Olen noin 40 vuotias mies.Pohdiskelen itsemurhaa.Moderni luonnontiede on todistanut ettei Jumalaa ole olemassa.Uskontoa pidetään alkeellisena neuroosina.Jos on niin ettei ole mitään kuoleman jälkeistä palkkiota tai rangaistusta tehdyistä tai tekemättömistä synneistä on sama kuoleeko nyt henkensä voimissa vai vanhuuden heikkouksissa.Tiede on osoittanut ettei ihmisen olemassaololla mitään sen suurempaa tarkoitusta kuin tuulien tuuleskelulla.Eli tarvitsenkin nyt ylivoimaisia argumenttejä päästäkeni tästä ajatuskurjimuksesta.
itsemurha
huolissaan huokailev
14126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No joo! Enpäs nyt moista tekoa tekisi, vaikka kurjalta tuntuisikin.
Jumalaa ei todellakaan ole olemassa sellaisessa muodossa, mitä uskovaiset höpöttää, mutta jotain paljon suurempaa ja kauniimpaa on takuuvarmasti. Elämä jatkuu toisellakin puolella, sen tiedän varmasti.
Älä ihmeessä lopeta elämääsi ja menetä hyvää tilaisuutta oppia uutta. Jokaisella meillä on huonot hetkemme, joista selviytyminen tuntuu joskus ylitsepääsemättömältä, mutta oman hengen riistäminen,...?
Tiedätkö! Pohjalta ei voi päästä muualle kuin vain ylöspäin!
On se vain sellainenkin totuus, että jossain muodossa me aina joudumme hyvittämään tekomme ennemmin tai myöhemmin. Synti sanaa en tunnusta, sillä sellaista ei ole olemassakaan. On vain pahat tai hyvät teot, jotka tulevat aina eteemme jossain vaiheessa. Ja aina voi tehdä muutoksia elämässään ja jättää taakse ne asiat, jotka tuovat ahdistusta ja tuskaa.
Etsi huumoria elämääsi. Naura, vaikka kyyneleet silmistä valuisi. Kyllä se siitä iloksi muuttuu!
Itse on 23 vuotias ja mietin itsemurhaa päivä päivältä enemmän. Minulla on rakastava äiti ja sisko mutta minulla niin paha olla että en enää tahdo olla täällä.
Olen miettinyt monia tapoja jolla riistää henkeni mutta en ole vielä tehnyt päätöstä. Haluaisin kuolla mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Muista! Sinun elämäsi on ainutlaatuinen lahja. Mieti, mitkä asiat ahdistavat ja muuta elämääsi siten, että nuo ikävyydet poistuvat elämästäsi.
Et kai tahdo äidillesi ja sisarellesi kärsimystä ja tuskaa?
Sinusta voi jostain syystä tuntua tällä hetkellä tosi pahalta, mutta kun jaksat eteenpäin, niin tulet huomaamaan, kuinka elämä voi antaa sinulle vielä paljon onnea. Olen kokenut itse aallon pohjan ja siksi tiedän, ettei paha olo ja tuska jatku loputtomasti. Valoisampi aika koittaa kun vain jaksat uskoa siten.
Turhaa trääkymistä puhua mistään lahjasta. En ole sellaista pyytänyt, vaan saanut kirouksena syntyä tänne kärsimään.Ilman omaa syytäni. Suksikaa suolle kukkahattuämmät lahjoinenne. Ette ymmärrä elämän reaaliteeteista yhtään mitään. Laulakaa virsiänne kotona muitten hihhuleitten ja hutmahenkisten seassa pois muita häiritsemästä.
Itsemurha on raukkamaisinta mitä ihminen voi tehdä! Joku 40- saati 23-vuotias ei tiedä vielä elämästä yhtään mitään! Luulevat tietävänsä jotain vaikka eivät ole vielä kunnon elämää nähneetkään. Pohjalla käyminen on ihan normaalia ja sitä pitääkin olla aika ajoin! Ihminen pystyy tekemään omasta elämästään kyllä mieleisen kun vain viihtii. Aina voi vaikka muuttaa jonnekin huisin Nevadaan ja tehdä sitä mitä ite tahtoo. Mikä siinä voi olla esteenä? Terveys voi tietenkin rajoittaa jotain. Yleensä on vain laiskuus kun on totuttu saamaan kaikki liian helposti!
