Jokaiselle suomalaiselle on ilmeistä, että koko
Suomen kansa "lepää kasteen armossa" siis
lapsikasteluharhaopin harhoissa.
Mitä suomalaiset ovat saaneet sakramentissa
(kasteessa)?
Uskonko?
Miksikäs ei näy uskon tuottamia hedelmiä Suomen
kansassa?
Ei kai uskosta ole tehty rituaalia, jolla ihmiset
voivat itsensä pelastaa tekona?
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki.
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle
imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon
epäraamatullisen valelurituaalin kautta on
tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat
ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta
jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he
haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen
mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat,
että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin
tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei
heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää,
mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä
mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis
täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ
tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti"
perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja
maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset
syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja
taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen
ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla
sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka
Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei
löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista
sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen
sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä,
että mystisesti sakramentit vaikuttavat
taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja
muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi,
uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin
toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa
epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa
sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset
sakramentit välittävät "pelastuksen ja
uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja
riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja
heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat
palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi
maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä
maagisilla taikasakramenttitempuillaan
ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain
papit osaavat ja saavat käyttää
taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla
ihmisiä. Papit nojaavat
sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin
tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto
ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka
syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon
virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-
lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut
kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu,
niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että
kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin
vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin
lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja
kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii
vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen
kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä
kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon
mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa
näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten
traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen
sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät
järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi
järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin
koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis
rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta,
niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei
luovu lapsikasterituaalista. Koska siis
kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan
lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin,
että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta
kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä
toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena
tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot
ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä
on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti:
kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan
upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat
ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee
pois kaikki "kätilöopistot"!
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo",
joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39.
Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat
veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä
tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli
kysymys Raamatun päivinä.
Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä
ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M.
Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan
historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle,
otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös
nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen
ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista
selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi
lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi
Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä
olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista
toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta,
mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja
pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi
kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan
HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!"
(Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef.
2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh.
1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET
VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN
LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi
osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen
korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan
(sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin
kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä,
että lapsikaste olisi ollut käytännössä
alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma
toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa
1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ...
Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis
Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa
mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste
tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa
teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II
palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa
kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä
vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista
ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä
kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos
lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta
peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä
kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä
Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen
Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä
tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen
johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin
ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista
lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat
hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten
edessä viimeisellä tuomiolla!
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina
kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä,
jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen
vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä
parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen
Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin
kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä
vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien
palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa,
Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että
vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun
kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta
vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat
tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin
tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin
kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen.
Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen
palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen
kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan
kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen
Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin
tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo
Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se
sitten
pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen
uskovien upotuskaste.
Kaste on vain symboli, merkki syntien
tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.
Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta
voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.
Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen
tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän
Herraksi.
Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän
haluaa "juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella.
Itse kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia
taikavoimia.
On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua
puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä
totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään.
Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa
Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava.
Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen
synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi
uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan
teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli
puhaltaa missä tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan
vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on
ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka
kyllä paljastaa harhat. Onnea vain
monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat
ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on
vaarallinen ja väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen
kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se
todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että
uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns.
raamatullisen uskovien kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa,
joka "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan,
vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE
KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen
Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua,
erikoisesti Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että
ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa
oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste
vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon
epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja
taikamenoja.
Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä,
ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä.
Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä,
miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa
Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa.
Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani",
(Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien
upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse
muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti
heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan
perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa
(kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen
opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla
Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä
tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef.
1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa.
Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen
(Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan
pelastusjärjestyksen kanssa.
Sana sanoo:"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi.
Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin
suoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun
siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle
myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja
raamatullisen kasteen ottaminen käy
ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun
seurakuntajärjestyksen kanssa.
Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden
perustalla tapahtuivain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin
seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon
ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella.
Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta
luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman
ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
On vain yksi oikea raamatullinen kaste.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä
ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi
Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli
oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi
usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia,
jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei
kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa
uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos
sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa
aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt
voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu
toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että
sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä
Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan
Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat
ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä
kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys
ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Erinomaista lisätietoa asiasta saat kirjoista:
Juhana Lehmuskoski: Yksi kaste
Eino I. Manninen: Evankeliumin kaste
Siunausta kaikille.
Suomen kansa "lepää kasteen armossa" siis
lapsikasteluharhaopin harhoissa.
Mitä suomalaiset ovat saaneet sakramentissa
(kasteessa)?
Uskonko?
Miksikäs ei näy uskon tuottamia hedelmiä Suomen
kansassa?
Ei kai uskosta ole tehty rituaalia, jolla ihmiset
voivat itsensä pelastaa tekona?
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki.
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle
imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon
epäraamatullisen valelurituaalin kautta on
tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat
ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta
jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he
haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen
mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat,
että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin
tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei
heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää,
mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä
mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis
täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ
tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti"
perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja
maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset
syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja
taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen
ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla
sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka
Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei
löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista
sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen
sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä,
että mystisesti sakramentit vaikuttavat
taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja
muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi,
uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin
toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa
epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa
sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset
sakramentit välittävät "pelastuksen ja
uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja
riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja
heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat
palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi
maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä
maagisilla taikasakramenttitempuillaan
ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain
papit osaavat ja saavat käyttää
taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla
ihmisiä. Papit nojaavat
sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin
tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto
ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka
syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon
virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-
lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut
kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu,
niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että
kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin
vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin
lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja
kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii
vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen
kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä
kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon
mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa
näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten
traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen
sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät
järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi
järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin
koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis
rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta,
niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei
luovu lapsikasterituaalista. Koska siis
kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan
lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin,
että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta
kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä
toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena
tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot
ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä
on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti:
kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan
upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat
ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee
pois kaikki "kätilöopistot"!
