Mitä on syrjäytyneisyys?

biljoonilla ystävillä kärpäsiä ja muita sittasontiaisia joita ympärilläsi pyörii biljoonittain?

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Lue lisää

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.

Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.

Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.

Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.

Aloitukseen 'syrjäytyneisyydestä' ja miksi olet valinnut tuon elämäntavan. Tässä typerässä valtiossa, kukaan ei valitse mitään, vaan ankeuttajat tekevät sen valinnan kaikkien puolesta. Etkö ole jo huomannut. Jokaisella on joku langaton orjuuttaja, joka ankeuttaa hänen elämänsä, saa sängyn tuntumaan kutsuvalta ja nukkumisen tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta elää.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

montaa sorttia. Olen itse ujo mutta en ujo laisinkaan, sitten kun minut tuntee läpikotaisin. Tavallaan olen rohkea. Ujous iskee siinä vaiheessa, jos joku yrittää käydä käsiksi tunne-elämään syvemmin. En todellakaan lörpöttele esimerkiksi omia yksityiskohtaisia seksi asioitani muille, enkä edes hevillä myönnä, jos pidän jostain. Harvemmin edes ihastun. Toiset ihastuvat tuon tuosta.

Ystävyys on luottamusta ja aitoa välittämistä ystävästä, olipa kyseessä samaa tai eri sukupuolta oleva henkilö. Ystävälle tahtoo aina parasta ja vilpittömömästi toivoo onnea, vaikka itsellä menisi penkin alle. Aito ystävä osaa lohduttaa.
Valeystäviä on tooooodella paljon ja ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Täytyy myöntää, että niin monta kertaa olen pettynyt. Luulisi ihmisten pääsevän lapsellisista asioista, kuten kilpailusta, eroon iän myötä, mutta ei.

Ketään ei haeta oven takaa, ei. En silti edes kaipaa. Yksinäisyyteen tottuu ja siitä jopa pitää enemmän kuin huonoista ihmissuhteista.
Motivaatio ja työ ei aina auta jos ei ikinä törmää miellyttäviin ihmisiin. Saattaapa olla, että kaikesta panoksesta huolimatta, törmää vain kusipäihin. Osa on kiinni sattumasta. Ei sille voi mitään. Onneksi kokemus on tuonut viisautta ja silmää vielä enemmän erottamaan huijarit aidoista helmistä.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

totta tuo mitä 19 20 kirjoittaja laittoi. mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. itse esim. olen sosiaalinen, toisinaan erakko niin halutessani. silti vietän 95% ajastani yksin kotona, koska ei ole riittämiin kavereita, joiden kanssa harrastaa ja touhuta. ja tämä ei ole minusta kiinni yksistään. ihmisiin on vaikea tutustua, ainakin tässä kaupungissa näköjään! menet juttelemaan vieraalle ja sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa. paha saada kavereita jos yrityksiin vastataan noin. sittenpä ei edes viitsi enää yrittää... ja kuka haluaa yksin käydä leffassa, ravintoloissa jne. työpiiristä olen toki saanut muutamia kavereita, mutta suurin osa niistäkin suhteista pidetään työpaikan sisällä. ei välttämättä ole ihmisiä, joiden kanssa minulla on yhteistä ym. sitä paitsi, osalla heistä on sellaista painolastia ja meininkiä, etten edes halua sellaista ihmistä elämääni kovinkaan läheisesti.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Lue lisää

"En ole valinnut tällaista elämää."

No joo. Onko sulla perhettä ? Siis vanhempia tai sisaruksia ? Kurja juttu jos olet ydinperheen unohtanut. Perhe on pahin mutta myös hyvin. Sieltä kyllä saa aina seuraa ja tukea.

Kun minä olin nuorena ilman seurustelukumppania (olen ollut ronkeli aina) ja ystäväni jo seurustelivat, niin lähdin yksin tanssimaan. Seurasta ei ollut koskaan pulaa.

Mieti mikä kiinnostaa ja ota paikallislehti kännyyn ja katso onko sellaista lkiinnostuksen kohdetta nyt harrastuspiirissä. Tapaat samanhenkisiä ihmisiä.

Jos et muuta keksi niin lähde tanssikursseille. Niissä käy kaikenikäistä porukkaa. Miehistä on kova pula, joten sinut revitään siellä suurinpiirtein kilpaa omaksi pariksi.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

"Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta."

Eikös tätä samaa voi laajentaa käsittämään niitäkin, jotka oikeasti luokitellaan syrjäytyneiksi tilastojen valossa? Se on oma valinta, jos on ylipäätään millään tavalla syrjäytynyt? Tämä päätelmä ei silti poista ongelmaa.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.

Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.

Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.

Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.

Lue lisää

Sinä olet niitä melko harvinaisia kunnon miehiä, mikäli oikein ymmärsin.
Jospa tämänhetkisen elämäntilanteen merkitys valkeneekin vasta myöhemmin.
Se oikea tulee vastaan, kun ei hae. Toinen tasainen tyyppi tulee, joka huomaa sinussa piilevän jalokiven.
Omassa elämässäni oli pitkä yksinäisyysvaihe, mikä päättyi aikanaan kumppanin löytymiseen. Tuppauduin hänen lähelleen ja kun oli tansseista kyse, naistentanssin tultua juttu lähti liikkeelle jne. Hän poikkesi jo ulkoiselta olemukseltaan tavallisesta miesväestä. Oli siisti, eikä humalassa. Fiksu vaikutelma on säilynyt, vaikka elämän kuluessa oppiikin tuntemaan toisen paremmin.

Joten kulje silmät ja korvat avoinna. Erityisen ihmisen kohdatessasi pyydä huomiota vaikka tarjoamalla jotakin. Älä silloin päästä tilannetta menemään ohi.
Hyvää jatkoa vain!

ujouttakin on kirjoitti:

montaa sorttia. Olen itse ujo mutta en ujo laisinkaan, sitten kun minut tuntee läpikotaisin. Tavallaan olen rohkea. Ujous iskee siinä vaiheessa, jos joku yrittää käydä käsiksi tunne-elämään syvemmin. En todellakaan lörpöttele esimerkiksi omia yksityiskohtaisia seksi asioitani muille, enkä edes hevillä myönnä, jos pidän jostain. Harvemmin edes ihastun. Toiset ihastuvat tuon tuosta.

Ystävyys on luottamusta ja aitoa välittämistä ystävästä, olipa kyseessä samaa tai eri sukupuolta oleva henkilö. Ystävälle tahtoo aina parasta ja vilpittömömästi toivoo onnea, vaikka itsellä menisi penkin alle. Aito ystävä osaa lohduttaa.
Valeystäviä on tooooodella paljon ja ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Täytyy myöntää, että niin monta kertaa olen pettynyt. Luulisi ihmisten pääsevän lapsellisista asioista, kuten kilpailusta, eroon iän myötä, mutta ei.

Ketään ei haeta oven takaa, ei. En silti edes kaipaa. Yksinäisyyteen tottuu ja siitä jopa pitää enemmän kuin huonoista ihmissuhteista.
Motivaatio ja työ ei aina auta jos ei ikinä törmää miellyttäviin ihmisiin. Saattaapa olla, että kaikesta panoksesta huolimatta, törmää vain kusipäihin. Osa on kiinni sattumasta. Ei sille voi mitään. Onneksi kokemus on tuonut viisautta ja silmää vielä enemmän erottamaan huijarit aidoista helmistä.

Lue lisää

Tässä kommentissa oli paljon asiaa.

Olen niin samaa mieltä tuosta, että ihan puhtaalla sattumalla tuntuu olevan osansa. Itselläni on tässä takana oikea täyskäsi pelkkiä pelimiehiksi osoittautuneita tyyppejä, keillä ei ole hajuakaan siitä, mitä tarkoittaa ihmissuhteissa puolitiehen vastaan tuleminen.

Tässä taannoin tutustuin mieheen, kuka ensin vaikutti oikein kunnolliselta, mutta sitten kävikin ilmi, että hän oli näemmä niin lujasti vielä kiinni omassa menneisyydessään, ettei hänellä ollut juuri mitään resursseja ymmärtää minun menneisyyttäni. Eli häneltä meni valtavasti energiaa omien tarpeidensa vaalimiseen ilman, että häntä olisi hirveästi kiinnostanut yrittää ymmärtää minun tarpeitani. Eikä häntä myöskään kiinnostanut keskustella näistä asioista.

Se on sinänsä surullista, että ihmiselle voi tapahtua niin vaikutusvaltaisia asioita, että ne pitävät häntä otteessaan vuosikausia ja estävät ottamasta seuraavaa askelta. Niinpä minä, pyrkiessäni tuntemaan kyseistä ihmistä ja tutustumaan häneen, jotta osaisin suhtautua mm. menneisyyteensä oikein, leimauduin ties miksi yli-innokkaaksi hätäilijäksi siinä, missä mies olisi halunnut vain hengailla ja flirttailla pinnallisesti ja päämäärättömästi sieltä jostakin etäältä tietokonenäyttönsä takaa.

Sitä ei vaan haluaisi elämäänsä mitään muuta kuin aitoja asioita - asioita, jotka perustuvat tosiasioihin, todelliseen kohtaamiseen. Ei halua tuhlata aikaansa vääriin tyyppeihin.

Olen itsekin joskus ollut todella ujo. Lukioaikanani kuuluin niihin hylkiöihin, keitä ei kukaan tullut pyytämään partneriksi eli ketkä jäävät jäljelle, kun porukka valitsee pariaan vanhojentansseihin. Jossakin vaiheessa aloin sitten huomata, että ujouteni sai minussa aikaan taipumuksen piiloutua fantasiamaailmaan. Elellä illuusioissa raakoja totuuksia pakoillen. Millaista elämää sellainen oikein on? Ei ainakaan sellaista, mikä kunnioittaisi tätä ainutkertaista elämää totuuksineen, miten raakoja sitten milloinkin ovat.

Jotkut kai ovat sitä mieltä, että on parempi säilyä omissa nurkissaan haavoittumattomana kuin astella ovesta ulos alttiiksi iskuille ja pettymyksille.

Minä olen sitä mieltä, että mitä enemmän iskuja ja vastatuulta, sitä vahvempaa luottamus siihen, miten moninaisista tälleistä tässä elämässä yllättäen nouseekin takaisin jaloilleen. Jos ei saa koskaan iskuja osakseen, ei voi tietenkään mitenkään luottaa omaan iskukykyisyyteensä, koska ei ole mitään käsitystä siitä, miten pettymyksistä selviää vai että selviääkö. Haluttomuus pettyä, valitettavasti, tarkoittaa samaa asiaa kuin haluttomuus ottaa selvää. Haluttomuus testata, mikä tässä elämässä on ihan oikeasti kestävää ja todellista ja mikä katteetonta illuusiota.

Ja hei, voihan se olla, että jonakin kauniina päivänä ei saakaan enää iskua vaan kädenojennuksen. :)

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.

Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.

Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.

Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.

Lue lisää

Tsemppiä vain.! yksin ei todellakaan ole hyvä olla... nimim kokemusta. :) Pärjäät kyllä ja löydät vielä oikean läheisen ihmisen.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

Et todellakaan tiedä, mitä ujous voi pahimmillaan olla. Itsekin olen aika ujo ihminen ja olen koko ikäni jopa yrittänyt välttää paikkoja missä on vähänkin enemmän ihmisiä. Esimerkiksi kaupassa käyminenkin on joskus yhtä helvettiä. Välillä alan hikoilemaan ja muutenkin tulee todella ahdistunut olo. Silloin pyrinkin suoritumaan kauppareissusta mahdollisimman nopeasti. Tämä ei kylläkään taida enää selittyä pelkällä ujoudella vaan kyse taitaa olla enemmänkin jonkinlaisesta paniikkikohtauksesta.

Tulen kyllä yleensä toimeen ihmisten kanssa mutta minä en ole se, joka keskustelun aloittaa, paitsi humalassa. Alkoholin avulla ujous häviää kyllä lähes täysin. Naisia en vain meinaa uskaltaa lähestyä edes kännissä ja silloinkin kun alan heille puhumaan niin olen yleensä jo aika kovassa humalassa ja lopputuloksen kaikki voikin arvata.

Mutta mutta...kyllä minulla onneksi kavereita on. En tosin pidä heihin hirveästi yhteyttä muuten kuin viikonloppuisin.

nlia kirjoitti:

Tässä kommentissa oli paljon asiaa.

Olen niin samaa mieltä tuosta, että ihan puhtaalla sattumalla tuntuu olevan osansa. Itselläni on tässä takana oikea täyskäsi pelkkiä pelimiehiksi osoittautuneita tyyppejä, keillä ei ole hajuakaan siitä, mitä tarkoittaa ihmissuhteissa puolitiehen vastaan tuleminen.

Tässä taannoin tutustuin mieheen, kuka ensin vaikutti oikein kunnolliselta, mutta sitten kävikin ilmi, että hän oli näemmä niin lujasti vielä kiinni omassa menneisyydessään, ettei hänellä ollut juuri mitään resursseja ymmärtää minun menneisyyttäni. Eli häneltä meni valtavasti energiaa omien tarpeidensa vaalimiseen ilman, että häntä olisi hirveästi kiinnostanut yrittää ymmärtää minun tarpeitani. Eikä häntä myöskään kiinnostanut keskustella näistä asioista.

