Aamulla olisi soinut ovikello jos ovessani sellainen olisi. Ei ole. Irti on.
Ovessani on vain tv-lupatarkastajan paljastaja ovisilmä, siten että ovisilmän
edessä on musta huppu, jonka sisään voi piipahtaa katsomaan, kuka ylläri
siellä oven takana on.
Ovessani ei ole virallista turvalukkoa, vain kaksi kumilenksua, tehty vanhoista sukkanauhoista vuodelta 1975 tai jotakin. Ja se koitui kohtalokseni. Kuulin loputuksen mutta en ehtinyt reagoimaan. Huoltomies avasi oven ja sisään lampsi ensin yksi konstaapeli, sitten sossun täti, eläkeyhtiön nainen ja kelan tärkeilevä täti.
Pyysin peremmälle. Kertoivat olevan huolissaan minusta. Konstaapelikin pyysi anteeksi sanoen, että ketään suomessa ei jätetä heitteille.
Kerroin olevani häpeissäni ja nolo, sillä en ollut saanut uusia huonekaluja kymmeneen vuoteen eli sen jälkeen kun maahanmuuttajia alkoi tulla ja veivät roskakatoksesta kaiken kiinnostavan. Kerroin myös, että roskakatokselle on pitkät leipä ja biojätejonot joka aamu, kun mamut sinne ryntäävät. Parhaat ajelevat siihen hienoilla autoillaan parkkipaikan toisesta reunasta jaksamatta kävellä. Lupasin tarjota heille kahvia, sillä olin onnistunut aamun jonon ohi nappaamaan muutaman käytetyn suodatinpussin täynnä kerran käytettyä kahvia. Naapureilla on varaa heittää roskiin kertakäytön jälkeen. Itse käyttäisin kahvin ainakin kolme kertaa.
He katsoivat toisiaan ja supisivat, pitäisikö kuitenkin soittaa sille päivystävälle pstt... pssst... atri Otsamoiselle? Mutta he päättivät edetä virallisen kaavan mukaan. He kysyivät kaikkia papereita ja henkilöhistoriaa. Kerroin, että minulla on läheiset välit ja upea sosiaalinen livesuhde ainoastaan ulosottomiehen kanssa. Viestittelemme jopa viikottain. Ja sitten työtodistus ojankaivuusta, ollut ojan reunalla viikon, toisen kaivaman ojan ilman lapiota vuonna 1965 ja potkittu pois. Muistini vuodesta 1956 perustuikin yleislakkoon jolloin meidät lapset pantiin huutamaan hävyttömyyksiä ja barrikaadeille.
Sain kyydin työvoimatoimistoon sillä laki määrää, että kukaan ei saa olla työtön ilman, että se on virallisesti todettu. Työvoimaneuvoja katsoi minut työttömäksi alkaen vuodesta 1965 ja koska työtodistus oli, en saanut karenssia, en ollut ottanut lopputiliä, vaan kunta oli potkinut minut pois taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Läsnä tulivat kelan virkailija ja Sossun edustaja.
Niinpä minulle kirjoitettiin resepti, että olisin ollut oikeutettu työttömyyskorvaukseen ajalle 1965 - 2005. Silloin täytin 59 ja minut laitettiin siitä alkaen työttömyysputkeen joka loppui vuonna 2008 jolloin minut laitettiin työttömyyseläkkeelle. Virkailija kyllä kysyi haluanko varhennetun vanhuuseläkkeen. ;utta sanoin että työttömyyseläke on kauniimpi lauseena. Sitä virkailija kirjoitti minulle ainoastaan yhden vuoden sillä vuonna 2009 jo 63 vuotiaana jouduinkin vanhuuseläkkeelle.
Näin kuinka heillä kävi helpotuksen huokaus. Minut oli saatu virallisesti kirjoihin ja kansiin. Ei väliä vaikka eivät maksaneet taannehtivasti latiakaan. Pääasia että lain kirjain oli tullut täytetyksi.
Sossuvirkailija näkyi kiinnostuneen minusta ja historiastani. Hän pyysi käymään nyt iltapäivällä. Arvatkaa menenkö. En. Siellä sataa vettä kuin virkailijan viistosta letkusta.
Ovessani on vain tv-lupatarkastajan paljastaja ovisilmä, siten että ovisilmän
edessä on musta huppu, jonka sisään voi piipahtaa katsomaan, kuka ylläri
siellä oven takana on.
Ovessani ei ole virallista turvalukkoa, vain kaksi kumilenksua, tehty vanhoista sukkanauhoista vuodelta 1975 tai jotakin. Ja se koitui kohtalokseni. Kuulin loputuksen mutta en ehtinyt reagoimaan. Huoltomies avasi oven ja sisään lampsi ensin yksi konstaapeli, sitten sossun täti, eläkeyhtiön nainen ja kelan tärkeilevä täti.
Pyysin peremmälle. Kertoivat olevan huolissaan minusta. Konstaapelikin pyysi anteeksi sanoen, että ketään suomessa ei jätetä heitteille.