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo",
joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39.
Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat
veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä
tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli
kysymys Raamatun päivinä.
Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä
ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M.
Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan
historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle,
otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös
nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen
ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista
selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi
lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi
Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä
olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista
toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta,
mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja
pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi
kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan
HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!"
(Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef.
2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh.
1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET
VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN
LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi
osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen
korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan
(sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin
kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä,
että lapsikaste olisi ollut käytännössä
alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma
toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa
1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ...
Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis
Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa
mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste
tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa
teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II
palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa
kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä
vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista
ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä
kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos
lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta
peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä
kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä
Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen
Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä
tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen
johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin
ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista
lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat
hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten
edessä viimeisellä tuomiolla!
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina
kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä,
jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen
vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä
parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen
Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin
kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä
vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien
palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa,
Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että
vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun
kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta
vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat
tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin
tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin
kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen.
Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen
palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen
kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan
kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen
Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin
tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo
Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se
sitten
pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen
uskovien upotuskaste.
Kaste on vain symboli, merkki syntien
tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.
Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta
voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.
Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen
tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän
Herraksi.
Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän
haluaa "juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella.
Itse kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia
taikavoimia.
On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua
puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä
totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään.
Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa
Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava.
Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen
synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi
uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan
teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli
puhaltaa missä tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan
vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on
ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka
kyllä paljastaa harhat. Onnea vain
monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat
ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on
vaarallinen ja väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen
kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se
todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että
uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns.
raamatullisen uskovien kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa,
joka "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan,
vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE
KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen
Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua,
erikoisesti Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että
ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa
oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste
vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon
epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja
taikamenoja.
Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä,
ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä.
Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä,
miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa
Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa.
Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani",
(Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien
upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse
muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti
heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan
perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa
(kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen
opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla
Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä
tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef.
1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa.
Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen
(Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan
pelastusjärjestyksen kanssa.
Sana sanoo:"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi.
Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin
suoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun
siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle
myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja
raamatullisen kasteen ottaminen käy
ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun
seurakuntajärjestyksen kanssa.
Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden
perustalla tapahtuivain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin
seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon
ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella.
Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta
luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman
ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
On vain yksi oikea raamatullinen kaste.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä
ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi
Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli
oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi
usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia,
jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei
kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa
uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos
sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa
aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt
voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu
toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että
sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä
Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan
Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat
ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä
kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys
ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Erinomaista lisätietoa asiasta saat kirjoista:
Juhana Lehmuskoski: Yksi kaste
Eino I. Manninen: Evankeliumin kaste
Siunausta kaikille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Löydy Raamatusta, mutta onko sillä niin väliä,
minkä ikäisenä sitä vettä päälle heitetään;)
Tosiasia on kuitenkin se, että kun tulee uskoon,
ainoa tärkeä vesi on se joka sammuttaa janon.
Pah, pidätte typeriä muotoseikkoja tärkeinä, ja
sitten vielä ison kirjan ohjeiden vastaisesti
kehtaatte riidellä näistä asioista;( Mitäs se
kirja kertoo lähimmäisen kohtelusta ja riidoista?
Arto!Miksi vapaitten suuntien kristittyjen
lapsista tulee usein alkoholisteja ja
huumeenkäyttäjiä.Entä miksi vapaiden suuntien
kristityissä on niin runsaasti pedofiilejä?
Minkä sortin tutkimuksen olet tästä viimeksi
mainitusta asiasta tehnyt? Tyhmää kolinaa, jota
tyhjä tynnyri aiheuttaa, sorry vaan.
Jos vapaiden suuntien lapsista joskus tuleekin
alkoholisteja, kertonee se siitä, että Perkele
hyökkää eniten sinne, missä Jeesuksesta puhutaan.
Jos nuori on päättänyt lähteä maailmaan, on myös
sielunvihollinen ahkerasti hänen kintereillään.
Mutta onneksi kristittyjen lapset nousevat usein
sieltä suosta tarvottuaan aikansa. Tästä on
lukuisia esimerkkejä.Rukousten lapsi ei huku.
Eiköhän noita määrällisesti löydy enemmän
luterilaisesta kirkosta vai tarkoititko
prosentuaalisesti?
Olin itse aikoinani kahdeksan vuotta
helluntaiseurakunnan jäsen,mutta kun yksi
hurskaana uskovaisena pidetty vanhemmistoveli
alkoi panna perseeseen alaikäistä ystävääni tuli
mittani välittömästi täyteen ja lähdin pois koko
puulaakista.Ja tämä tarina on tosi.
Oikein laaja otos sitten. No kyllähän noin hyvin
argumentoitu väite tehoaa. Olette te aikamoisia
amatöörejä.
Otos: yksi harhaankulkenut helluntalainen...
Taitaa reliabiliteetti hieman ontua.
Onneksi olet nyt kirkon piirissä jossa moista ei
tapahdu, eikä muutakaan kiusaamista.