Se on sinänsä surullista, että ihmiselle voi tapahtua niin vaikutusvaltaisia asioita, että ne pitävät häntä otteessaan vuosikausia ja estävät ottamasta seuraavaa askelta. Niinpä minä, pyrkiessäni tuntemaan kyseistä ihmistä ja tutustumaan häneen, jotta osaisin suhtautua mm. menneisyyteensä oikein, leimauduin ties miksi yli-innokkaaksi hätäilijäksi siinä, missä mies olisi halunnut vain hengailla ja flirttailla pinnallisesti ja päämäärättömästi sieltä jostakin etäältä tietokonenäyttönsä takaa.

Sitä ei vaan haluaisi elämäänsä mitään muuta kuin aitoja asioita - asioita, jotka perustuvat tosiasioihin, todelliseen kohtaamiseen. Ei halua tuhlata aikaansa vääriin tyyppeihin.

Olen itsekin joskus ollut todella ujo. Lukioaikanani kuuluin niihin hylkiöihin, keitä ei kukaan tullut pyytämään partneriksi eli ketkä jäävät jäljelle, kun porukka valitsee pariaan vanhojentansseihin. Jossakin vaiheessa aloin sitten huomata, että ujouteni sai minussa aikaan taipumuksen piiloutua fantasiamaailmaan. Elellä illuusioissa raakoja totuuksia pakoillen. Millaista elämää sellainen oikein on? Ei ainakaan sellaista, mikä kunnioittaisi tätä ainutkertaista elämää totuuksineen, miten raakoja sitten milloinkin ovat.

Jotkut kai ovat sitä mieltä, että on parempi säilyä omissa nurkissaan haavoittumattomana kuin astella ovesta ulos alttiiksi iskuille ja pettymyksille.

Minä olen sitä mieltä, että mitä enemmän iskuja ja vastatuulta, sitä vahvempaa luottamus siihen, miten moninaisista tälleistä tässä elämässä yllättäen nouseekin takaisin jaloilleen. Jos ei saa koskaan iskuja osakseen, ei voi tietenkään mitenkään luottaa omaan iskukykyisyyteensä, koska ei ole mitään käsitystä siitä, miten pettymyksistä selviää vai että selviääkö. Haluttomuus pettyä, valitettavasti, tarkoittaa samaa asiaa kuin haluttomuus ottaa selvää. Haluttomuus testata, mikä tässä elämässä on ihan oikeasti kestävää ja todellista ja mikä katteetonta illuusiota.

Ja hei, voihan se olla, että jonakin kauniina päivänä ei saakaan enää iskua vaan kädenojennuksen. :)

Lue lisää

Juuri näin. Itse koviakin kolhuja saaneena ja nuorempana, tuskaisen ujona olin varsinainen hylkiö ja nykyisin kai sanottaisiin " luuseri". Olen itseasiassa tykästynyt omaan yksin olooni, koska sen vastapainona olen kokenut pettymyksiä ja syrjintää omana itsenäni. Ujous onneksi on helpottanut hiljalleen vuosien myötä ja nykyisin sanoisinkin olevani "sosiaalinen erakko". Olen tavallaan "syrjäyttänyt itse itseni" elämän pintakiidosta ja "uin syvemmissä vesissä"=).
Voisin jopa sanoa olevani onnellinen ihminen, vaikkei minulla olekaan "sielun veljeä, eikä -sisarta". Mutta minulla on muutama itsestäni paljonkin poikkeava ystävä, joiden kanssa tavataan toisinaan ihan nokakkain viinilasillisen ääressä, tai ilman viiniä.
Toivon, että itse kukin löytäisi oman "rauhansa" vaikka ensin omasta itsestään olemalla oman itsensä paras ystävä!

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Lue lisää

Syrjäytyneeksi luokitellaan ihmiset joilla ei ole kontakteja..eli töitä yms..usein esim alkoholistit luokitellaan syrjäytyneeksi kun ainoat kontaktit ovat muihin alkoholisteihin..jos on opiskelu tai työpaikka niin sillon ei olla syrjääntyneita vaan yksinäisiä jos ei ole kontakteja työn tai opiskelun ulkopuolella

Itsensä syrjäyttänyt kirjoitti:

Juuri näin. Itse koviakin kolhuja saaneena ja nuorempana, tuskaisen ujona olin varsinainen hylkiö ja nykyisin kai sanottaisiin " luuseri". Olen itseasiassa tykästynyt omaan yksin olooni, koska sen vastapainona olen kokenut pettymyksiä ja syrjintää omana itsenäni. Ujous onneksi on helpottanut hiljalleen vuosien myötä ja nykyisin sanoisinkin olevani "sosiaalinen erakko". Olen tavallaan "syrjäyttänyt itse itseni" elämän pintakiidosta ja "uin syvemmissä vesissä"=).
Voisin jopa sanoa olevani onnellinen ihminen, vaikkei minulla olekaan "sielun veljeä, eikä -sisarta". Mutta minulla on muutama itsestäni paljonkin poikkeava ystävä, joiden kanssa tavataan toisinaan ihan nokakkain viinilasillisen ääressä, tai ilman viiniä.
Toivon, että itse kukin löytäisi oman "rauhansa" vaikka ensin omasta itsestään olemalla oman itsensä paras ystävä!

Lue lisää

:)

Yksinolo, tai juurikin tuo "sosiaalinen erakkoisuus" on aika luonteva seuraus siitä, jos kerta toisensa jälkeen törmää esim. sellaisiin ihmisiin, ketkä haluavat päättää yhteisistä asioista yksin tykönään tai sellaisiin, keille tunne-elämä tarkoittaa käytännössä toisten ihmisten tunteilla leikkimistä ja jonkin muun teeskentelemistä, mitä oikeasti on.

Tällaista olisi vaan ihan hirveän paljon tarjolla. :/

Se on vaan niin hiton kummallista, koska eikai kukaan vähänkään itseään ja toista kunnioittava halua elämäänsä ihmistä, kuka käyttää tämän rajallisen aikansa teeskentelemiseen. Hirveää tuhlausta! Mikseivät ihmiset kunnioita itseään ja toisia? Tätä rataa ihmissuhteista tulee hyvin äkkiä pelkkää laskelmointia. Lopultahan kukaan ei sellaista toivo. Mehän elämme täällä vain yhden kerran. Miksi tärvätä se pelkäämiseen ja pelleilemiseen?

Sen lisäksi, että tätä teeskentelyä yms. pelleilyä on niin paljon tarjolla, yksinolo on luonteva ratkaisu nimenomaan jo senkin takia, että seura tuppaa tekemään kaltaisekseen. En minä ainakaan halua omaksua yhden atominkaan vertaa vaikutteita ihmisiltä, ketkä katsovat asiakseen itsensä vähättelemisen, tekopyhyyden ja kaikenlaiset tunnepelleilyt.

Yksinolo on taivaallista niin kauan kunnes kuvioihin tulee/löytyy joku, kenen kanssa yhdessäolo saa yksinolovaihtoehdon maistumaan pahvilta. Jos sellaista ei koskaan löydy, niin sitten ei löydy. :)

signallo kirjoitti:

:)

Yksinolo, tai juurikin tuo "sosiaalinen erakkoisuus" on aika luonteva seuraus siitä, jos kerta toisensa jälkeen törmää esim. sellaisiin ihmisiin, ketkä haluavat päättää yhteisistä asioista yksin tykönään tai sellaisiin, keille tunne-elämä tarkoittaa käytännössä toisten ihmisten tunteilla leikkimistä ja jonkin muun teeskentelemistä, mitä oikeasti on.

Tällaista olisi vaan ihan hirveän paljon tarjolla. :/

Se on vaan niin hiton kummallista, koska eikai kukaan vähänkään itseään ja toista kunnioittava halua elämäänsä ihmistä, kuka käyttää tämän rajallisen aikansa teeskentelemiseen. Hirveää tuhlausta! Mikseivät ihmiset kunnioita itseään ja toisia? Tätä rataa ihmissuhteista tulee hyvin äkkiä pelkkää laskelmointia. Lopultahan kukaan ei sellaista toivo. Mehän elämme täällä vain yhden kerran. Miksi tärvätä se pelkäämiseen ja pelleilemiseen?

Sen lisäksi, että tätä teeskentelyä yms. pelleilyä on niin paljon tarjolla, yksinolo on luonteva ratkaisu nimenomaan jo senkin takia, että seura tuppaa tekemään kaltaisekseen. En minä ainakaan halua omaksua yhden atominkaan vertaa vaikutteita ihmisiltä, ketkä katsovat asiakseen itsensä vähättelemisen, tekopyhyyden ja kaikenlaiset tunnepelleilyt.

Yksinolo on taivaallista niin kauan kunnes kuvioihin tulee/löytyy joku, kenen kanssa yhdessäolo saa yksinolovaihtoehdon maistumaan pahvilta. Jos sellaista ei koskaan löydy, niin sitten ei löydy. :)

Lue lisää

Aistin melkoista turhautumista tuossa välillä.

Uutta matoa vaan koukkuun, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Siinä samalla voi sitten nauttia täysin rinnoin yksinolosta ja sinkkuelämän positiivisista yksioikoisuuksista.

Ja sitten jos/kun se joskus päättyy, antaa parhaansa parisuhteessa. :)

Kaikkea hyvää kaikille. :)

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Lue lisää

hanki ystäviä juttele vaikka tällä palstalla täällä myös vähän yksinäinen

ujouttakin on kirjoitti:

montaa sorttia. Olen itse ujo mutta en ujo laisinkaan, sitten kun minut tuntee läpikotaisin. Tavallaan olen rohkea. Ujous iskee siinä vaiheessa, jos joku yrittää käydä käsiksi tunne-elämään syvemmin. En todellakaan lörpöttele esimerkiksi omia yksityiskohtaisia seksi asioitani muille, enkä edes hevillä myönnä, jos pidän jostain. Harvemmin edes ihastun. Toiset ihastuvat tuon tuosta.

Ystävyys on luottamusta ja aitoa välittämistä ystävästä, olipa kyseessä samaa tai eri sukupuolta oleva henkilö. Ystävälle tahtoo aina parasta ja vilpittömömästi toivoo onnea, vaikka itsellä menisi penkin alle. Aito ystävä osaa lohduttaa.
Valeystäviä on tooooodella paljon ja ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Täytyy myöntää, että niin monta kertaa olen pettynyt. Luulisi ihmisten pääsevän lapsellisista asioista, kuten kilpailusta, eroon iän myötä, mutta ei.

Ketään ei haeta oven takaa, ei. En silti edes kaipaa. Yksinäisyyteen tottuu ja siitä jopa pitää enemmän kuin huonoista ihmissuhteista.
Motivaatio ja työ ei aina auta jos ei ikinä törmää miellyttäviin ihmisiin. Saattaapa olla, että kaikesta panoksesta huolimatta, törmää vain kusipäihin. Osa on kiinni sattumasta. Ei sille voi mitään. Onneksi kokemus on tuonut viisautta ja silmää vielä enemmän erottamaan huijarit aidoista helmistä.

Lue lisää

minä olen jännittäjä se on rajoittanu mun elämää helkutisti jo 35v elämän kumppaniakin on vaikeaa löytää vaikka olen toisten mielestä ihan ok

Näin on kirjoitti:

Et todellakaan tiedä, mitä ujous voi pahimmillaan olla. Itsekin olen aika ujo ihminen ja olen koko ikäni jopa yrittänyt välttää paikkoja missä on vähänkin enemmän ihmisiä. Esimerkiksi kaupassa käyminenkin on joskus yhtä helvettiä. Välillä alan hikoilemaan ja muutenkin tulee todella ahdistunut olo. Silloin pyrinkin suoritumaan kauppareissusta mahdollisimman nopeasti. Tämä ei kylläkään taida enää selittyä pelkällä ujoudella vaan kyse taitaa olla enemmänkin jonkinlaisesta paniikkikohtauksesta.

Tulen kyllä yleensä toimeen ihmisten kanssa mutta minä en ole se, joka keskustelun aloittaa, paitsi humalassa. Alkoholin avulla ujous häviää kyllä lähes täysin. Naisia en vain meinaa uskaltaa lähestyä edes kännissä ja silloinkin kun alan heille puhumaan niin olen yleensä jo aika kovassa humalassa ja lopputuloksen kaikki voikin arvata.

Mutta mutta...kyllä minulla onneksi kavereita on. En tosin pidä heihin hirveästi yhteyttä muuten kuin viikonloppuisin.

Lue lisää

Olennaistahan onkin se, näetkö itse tilanteessasi sijaa muutokselle ja että missä määrin olisit valmis näkemään vaivaa sen eteen, että nuo kuvaamasi kaltaiset tilanteet eivät menisikään noin.

Yritän tässä vaan sanoa sitä, että oli ujous miten syväänjuurtunutta tahansa, sen ei tarvitse olla mikään tuomio tuhoon. Vaikka perimässä tulee jos jonkinlaisia taipumuksia, joita ympäristö sitten sopivasti joko dumppaa tai vahvistaa, niin nille kuitenkin voi tehdä jotakin.

Minun suvussa on esimerkiksi taipumusta alkoholismiin. Ihan jo senkin (muita syitäkin on) takia välttelen viinaksia, niinkin epäcoolin kuin raittius minusta tekee.