Kerroin olevani häpeissäni ja nolo, sillä en ollut saanut uusia huonekaluja kymmeneen vuoteen eli sen jälkeen kun maahanmuuttajia alkoi tulla ja veivät roskakatoksesta kaiken kiinnostavan. Kerroin myös, että roskakatokselle on pitkät leipä ja biojätejonot joka aamu, kun mamut sinne ryntäävät. Parhaat ajelevat siihen hienoilla autoillaan parkkipaikan toisesta reunasta jaksamatta kävellä. Lupasin tarjota heille kahvia, sillä olin onnistunut aamun jonon ohi nappaamaan muutaman käytetyn suodatinpussin täynnä kerran käytettyä kahvia. Naapureilla on varaa heittää roskiin kertakäytön jälkeen. Itse käyttäisin kahvin ainakin kolme kertaa.
He katsoivat toisiaan ja supisivat, pitäisikö kuitenkin soittaa sille päivystävälle pstt... pssst... atri Otsamoiselle? Mutta he päättivät edetä virallisen kaavan mukaan. He kysyivät kaikkia papereita ja henkilöhistoriaa. Kerroin, että minulla on läheiset välit ja upea sosiaalinen livesuhde ainoastaan ulosottomiehen kanssa. Viestittelemme jopa viikottain. Ja sitten työtodistus ojankaivuusta, ollut ojan reunalla viikon, toisen kaivaman ojan ilman lapiota vuonna 1965 ja potkittu pois. Muistini vuodesta 1956 perustuikin yleislakkoon jolloin meidät lapset pantiin huutamaan hävyttömyyksiä ja barrikaadeille.
Sain kyydin työvoimatoimistoon sillä laki määrää, että kukaan ei saa olla työtön ilman, että se on virallisesti todettu. Työvoimaneuvoja katsoi minut työttömäksi alkaen vuodesta 1965 ja koska työtodistus oli, en saanut karenssia, en ollut ottanut lopputiliä, vaan kunta oli potkinut minut pois taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Läsnä tulivat kelan virkailija ja Sossun edustaja.
Niinpä minulle kirjoitettiin resepti, että olisin ollut oikeutettu työttömyyskorvaukseen ajalle 1965 - 2005. Silloin täytin 59 ja minut laitettiin siitä alkaen työttömyysputkeen joka loppui vuonna 2008 jolloin minut laitettiin työttömyyseläkkeelle. Virkailija kyllä kysyi haluanko varhennetun vanhuuseläkkeen. ;utta sanoin että työttömyyseläke on kauniimpi lauseena. Sitä virkailija kirjoitti minulle ainoastaan yhden vuoden sillä vuonna 2009 jo 63 vuotiaana jouduinkin vanhuuseläkkeelle.
Näin kuinka heillä kävi helpotuksen huokaus. Minut oli saatu virallisesti kirjoihin ja kansiin. Ei väliä vaikka eivät maksaneet taannehtivasti latiakaan. Pääasia että lain kirjain oli tullut täytetyksi.
Sossuvirkailija näkyi kiinnostuneen minusta ja historiastani. Hän pyysi käymään nyt iltapäivällä. Arvatkaa menenkö. En. Siellä sataa vettä kuin virkailijan viistosta letkusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käsittääkseni huoltomies ei saa avata ovea TV-lupatarkastajille, sehän on kotirauhan rikkomista...mä oisin nostanut haloon!! En tiedä sitten onko sinulla jotain vaikeuksia henkisellä, tai taloudellisella puolella, koska eivät kai sosiaalitädit, tai sedät tule TV-lupa tarkastajien mukana, ellei jotain muuta ongelmaa ole? En tiedä, kun en tarkemmin tunne tapaustasi...kuulostaa vaan hieman oudolta!!! Mene vain juttelemaan sos.toimistoon, kyllä he siellä asian hoitavat Sinun eduksesi, jos rahatilanteesi on vaikea! Ei kai kenenkään tarvitse käyttää toiseen kertaan jo käytettyä kahvinsuodatin pussia!! Voimia sinulle!
missä kohtaa mainitaan, että tvlupa tarkastaja tuli sisään???
myös tosikkoudesta irti pääseminen tuottaa vaikeuksia eri yksilöille :)))
oikeinkirjoitus tuottaa vaikeuksia joillekkin
tv-lupatarkastaja !!
Taitaa nutturaa kiristää jos ei ymmärrä huumoria,tuo oli hauska kirjoitus lisää semmoista ,tosikot voi jättää lukematta.jos ei ymmärrä.
Kurjaakin kurjempi kohtalo mutta ah niin hauskaa luettavaa. Kiitos taas.
Ihan vinkkinä, että ehkä kannattaisi siirtää tarinasi vaikka Jatkonovellit-palstalle.
Tällä palstalla eivät varmaan kauaa pysy.
Terveisin nimimerkki "Kokemusta on"
No joo, tän siitä saa kun hullua yllyttää...
;o))),,, onkohan noi kriitikot tosissaan?,,,
Ei voi olla tosissaan. Onko aloittajakaan -?-
;o))),,, no täysin huumoriahan tuo on,,, mutta toi krittiikki vaan töksäytti,,, toivottavasti eivät tosissaan,,,