Tosi on.En ole kirkon piirissä havainnut mitään
samankaltaista kenenkään uskovaiseksi
tunnustautuvan taholta.Myönnän toki otokseni
suppeuden,mutta miettikääpä itse kohdallenne,jos
teille olisi käynyt samoin.Ja on minulla vieläkin
joitakin ystäviä helluntaiseurakunnasta.Sellaisia
harvinaisia ystäviä,jotka eivät pidä minua
mitenkään luopiona,vaikka olenkin eronnut
heistä.Ja siitäkin huolimatta,etten ole kertonut
heille koskaan eroamiseni syytä.Olisivatpa myös
monet muut vapaisiin suuntiin kuuluvat uskovat
näin avarakatseisia,niin tällaisia pikkumaisia
ahdasmielisiä kasteoppikiistoja ei koskaan
tarvitsisi käydä.
Itse olen kuitenkin ajan saatossa pystynyt
antamaan anteeksi kyseiselle henkilölle,vaikken
kyllä vieläkään voisi häntä hevillä kohdata
kasvokkain,mutta se taas on asian psyykkinen
puoli.
Jos olet nyt onnellinen Kirkon piirissä, niin
rauha sinulle. Itse olen kuitenkin aktiivisesti
käynyt vapaissa suunnissa, vaikka olenkin
luterilainen, koska sanan nälkä on kova ja
kotiseurakunnan jähmeät uskonnolliset rituaalit
ei sitä nälkää poista. Mutta seurakunnat ovat
erilaisia ja jokaisessa on varmasti jotain oikeaa
ja jotain väärää. Mutta kerran taivaassa olemme
täydellisiä, huolimatta siitä, mihin seurakuntaan
täällä ollessamme kuulumme. Kastekysymykset eivät
ole pelastuskysymyksiä, mutta itse olen
todennäköisesti menossa kasteelle, koska olen
saanut ymmärää, että se on oikein. Ja tuon
ymmärryksen olen saanut kysellessäni asiaa
Jumalalta ja tutkiessani sanaa yksikseni, en
mistään seurakunnasta tai ihmiseltä.
Yksi mätä hedelmä pilaa koko salaatin, siksi
onkin järkyttävää että kohtaamasi henkilö kuului
vielä vanhemmistoveljiin, jos oikein ymmärsin.
Mutta kyllä Julmala antaa hänelle varmasti
ansionsa mukaan, jos tuo kuvaamasi tilanne oli
tosi. Ei saisi kuitenkaan leimata koko
seurakuntaa, tai kaikkia vapaita suuntia yhden
typeryksen takia, se on moraalitonta sekin.
Saatana on tullut tänne hajottamaan ja sotkemaan,
sen riemu on ylimmillään kun tällaisista asioista
väitellään julkisesti ja uskovat hajaantuvat.Jos
me olisimme yhtä, täyttäisimme Jumalan tahdon ja
olisimme paljon vahvempia vihollisen hyökkäyksiä
vastaan.
LAPSIKASTE - SUOMEN PAHIN HARHA?
Internetistä löytyy runsaasti kastesivuja.
Joissain väitetään, että lapsikaste on Suomen
pahin harha. Omissa tutkimuksissani olen
huomannut, että uudelleenkaste, johon monet
ohjataan ylhäältä päin pahaa aavistamatta, ei
ole raamatullinen, Huomaa,.että en vastusta
aikuiskastetta sinänsä, vaan tapaa kastaa
ihminen toiseen kertaan. Kun luet tätä,
kannattaisi ohessa käyttää Raamattua ja jos on
saatavissa, Suomen helluntaiherätyksen
julkaisemaa Raamatun tietoteosta: "NOVUM, Uusi
testamentti selityksin",osat 1-5, koska se
sisältää myös Raamatun alkutekstin.
1. HARHA: KASTE EI OLE YKSI. Uudelleenkastajat
väittävät vastoin Raamattua, että kaste ei ole
yksi. Kuitenkin Ef 4:5 sanoo hyvin selkeästi:
"Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!" Tämän
jakeen he selittävät, että sana yksi tässä
kohdassa ei tarkoita lukumäärää, vaan että se
voitaisiin kääntää esim.
"yhdenlainen","samanlainen" tai "yksi ja sama".
Alkutekstissä on tässä kohden "hen baptisma" ja
siinä oleva pieni sana "hen" tarkoittaa
yksiselitteisesti lukusanaa yksi, eli kyse on
todellakin määrästä. (Katso Novum osa 5, sivu 313
sana 1364: kreikankielessä sana "kaste =
baptisma" on neutri, joten siinä käytetään muotoa
"hen". Tämä löytyy Novumin sanan 1364 kohdasta
9). Eli helluntailaisten oma dokumentti todistaa
heidän omaa opetustaan vastaan, että Ef 4:5 puhuu
määrällisesti yhdestä kasteesta, mutta kuitenkaan
helluntailaisuus ei tätä hyväksy, vaan selittää
määrällisesti yhden kasteen pois puhumalla
"yhdenlaisesta", "samanlaisesta", "yhdestä ja
samasta" ym.
Joskus uskoontullut saatetaan harhauttaa uudelle
kasteelle väittämällä lapsikastetta Johanneksen
kasteeksi. Apostolien tekojen mukaanhan jotkut
kastettiin uudelleen siitä syystä, että he olivat
saaneet vain Johanneksen kasteen eivätkä
olleet siinä yhteydessä saaneet Pyhää Henkeä.
Luterilaisen kirkon kaste ei ole Johanneksen
kaste. Johannes ei kasta- nut Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen. Hän kastoi vain ihmisiä
parannukseen, kun he tunnustivat syntinsä.
Lisäksi
Pyhä Henki ei ollut vielä silloin vuodatettu
maailmaan, kun Johannes toimi. Historiallisesti
on vielä osoitettavissa, että
Johannes Kastajan opetuslapsista ei tullut
läheskään kaikista Jeesuksen opetuslapsia.