Joku täällä sanoi, että ujous ei ole valinta. Eihän se varsinaisesti olekaan. Muttei se kyllä mikään sellainen tuomiokaan ole, mitä ei voisi vähitellen ravistella loitommalle. Ratkaisevinta on oma suhtautuminen, joskin tottakai ymmärtävällä ympäristölläkin on myötävaikutuksensa.

Haluan vaan sanoa, että oli kuka miten ujo tahansa, ettei antaisi sille niin paljoa valtaa, että tekisi siitä syyn itselleen vältellä muuttamasta asioita siinä määrin, mitä omaa vaikutusvaltaa asioihin.

Jos haluat muuttaa maailmaa, aloita se itsestäsi.

Sitäkin piti vielä tulla tänne palstalle sanomaan, että vaikka minullakin olisi sarjapettymykseni ihmissuhderintamalta ja sitä myöten syyni olla yksin, niin mikään niistä pettymyksistä ei pysy elossa, ellei ihminen itse kannattele niitä.

Aika usein tuntuu siltä, että ihminen joko yliarvioi tai sitten aliarvioi oman vaikutusvaltansa elämässään.

Elämä on siitä vinhaa aikaa, että niin kauan kun elinaikaa on, kaikki loput ovatkin todellisuudessa alkuja.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

Ei tämä asia noin mustavalkoinen mielestäni ole. Ei ujous aina ole syy siihen että on yksinäinen. Itseäni on kiusattu ja vieroksuttu, kun en ole aivan tavanomainen nuori nainen, omat kiinnostuksen kohteeni eivät oikein osu yhteen ikätovereiden kanssa, joten sitä on jäänyt vähän yksin senkin takia. Onko sekään oikein että valehtelee itselleen ja pyrkii keskimassaan jotta olisi seuraa? Ja mitä ujoihin ihmisiin tulee, sosiaalisten ihmisten on aina helppo tulla sanomaan että menkää ulos ja käykää bailaamassa kapakoissa ynnä muuta, mutta ei se aina niin helppoa ole. Joillekin ujous voi olla todella ylitsepääsemätön juttu.

Ja vaikka olisi kohtelias ja kohtuullisen seurallinenkin, sekä uskaltaa kohdata ja olla kontaktissa muiden kanssa, ei sekään aina riitä. Meitä epäluuloisia ihmisiä on maailma vääränään, ja jollekulle toisen puhetyylikin voi olla sellainen asia minkä takia ei voisi kaveerata. Ei aina kaikki ole itsestä kiinni, vaikka minäkin olen toki sitä mieltä että pitää yrittää löytää kontakteja ja pitää sosiaalisista suhteista hyvää huolta ja etsiä uusia, sekä että jokaiselle sellaisia kyllä on jossain maailman kolkassa. Kaikki ei vain käy niin että naps kops.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Lue lisää

Joo-o.

Todellisuushan on se, että harva oikeasti saa sellaisen elämän kuin haluaa. Ainakaan kokonaan.
Itse menin amikseen ja opiskelin aivan pirun hyvän ammatin. No eipä ollut työpaikkoja.
Menin inttiin, hain jatko-opiskelemaan.
Ammattikorkeaan pääsin, mutta se ei loppujen lopuksi tuntunutkaan hyvältä.
Hain työpaikkaa kymmenen kuukautta ja sitten vasta tuli useita haastattelupyyntöjä peräkkäin. Ja vain yhdestä paikasta lopulta vastattiin.

Todellisia ystäviä on hyvin vähän. Kaveritkin on enemmänkin tuttuja.
Nyt olisi tarkoitus päästä omaan kotiin, jotta saisi yksityisyyttä ja toisaalta voisi huolettomammin kutsua kavereita tai muita ihmisiä käymään.

Jos tarttet juttuseuraa, niin yhteyttä saa kyllä ottaa.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

En ole valinnut tällaista elämää. Olen ujo ja en ole hirveän hyvä solmimaan mitään ystävyyssuhteita. Pääsin töihin ja kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin sillä automaattisesti yrittää täyttää tyhjiötä. Tämä on käsittääkseni yksinäisyys-palsta ja moni muukin on täällä yksinäinen ja tuskin kukaan heistä on valinnut elämäänsä. Työpaikalla suurin osa on itseäni huomattavasti vanhempia heillä on perheet ja vanhimpien lapset ovat suunnilleen ikäisiäni joten sieltäkään ei oikein löydy mitään ystäviä.

Mietin vain tätä syrjäytyneisyyttä josta ollaan kovin huolissaan kun nuoret miehet "syrjäytyvät". En sanonut missään vaiheessa, että kaikki työttömät omaisivat valtavan ystäväpiirin vaan sanoin, että syrjäytyneisyyttä ei mielestäni voi mitata työttömyydellä tai koulutustasolla. Meillä on tässä maassa vaan niin paljon ihmisiä joilla ei ole yhtään kunnon ystävää ja sitten on näitä velmuja joilla on laajat ystäväpiirit.

Lue lisää

Minä olen vähän alle 40-vuotias akateemisesti kouluttautunut mies. Minullakin on työ, mutta se on kotoa käsin tehtävää etätyötä. Naisystävä on, jonka kanssa vietän yleensä viikonloput. Pari kaveria on, joita tapaan harvoin johtuen pitkälti siitä, että heillä on perheet ja kiireitä. Yksinäisyys riivaa usein. Minua voisi kutsua syrjäytyneeksi, jos vertaa useimpiin. Suurin osa illoista menee viikolla yksin.

Se on niin helppoa heitellä muille, että se on oma vika ja mene ulos jne. Onko oma vika, että hakattiin henkisesti ja fyysisesti joskus ala- ja yläasteella tai sattui vanhemmat, jotka pönkittivät omaa itsetuntoaan lapsiensa kustannuksella?

Ja kannattaa kokeilla, miltä tuntuu mennä yksinään pyöriskelemään kahviloihin ja kaupoille. Itkuhan siinä helposti tulee p-rkele.

Harrastuspiirit ovat melkein ainoita, mistä kavereita voi saada, mutta jos ei ole ikinä ollut seurojen keskellä viihtyvä suupaltti, niin etenkin vahemmiten käy vaan koko ajan vaikeaksi.

Niin, enkä silti ole edes ujo, no problem jutella tuntemattomille. Ystävystyminen onkin sitten jo ihan toinen juttu. Yllättävän vaikeaa. Jotenkin on vaikeaa luottaa kaikkien ihmisten hyvyyteen enää. Edes vilpittömyyteenkään aina.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.

Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.

Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.

Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.

Lue lisää

Mä luulen että oot yrittänyt hakea väärällä tavoin seuraa. Hankala sitä nyt julkisella paikalla on kaveria/kumppania löytää ilman ilmeistä yhdistävää asiaa joka helposti on monesti alkoholi mutta ei se kyllä sillon käy jos siitä ei tykkää. Onneksi on kaikenäköistä yheteisötoimintaa kuten esm. poliittisia ryhmiä. Voi osallistua vaikka vihreisiin- tai kokoomusnuoriin ja tätä kautta löytää vapaa-ajan aktiviteettia tai vaikka SETAAn jos kaapista haluaa astua ulos. Jos taas uskis meininki kiinnostaa niin on niillekki omia ryhmiä tai mikä estää osallistumasta vaikka AA kokoukseen jos haluaa vinkkejä siitä kaverina olosta niiltä sossu-tapauksilta ;D niin ja eri harrastuksiahan on.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

perusongelma on joillakin siinä että ovat liian ujoja ja pelkäävät kohdata ongelmakohtia.
rohkeuden puute, pelkotilat ja ahdistus.

SE ON SEMMOINEN ISO VYYHTI, PEIKKO JOKA KUMMITTELEE.

Syrjäytynytkö? kirjoitti:

Niin no tämähän nyt periaatteessa käy jokaiseen tälle palstalle kirjoittajaan. Mitä tämä ulos meneminen tarkoittaa? Käyn kyllä ulkona niin paljon kuin vain kehtaan. Käyn pyörimässä ja istuskelemassa kirjastossa, kiertelen kaupoissa vaikka en osta mitään, käyn kävelyllä, käyn paljon ulkona esim. elokuvissa ja katsomassa live musiikkia.

Pelkästään baareissa en jaksa käydä kun niissä joudun istumaan yksin pöydässä tai seisoskelemaan jossain nurkassa näyttäen typerältä katsellen ympärillä juhlivia iloisia ihmisiä, naisia kauneimmillaan ja niitä pokaavia miehiä. Mietin vain omaa tilannettani ja jossain vaiheessa poistun kiviä potkiskellen yön pimeyteen.

Tottakai yksinäisyys on osittain omaa vikaa mutta ei se tarkoita, että jokainen yksinäinen jotenkin valitsisi tilanteensa. Ujo ja huonon itsetunnon omaava ihminen kun ei pysty lähestymään ihmisiä.

Kotoa ei ketään tulla hakemaan sen olen kyllä tajunnut jo aikoja sitten mutta valitettavasti se tasaisuus on helpompaa kuin altistaa itsensä pettymyksille. Kyllä mä kahdehdin valtavasti ihmisiä, jotka eivät asioita ota kovin tosissaan ja henkilökohtaisesti. Esimerkiksi seurasin kerran ulkomaalaisten miesten porukkaa, jotka eivät tuntuneet olevan moksiskaan siitä jos nainen sanoi, että eipä kuule kiinnosta. Miehet löivät vain uutta matoa koukkuun ja taas uutta tyttöä lähestyttiin jollain "Hei, kaunis nainen"-tyyppisellä lausahduksella. Itse en tällaiseen pysty ja kadehdin sitä, että ihmiset jotka eivät kummemmin edes puhu suomea tai edes kunnollista englantia pystyvät luomaan parisuhteita. Ei se näköjään hirveän vaikeaa ole mutta itse en vain osaa.

Lue lisää

Oletko kokeillut jotain sosiaalista harrastustoimintaa, erilaisia järjestöjä on suomi pullollaan, jotka odottavat juuri sinua toimimaan ja vaikuttamaan. Urheilua, liikuntaa, sosiaalialaa, kulttuuria jne... Punaisella Ristillä on ystävätoimintaa, voit alkaa ystävksi tai pyytää ystävää.

Vedä sinä itsesi hirteen ja soita missä vedät niin tulen nauramaan.

19+20 kirjoitti:

Jos et ole neliraajahalvaantunut niin kyseessä on oma valintasi, ujoudesta huolimatta. Jokainen ilta, kun päätät jäädä yksin kotiin, on oma valintasi.

Siinä ei ole mitään vikaa, että valitsee niin; siihen on jokaisella oikeus. Kyse ei silloin kuitenkaan ole syrjäytymisestä normaalin retoriikan mukaan vaan omavalintaisesta erakoitumisesta, itse valitusta yksinäisyydestä.

Lukemattomat ujot ihmiset ovat voittaneet pahimman ujoutensa; lukemattomat ujot ihmiset ovat löytäneet kumppanin - se edellyttää vain motivaatiota ja työtä. Kotoa ei ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

Siellä taas joku kokkari pätee, oma valinta oma valinta.

Mä tiedän missä sä asut. Jankkaa vaan lisää jos haluat

Aika järkkyä tuubaa. Jotenkin tuli mieleen Janos Valmunen...

No tämähän käy mielenkiintoiseksi ! Olet siis jättäytynyt työelämstä koska et hyväksy työelämän sääntöjä ? Taidat olla aika "kakara" mieleltäsi, ihan oikeasti. Mitä sellaisia sääntöjä siellä työelämässä mitä et hyväksy ? Se, että pitää tehdä töitä palkkansa eteen, vai se että pitää herätä aamulla ? Joku muu syy ? Kerro toki.

utelias yksinäinen kirjoitti:

No tämähän käy mielenkiintoiseksi ! Olet siis jättäytynyt työelämstä koska et hyväksy työelämän sääntöjä ? Taidat olla aika "kakara" mieleltäsi, ihan oikeasti. Mitä sellaisia sääntöjä siellä työelämässä mitä et hyväksy ? Se, että pitää tehdä töitä palkkansa eteen, vai se että pitää herätä aamulla ? Joku muu syy ? Kerro toki.

Lue lisää

Minä jättäydyin työelämästä pois koska totesin, että minua kohdellaan siellä aina kuin jotain sontakasaa. Monessa firmassa olen ollut mutta aina sama. 'ittuilua saa kuunnella vaikka en ole itse sanonut kenellekkään mitään. Pomot luulevat, että kun työntekijälle maksetaan palkkaa niin hänelle voi 'ittuilla ihan miten huvittaa. Tai sitten on joku qusipää työkaverina joka puuttuu muiden töihin jatkuvasti.
Olen miettinyt tuota, että onko vika minussa. En tiedä miten joudun aina jonkun qusipään 'ittuilun tai ylimielisen käytöksen kohteeksi. Tämä saattaa tapahtua jo ennen kuin huomenta tai päivää ehtii sanoa tai en ole monellekkaan ihmiselle puhunut yhtään mitään. Seuraavassa työpaikassa olen ajatellut haistattaa 'itut samantien....ihan sama lähteekö työpaikka vai ei.

