Toivottavasti Jad Vashem, Suomen osasto r.y. ei työskentele antisemitismiä eli juutalaisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä sekä muita rasismin muotoja vastaan kiistämällä ja pimittämällä Israelin juutalaisten suorittaman terrorin.
Toivottavasti Jad Vashem, Suomen osasto ry keskittyy erityisesti pitämällä holocaustin muistoa elävänä. Ettei vastaava toistu niin juutalaisille kuin muillekkaan.
Juutalaisen historian synkimpien, vihan kyllästämien vuosien tuntemus on hyvä este niiden ja vastaavien vihanpurkausten toistumiselle.
On hienoa Jad Vashem järjestää vuosittaisen holocaustin muistotilaisuuden Auschwitzin vapautuksen vuosipäivänä 27. tammikuuta.
Toivottavaa olisi että muidenkin vainojen uhreja muistettaisiin edes joskus. Juutalaiset eivät ole ainoita, vähättelemättä olenkaan, pahempiakin kansan murhia on varmasti tapahtunut.
Toivottavasti Jad Vashem, Suomen osasto ry keskittyy erityisesti pitämällä holocaustin muistoa elävänä. Ettei vastaava toistu niin juutalaisille kuin muillekkaan.
Juutalaisen historian synkimpien, vihan kyllästämien vuosien tuntemus on hyvä este niiden ja vastaavien vihanpurkausten toistumiselle.
On hienoa Jad Vashem järjestää vuosittaisen holocaustin muistotilaisuuden Auschwitzin vapautuksen vuosipäivänä 27. tammikuuta.
Toivottavaa olisi että muidenkin vainojen uhreja muistettaisiin edes joskus. Juutalaiset eivät ole ainoita, vähättelemättä olenkaan, pahempiakin kansan murhia on varmasti tapahtunut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viisainta on olla vähättelemättä yhdenkään kansan kärsimyksiä.
Suurimmasta juutalaisten kokemasta kansanmurhasta alkaa olla jo niin kauan, etteivät muut tunnu enää muistavan koko asiaa. Juutalaisille se sen sijaan on yhä elävä muisto. Isoäitien ja -isien käsivarsissa olevat tatuoinnit eivät ole kadonneet, painajaiset eivät ole haihtuneet. Juutalaisia on vainottu kautta vuosisatojen, usein täysin älyttömien huhujen ja ennakkoluulojen perusteella. Holocaust oli eräänlainen vainon huipentuma, pahin ja julmin kaikista.
Israelin valtion perustamishetkellä juutalaiset vannoivat, ettei kukaan koskaan enää muserra heitä rautasaappaan alle. Syystä; olihan holocaustista vain muutama vuosi. Tuo suojelun tarve on mennyt nykyisin liiallisuuksiin ja kun maan johdossa on muutama vanha sotapäällikkö, ei rauhasta enää puhuta. Toivottavasti kuitenkin muistat, että kaikki juutalaiset eivät kannata Sharonin sotapolitiikkaa, kuten eivät kaikki palestiinalaisetkaan kannata ääriliikkeitä ja terrorismia. Mediaan pääsevät vain äänekkäimmät ja myyvimmät.
Monet juutalaiset muistavat myös muita vainon uhreja. Erityisesti vanhan polven edustajat tietävät mitä se on ja siksi toivovat rauhaa KAIKILLE. Nuoremmat taas ymmärtävät, ettei vihanpito johda mihinkään. Siitä ei vain kirjoiteta lehdissä. Ihmisten yksityiset asiat pysyvät yksityisinä mutta ovat silti olemassa. Toisaalta on selvää, että omaisensa pommi-iskussa menettänyt ei kykene samanlaiseen puolueettomuuteen. Surulla on valtava voima, myös vihan ylläpitäjänä.
Boborovski, kirjoituksesi oli hyvä ja olen kanssasi lähes samaa mieltä, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.
Holocaust oli erään vainon huipentuma, ehkä yksi pahimmista ja julmimmista.
Vuosia sitten Tel Avivissa eräs vaha herrasmies tarjosi minulle unkarilaisen aterian. Hän pelkäsi että Israelin kansa tekee viellä jotain älyttömyyksiä ja toistaa holocaustin tapaisen teon jollekkin muulle.
Vajaan vuoden sisällä sitten olivat sitten Sabran ja Shatilan pakolaisleirien teurastukset ja sen jälkeen IDF on ollut enemmän osa terrorismia kuin osa vanhaa kunniakasta maanpuollustusta.
Muuten tällä Unkarista kotoisin olleella vanhalla herrasmiehellä oli tatuoitu numerosarja käsivarteen. Ihmettelen vielläkin sitä ettei hän ollut katkera vaan ennemminkin avoin.
Ennen vuotta 1982 IDF:llä oli syytä ylpeyteen, vaikka ennen sitä joitain mätämunia siihen kuuluikin.
Jälkeen vuoden 1982 IDF:llä ei ole juurikaan syytä ylpeyteen, vaikka sen jälkeenkin joitain kunnollisia omin aivoin ajattelevia siihen kuuluukiin.
Palestiinalaisten, israelilaisten kuten muidenkin surulla on valtava voima, myös vihan ylläpitäjänä.
Katkeruuden puuttuminen on minuakin hämmästyttänyt!