Luterilaisen kirkon kaste tapahtuu
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joten se on
täysin eri kuin Johanneksen kaste.
2. HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA
Uudelleenkastajat väittävät, ettei vedestä
syntyminen voi tarkoittaa kastetta. Jeesus sanoo
Joh 3:5: "Totisesti, totisesti; jos ihminen ei
synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan
valtakuntaan." Tämän jakeen he selittävät pois
väittämällä, että tässä kohden vettä ei tule
suinkaan ymmärtää aineellisesti, vaan
hengellisesti eli vesi ei tarkoitakaan vettä,
vaan Jumalan Sanaa. Koska uudelleenkastajat
lähtevät kaikessa opetuksessaan siitä, että
lapsikaste on joka tapauksessa mitätön, on heidän
pakko tulkita tämäkin Raamatun kohta näin.
Tietenkään ei voida sataprosenttisella
varmuudella sanoa, mitä Jeesus tässä tarkoittaa
sanalla "vesi", mutta kyllähän kaste on toki
luonnollisempi tulkinta kuin Jumalan Sana.
Toisaalta jos "vesi" ymmärrettäisiin
hengellisesti, pitäisi johdonmukaisuuden nimissä
myös "Henki" ymmärtää hengellisesti eli
vertauskuvallisesti ja mitä se taas olisi?
3. HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA
Uudelleenkastajat väittävät, että lapsi ei
uudestisynny kasteessa. Perusteluna on lähinnä
se, että lapsi ei voi uskoa. Ihmisen pitäisi olla
"ymmärtävässä" iässä voidakseen kokea sen.
Viittaan edelliseen harhaan, jossa
uudelleenkastajat kieltävät Jeesuksen
tarkoittavan Joh 3:5 vedellä kastetta. Jos
ymmärrämme, että siinä vedestä ja Hengestä
syntyminen tarkoittaa kastetta ja uskoa, jo tämä
kohta todistaa uudestisyntymisen tapahtuvan myös
kasteessa. Erityisesti Paavali todistaa, että hän
on kasteessa uudestisyntynyt, vaikka ei käytäkään
sanaa "syntyä uudesti". Mm. Room 6:4 "Näin meidät
kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin
yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme
elää uutta elämää..." tai Kol 2:12 "Kasteessa
teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja
herätettiin eloon,..." On kumma, jos nämä kohdat
eivät puhu kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymästä. Uudelleenkastetta
kannattavalle ei jääkään enää muuta selitystä
kuin väite, että tämä ei koske lapsia. Onpa
Jumalamme tominta merkillistä, jos aikuisena
kastettu uudestisyntyy kasteessa, mutta lapsi ei.
4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN
AIKUISELLA Uudestikastajien opetuksesta
välittömänä johtopäätöksenä on se, että lapsella
olisi erilainen pelastustie kuin aikuisella, eli
lapsen pelastustie ei olisikaan se, mikä
mainitaan esim. Mark 16: 16 tai Matt 28:18-20.
Eli joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Raamattu ei kuitenkaan mainitse muuta
pelastustietä. Kun Jeesus antaa kastekäskyn, Hän
ei suinkaan sulje lapsia pois. Hän ei sano esim.
Mark 16:16 "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on
pelastuva, paitsi lapset", vaan joka uskoo ja
kastetaan, on pelastuva.Eli sama pelastustie
koskee lapsia niin kuin aikuisia. Samoin on Joh
3:5, kun Nikodemos kysyy uudestisyntymisestä
Jeesukselta. Siinäkin Jeesus sanoo kaikille, että
uudestisyntyminen tapahtuu vedestä ja Hengestä.
Mitään poikkeusta ei tunneta. Lapsi uudestisyntyy
samoin kuin aikuinenkin, ei ole olemassa lapsille
jotakin toisenlaista uudestisyntymisopetusta!
Monet uudelleenkastajat joutuvatkin itse asiassa
rakentamaan kaksi erilaista pelastustietä:
lapsille omansa ja aikuisille omansa. Esim.
Ristin Voiton päätoimittajan Juhani Kuosmasen
mukaan kaikki lapset (myös pakanat) pääsevät tai-
vaaseen automaattisesti Kristuksen ristinkuoleman
tähden. Tämä pelastustie olisi voimassa siihen
asti, kunnes ihminen
tulee "tietoiseen ikään asti". Aikuisen ihmisen
pelastustienä on taas lähinnä oma uskonratkaisu.
Raamatullisia perusteluja
näille opeille ei löydy.
5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN
KASTE. Uudelleenkastajat väittävät, että Raamattu
tuntee vain yhden järjestyksen: ensin usko ja
sitten kaste. Perusteluna on käytetty ainakin
sitä, että Raamatussa kuvataan vain
uskoontulleiden kastetta sekä Mark 16:16. Mitä
tähän on sanottava? Jokainen luterilainen
myöntää, että Raamatussa kastetaan pääasiassa
uskoontulleita aikuisia. Se on aivan
luonnollista, koska kyseessä on kristinuskon
alkuaika. Näin toimii luterilainen kirkkokin
lähetyskentillä. Pakanoita kastetaan, kun he ovat
tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä.
(Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat
hyväksy!) Aikuiskaste ei ole luterilaisille
mikään ongelma. Toki me tunnustamme myös
aikuiskasteen ja kastamme myös aikuisia, mutta
emme kasta ketään toista kertaa, vaikka hän tätä
pyytäisi. Entäpä Mark 16:16 "Joka sen uskoo ja
saa kasteen, on pelastuva" (Tässä kohdassa
niinkuin muissakaan ei ole merkitystä sillä, mitä
Raamatun käännöstä käytetään). Kyseiseen
jakeeseen pätevät ainakin seuraavat faktat:
Suomen kielessä "ja" -sana on aina rinnasteinen.
Mikään Suomen kielioppi ei tunne ja -sanalle
merkitystä, että se ilmaisisi järjestystä. Eli
uudelleenkastajat luovat aivan omaa kielioppia
väittäessään ja -sanan ilmaisevan järjestystä.
Markuksen evankeliumin loppu, jakeet 9-20,
puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista. Tämä
ilmenee selvästi uudesta Raamatun
käännöksestämme, mutta näkyy myös Novumista, osa
1, sivu 837: "Muutamissa vanhimmissa
käsikirjoituksissa ei ole jakeita 9-20. Joissakin
käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumilla on
toisenlainen päätös." Eli uudelleenkastajat
perustavat oppinsa Raamatun jakeeseen, jonka
alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Toisaalta on
turha ruveta tietenkään "repimään" Raamattua.
Itse olen valmis hyväksymään myös loppujakeet
Markukseen, koska täyttä varmuutta asiasta ei
sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut loppua
jakeeseen 16:8.
Jos käytämme uudelleenkastajien logiikkaa, eli
sitä että ja -sana ilmaisee järjestystä, voidaan
perustellusti väittää, että Matteuksen
evankeliumissa vastaavassa kohdassa on
päinvastainen järjestys, eli se puhuu kasteesta
ennen uskoa. Matt. 28:19 kuuluu: "Menkää siis ja
tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä..." Tämä kohta onkin tuottanut
uudelleenkastajille päänvaivaa ja siihen tehdään
oma lisäys, esim. "tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni saarnaamalla heille
evankeliumia" tai "kastakaa heidät uskoon
tultuaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Miksi uudelleenkastajat eivät lue tätä Raamatun
kohtaa niinkuin se on kirjoitettu? Mainittua
Raamatun kohtaa on yritetty monin vippaskonstein
pakottaa heidän oppiinsa sopivaksi. Jotkut
vetoavat jakeen partisiippirakenteisiin, mutta ne
eivät todista yhtään mitään. Joku haluaa korvata
verbin "tehdän opetuslapseksi" verbillä
"opetuslapseuttakaa". Mutta se ei muuta jakeen
ajatusta toiseksi. Ehkä turhin pakotusyritys on
vetoaminen Agricolan tai Saarisalon tai muihin
epävirallisiin tai vanhempiin käännöksiin. Niillä
ei voi todistaa mitään, koska nykyinen ja
edellinen Kirkkoraamatun käännös vastaavat
alkutekstiä sananmukaisesti. (Kannattaa muuten
taas vilkaista sitä Novumia osaa 1 sivuilta 581
ja 582. Näyttää sielläkin tämä helluntailaisten
mainio dokumentti olevan kirkkoraamatun linjoilla
käännöksessään).
Myös jo edellä käsitelty Joh 3:5 "Totisesti,
totisesti; jos ihminen ei synny vedestä ja
Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan"
sisältää uudelleenkastajien oppiin nähden
päinvastaisen järjestyksen, jos käytämme heidän
logiikkaansa. Eli vedestä syntyminen (kaste)
edeltää Hengestä syntymistä (usko). Näiden
Raamatun kohtien valossa luterilaisten järjestys
"ensin kaste, sitten usko" voittaa
uudelleenkastajien järjestyksen "ensin usko,
sitten kaste" numeroin 2-1.
Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko ei
lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan
tekee sinne omia lisäyksiään. Jo näiden Raamatun
kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun
kohtia itse asiassa vääristellään.
6. HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA
Uudelleenkastajat väittävät, ettei Raamattu kerro
yhdestäkään imeväisikäisen lapsen kasteesta.
Siinä he ovat tavallaan oikeassa, koska se ei
sanana puhu lapsi- tai imeväiskasteesta. Tähän on
heti huomautettava, että sekä luterilaisilla että
muilla kirkkokunnilla on käytössään monia tapoja
ja sanoja, joita ei ole Raamatussa. Raamatussa ei
esim. missään mainita, että naisille olisi jaettu
ehtoollista eli murrettu leipää. Jeesus antoi
leipää ja viiniä vain opetuslapsille, jotka
olivat miehiä. Missään ei erityisesti mainita,
että se koskisi myös naisia. Silti kaikissa
seurakunnissa on ymmärretty, että myös naisille
voidaan jakaa Jeesuksen käskyn mukaan viiniä ja
leipää. Erityisesti Apostolien teot puhuu
kokonaisten perhekuntien kastamisesta, mm. Apt 2:
39-42, Apt 10: 44-48, Apt 16:15, Apt 16:33. Myös
Paavali kertoo kastaneensa Stefanaan perhekunnan
(1 Kor1:16). On merkillistä Raamatun selittämistä
väittää, ettei näihin perhekuntiin kuulunut
lapsia. Jos vielä otetaan huomioon Vanhan
testamentin aika, perhekuntaan kuuluivat jopa
palveliijoiden perheet. Niinpä uudelleenkastajat
voivatkin vain väittää, ettei sylilapsia
kastettu; tai että kastettiin vain kaikki
ymmärtävässä iässä olevat; tai että kastettiin
vain ne, jotka ottivat Jeesuksen vastaan. Tähän
samaan sarjaan kuuluvat väitteet, ettei Raamattu
tunne käsitettä "kasteen armo" tai "kasteen
liitto" tai "kasteen armoliitto", joten
luterilainen kastekäytäntö on siis väärä. Mutta
ei Raamattu tunne uudelleenkastajienkaan niin
paljon mainostamia käsitteitä "uskovien kaste"
tai "raamatullinen kaste".
