestään ja omista asenteistaan: onko oikeasti mukana asiassa vai ulvooko vain laman mukana kun muutkin ulvovat? Toinen hyvä lähtökohta on vanhusten kuuleminen, ei välttämättä niiden jotka bingonumeroiden ja kaljatuoppien välistä huutelevat lisää hoivaa vanhuksille, paremminkin niiden jotka kovasti yrittävät pärjätä joko ihan yksin tai vähäiseksi jäävän avun ja hoivan avulla. Kolmas tärkeäa asia olisi omaishoitajan kuuleminen, kysyä miten HÄN, usein vanha ja sairas jo itsekin, oikeasti jaksaa ja miten selviytyy loputtoasta, usein sekavasta ja kaoottisesta arjesta. Liian usein käy niin että se toista hoitava, vahvana pidetty vanhus, murtuu ja menehtyy ennen hoivattavaansa. Lasten vastuuosuuden korostaminen on ikäänkuin tabu, ei voida odottaa, ei voida velvoittaa, kun on omakin elämä ja sitä tätä tuota mikä varmaan on ihan totta, mutta toimiva yhteiskunta koostuu ihmisistä jotka tekevät oman osansa eikä vanhuus ole sairaus jota varten tarvittaisiin joka asiaan erikoiskoulutettua henkilökuntaa. Ihmisyys riittää paljoon!
Rakastettu ihminen on paljon toimivampi ja "sairaanakin terveempi" kuin yksinäisyyteen unohdettu? Maailma on hajoamassa kestämättömään kehitykseensä, kulutushysteriaan, nuoruuden ja seksuaalisuuden yliarvostukseen ikäänkuin kaikki muu olisi joutavaa roskaa: elämänkokemus, selviytyminen vaikeissa oloissa, keinokkuus ja puuttuvien asioiden herättämä luovuus, perimätiedon vieminen eteenpäin. Tällaisissa asioissa aivan jokainen voi tehdä jotakin ja joskus, ehkä pitkänkin kierroksen jälkeen kohdata asian uudelleen ja huomata, että siemen on langennut hyvään maahan ja tuottanut satoa!
Taitaa suurimalla osalla olla se asenne, jotta eipä paljon kiinnosta niin kauan kun ei omaan lähipiiriin satu tällainen vanhus.
"elämänkokemus, selviytyminen vaikeissa oloissa, keinokkuus ja puuttuvien asioiden herättämä luovuus, perimätiedon vieminen eteenpäin. Tällaisissa asioissa aivan jokainen voi tehdä jotakin ja joskus, ehkä pitkänkin kierroksen jälkeen kohdata asian uudelleen ja huomata, että siemen on langennut hyvään maahan ja tuottanut satoa! "
Ihailtava oivallus, jospa kestämättömän kehityksen jälkeen ympyrä sulkeutuu ja aletaan alusta.