On totta, ettei jumalaa ole.
Entä jos jumala olisikin olemassa? Mitä tekisit päästäksesi taivaaseen? Jeesus sanoi että helpommin menee kamelin neulansilmästä kuin rikas taivaanportista, tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa sinä olet suomalainen ja rikkaampi kuin kärsivät afrikkalaiset, eli joutuisit helvettiin ellet sitten liittyisi luostariin.
Elämän tarkoitus on hankkia mahdollisimman paljon mielihyvää.
Tiede ei ole todistanut mitään, puolesta tai vastaan, jumalan olemassaolosta. Kvanttifysiikkaan kannattaa tutustua. Se taitaa päästä lähimmäs noita kysymysksiä ja ehkä antaa parhaan motiivin elämiseen. Lue vaikka Lynne McTaggartin The Field; aikamoista aivojumppaa.
Itsensähän voi aina tappaa. Ei sitä kannata tehdä ennen kuin sitten, kun ei todella ole mitään muuta vaihtoehtoa. Siihen asti minä ainakin sinnittelen ihan uteliaisuuttani.
Jos luet tuota Lynne McTaggartin kirjaa, voit tulla siihen tulokseen, että jos meidän mielemme on osa jotain isompaa kokonaisuutta, me emme lopulta kuole, fyysinen ruumis vain kuolee. Minulle tuo kirja on ollut varsinainen 'revelation', niin kuin monille muillekin. Ja se on tiedettä, ei uskontoa eikä uskomuksia.
Mitä itsemurha hyödyttää, jos kuolemaa ei ole olemassakaan? Jos ajatuksessamme on voima vaikuttaa omiin soluihimme ja toisiin ihmisiin ja jopa elottomiin kappaleisiin, kuten McTaggartin kirjan tiedemiehet esittävät, miksemme yrittäisi ajatella olosuhteitamme paremmiksi? Ihan huviksemme?
En ole väittänytkään mitään Jumalan olemassaolosta, en ole kukkahattutäti tai uskovainen lainkaan. Kerron asiaani aivan muista syistä.
Kerron totuutta, joka on kaukana uskovaisuudesta. Elämästään todellakin voi jokainen ainakin yrittää tehdä paremman. Itsesääliin vajoaminen ei auta ketään.
Olen kokenut minäkin monenmonta tosi pahaa paikkaa elämässäni, siksi tahdoin auttaa heitä, jotka kamppailevat omien vaikeuksiensa kanssa, vaikka en syitä heidän pahaan oloonsa tiedäkkään.
Koskaan, vaikka elämä on tuntunut joskus todella vaikealta, en ole jäänyt makaamaan itsesääliin, vaan pyrkinyt aina hakeutumaan paikkoihin, joista saan uutta elämänvoimaa, eli ihmisten seuraan, joiden kanssa voi nauraa ja paljon.
Uusia tapahtumia ja asioita vaan kehiin, niin alkaa pian helpottaa. Sen jälkeen voi jopa vaikka nauraa asioille, jotka aiheuttivat tuskaa.
Ja elämä on todellakin lahja! Ilman kukkahattuja tai uskontoja!
Minulla oli täysin sama tilanne. paha paniikkihäiriö.Luulin etten koskaan pääse yli. Tyhjä ja tosi äärimmäisen paha olo. TERAPIA AUTTAA. se on fakta. siinä selvitetään mistä se olo tulee. se auttaa jo että sen tietää. jos ei auta niin eti toinen terapeutti. Ihan totta.
ja koska terapeutin ettimisessä kestää niin sitäennen kannatan että puhut jollekkin sosiaalityöntekijälle tai muulle "asiantuntijalle"
Ideoita:
Hymyile. Hymyile ja saatat alkaa tuntea olosi paremmaksi. Ei se ainakaan satu.