7. HARHA: LAPSI EI USKO Uudelleenkastajien
pääväittämiä on se, että lapsi ei usko. Tämän
vastapainona korostetaan, että vain ymmärtävässä
iässä oleva voi ottaa kasteen. Tähän on heti
vastattava, että lapsen uskosta ei kukaan voi
sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty
puhumaan. Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä
tällainen imeväisenä kastettu uskoo, jos hän on
saanut kristillistä opetusta. Eli jos
lapsikasteessa on ongelmia, ne ovat tällä kohtaa,
että jokainen kastettu ei saa opetusta. Jotkut
vanhemmat kenties liian kevyin perustein
kastattavat lapsiaan. Toinen kysymys uudelleen
kastajien opetuksessa tässä kohden liittyy
siihen, koska ihminen sitten on kypsä kasteelle?
Milloin hän on siinä ymmärtävässä iässä? Tämä
näyttää olevan erityisen polttava ongelma niissä
kirkkokunnissa, joissa kastetaan
ns."aikuiskasteella". Vanhemmilla on kova paine
saada lapsensa kasteelle ja siksi monesti
kastetaan aivan liian aikaisin, 12-14 -vuotiaana.
Hyvin pian nämä nuoret saattavatkin luopua
uskostaan. Mitä eroa on kastaa sylilapsi tai 12-
14 - vuotias lapsi? Mielestäni molemmat ovat
lapsikasteita. Tämän seurauksena olen tavannut
jopa kolme kertaa kastettuja, kun uudelleen
kastettu on liittynyt sellaiseen seurakuntaan,
joka ei ole hyväksynyt helluntailaistenkaan
toimittamaa kastetta. JOS KERRAN RAAMATTU SANOO
USKOVIEN KOTIEN LAPSIA PYHIKSI (1 Kor 7:14),
MIKSI IHMEESSÄ HEITÄ EI SAISI KASTAA, JOS KERRAN
VAADITAAN ETTÄ IHMISEN PITÄÄ USKOA ENNEN KUIN
HÄNET VOIDAAN KASTAA. Eikö tuo Raamatun kohta
sano selkeästi, että lapsi uskoo, jos hän kerran
on pyhä? Raamatussa mainitaan, että Johannes
Kastaja oli " jo äitinsä kohdusta asti täynnä
Pyhää Henkeä " (Luuk 1:15) sekä Marian
tervehtiessä Elisabetia Johannes hypähti äitinsä
kohdussa. Myös nämä puhuvat sen puolesta, että
lapsella voi olla uskoa ja hän voi olla jopa
Hengellä täytetty kohdusta saakkka.
Jeesus otti oikean uskovan esikuvaksi lapsen:
"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin
kuin lapsi, se ei pääse sinne
sisälle". Eikö Jumalan valtakunnan
vastaanottaminen ole juuri uskoa. Jos lapsi ei
voi ottaa Jumalan valtakuntaa vastaan,
kenestä meidän aikuisten tulisi ottaa esimerkkiä?
Uudelleen kastajien väitetää, että lapsi ei voi
uskoa, voidaan perustella vain psykologialla,
mutta ei Jumalan Sanalla.
8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI
Uudelleenkastajat pyrkivät opetuksessaan
täydelliseen lapsikasteen mitätöintiin, eli
väittävät ettei se ole oikea kaste, vaan
nimenantamistilaisuus. Tämä on hyvin vakavaa
Jumalan toiminnan kieltämistä. Kasteessa Jumala
toimii. Kasteessa on läsnä vesi, Jumalan Sana ja
rukous. Ei se ole pelkkää muotomenoa. Ne
yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä
tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet
suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi).
Kasteessa on ihmeellinen Jumalan siunaus, mitä
uudelleenkastajat valitettavasti eivät näe ja
tiedä. Täysin naurettavaa on väittää kastetta
vääräksi sillä perusteella, ettei se tapahdu
upottamalla. Oleellista ei suinkaan ole veden
määrä, vaan se että on vettä. On aivan sama, onko
ihmistä valeltu vedellä vai onko hänet sinne
upotettu. Ei se vaikuta kasteen pätevyyteen
mitään, vai ovatko uudelleenkastajat
taikauskoisia? Jos tällä tavoin lähdetään
saivartelemaan, voisi uudelleenkastajien
toiminnasta löytää vaikka kuinka paljon
vastaavanlaisia esimerkkejä. (Otan yhden:
Apostolien teot kertovat, että seurakunnan
alkuaikoina kaikki oli yhteistä. Kaikki myytiin,
jopa talot ja rahat annettiin seurakunnan
yhteiseen kassaan, josta jaettiin sen mukaan kuin
kukin tarvitsi. Jos nyt kaiken pitäisi tapahtua,
kuten Raamatussa, pitäisi edelleen toimia samoin.
Kuinka moni uudelleenkastetta kannattava on näin
tehnyt liittyessään seurakuntaan?).