Niin siis pointtini oli juurikin se, että syrjäytyneisyyttä ei pitäisi mitata koulutuksen tai työpaikan perusteella. En tiedä mitä tarkoitat elitistisellä suhtautumisella? Kyse oli vain siitä huomiosta, että yhteiskunta on huolissaan siitä komeasta rentturokkarista jolla kyllä riittää kavereita, vientiä ja sosiaalista statusta kaikissa Kallion baareissa mutta huolissaan ei olla siitä veroeuroja kantavasta maisterista jolla ei ole minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen elämään työajan ulkopuolella.

Syrjäytyminen on osattomuutta ja toivottomuutta. Köyhyys ei ole sosiaalista syrjäytymistä vaikka siihen voi johtaakkin. Olen varma, että maapallolla on miljoonia minua onnellisempia ihmisiä joilla on huomattavasti vähemmän rahaa. Ei raha ratkaise mitään sosiaalisia ongelmia. Rakkaus ja aidot kaverisuhteet ovat jotain mitä sillä rahalla ei voi ostaa.

Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen ihan kuin koulukiusaus, ylipaino, vammautuminen tai mikä tahansa sosiaalista statusta heikentävä tekijä. Kuitenkaan nämä eivät voi olla ns. attribuutteja kun analysoidaan sitä onko henkilö x syrjäytynyt vai ei.

Syrjätynytkö? kirjoitti:

Niin siis pointtini oli juurikin se, että syrjäytyneisyyttä ei pitäisi mitata koulutuksen tai työpaikan perusteella. En tiedä mitä tarkoitat elitistisellä suhtautumisella? Kyse oli vain siitä huomiosta, että yhteiskunta on huolissaan siitä komeasta rentturokkarista jolla kyllä riittää kavereita, vientiä ja sosiaalista statusta kaikissa Kallion baareissa mutta huolissaan ei olla siitä veroeuroja kantavasta maisterista jolla ei ole minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen elämään työajan ulkopuolella.

Syrjäytyminen on osattomuutta ja toivottomuutta. Köyhyys ei ole sosiaalista syrjäytymistä vaikka siihen voi johtaakkin. Olen varma, että maapallolla on miljoonia minua onnellisempia ihmisiä joilla on huomattavasti vähemmän rahaa. Ei raha ratkaise mitään sosiaalisia ongelmia. Rakkaus ja aidot kaverisuhteet ovat jotain mitä sillä rahalla ei voi ostaa.

Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen ihan kuin koulukiusaus, ylipaino, vammautuminen tai mikä tahansa sosiaalista statusta heikentävä tekijä. Kuitenkaan nämä eivät voi olla ns. attribuutteja kun analysoidaan sitä onko henkilö x syrjäytynyt vai ei.

Lue lisää

Kumpa sitä olisikin syntynyt vaikka Intiassa köyhiin oloihin mutta rakastavaan perheeseen ja sukuun, jolla on vähän yleissivistystä, muttei liikaa. Liika tieto tekee onnettomaksi ainakin sikäli, ettei ihmiset tunnu välittävän, vaikka tiedostavat asioiden olevan haudanvakavasti huonosti globaalisti.
Suoraan sanottuna Suomessa on niin ikäviä työtovereita, ettei tee mieli mennä töihin ollenkaan tai ei ainakaan tee mieli seurustella sen kummemmin. Sama juttu kouluissa ala-asteen jälkeen.

Edes hyvää kumppania ei tahdo löytyä. Kaikki ovat jollain tapaa katkeran ja aggressiivisen oloisia. Niin miehet kuin naisetkin. No, jos ei omasta päästä löydy kapasiteettia ratkoa omia ihmissuhde koukeroitaan, niin turha sitä on kuitenkaan kaataa muiden niskaan.

Miehet ovat usein sellaisia, etteivät voi hyväksyä jos heidän kumppanillaan on joku asia huonommin, tai he haluavat naisen olevan heitä parempia tietyissä jutuissa.

Ensimmäinen on pituus. Mies haluaa että nainen on häntä lyhyempi ja kevytrakenteisempi. Toinen on työ. Töissäkäyvä hyvin toimeentuleva mies ei halua työtöntä naista, palstalla ruikutetaan jatkuvasti elättäjää hakevista naisista ja heihin ei kukaan koskisi tikullakaan. Ja kolmas on koulutus, kouluttamaton mies ei halua koulutettua eikä varsinkaan paremmin tienaavaa naista, vaan tuntee alemmuutta ja usein ryhtyy väkivaltaiseksi tämän alemmuudentunteen vuoksi, jos suhteeseen asti jotenkin päädytään.

Tämä on siis sukupuolten välinen ero, koska naisille ei tuollaisilla asioilla ole huom. läheskään *yhtäpaljon* väliä. Tämä on totta siksi että sanon niin ja tiedän mitä kaikki maailman naiset ajattelevat koska olen itse nainen.

ja taas tätä kirjoitti:

Miehet ovat usein sellaisia, etteivät voi hyväksyä jos heidän kumppanillaan on joku asia huonommin, tai he haluavat naisen olevan heitä parempia tietyissä jutuissa.

Ensimmäinen on pituus. Mies haluaa että nainen on häntä lyhyempi ja kevytrakenteisempi. Toinen on työ. Töissäkäyvä hyvin toimeentuleva mies ei halua työtöntä naista, palstalla ruikutetaan jatkuvasti elättäjää hakevista naisista ja heihin ei kukaan koskisi tikullakaan. Ja kolmas on koulutus, kouluttamaton mies ei halua koulutettua eikä varsinkaan paremmin tienaavaa naista, vaan tuntee alemmuutta ja usein ryhtyy väkivaltaiseksi tämän alemmuudentunteen vuoksi, jos suhteeseen asti jotenkin päädytään.

Tämä on siis sukupuolten välinen ero, koska naisille ei tuollaisilla asioilla ole huom. läheskään *yhtäpaljon* väliä. Tämä on totta siksi että sanon niin ja tiedän mitä kaikki maailman naiset ajattelevat koska olen itse nainen.

Lue lisää

Tuolla maailmalla on monia miehiä, joille vähintäänkin naisen pituus ja koulutustaso on yks hevon hailee humppa. Tähän en rupea väittämään vastaan, että yleensä miehet toivovat naisen olevan kevytrakenteisia, mutta tämä nyt onkin sitä stereotypiaa. Työn suhteen miehet eivät toivo muuta kuin sen, että nainen kykenee itse hankkimaan leipänsä, muuten tälläkään ei ole paskaakaan väliä.

Esim. itse miehenä en välittäisi yhtään siitä, että onko nainen minua pidempi vai lyhyempi, paremmin tai huonommin kouluttautunut kuin minä ja onko hänellä parempi vai huonompi työpaikka kuin minulla.

ja taas väärin kirjoitti:

Tuolla maailmalla on monia miehiä, joille vähintäänkin naisen pituus ja koulutustaso on yks hevon hailee humppa. Tähän en rupea väittämään vastaan, että yleensä miehet toivovat naisen olevan kevytrakenteisia, mutta tämä nyt onkin sitä stereotypiaa. Työn suhteen miehet eivät toivo muuta kuin sen, että nainen kykenee itse hankkimaan leipänsä, muuten tälläkään ei ole paskaakaan väliä.

Esim. itse miehenä en välittäisi yhtään siitä, että onko nainen minua pidempi vai lyhyempi, paremmin tai huonommin kouluttautunut kuin minä ja onko hänellä parempi vai huonompi työpaikka kuin minulla.

Lue lisää

No sitten nainen varmaan löytyy helposti kun mitään kriteereitä ei ole. Monta miestä ei kyllä ole, joita ei yhtään haittaisi että nainen on päätä pidempi, tienaa kaksi kertaa enemmän ja kaverit puhuvat keskenään että tuo nainen kyllä määrää talossa kaapin paikan.

Tyylikkään epämääräinen kommentti, siitä kätevä että mihinkään ei voi tarttua kun mitään ei ole.

Ja taas tätä kirjoitti:

Tyylikkään epämääräinen kommentti, siitä kätevä että mihinkään ei voi tarttua kun mitään ei ole.

Tästä aiheesta keskustelua mädättää aika usein yleistykset sekä sanojen rajallinen ilmaisuvoima.

Ensinnäkin. On varmasti ihmisiä, ketkä tuijottavat parinvalinnassa vain ontosti tutkintonimikkeitä. Naiset saattavat suosia korkeissa asemissa olevia miehiä statusimagoja jahdatessaan, miehet taas saattavat viehättyä siitä, että ovat naista koulutetumpia. Mutta sitten on niitäkin, ketkä ovat huomanneet, että hitto, suunnilleen saman verran kouluja käyneen kanssa kommunikointi voi olla paljon sujuvampaa, sillä kouluttautumiseen VOI liittyä esim. sellaisia liitännäisominaisuuksia kuin yleisluontoinen kiinnostuneisuus maailman menosta tmv. uteliaisuus. Toisinaan kouluissa viihtyneillä saattaa näkyä myös vähän terveellisempiä elintapoja. Kyse tässä voi siis olla samankaltaisista kiinnostuksenkohteista sekä samanvahvuisista innoista oppia uusia asioita elämässä.

Yritäpä keskustella vaikkapa ulkopolitiikasta tai ydinvoimasta sellaisen ketjussapolttavan raksamiehen tmv. handymanin kanssa, kenen suurin intohimo vapaa-ajallaan on moponsa kuulalaakerit ja kenen mielestä pitkät keskustelut ja filosofoinnit ovat jotakin tyhmää hapatusta. Ei onnaa. :/

Ja mitä pituusmieltymyksiin tulee, ihmisillähän on paljon esim. ruokiin liittyviä mieltymyksiä, joille ei hirveästi voi mitään ihan kuten ihminen ei voi sillekään hirveästi mitään, mille ruoka-aineille on allerginen. Yhtälailla, kun joku tykkää maksalaatikosta rusinoilla ja toinen ilman, jonkun silmää viehättää kovasti itseään lyhempi nainen, jotakuta naista taas itseään pidempi mies. Ei pidä vähätellä esteettisiä tarpeitaan, mutta ei niitä toki kannata jumaloidakaan, koska ihminen on muutakin kuin fyysinen ulottuvuutensa.

Tasapaino ja kokonaisuuteen keskittyminen on tässäkin valttia. :)

"Tämän lisäksi esimerkiksi just seurustelu asioissa niin tuo työttlmyys vaikeuttaa tilannetta senkin takia että mahdollisen kumppanin työttömyyttä katsotaan pahalla, varsinkin naisten puolesta."

En pysty tekemään alotteita koska luulen, että en kumminkaan kelpaa. Viikonloppunakin näytti olevan useampikin nainen kiinnostunut, mutta kun ei pystynyt tekemään alotteita niin ne jäi sitten siihen.

havelle kirjoitti:

Tästä aiheesta keskustelua mädättää aika usein yleistykset sekä sanojen rajallinen ilmaisuvoima.

Ensinnäkin. On varmasti ihmisiä, ketkä tuijottavat parinvalinnassa vain ontosti tutkintonimikkeitä. Naiset saattavat suosia korkeissa asemissa olevia miehiä statusimagoja jahdatessaan, miehet taas saattavat viehättyä siitä, että ovat naista koulutetumpia. Mutta sitten on niitäkin, ketkä ovat huomanneet, että hitto, suunnilleen saman verran kouluja käyneen kanssa kommunikointi voi olla paljon sujuvampaa, sillä kouluttautumiseen VOI liittyä esim. sellaisia liitännäisominaisuuksia kuin yleisluontoinen kiinnostuneisuus maailman menosta tmv. uteliaisuus. Toisinaan kouluissa viihtyneillä saattaa näkyä myös vähän terveellisempiä elintapoja. Kyse tässä voi siis olla samankaltaisista kiinnostuksenkohteista sekä samanvahvuisista innoista oppia uusia asioita elämässä.

Yritäpä keskustella vaikkapa ulkopolitiikasta tai ydinvoimasta sellaisen ketjussapolttavan raksamiehen tmv. handymanin kanssa, kenen suurin intohimo vapaa-ajallaan on moponsa kuulalaakerit ja kenen mielestä pitkät keskustelut ja filosofoinnit ovat jotakin tyhmää hapatusta. Ei onnaa. :/

Ja mitä pituusmieltymyksiin tulee, ihmisillähän on paljon esim. ruokiin liittyviä mieltymyksiä, joille ei hirveästi voi mitään ihan kuten ihminen ei voi sillekään hirveästi mitään, mille ruoka-aineille on allerginen. Yhtälailla, kun joku tykkää maksalaatikosta rusinoilla ja toinen ilman, jonkun silmää viehättää kovasti itseään lyhempi nainen, jotakuta naista taas itseään pidempi mies. Ei pidä vähätellä esteettisiä tarpeitaan, mutta ei niitä toki kannata jumaloidakaan, koska ihminen on muutakin kuin fyysinen ulottuvuutensa.

Tasapaino ja kokonaisuuteen keskittyminen on tässäkin valttia. :)

Lue lisää

"Yritäpä keskustella vaikkapa ulkopolitiikasta tai ydinvoimasta sellaisen ketjussapolttavan raksamiehen tmv. handymanin kanssa, kenen suurin intohimo vapaa-ajallaan on moponsa kuulalaakerit ja kenen mielestä pitkät keskustelut ja filosofoinnit ovat jotakin tyhmää hapatusta. Ei onnaa. :/"

Viestisi on hyvä, mutta syyllistyt kyllä tässä itsekkin epäsuoraan yleistykseen.