Kun tuska on tarpeeksi suuri, siitä selviytyminen vie kaiken energian, eikä tilaa jää katkeruudelle. Jäädäkseen henkiin myös psyykkisellä tasolla, on yritettävä katsoa huomiseen. Yritettävä ymmärtää ettei tapahtuneelle voi enää mitään mutta huomiselle voi. Ja että oma elämä voisi olla kunnianosoitus ja muistomerkki niille, jotka eivät selvinneet. Näin asiaa selitti minulle eräs holocaustista selvinnyt vanha rouva, lempeä ja hiljaista lämpöä säteilevä hänkin. Hän ei halunnut sortua siihen, mihin natsit syyllistyivät - päättömään, sokeaan vihaamiseen.
Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että nyky-Israelin toimet eivät ole enää alkuperäisen ajatuksen mukaisia. Pahinta on, että kaikki juutalaiset saavat sen myötä varjon ylleen ja se taas lisää antisemitismiä siellä, missä sillä yhä on siemenensä. Mielestäni Israel kaipaisi isoa uudistusta maan johdossa. Nythän on vuosikausia kierrätetty samaa ydinryhmää, jotka ovat enemmän tai vähemmän vaikuttaneet maan asioihin aina sen perustamisesta lähtien.
Israelissa ja Palestiinassa on toisinaan vaikeaa olla puolueeton ja rauhan kannattaja. Molemmin puolin tällaista henkilöä pidetään erittäin helposti lähes maanpetturina. Silti heitä on, pikkuhiljaa aina vain enemmän. Kansallisuudesta riippumatta ihmiset kaipaavat tavallista, vaaratonta elämää, jossa päivittäiset arkirutiinit eivät merkitsisi alituista vaaraa menettää henkensä.
Tuntuu hurjalta seurata tapahtumia siellä. Vaikea sanoa miten asiat päättyvät vai päättyvätkö koskaan. Tosiasiahan on, että Israelin perustamisen jälkeen siellä on nähty hyvin vähän rauhallisia aikoja. Vihalla on pitkät perinteet. Silti Israel on ainoa paikka, missä juutalaiset ovat omalla maaperällään ja se on tärkeä asia. Siksi se herättää myös isoja tunteita niissäkin, joille varsinainen poliittinen shakkipeli on yhtä tyhjän kanssa.
Jad Washemin sivulla
http://www.holocaustinfo.org
muistellaan myös muiden holokaustien uhreja.
Jos vain viitsisi vilkaista... mutta nähtävästi ei.
mielestäni on kuitenkin ainakin yksi ihmisryhmä joka ei ole mitään muistoa ansainnut, nimittäin mustalaiset.
Noista rosvoavista satiaisista ei ole ollut ihmiskunnalle ja Euroopan kansoille muuta kuin harmia, eivätkä he ole tänäkään päivänä siitä miksikään muuttuneet, heidän rötöksistään Suomessakin saa kuulla jatkuvasti.
Eri maiden valtionpäämiehet keskustelivat ns. kuumista linjoista, suorista puhelinyhteyksistä eri maiden johtajien välillä. Amerikan presidentti kertoi, että linja Moskovaan on hyödyllinen, vaikka kalliiksi sellaisen ylläpitäminen tulee. Samaa sanoi Ranskan presidentti Pekingin puhelinyhteydestä. Seurueessa mukana ollut Israelin pääministeri kertoi, että heillä oli kuuma linja suoraan taivaaseen.
Oh hoh, ihmettelivät muuta valtionpäämiehet. Mahtaa tulla kalliiksi!
- Ei suinkaan, ne ovat paikallispuheluja!
Tämäkin oli ihka tosi juttu.
Anteeksi vain OPE, jos on taas lyöntivirheitä!
..foorumin omahyväiset fasistien puolustajat harrastavat tällaisia 'vitsejä'. Oikea shalom ei kirjoittaisi näin.
Juutalaiset eivät näin typeriä vitsejä keksisikään.
Ei suinkaan feikki, vaan tälläkin kertaa oikea Shalom.
Kyllä meidän suomalaisten on hyvä kestää vitsejä juutalaisista, kun itse juutalaisetkin niitä keksivät itsestään. Vitsi oli vain heitto niille ryppyotsaisille juutalaisten lokaajille, jotka väittävät, että juutalaiset eivät kestä itsestään edes vitsejä. Tämäkin oli juutalaisten itse itsestään kertoma vitsi.
Se ainoa ja oikea Shalom on edelleenkin sitä mieltä, että juutalaisvastaisuus on tällä palstalla rajua, mutta vain muutamien nimimerkkien ja heidän feikkiensä hallussa. Yksikään näistä feikkimikeistä ei ole uskaltanut vastata näihin vitseihin, sillä he pelkäävät, että me muutkin huomaamme juutalaisten huumorintajuan ja itseironiankin kyvyn. Nämä feikit ja muutkaan eivät siedä itsestään mitään leikkiä laskettavan.
Kerrotaan me vain hyviä juutalais(kin)vitsejä ja nauretaan niille, niin tulee hyvä olla.
Olen kaikista mielipiteistäni huolimatta täysi suomalainen, vaikka ei minulla olisi mitään juutalaisia juuriakaan vastaan.
Shalom chaverim!