Tähän liittyen uudestikastajat väittävät myös,
että alkukielen sana "kastaa" (baptidzoo)
tarkoittaisi vain upottamista. Tällainen väite
perustuu puutteelliseen Raamatun alkukielten
tuntemiseen, ei tosiasioihin. Nimittäin tuolla
sanalla on myös merkitys, "pestä", "peseytyä" tai
"vihmoa" tai "pirskottaa". Esimerkkejä: Mk 7:4
sanaa käytetään siinä yhteydessä, kun puhutaan
astioiden pesemisestä. Luuk 11:38 sanalla on
merkitys peseytyä, mikä siihen aikaan tarkoitti
lähinnä käsien ja jalkojen pesemistä. Hebr 9:10
puhuu "erilaisista pesuista". Luuk 12:50 ja Mark
10:38-39 sanalla kastaa on vertauskuvallinen
merkitys, eli Jeesus tarkoittaa siinä "kasteella"
ristiinnaulitsemista. Jo nämä esimerkit
osoittavat, ettei uudelleenkastajien väite, että
alkukielen sana "baptidzoo" tarkoittaisi
kreikankielessä vain veteen upottamista, pidä
paikkaansa. Jälleen voi katsoa Novumista, sen 5.
osasta sanaa "baptidzoo" josta myös näkyy, että
sanalla on muitakin merkityksiä.
Hostoriallisesti pitää paikkansa sekin, että
kirkko on itse asiassa kastanut lapsia
upottamalla vielä keskiajallakin, eli valelukaste
on melko uusi tapa. Mutta eivät uudestikastajat
hyväksyneet kirkon toimittamia kasteita
silloinkaan, kun upotuskaste oli käytössä.
Uudelleenkastajat pitäisivät nykyaikanakin
lapsikastetta vääränä, vaikka se tapahtuisi
upottamalla. Uudelleenkastajilla on jo valmis
ennakkokäsitys, että lapsikaste on joka
tapauksessa väärä. Tästä käsin myös tulkitaan
Raamattua, eikä suostuta edes muuta ajattelemaan.
9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.
Uudelleen kastajat sanovat, että lapsi ei saa
itse päättää omasta kasteestaan, siksi se on
väärin. Mutta kuinka moni uudelleen kastettu on
itse päättänyt kasteestaan? Ei yksikään!
Näennäisesti näin on tapahtunut, mutta ei
todellisesti. Häntä on aluksi hienovaraisesti
ohjailtu uudelle kasteelle ja jos se ei ole
tehonnut, on jopa turvauduttu painostukseen. On
sanottu, että ehtoollinen jaetaan vain niille,
jotka ovat käyneet (uudella)kasteella.
Saarnaajina voivat olla vain ne, jotka ovat
käyneet (uudella)kasteella. Seurakunnassa voi
toimia vain se, joka on käynyt (uudella)
kasteella. Voiko tällaisen jälkeen kukaan
väittää, että ihminen on täysin vapaasti
päättänyt omasta kasteestaan?
10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA
UUDESTISYNTYMISESTÄ. Monet uudelleenkastavat
liikkeet korostavat, että kaste on merkki ihmisen
uskonratkaisusta ja uudestisyntymisestä.
Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin
osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on
päättänyt seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä
tarvitsee, Jumalako? Vai seurakunnan johtaja vai
muut ihmiset? Tai kenties ihminen itse? Raamattu
ei koskaan kasteesta puhuessaan sano sitä
merkiksi. Jumala ei tällaisia merkkejä tarvitse.
Monesti muuten ihmisiä kehoitetaan myös nostamaan
kättä samasta syystä, merkkinä siitä, että haluaa
seurata Jeesusta. Tällaisten merkkien vaatiminen
ihmiseltä on enemmän psykologialla kuin uskolla
pelaamista. Kaste on Jumalan merkki ihmiselle
siitä, että Hän hyväksyy ihmisen omakseen.
Ihmisen antamia merkkejä Hän ei tarvitse.
11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN. Moni menee
uudelle kasteelle siitä syystä, että Jeesuskin
kastettiin aikuisena. Tähän kohtaan ei voi sanoa
muuta kuin "Voi, pyhä yksinkertaisuus." Samalla
perusteella ihmisen pitäisi antaa ristiinnaulita
itsensä, nousta ylös kuolleista, tehdä ihmeitä,
herättää kuolleita, muuttaa vettä viiniksi,
kävellä vetten päällä, jne, koska Jeesuskin teki
niin. Tämä lienee kehnoin peruste uudelle
kasteelle!
12. HARHA: PERISYNTI EI KADOTA LASTA. Uudelleen
kastajien vaikeimpia kohtia on perisynti.
Kristityt
ovat kautta aikain uskoneet perisyntiin, vaikka
sitä ei sanana Raamatussa esiinny. Perisynti on
joskus tahallaan ym- märretty väärin eli on
luultu sen tarkoittavan, että vanhempien synnit
periytyvät lapselle. Mutta sitä se ei suinkaan
tarkoita, vaan koska Adam ja Eeva lankesivat
syntiin, jokainen ihminen on luonnostaan
syntinen. Tämä asia todetaan moneen otteeseen mm.
Roomalaiskirjeessä. Perisynnin olemassaolosta voi
vakuuttua katsomalla itseensä.Koska
uudelleenkastajat eivät ymmärrä perisyntiä, eivät
he voi käsittää lapsikastettakaan. Hiljattain
eräs helluntailiikkeen saarnamies selitti, että
lapsikin on perisynnin vaivaama, eli "lapsella on
olemuksessaan perisynnin turmelus", mutta se
on hänessä "uinuvassa tilassa". Tämän mukaisesti
perisynnin syyllisyyttä ei lueta lapselle.
"Ihmisen varttuessa perisynnin turmelus herää
hänessä ja johtaa kaikki ihmiset lankeemukseen".