Syrjätynytkö? kirjoitti:

Niin siis pointtini oli juurikin se, että syrjäytyneisyyttä ei pitäisi mitata koulutuksen tai työpaikan perusteella. En tiedä mitä tarkoitat elitistisellä suhtautumisella? Kyse oli vain siitä huomiosta, että yhteiskunta on huolissaan siitä komeasta rentturokkarista jolla kyllä riittää kavereita, vientiä ja sosiaalista statusta kaikissa Kallion baareissa mutta huolissaan ei olla siitä veroeuroja kantavasta maisterista jolla ei ole minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen elämään työajan ulkopuolella.

Syrjäytyminen on osattomuutta ja toivottomuutta. Köyhyys ei ole sosiaalista syrjäytymistä vaikka siihen voi johtaakkin. Olen varma, että maapallolla on miljoonia minua onnellisempia ihmisiä joilla on huomattavasti vähemmän rahaa. Ei raha ratkaise mitään sosiaalisia ongelmia. Rakkaus ja aidot kaverisuhteet ovat jotain mitä sillä rahalla ei voi ostaa.

Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen ihan kuin koulukiusaus, ylipaino, vammautuminen tai mikä tahansa sosiaalista statusta heikentävä tekijä. Kuitenkaan nämä eivät voi olla ns. attribuutteja kun analysoidaan sitä onko henkilö x syrjäytynyt vai ei.

Lue lisää

"Huomautan vain sinulle sos.tutkija, että rahan puute voi olla tie syrjäytymiseen"


Loistava, aina oikeassa oleva hallintomme on käytännön toimillaan leimannut tämän p*skajauhannaksi.

Miksi muuten köyhä työtön pakotetaan karenssilla uhaten työpajalle orjatöihin ilman palkkaa perusteena syrjäytymisen estäminen?

Huomautan lisäksi, että sosiaalisten suhteiden muodostuminen toisiin p*rsaukisiin työttömiin ja niihin, jotka teettävät palkattomia töitä, ei auta rahanansainnassa yhtään.

Ainoa johtopäätös tästä suunnasta katsottuna onkin, että rahalla ja syrjäytymisellä ei virallisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Yksi erittäin iso yhteinen nimittäjä tuntuu olevan työttömyyskortiston jäsenyys; jos olet kortistossa, syrjäydyt varmasti, itse asiassa jopa aikataulu on hyvin tiedossa. Siinä vaiheessa kun työttömyyttä on kestänyt niin kauan, että kunta joutuu maksamaan puolet kustannuksista, olet kuin taikaiskusta syrjäytynyt, ja ainoa tunnettu lääke tuntuu olevan palkaton työnteko.

Toisaalta, jos rahaa on yllin kyllin, etkä ole riipuvainen kortiston almuista, kenellekään ei tule mieleenkään väittää tälläistä syrjäytyneeksi.

Eli se lopullinen johtopäätös onkin, että syrjäytminen tapahtuu viran puolesta niille, jotka ovat riippuvaisia yhteiskunnan avustuksista. Kyseessä on siis täysin fiskaalinen ilmiö.

Mitäh?

Ainakaan 40-vuotiasiin asti ei näyttäisi olevan näin. Naisia on varsinkin 20-30 -vuotiaissa enemmän. Ulkomaalaisissa on enemmän miehiä, mutta tämä ei riitä kompensoimaan

Helsinki: m 276 361 n 312 188
Espoo: m 122 287 n 125 683
tampere: m 102 945 n 110 272
Vantaa: m 97 965 n 102 090
Vaasa m 29 489 n 30 098
Nurmes m 4 266 n 4 242
Seinäjoen seutukunta m 61 262 n 62 937
Luumäki m 2 591 n 2 556

Uusimaa suomen kansalaiset:
15-19 m 45 294 n 44 423
20-24 m 45 105 n 46 186
25-29 m 49 124 n 51 754
30-34 m 51 685 n 51 940
35-40 m 47 676 n 47 567

Uusimaa ulkomaan kansalaiset:
15-19 m 1 794 n 1 731
20-24 m 3 459 n 3 400
25-29 m 6 904 n 5 677
30-34 m 7 256 n 5 672
35-39 m 6 049 n 4 401

Lähde: Suomen tilastokeskus, 2010-vuoden (viimeisin) väestötilasto

messor kirjoitti:

Ainakaan 40-vuotiasiin asti ei näyttäisi olevan näin. Naisia on varsinkin 20-30 -vuotiaissa enemmän. Ulkomaalaisissa on enemmän miehiä, mutta tämä ei riitä kompensoimaan

Helsinki: m 276 361 n 312 188
Espoo: m 122 287 n 125 683
tampere: m 102 945 n 110 272
Vantaa: m 97 965 n 102 090
Vaasa m 29 489 n 30 098
Nurmes m 4 266 n 4 242
Seinäjoen seutukunta m 61 262 n 62 937
Luumäki m 2 591 n 2 556

Uusimaa suomen kansalaiset:
15-19 m 45 294 n 44 423
20-24 m 45 105 n 46 186
25-29 m 49 124 n 51 754
30-34 m 51 685 n 51 940
35-40 m 47 676 n 47 567

Uusimaa ulkomaan kansalaiset:
15-19 m 1 794 n 1 731
20-24 m 3 459 n 3 400
25-29 m 6 904 n 5 677
30-34 m 7 256 n 5 672
35-39 m 6 049 n 4 401

Lähde: Suomen tilastokeskus, 2010-vuoden (viimeisin) väestötilasto

Lue lisää

Tarkennus:
Suomalaiset
40-44 m 51 588 n 52 306
45-50 m 53 137 n 54 376

total
15-19 m 47 088 n 46 154
20-24 m 48 564 n 49 586
25-29 m 56 028 n 57 431
30-34 m 58 941 n 57 612
35-39 m 53 725 n 51 968
40-44 m 56 150 n 55 913
45-49 m 56 685 n 57 237

eli yli 30-45-vuotiaissa on jonkin verran enemmän miehiä, johtuen ulkomaalaisista. Muuten naisia on selvästi enemmän, vaikka ulkomaalaiset on huomattavasti painottunut miehiin.

Ihan hyvä idea mutta tuossakin on ongelma... Kaiken maailman kapitalistit ja huijarit ovat haistaneet tuossakin raon, ja jos ei ole varaa reissata jatkuvasti ympäriinsä niin joutuu tyytymään rahalle haisevaan "postimyyntibisnekseen".. Ei siinäkään vielä mitään mutta on miltei mahdotonta tutustua aidosti maksullisten saittien kauttaa yhteenkään naiseen. Kokeiltu on, ja satoja euroja köyhempi olen. Kerro missä voi tavata rehellisen ivy tai aasian naisen niin ettei tarvitse tuhlata koko omaisuuttaan, lähden heti sinne. Pitäis kuitenkin naisen muutto ja häätkin jollakin tavoin maksaa.. Tämä maailma on mahdoton yhtälö, sanon minä. Kurjat kärsikööt kurjuudessaan...

messor kirjoitti:

Tarkennus:
Suomalaiset
40-44 m 51 588 n 52 306
45-50 m 53 137 n 54 376

total
15-19 m 47 088 n 46 154
20-24 m 48 564 n 49 586
25-29 m 56 028 n 57 431
30-34 m 58 941 n 57 612
35-39 m 53 725 n 51 968
40-44 m 56 150 n 55 913
45-49 m 56 685 n 57 237

eli yli 30-45-vuotiaissa on jonkin verran enemmän miehiä, johtuen ulkomaalaisista. Muuten naisia on selvästi enemmän, vaikka ulkomaalaiset on huomattavasti painottunut miehiin.

Lue lisää

OLET VÄÄRÄSSÄ. lUE NE TILASTOT OIKEIN.

Kurjanurja kirjoitti:

Ihan hyvä idea mutta tuossakin on ongelma... Kaiken maailman kapitalistit ja huijarit ovat haistaneet tuossakin raon, ja jos ei ole varaa reissata jatkuvasti ympäriinsä niin joutuu tyytymään rahalle haisevaan "postimyyntibisnekseen".. Ei siinäkään vielä mitään mutta on miltei mahdotonta tutustua aidosti maksullisten saittien kauttaa yhteenkään naiseen. Kokeiltu on, ja satoja euroja köyhempi olen. Kerro missä voi tavata rehellisen ivy tai aasian naisen niin ettei tarvitse tuhlata koko omaisuuttaan, lähden heti sinne. Pitäis kuitenkin naisen muutto ja häätkin jollakin tavoin maksaa.. Tämä maailma on mahdoton yhtälö, sanon minä. Kurjat kärsikööt kurjuudessaan...

Lue lisää

RYAN AIR tai halpa auto niillä pääset ivy maihin .Ja rahatn riitää paremmin kuin suomessa.

seppis kirjoitti:

OLET VÄÄRÄSSÄ. lUE NE TILASTOT OIKEIN.

Huomasin itsekin. Tuo oli uudeltamaalta, se on suomessa ainoa alue jossa on nuoria naisia enemmän kuin miehiä. Eli syy on pitkälti siinä että naiset muuttaa helsinkiin ja miehiä syntyy luonnostaan enemmän kuin naisia. Varmaan naiset muuttaa enempi ulkomaillekin mutta joku muu saa jatkaa tilastoasioita.

"Sinulle aloittaja: me suomalaiset olemme enemmän ujoja kuin ulospäin suuntautuneita, siinä mielessä et ole poikkeus (en laske kontaktikykyisiksi humaltuneita).
Itse olen saanut avun ujouteen menemällä mukaan ryhmiin, joissa joutuu tekemään jotain toisten seurassa/edessä. Se on ensin kamalaa, mutta taitava vetäjä osaa helpottaa alkuun pääsemistä. Tuntemattomana on hyvä aloittaa; kellään ei ole ennakko-odotuksia.
Suurin kynnyshän siinä on, että luulee olevansa kaikkien silmätikku. Oikeasti jokainen ihminen on kiinnostunut ennenkaikkea itsestään.
Lue kansalaisopistojen tai vastaavien ohjelmistoa; siellä on usein ihan räätälöityä toimintaa ujoille ihmisille. Jos ei ole, voi laittaa sähköpostia ja ehdottaa sitä. Pistä töpinäksi."

Näinhän se on, pitäisi päästä siitä "mitä muut ajattelevat"-ajattelutavasta eroon, koska harvoin ne muut ajattelevat sinusta mitään ja jos ajattelevatkin niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.

Minulla on täysin samat aatokset, tosin minulla ei ole perhettä eikä Jumalaa. Onko tämä joku nelikymppisten naisten vaiva, että kun elämäntarkoitus on täytetty, joutaa kuolla pois.

itse olen puhumaton enemmän mutta hymyilevä, kärsin ujoudestani ja puhumattomuudestani.
Kyllähän mä hitto vieköön isälleni, äidilleni, veljelleni ja hänen tyttöystävälleen puhun kuin mikäkin papupata parhaimmillaan ja olen sosiaalinen MUTTA KAIKKI VIERAAT IHMISET on ikäänkuin myrkkyä mulle koska en puhu heille.
Outoa???

Olen yksinäinen enemmän mutta käyn joissakin sosiaalisissa tapahtumissa että saa jotain virikettä elämäänsä kun tää on tällaista yksipuolista junnaamista mutta olen tyytynyt tähän.
Näinkin voi olla ja on oikeus olla koska mielestäni kiusatuilla ihmisillä on oikeus olla yksin koska kiusatut yleensä suuttuvat yhteiskunnalle mikä on huono koska täällä vain kiusataan, kiusataan ja kiusataan ja poljetaan heikompia, köyhempiä maahan aina vaan.

Itse en ole siis köyhä kuitenkaan, ja oon tehnyt duunia ja älkää saako musta laiskurin kuvaa nytten.
Mulla on myös taustaa yleisurheilijana.

Olen kaikin tavoin poikkeuksellinen ihminen(ns RAJATAPAUS) mutten tarkoita mitään että olisin ylivertainen ja paras, ihan samanarvoinen kuin muutkin mutta siinä mielessä hyvä etten kiusaa ketään.

Ja miksi minun pitäisi olla erilainen ihminen, eli vilkkaampi??
koska en ensinnäkään pysty siihen, olen vain tällainen hiljaisempaa Professorityyppiä joka pohdiskelee asioita.
KYllähän näitä mun kaltaisia löytyisi varmasti jos lähtisin etsimään kavereita mut perusongelma on siinä että olen arka ja erakko sekä koulukiusattu.
Ja tylsän huumorin omaava henkilö jonka rinnalta ihmiset kaikkoaa ehkä kun laukaisen huumoritulvani en tiiä, ei ole kokemusta koska en ole KOSKAAN KÄYNYT KAUPUNGILLANI BILETTÄMÄSSÄ, ETSIMÄSSÄ YSTÄVYYSSUHTEITA ENKÄ OLE KOSKAAN EDES KÄYNYT DISKOISSA NUOREMPANA.

Siis täysin vapaa ja absolutisti kaikesta lähinnä, minä siis.
Vähän niinkuin Pentti Linkola(kuuluisa Jousimies).

joooooo´o...
Se ensimmäinen askel ja kaikkee....
Meillä "omillaan ok-toimeentulevilla" ei oo säälikavereitas, joista pitää kiinni, tai jos onkin niin niin näitä "hännystelijöitä".