Auta jotakuta toista ihmistä, ihan muuten vain, vaikka tuntematonta, vaikka ihan pieniä juttuja, jotka ilahduttavat jotakuta.
Lähetä rakastavia ajatuksia ihmiselle, jonka tunnet olevan syy huonoon oloosi. Ihan muuten vaan huviksesi.
Voithan tappaa itsesi ensi viikollakin, tai ensi vuonna. Eihän sinne hautaan kiire ole. Hautajaiset maksavatkin niin paljon. Paitsi minun, koska olen luvannut ruumiini leikeltäväksi lääketieteen laitokselle, ja he sitten polttohautaavat ruumiin, kun se on loppuun leikelty.
Tosiaan, itsetuhoisten ajatusten taustalla on usein kuitenkin vaan yksinäisyyden tunne, halu uskoutua ja purkautua sopivalle vastakkaisen sukupuolen edustajalle, tarve osoittaa hellyyttä ja saadakin sitä. Alkuun pääsy luo usein ylitsepääsemättömältä tuntuvan kynnyksen. Pitäisi vain uskaltaa yrittää. Itsekin olin jo 32-vuotias miehenköriläs aloittaessani vakituisen suhteen ja nyt on jo 25 vuotta takana yhteistä taivalta, 4 muksuakin jo aikuisiässä. Omalta kohdaltani voin kertoa, että alkuunpääsyyn auttoi suunnattomasti kirjeitse tutustuminen. Vaikka kumppani asuikin 5:n kilometrin päässä, kirjoiteltiin yli kuukauden ennen kuin uskallettiin ensimmäistäkään kertaa kohdata kasvotusten. Ulkopaikkakunnalta muuttaneena en häntä siis etukäteen tuntenut. Tärkeätä on myös, että kumppani on lähtöisin vastaavasta yhteiskuntaluokasta, sillä jotain yhteistä on hyvä sisältyä aiemmin elettyyn elämään virikemaailman ja viihdekehysten osalta, ettei hiljaisina hetkinä tule puutetta puheenaiheista?
Aikuinen ihminen joutuu pitämään itse itsestään huolta ja jos sairastuu, niin on osattava hakea apua. Minä ainakin koen, että ne arkipäivän perusasiat, vaikka tylsätkin kantaa, kunhan niistä pitää kiinni ja ne on järjestyksessä. Sen jälkeen voi jättää tilaa syvällisempien asioiden pohdiskelulle, jos niin kokee. Hengelliset asiat eivät ole yksi ja sama koko elämänkaaren ajan, vaan ihminen kasvaa niissä ja joutuu kyseenalaistamaan moneen kertaan kaiken. Jokin ohjenuora kuitenkin tarvitaan, oli se sitten moraali, uskonto, ideologia tai mikä tahansa mihin nojautua epävarmuuden hetkinä.
Suosittelen arkeen jotain maallista tekemistä, iltalukemiseksi esimerkiksi Dan Brownin Da Vinci -koodi, taukoa hengellisten asioiden pohtimisesta ja fyysiseen puoleen keskittymistä.
Taivasta ei ole olemassa eikä mitään helvetin tuonpuoleista! Itse uskon siihen, että kun kuolemme tajuntamme siirtyy toiseen ihmiseen tai eläimeen. Kyseistä asiaa tutkitaan kokoajan ja professoritkin ovat alkaneet kallistua sen suuntaan. Monet samanikäiset lapset ovat väittäneet muistavansa entisestä elämästään jotain, useimpien väitökset ovat todistettu todeksi ja heillä on yhtenäisyytenä se että kaikki he ovat kuolleet traumaattisella tavalla. Eräs professori väitti että vain ihmiset joiden elämä on jäänyt kesken syntyvät uudelleen, mutta monet muut ovat väittäneet, että jokainen ihminen syntyy uudelleen mutta vain he jotka ovat kuolleet erittäin traumaattisesti ovat tallentaneet sen tajuntaansa ja muistavat sen seuraavassa elämässä. Itse uskon tähän!