Tähän liittyen opetetaan, että sylivauva pelastuu
Kristuksen ristin työn tähden olkoot sitten
pakana tai kristitty. Perisynnin olemassolo
myönnetään siis teoriassa, mutta kielletään sen
kadottavuus.
Lapsi on perisynnin vaivaama, kuten aikuinenkin.
Siksi hän tarvitsee pelastusta, joka lahjoitetaan
hänelle kasteessa.
Armo eli Kristuksen ansio lahjoitetaan ihmiselle
armonvälineissä, ei ilman niitä. Armonvälineitä
ovat Sana ja sakramentit, joiden kautta Jumala
vaikuttaa ja synnyttää ihmisen sydämessä
välineen, jolla ihminen ottaa vastaan armon. Se
välinen
on usko.
13. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS Monet
seurakuntalaiset kyselevät, miksi ei tehdä
enempää yhteistyötä vapaiden suuntien
kristittyjen kanssa. Yleensä yhteistyö kaatuu
juuri tähän: uskoontulleita luterilaisia aletaan
kastaa uudelleen. Yhteistyön täydet edellytykset
olisivat olemassa, jos vain hyvää tahtoa
riittäisi. Raamattu osoittaa, mutta myös
historia, että kaste voidaan ymmärtää ainakin
kahdella eri tavalla. Raamatussa on sekä lapsi-
että aikuiskaste.( Tässä yhteydessä lue taas
Novumia, osa 5, s. 199 sananmukaisesti näin: "Ut
ei esitä mitään yhtenäistä oppia kasteesta").
Tämän tunnustaminen avaa tien yhteydelle. Pallo
on uudelleenkastajien puolella. Me luterilaiset
hyväksymme kaikkien aikuiskastetta korostavien
seurakuntien kasteet,vaikka he eivät hyväksy
meidän toimittamaamme kastetta. Tämä tarkoittaa
sitä, että jos vaikka helluntailainen liittyy
kirkkoon ja hänet on kastettu
helluntaiseurakunnan kasteella, emme suinkaan
kasta häntä uudelleen, koska emme hyväksy
uudelleen kastetta. Tie yhteyteen löytyy vain
siitä, ettei kukaan kasta toisen seurakunnan
jäseniä uudelleen. Tämä helpottaisi huomattavasti
jäsenten siirtymistä seurakunnasta toiseen.
Tiedän, että vapaissa suunnissa on jäseniä, jotka
eivät hyväksy uudelleenkastetta, koska ymmärtävät
Raamatun puhuvan yhdestä kasteesta. KOSKA
PÄÄSEMME SIIHEN, ETTÄ NÖYRÄSTI TUNNUSTAMME
RAAMATUSTA LÖYTYVÄN AINAKIN KAKSI ERILAISTA
KASTENÄKEMYSTÄ?
UUDELLEEN KASTEENKIN SAA ANTEEKSI Jos nyt joku on
käynyt uudella kasteella, minulla on ilo
julistaa, etta senkin saa anteeksi, koska ihminen
tekee sen usein tietämättään. Ei se ole sen
kadottavampi asia kuin muukaan synti. Onpahan
vain ollut ihmisen oma yritys parantaa Jumalan
tekoa, muuttaa kaste ihmisen teoksi Jumalalle,
vaikka se on Jumalan teko ihmiselle.
Kiitos arto suuresta vaivannäöstäsi.Tekstisi oli
niin asiallinen,että tallensin sen.Varsinkin tämä
vapaiden suuntien perisyntioppi on jopa
vaarallinen harha.Sehän johtaa viime kädessä
siihen,että olemme vastuussa Jumalalle ainoastaan
tekemistämme synneistä emmekä olemuksellisesta
synnistä.Eli näin ajateltuna se johtaa suoraan
lainalaiseen kristillisyyteen.
Samoin on minunkin vaikea ymmärtää näitä
kristittyjä,jotka tulevat näille julkisille
foorumeille opettamaan omaa kastenäkemystään.Näin
menettelemällä he tuottavat suoranaista vahinkoa
evankeliumin asialle.Tämän netinhän tulisi olla
paikka,jossa kaikkien kristittyjen keskeisimpänä
tavoitteena tulisi olla evankeliumin sanoman
eteenpäin saattaminen kuuluimmepa sitten mihin
tahansa kristilliseen seurakuntaan.
Ja jos te vapaitten suuntien kristityt nyt
sanotte,että levitättehän te luterilaiset
uskovatkin omia kastenäkemyksiänne täällä,niin
pankaapa merkille,että se on aina tapahtunut
teidän aloitteestanne.
Sinulla on aika vankka mielipide asiasta. Mutta et ole tainnut tulla ajatelleeksi että ei raamattu ole niin yksiselitteinen, eikä pakosti juuri sinun väittämäsi ole oikein. sen tiedämme sitten taivaassa. Itseäni ei ole kastettu lapsena,puhut koko ajan uudelleen kastajista joita taitaa olla aika vähän. Olen itse sitä mieltää että aikuiskaste on oikea. Raamatussa ei puhuta lapsikasteesta, puhutaan vain omasta tahdosta.Eikö jumala juuri ole antanut meille vapauden valita uskommeko häneen?!! Alunperinhän lapsi kasteessa oli tarkoitus että lapsi kastetaan että tämä olisi puhdas ja pääsisi taivaaseen mutta lapsihan on puhdas kun syntyy hän ei ole syntinen niinkuin aikuinen. miksi siis lapsi pitäsi kastaa? Minä kuulun vapaakirkkoon ja tunnen sen omakseni. Muutenkin miksi asiaa niin nostetaan ylös, uskomme kuitenkin samaan jumalaan ja nämä avat vain pikku seikkoja..