Ei tää oo helppoo ns. "tolla on kaikki hyvin" ihmisillä, uskon ettei vähäosaisemmillakaan.

Aurinko paistaa kuitenkin kaikille, ihan yhtäpaljon.

se mies tost ylempää kirjoitti:

joooooo´o...
Se ensimmäinen askel ja kaikkee....
Meillä "omillaan ok-toimeentulevilla" ei oo säälikavereitas, joista pitää kiinni, tai jos onkin niin niin näitä "hännystelijöitä".

Ei tää oo helppoo ns. "tolla on kaikki hyvin" ihmisillä, uskon ettei vähäosaisemmillakaan.

Aurinko paistaa kuitenkin kaikille, ihan yhtäpaljon.

Lue lisää

Mitä sä oikein selität..?? Mitä ihmeen säälikavereitas.. kenellä.. sullako..?? ;))

Kavereitahan saa ihan helposti, ei se nyt niin vaikeeta ole. Pitää vain tulla sieltä rautaesiripun takaa pois ja jutella ihmisten kanssa ihan omana itsenään, ilman pelkoja hyväksymisestä tai kelpaamisesta.

Aurinko paistaa.. joo-o.. ellei se ole pilvessä..;))

Mistä ne saa luettavaksi?

Joo hienosti sanottu kylläkin että ihminen on oma yksilö (:

samaa mieltä mutta kyllähän tilastoista pitää huolestua jos alkaa ihmisiä vain yhä enemmän ja enemmän syrjäytyä ja jäämään pois työsektorilta.
Yksinoleminen ei ole itsessään ongelma vielä mutta jos jää pois työelämästä niin se on huono juttu ja iso ongelma ):


Tilastot osoittaa mm sen että Suomessa kiusataan ihmisiaä paljon.

Ja ystäviä ei ole, yksi luottohenkilö kylläkin.

Keksi uusia harrastuksia. Ensiksi kohenna kuntoasi lenkkeilyllä ulkoilmassa. Paneudu terveelliseen ruoanlaittoon ja ruokavalioon. Etsi tästä tietoa netistä. Hae aina sairauslomatodistus lääkäriltä heti jos olet poissa töistä. Etsi uudenlainen työ. Kysy neuvoa ammatinvalinnalta vaikka työvoimatoimistosta. Aloita ihan uusi elämä. Tee pieni muutos viikossa, vaikka yksi kerrallaan.

Muutoksista uutta kirjoitti:

Keksi uusia harrastuksia. Ensiksi kohenna kuntoasi lenkkeilyllä ulkoilmassa. Paneudu terveelliseen ruoanlaittoon ja ruokavalioon. Etsi tästä tietoa netistä. Hae aina sairauslomatodistus lääkäriltä heti jos olet poissa töistä. Etsi uudenlainen työ. Kysy neuvoa ammatinvalinnalta vaikka työvoimatoimistosta. Aloita ihan uusi elämä. Tee pieni muutos viikossa, vaikka yksi kerrallaan.

Lue lisää

Mikäli oli minulle, niin kävin lääkärissä ja ilmoitin ennen töiden alkua meneväni lääkäriin ja lääkäristä palattuani ilmoitin sairasloman pituuden ja antavani todistuksen kun palaan töihin.

Työvoimaviranomaisille hän kommentoi yhdeksi erottamisen syyksi "Ei toimittanut pyydettäessä sairaslomatodistusta" Minulta hän ei kuitenkaan pyytänyt sitä todistusta missään vaiheessa.

Ja olen myös etsinyt uutta työtä, nyt kyllä tuon kuulustelun ja pidätyksen jälkeen lienee parempi olla tekemättä mitään. Ei tulee lisää pettymyksiä, niitä on ollut tarpeeksi 53 vuoden aikana.

Sinänsä tuo krooninen tulehdus aktivoituu pahemmaksi vain tressitilanteissa, muuten kyllä pärjää.

Siinä oli hyviä huomioita. Suurimmasta osata noita olen tasan samaa mieltä, ja siis omakohtaisen kokemuksenkin kautta.
Lisäisin tai selventäisin yhtä asiaa. Se kun ei alkuunkaan saa ensimmäistäkään työpaikkaa joka vastaisi sitä mihin on kouluttautunut ja paljon satsannut on asia, joka pirullisella tavalla huomaamatta kuohitsee miehen henkisesti. Tähän kuohintaprosessiin hyvinkin liittyy se tilanne mistä itsensä löytää, kun siinä sitten lähtee johonkin n.s hanttihommaan. Hanttuhommissaklin on tietenkin jo ne paremmat paikat varattu, eikä sinulla niihin ole mitään asiaa. Siellä on oma jenginsä joka tiukasti pitää kiinni siitä, että et pääse niistä kaikkein alimman tason työtehtävistä etenemään vähääkään parempiin, ja ehkä et vakinaiseksikaan. Et sovi myskään niiden paremmissa tehtävissä olevien jengiin mukaan kahvitunneille, etkä ylipäätänsäkään millään tauolla saati vapaa-aikanasi näiden 'työkavereidesi' kanssa vapautuneesti puhumaan. Tilanne on jatkuvasti korni, ja siksi sinä alat välttää muita työntekijöitä. Tätä sitten käytetään sinua vastaan, kun olet siinä niin mennen todistettavasti epäsosiaalinen ja ehkä yhteistyökyvytönkin. Väkisin voit jäädä työpaikalle, mutta raskasta se on, ja ensimmäisenä sinut ollaan saneeraamassa ulos, jos ja kun työvoiman tarve vähenee.
Näin kun henkisesti kuohituksi tulee niin se ei jää pelkästään työpaikkaa koskevaksi asiaksi, vaan se ulottuu kaikkeen elämääsi. Se jopa näkyy tahattomasti päältäsikin, kun menet vaikkapa johonkin baariin. Se saa aikaan luuserin leiman joka ei ainakaan parane jatkaessassi siinä työpaikassa, mikä taasen on helposti pakkotilanne jos ei muutakaan työpaikkaa ole saatavissa.

" Siis uusi auto, hienot vaatteet, kiireinen elämänrytmi suojaavat. Kukaan ei uskalla alkaa helposti painostamaan. Sehän olisi kaikista hullua että menestyneestä ihmisestä pahaa puhutaan, eikä kukaan uskoisi jos kertoisit ihmisten vieroksuvasta suhtautumisesta. Jokainen haluaa olla menestyneen ystävä."

Se menee tasan tarkkaan näin. Nämä miehen menestymisen merkit pitää olla nimenomaan vielä juuri nämä, jotka yleisesti kaikille symboloivat menestyvää miestä. Tosin muunkaltaisia menestyjiä ei todellakaan meillä paljon edes ole. Eikä juuri voikkaan olla, kun koko talouspolitiikka lainsääsäntöineen ja etujen ajajineen palvelee vain tämän mallin menestyjää, ja näin palvellessaan tehokkaasti tekee aika mahdottomaksi muunkaltaiset tavat menestyä.
Olen tarkastellut tätä asiaa nyt omasta näkökulmastani, kun vihdoin olen onnistunut pääsemään jaloilleni ja jo vaurastumaankin. Olen tässä asiassa onnistunut hyvin omaperäisin tavoin. Näin siksi kun mistään näistä tavanomaisista tavoista ei minulle sosiaalisesti syrjäytyneelle ja työttömäksi saneeratulle yksinäiselle miehelle ole tietenkään avuksi ollut, vaan nekin siis toimivat minua vastaan. Nyt vasta on vähän ihmiset alkaneet suhtautua minuun arvostavammin, ja nimenomaan niissä paikoissa joissa tiedetäänn varallisuuteni ja bisneksieni kehitys. Minulle on nimittäin jämähtänyt päälle se varsin vähän kuluttava elämäntapa, joka tuli välttämättömyydeksikin silloin kun työttömäksi kortistoon saneeratuksi tulin. En nimittäin halunnut menettää sitä vähää omaisuuttani, lähinnä asuntoani, mikä minulla tuolloin oli. Tosin olen kyllä ainakin ollut enemmänkin säästämään ja investoimaan pyrkivä, kuin mitä kuluttamisesta kiinnostunut. Mutta siis ainakin tavallinen, sen paremmin sinun asioistasi mitään tietämätön tulkitsee menestyneisyyttäsi tasan tarkkaan näiden hyvin tunnettujen ulkoisten symbolien perusteella. Eli jos sinulla on vaatimattomat elämäntavat, niin varmasti sinut tulkitaan menestymättömäksi ja surkeaksi luuseriksikin. Tämä asia taasen riittää täysin syrjäyttämään miehen sosiaalisesti ja tekemään hänestä halveksitun. Näin ainakin siinä tapauksessa jos mies muuttelee yksin uusiin outoihin maisemiin, eikä hänellä ole mitään vanhoja hyviä kavereita. Näin se menee vaikka mies sitten olisi kuinka hyvän näköinenkin, mikä pelkkä hyvännäköisyys taasen hyvinkin riittää pitämään naisen suosittuna.

" Harva haluaa olla sellaisen ystävä jolla on asiat menneet huononpaan suuntaan näkyvästi. "

Nimenomaan näkyvästi.

" Vaikka kuinka vilpittömästi toimit ja sydämestäsi rakastat elämääsi, monen tutkat ovat havainneet sopivan uhrin henkiseen pahoinpitelyyn. Vaikka mitä sanot he saavat sanomasi käännettyä ihan ihmeelliseen sisältöön ja syyn ja ideoita lisään painostamiseen. Joudut vetäytymään muiden seurasta puolustukseksi.Tähän itseasiassa kiusantekoon tosin tarvitaan yksi toimintaa vetävä ja vauhdittava ihminen, mutta asiasta kiinnostuneita suomesta löytyy hetkessä."

Tämä vetäytyminen voi tapahtua myös jo ennekkoon, siksi kun haluaa välttää tämän paskan minkä satavarmasti tietää kuitenkin päällensä saavan. Esim. minä olen aikanani thenyt tällaisen jo ennakkoon vetäytymisen, näin siksikin kun olin sivusta seurannut joitakin esimerkistä käyviä tapauksia.

Tähän asiaan helposti kuulee sanottavan, että en minä noin suhtaudu ihmisiin. Varsinkin naisilla on tapana pitää tällaista juttua yllä.
Minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tällainen suhtautuminen kanssaihmisiin on meillä sisäänrakennettuna, ja se on siis joku ihan vaistoihin perustuva juttu. Minulla tulee tässä yhteydessä mieleeni lapsuuden ajoiltani sellainen juttu, kun seurasin n.s. lattiakanalassa kanojen käyttäytymistä muutaman kukon seassa. Kyllä ne kanat aina pyrkivät menemään taapertamaan sen kukon perään jolla laumassaan kanoja jo paljon oli, ja yksittäinen kukko askelti ilman kanoja vaikka tämä olisi ollut selvästi komeamman ja vahvemman näköinen. Kanalauman ympärilleen kerännyt kukko pystyi myös suojautumaankin tämän kanalaumansa turvaan yksittäistä kukkoa vastaan. Eli kyllä tämäkin osoittaa vähän samaan suuntaan, ja sitä että jotain hyvin vahvasti primitiivisiin vaistoihin pohjauutuvaa näissä sosiaalisissa jutuissa on.

sellaista seeee kirjoitti:

Siinä oli hyviä huomioita. Suurimmasta osata noita olen tasan samaa mieltä, ja siis omakohtaisen kokemuksenkin kautta.
Lisäisin tai selventäisin yhtä asiaa. Se kun ei alkuunkaan saa ensimmäistäkään työpaikkaa joka vastaisi sitä mihin on kouluttautunut ja paljon satsannut on asia, joka pirullisella tavalla huomaamatta kuohitsee miehen henkisesti. Tähän kuohintaprosessiin hyvinkin liittyy se tilanne mistä itsensä löytää, kun siinä sitten lähtee johonkin n.s hanttihommaan. Hanttuhommissaklin on tietenkin jo ne paremmat paikat varattu, eikä sinulla niihin ole mitään asiaa. Siellä on oma jenginsä joka tiukasti pitää kiinni siitä, että et pääse niistä kaikkein alimman tason työtehtävistä etenemään vähääkään parempiin, ja ehkä et vakinaiseksikaan. Et sovi myskään niiden paremmissa tehtävissä olevien jengiin mukaan kahvitunneille, etkä ylipäätänsäkään millään tauolla saati vapaa-aikanasi näiden 'työkavereidesi' kanssa vapautuneesti puhumaan. Tilanne on jatkuvasti korni, ja siksi sinä alat välttää muita työntekijöitä. Tätä sitten käytetään sinua vastaan, kun olet siinä niin mennen todistettavasti epäsosiaalinen ja ehkä yhteistyökyvytönkin. Väkisin voit jäädä työpaikalle, mutta raskasta se on, ja ensimmäisenä sinut ollaan saneeraamassa ulos, jos ja kun työvoiman tarve vähenee.
Näin kun henkisesti kuohituksi tulee niin se ei jää pelkästään työpaikkaa koskevaksi asiaksi, vaan se ulottuu kaikkeen elämääsi. Se jopa näkyy tahattomasti päältäsikin, kun menet vaikkapa johonkin baariin. Se saa aikaan luuserin leiman joka ei ainakaan parane jatkaessassi siinä työpaikassa, mikä taasen on helposti pakkotilanne jos ei muutakaan työpaikkaa ole saatavissa.

Lue lisää

Tätä on kiusaaminen. PISTE.
YHTEISKUNTAMME SYÖPÄ
MINÄHÄN OLIN OIKEASSA JA OLEN OIKEASSA

Ei mun epäluulot olekaan epäluuloja vaan ne on ihan tosia.

Mutta yksi vainoharha on aika paha mun kohdalla eli tuo ajatukseni jossa joku psykopaatti tulee tappamaan minut.
Tuollaisia ajatuksia saan päähäni joskus, aika-ajoin.
Netissä olen saanut mm tappouhkauksia.

Juha822222 kirjoitti:

Tätä on kiusaaminen. PISTE.
YHTEISKUNTAMME SYÖPÄ
MINÄHÄN OLIN OIKEASSA JA OLEN OIKEASSA

Ei mun epäluulot olekaan epäluuloja vaan ne on ihan tosia.

Mutta yksi vainoharha on aika paha mun kohdalla eli tuo ajatukseni jossa joku psykopaatti tulee tappamaan minut.
Tuollaisia ajatuksia saan päähäni joskus, aika-ajoin.
Netissä olen saanut mm tappouhkauksia.

Lue lisää

Tuo minun yllä mainittu juttuni pohjaa pääsääntöisesti sellaiseen 17 vuotta kestäneeseen työrupeamaan Hesan puolessa(jonne olin muuttanut ensiksi teollisuusvartijaksi siksi kun en silloin mitään töitä saanut Turun puolesta) isossa firmassa, johon sentään pääsin vielä vakinaiseksi joskin täysin mitään koulutuksiani vastaamattomaan työhön, ja josta työpaikasta sittemmin tulin saneeratuksi kortistoon. Tietenkin pyrin vaan pitämään tuon työpaikan siksi kun olin siinä vaiheessa jo 30v kun sinne pääsin. En tosin yksin tullut saneeratuksi pihallle, mutta kyllä se siihen vaikutti kun asemani työtehtävähierarkiassa oli sillä alimmalla tasolla. Niinhän se menee tällaisissa tapauksissa, että ne jotka ovat alimmilla tasoilla tehtäviensä suhteen joutuvat lähtemään ensin. Näin siksi koska heidän ei katsota voivan ottaa ylemmän tason tehtäviä, ja ylemmän tason tehtävissä olevien taasen katsotaan ilman muuta voivan ottaa alemman tason tehtäviä, ja kyllä ne suostuvatkin ottamaan saneeraustilanteissa kun muuten joutuisvat itse lähtemään.
Mitään koulutuksistani en puhunut tuota työpaikkaa hakiessani enkä sittemminkään. Vaikka en juuri mitään kenekään kanssa puhunut niin kyllä ne silti jotenkin näistä koulutusjutuistanikin vähän tietämään tulivat, joskin sen verran pitkällä viiveellä että eivät ne sinänsä enää niin vaikuttaneet mitä tuo kommentoimani kirjoittaja kertoo. Siksi näistä koulutusjutuistani vaikeninkin kun olin jo aiemmin seurannut tapauksia joissa mies oli kertonut koulutuksistaan vastaavaan tilanteeseen jouduttuaan. Tuo työpaikka ei siis kuitenkaan ollut mikään ensimmäinen työpaikkani, vaan olin jo useammassakin hanttihommapaikassa ollut jo opiskelujenikin yhteydessä. Juuri tuota työpaikkaa ennen olin melkein 2 vuotta Helsingin satamassakin tilapäisenä ahtaajana joka työpaikkana oli kyllä ihan oma lukunsa.

itekään en uskalla vastata puhelimeen , olen niin eristäytynyt.

jos naapuri käy kylässä niin saatan olla esillä mutten puhu juuri mitään paitsi omille sukulaisille uskallan puhua paremmin jo.

Iso maailma on aina pelottanut minua, Juha82;sta jo pennusta saakka olin arka ja vailla rohkeutta.
Opettaja tästä mainitsi mm minulle .

Olenkohan autisti jollain tavalla? se sopisi mun diagnoosiin myös vallan hyvin.
Mm Autistilla on erikoinen huumorintaju ja ne on yksin ja tekee omia juttujaan yksinään, ja laumassa ne menee henkiseen lukkoon ja luovuus sekä älykkyys katoaa saman tien.
Näin kävi minulle koulussa joskin vedin hyviä arvosanoja kun sain rauhassa keskittyä kaikkeen.
Mutta yleensä nopeasti esille tulevat aihiot koulussa oli MYRKKYÄ mulle koska en saanut sitä omaa rauhaa miettiä asiaa syventävästi.
Tämä on Autismin yksi muoto ja mm se että Autistithan pelkää ihmisiä nimenomaan, ovat puhumattomia enemmän.
Täsmää tosi hyvin minuun.
Mutta ei olla diagnosoitu tätä minussa.

Syrjäytynytkö? viimeiseen viestiisi: olen aivan samaa mieltä. Noin 5 v. sitten kun alkoi depressio näyttäytymään menin työpaikkalääkärille ja avauduin ja kerroin sellaisia miettetiä joita toit nyt esille. Että kauanko sitä jaksaa olla yhteiskunnalle hyödyksi koska on sosiaalisesti syrjäytynyt ja tunnevammainen. EN saanut työterveyshuollosta apua sillä ongelmani ei välittömästi liittynyt työhön. Kävi aika pian niin että tulikin hermoromahdus ja päädyin yksityiselle. Sain sairaslomaa. Ja sitä masennuslääkettä. Olen ollut sen jälkeen usein sairaslomilla tai palkattomalla vapaalla masennuksen ja sen liitännäisistä johtuen. Mä mikään uhri oo. Tyhmä yhteiskunta on koska ei tajua mikä ongelma oikeesti on. Luulevat että ne 30 dokaavat, yksinasuvat miehet ovat. Mut ku näin ei oo. ykski tilastosyrjäytynyt esim elää parisuhteessa jota ei ole viralllistettu eikä tarvii asua saman katon alla monestakin syystä. Hyvin toimii mutta tää tyyppi on just se tilastosyrjäytynyt koska pakenee työtä. Omasta tahdostaan. Sellainen sooloilija mutta kavereita ja tukiverkostoa kyllä löytyy.

On lääkkeitä joilla pärjään mutta pitää aina taistella että saa kelakorvauksen. Toisesta ei saa (melatoniini) ja toisesta kalliista masennuslääkkestä saa vaan jos lääkäri kirjoittaa jonkun todistuksen koska on olemassa joku halpislääke joka on tosi huono mutta kela korvaa vaan sen hinnan. Pitää jatkuvasti rampata eri paikoissa ja sitä kelan korvaamaa terapiaa ei saa koska olen liian fiksu. Näin on kaksi psykiatria todennut enkä sitten jaksanut heittäytyä uhriksi kun kuulemma jokaisien pitäisi sitä saada jos hakee. Työpaikalta voin nykyään kinuta ilmaista terapiaa koska hehän tietävät etten ole mikään ensikertalainen.

15+6 kirjoitti:

Syrjäytynytkö? viimeiseen viestiisi: olen aivan samaa mieltä. Noin 5 v. sitten kun alkoi depressio näyttäytymään menin työpaikkalääkärille ja avauduin ja kerroin sellaisia miettetiä joita toit nyt esille. Että kauanko sitä jaksaa olla yhteiskunnalle hyödyksi koska on sosiaalisesti syrjäytynyt ja tunnevammainen. EN saanut työterveyshuollosta apua sillä ongelmani ei välittömästi liittynyt työhön. Kävi aika pian niin että tulikin hermoromahdus ja päädyin yksityiselle. Sain sairaslomaa. Ja sitä masennuslääkettä. Olen ollut sen jälkeen usein sairaslomilla tai palkattomalla vapaalla masennuksen ja sen liitännäisistä johtuen. Mä mikään uhri oo. Tyhmä yhteiskunta on koska ei tajua mikä ongelma oikeesti on. Luulevat että ne 30 dokaavat, yksinasuvat miehet ovat. Mut ku näin ei oo. ykski tilastosyrjäytynyt esim elää parisuhteessa jota ei ole viralllistettu eikä tarvii asua saman katon alla monestakin syystä. Hyvin toimii mutta tää tyyppi on just se tilastosyrjäytynyt koska pakenee työtä. Omasta tahdostaan. Sellainen sooloilija mutta kavereita ja tukiverkostoa kyllä löytyy.

On lääkkeitä joilla pärjään mutta pitää aina taistella että saa kelakorvauksen. Toisesta ei saa (melatoniini) ja toisesta kalliista masennuslääkkestä saa vaan jos lääkäri kirjoittaa jonkun todistuksen koska on olemassa joku halpislääke joka on tosi huono mutta kela korvaa vaan sen hinnan. Pitää jatkuvasti rampata eri paikoissa ja sitä kelan korvaamaa terapiaa ei saa koska olen liian fiksu. Näin on kaksi psykiatria todennut enkä sitten jaksanut heittäytyä uhriksi kun kuulemma jokaisien pitäisi sitä saada jos hakee. Työpaikalta voin nykyään kinuta ilmaista terapiaa koska hehän tietävät etten ole mikään ensikertalainen.

Lue lisää

Hyvä poika kun olet noussut suosta.....ite en kuitenkaan tee Itsemurhaa jota ennen ajattelin eli siinä mielessä olen itekin tavallaan voittajatyyppiä eikö???

tunnen empatiaa sinua kohtaan nyt kun luin tuon juttusi....
Tunnevammainen?? tarkoittanee sitä että tunteet ovat kuolleet lähinnä jonkun huonon kokemuksen kautta kuten esim kiusaaminen mitä epäilen sun kohdalla.

Itellänikin tunteet on aika tasaisia yleensä, joskin jääkiekkopalstalla olen tuonut tunteitani paljon esille historiassa.
Sääli koska ne on olleet yleensä negatiivisia tunteita enimmäkseen jossa olen voivotellut yhteiskunnan ongelmakohtia ja eikä niitä olisi sinne saanut edes postittaa koska jääkiekkofoorumi on jääkiekkofoorumi mutta "hullun" persoonani vuoksi tein niin koska olen oma persoona ja ns FREAK eli johonkin asiaan jos mä panostan täysillä niin teen sen 100%;n hyvin tai päinvastoin.
motivaatio on se mitä tarvitsen kaikkeen lähinnä,m inspiraation/luovuuden vähän niinkuin taiteilijat.

Osaan iloita, on mulla tunteet kuitenkin. olisi sääli jos ihmiseltä tunteet kuolisi koko ajan sillä silloin jos ihminen on tunnevammainen niin hän kykenee myös hirmutekoihin pahimmassa tapauksessa, Anders Breivik Norjalainen massamurhaajahan on tunnevammainen enimmäkseen.
EI kadu tekojaan.

Kyllä näitä neropatteja aina kummasti riittää. Siis näitä jotka kehottavat sosiaalisesti syrjäytynyttä miestä ottamaan itseään niskasta kiinni, ja hankkimaan hyvät kaverit ja sosiaalisen verkoston ja vielä naisenkin itselleen ja vaikka mitä. Nämä samat neropatit myös tyypillisesti tulkitsevat sen muiden tai ympäristön syyttelyksi, jos joku näistä asioista puhuu tai niitä ylipäätänsä käsittelee. Tässä asiassa on ilmeisesti jotain sellaista joka näitä neropatteja ärsyttää, ja he siksi eivät voi sietää asiaa mitenkään käsiteltävän.

Sori vaan, mutta Jeesus ei pelasta masennukselta tai syrjäytymiseltä. Tai ei ainakaan pelastanut mua. Yksin rukoilin, eikä mitään apua tullut, seurakuntakin oli täynnä omahyväisiä typeryksiä, jotka vaan selitti Raamatusta. En usko mihinkään satuhin.

Ihmisen täytyy itse pelastaa itsensä, ei pidä odottaa jonkin jumalan apua.

Minua kiinnostaa myös kovasti seurakuntapiirit, tuntuu vain siltä, että nykyisten ystävien kanssa en enää viihdy, en enää jaksa sitä samaa örvellystä, kiroilemista, selän takana puhumista, kateutta, hyväksikäyttöä jne.
Tahdon vain ystäviä joihin voi oikeasti luottaa, ja jotka ei jatkuvasti vinoile.

Tämä koemuutos sivu sulkeutui nopeasti, koska siellä oli ihmisiä jotka palvovat New World Orderia, esim. itse paholainen Kataisen Jykä. Äijä kehuu olevansa ylpeä uskontyöstä suomessa ja syrjäytyneiden tukemisesta, vaikka itse aiheuttaa tahallaan lisää köyhiä tähän maahan ajamalla pahamaineista maailmanhallitusta.

Serve Yourself kirjoitti:

Sori vaan, mutta Jeesus ei pelasta masennukselta tai syrjäytymiseltä. Tai ei ainakaan pelastanut mua. Yksin rukoilin, eikä mitään apua tullut, seurakuntakin oli täynnä omahyväisiä typeryksiä, jotka vaan selitti Raamatusta. En usko mihinkään satuhin.

Ihmisen täytyy itse pelastaa itsensä, ei pidä odottaa jonkin jumalan apua.

Lue lisää

Yritin itse pelastaa itseni ja voin entistä pahemmin, eivät tuoneet filosofia ja ismit ratkaisua ongelmiini. Tieni kulki Freudilaisen psykologian kautta Dostojevskiläiseen synkkyyteen.
Ihmisen täytyy ottaa itse ensimmäiset askeleet, ketään ei voi auttaa väkisin. Näin myös Jumalan kanssa, pitää pyytää apua. Älä välitä ihmisten mielipiteistä, uutena ihmisenä uudessa piirissä tunttuu ettei ole hyväksytty ja alkaa kuvitella että mitä ne muut minusta ajattelevat, pitävät varmaan kummajaisena. Niin kovin tuttu tunne itsellenikin, avoin voi olla mutta ihan tarkkoja yksityiskohtia ei kannata muutenkaan elämästään julkisesti levitellä. Jokaiseen ryhmään, yhteisöön, harrastus- tai kaveripiiriin saattaa pesiytyä muutamia ajattelemattomia yksilöitä. Joskus tuntuu siltä että muut ovat kaikessa niin täydellisiä että se nakertaa omaa itsetuntoa, silloin alkaa miettiä pitäisikö olla toisenlainen, paheksutaanko iloista nauruani ja uutta elämän iloani, koska joskus saan katseita osakseni siitä syystä, häpeän ja yritän olla hiljaa ja vakava. Myöhemmin saan joltain toiselta henkilöltä positiivista palautetta että piristän muita naurullani ja hauskoilla tarinoillani, juuri tätä meillä kaivataan, ihanaa nähdä että olet päässyt masennuksestasi. Itse kuvittelin päin vastaista, suomalaiset ovat usein liian vakavia.
Suosittelen kokeilemaan eri seurakuntia ja valitsemaan niistä se oma paikka.
Seurakunnilla on useita erilaisia tilaisuuksia, ei pelkkiä sunnuntaimessuja, muissa tilaisuuksissa on vähemmän muodollinen ilmapiiri.
Löysin itse seurakunnan jossa käy rentoja tyyppejä. Oma masennukseni katosi, rukoilemme myös pienessä tiiviimmässä porukassa, auttaa kun voi puhua ääneen murheistaan ja muut sitten vuoron perään rukoilevat puolestasi kiittäen siitä että ongelmat saavat ratkaisun. Tällä on valtava psykologinen merkitys, alat ajatella asioista positiivisemmin. Rukouksen ohella iloisten ylistys ja kiitoslaulujen laulaminen saa aikaan endorfiinitasojen nousemisen kehossa, olo kohenee.

Sori väärä palsta...IE ei selaa täällä ja pomppii takaisin...

UPEAN VIISAS KOMMENTTI.
Itseäni kuntoutetaan ja näin ollen Mielenterveysneuvolalla on töitä todella paljon, etenkin mun kohdalla koska olen melko toivoton tapaus.

voimme auttaa yhteiskuntaa myös laittamalla rahaa palveluihin.

Jos pelkäät riskinottoa, niin miksi ihmeessä sinä uskaltaisit rakastua esimerkiksi netin kautta tapaamaasi tyttöön? Hänenkin kanssa joutuisit astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, tapaamaan hänet, jännittämään, että pettyykö hän sinuun tai petytkö sinä häneen jne. Sitten mahdolliset toiset treffit, jännitystä, pelkoa sujuuko seksi jne.

Yksinäisyys on sinun kohdallasi ihan ikioma valinta. Teet valintoja, jotka tukevat nykyistä elämäntapaasi. Jos haluaisit muutosta, joutuisit pois siitä mukavuusalueeltasi.

Kannattaa tiedostaa se, että elämä on riskinottoa. Joskus riskinotto kannattaa joskus ei, mutta turha jäädä kotikoneen ääreen elämään virtuaalielämää ja haaveilla, että jos se tomera prinsessa saisi raahattua sinut unelmaelämään kiinni. Jokainen meistä tällä planeetalla on vastuussa omista tekemisistään. Se, että et tee mitään, on myös valinta.

Uskon, että se on ihan totta mitä sanotaan, että sitten vanhana keinutuolissa ei ihminen kadu sitä, mitä hän on tehnyt, vaan sitä, mitä hän on jättänyt tekemättä. Mieti itse, että ajattelitko seuraavat 60 vuotta elämästäsi olla tietokoneella ja elää virtuaalielämää vai voisiko vaihtoehtona olla se, että pistät tietokoneen kiinni ja alat tietoisesti kasvattamaan itsestäsi sosiaalisempaa.

Eikö sitä varten voi hakeutua lääkäriin ja saada esim. psykologin avulla terapiaa, jotta sen kammon saisi terapian ja lääkityksen avulla siedettäväksi?

Ei ole tullut mieleen että suomessa on 500000 reaalityötöntä jotka tarvitsisivat tuloja, ja heidän työpanoksensa voi antaa aikaa.

Mutta ei, aika itselle ja toisille ihmisille ei kelpaa - vaan se annetaan työttömille joilla aikaa on liikaakin muttei varaa tai tilaisuuksia toteuttaa ja kehittää materiaalista elämäänsä.

Juuri tämä on perseestä, työn ja pärjäämisen ja "suoritteen" ylikorostaminen. Jokainen tarvii jotain, miksi siis ei jakaa taakkaa ja tarpeita sen mukaan?

Tälle kelpais ihan vaan raha ja se auttaisi aivan vitusti kaikenlaisessa.

""Silti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitää ainakin yrittää tulla toimeen omillaan. Onko sekään oikein, että antaa muiden tehdä töitä jotta itsellä olisi rahaa kämppään ja elämiseen? Tällaiset kirjoitukset oravanpyörän jättämisestä ovat vähän hölmöjä siinä mielessä, että jos kaikki nyt vain päättäisivätkin toimia tämän ideologian mukaan, niin oravanpyörälle haistattelijat olisivatkin ilman sitä ruokaa ja kämppää - veikkaampa että siinä ei eläminenkään niin hyvältä enää maistuisi. Itsenäisyys on sitäkin arvokkaampaa ja sillä voikin jo vähän rehvastella."""

Kyllähän yhteiskunta pitää pystyssä pitää mutta tällänen ihmisten typeryys että elät työtä varten on musta vähä epäkunnioittavaa itteensä kohtaan,kyllä ne johtajat saa jokaiselle luotuu sellaset työajat et jää aikaa itellekki.

ihmisiä masentuu ja sa saa työuupumuksia jatkuvasti,itsemurha luvut nousee ja juoppohulluus kasvaa vaa jä hallitukset raapii persettä et mikähän nyt on vikana ku ihmiset syrjäytyy,toiset työttömyyden takia ja toiset työn takia?

Eikö muka jotain voi tehdä asialle?

Life is life kirjoitti:

""Silti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitää ainakin yrittää tulla toimeen omillaan. Onko sekään oikein, että antaa muiden tehdä töitä jotta itsellä olisi rahaa kämppään ja elämiseen? Tällaiset kirjoitukset oravanpyörän jättämisestä ovat vähän hölmöjä siinä mielessä, että jos kaikki nyt vain päättäisivätkin toimia tämän ideologian mukaan, niin oravanpyörälle haistattelijat olisivatkin ilman sitä ruokaa ja kämppää - veikkaampa että siinä ei eläminenkään niin hyvältä enää maistuisi. Itsenäisyys on sitäkin arvokkaampaa ja sillä voikin jo vähän rehvastella."""

Kyllähän yhteiskunta pitää pystyssä pitää mutta tällänen ihmisten typeryys että elät työtä varten on musta vähä epäkunnioittavaa itteensä kohtaan,kyllä ne johtajat saa jokaiselle luotuu sellaset työajat et jää aikaa itellekki.

ihmisiä masentuu ja sa saa työuupumuksia jatkuvasti,itsemurha luvut nousee ja juoppohulluus kasvaa vaa jä hallitukset raapii persettä et mikähän nyt on vikana ku ihmiset syrjäytyy,toiset työttömyyden takia ja toiset työn takia?

Eikö muka jotain voi tehdä asialle?

Lue lisää

"""poliisi toimii ja on luotettava samoin pelastuslaitos ja oikeuslaitos"""

Poliisit ei oo aina niin luotettava ku sä kuvittelet,ja oikeuslaitos joka jakaa "oikeutta" pisti mun kaverille 18.000 euron korvaus vaatimukset vaikka mun kaveri ei oo tehny mitään väärää Poliisit kieroili ja todisteita ei tutkittu? Lisäks kaveri istu 18 päivää putkassa eikä päässy edes suihkuun ku vasta viimesenä päivänä.`,Ja toinen kaveri joutu moneks vuodeks kiven sisään vaikka ei tehny mitään väärää? Todellinen oikeus valtio joo...

Ainoot poliisit jotka on edes jotenki reiluja on noi liikkuvat poliisit ja niistäki löytyy niitä virkaintosia jotka käyttää ihan turhaa väkivaltaa vaikka toisesta ei oo mitään vaaraa...

Paperilla kuulostaa hyvältä, mutta vastauksia tulee hyvin vähän, vaikka kuinka pistäisi itseään likoon.

"Olen huomannut, että tietokoneistuminen luo syrjäytymistä."

Eivät todellakaan tietokoneet aiheuta syrjäytymistä.

Kyllähän 80- ja 90-luvullakin oli kotitietokoneita, ja niillä porukka pelasi niin maalla kuin kaupungissakin.

Tietoverkkoja on ollut jo 70-luvulla, mutta vain tiedenaiset, tiedemiehet ja historioitsijat tietävät tämän tosiseikan.

SITÄ PAITSI MIKSEI saatana MUSTAVALKOTELKKARI SYRJÄYTTÄNYT MIESKUNTAA? HÄH?

"Varsinkin murrosiässä nuoren on paljon helpompaa kommunikoida tietokoneen kautta kuin pistää epävarmana itsensä likoon kavereiden ja vastakkaisen sukupuolen kanssa."

Siinäpä on taas keittiöpsykologista asiantuntemusta kerrakseen! Nämä on taas näitä besserwisser-naisten höpinöitä...

"Ongelma syntyy siinä, että jos ei opettele jotakin taitoa (tässä esim. kommunikointia, vastakkaisen sukupuolen kanssa normaalia kanssakäymistä, kaverisuhteiden luomisen opettelua) sillion, kun on normaali ikä opetella ko. asiaa, niin niiden taitojen opettelu myöhäisemmällä iällä ei ole mahdotonta, mutta vaikeaa se on."

No mikä neuvoksi? Ammunko itseäni ohimoon puoliautomaattipistoolilla, kun "normaalissa iässä" en tullut opetelleksi "kommunikointia"? Vai mikä arvon pikkuneidille mahdollisesti kelpaisi?

"Nykyään puhutaan pullamössösukupolvesta. Tietyllä tavalla se pullamössöily on levinnyt myös vanhempiin ikäluokkiin. Ei viitsitä nähdä vaivaa ja kaiken pitäisi olla helppoa ja tapahtua mieluiten niin, että itse ei tarvitse nähdä mitään vaivaa, kunhan muut näkevät vaivaa minun puolestani."

Kenties.

"Entisajan sisukkuus kohdistuu eri asioihin nykyisin. Ennen perusasiat eivät olleet kunnossa, vaan jos et tehnyt työtä, niin näit nälkää ja olit asunnoton. Nykyään kun ei tarvitse kuolla nälkään ja kattokin löytyy (yhteiskunnan avustuksella?) pään päälle, niin sitä sisukkuutta käytetäänkin sitten esim. vaikeamman nettipelin opetteluun."

Ihan hyvä pointti, mutta eihän pelaamisen sinänsä tarvitse olla ongelma. Toiset lukevat kirjoja, toiset pelaavat, toiset bongaavat lintuja jne. Itse teen usein ensiksi mainittua, vaikkei se näykään keskustelutyylistäni.

Sitä paitsi jotkut tienaavat elantonsa pelaamalla.

Pelaaminen voi olla fiksukin ratkaisu. Miksi tavoitella työpaikkaa, kun nykyajan naiset vaativat mieheltä 20-senttistä penistä, Iittalan keramiikkaa, ulkomaanmatkoja ja puuhatarhakutsuja huvilalla?

Automaatio on nostanut tuottavuutta sen verrran huimasti, että työvoimaa ei kerta kaikkiaan tarvita tehdastyössä niin paljon kuin 70-luvulla.

Eikö toi ole ennemminkin segrekaatiota?

Entä aikuiskoulutus?

Juha82222. Samalta tuntuu, mutta kannattaa valita kaverit tosi tarkkaan, jos tommosta tapahtuu. Minä jätin työn ja ne kaverit jotka aina vinoilivat mistä milloinkin, ja pidin yhteyttä vain niihin kavereihin jotka ei koskaan vinoillut,
voin sanoa, että kyllä on ollu ihanata elämä sen jälkeen :) Mielenrauha palasi.

Siis Suomessahan kiusataan henkisesti paljon koko Euroopassa eniten muistaakseni tilastojen perusteella.
Ei siis ihme jos työttömiä on paljon ja työkyvyttömiä.
Työtön ja työkyvytön on kaksi eri asiaa mut usein työttömyys johtaa työkyvynb menetykseen.

Ne jotk apystyy tekkeen duunii niin niille pitäisi antaa myös mahdollisuus tehdä sitä.
Mieluummin niin päin että nuoria työelämään ja vanhempia sivuun joiden tilalle nuorempia, terveempiä.-

Kerro ensiksi että kuka sinut on bannannut ja mistä?