Monissa kristillisissä liikkeissä korostetaan
henkilökohtaisen pyhityksen merkitystä. Ei saa
kajota viinaan eikä tupakkaan, ei saa kiroilla,
ei koskea naiseen ellei ole naimisissa tämän
kanssa ja niin edelleen. Samaan hyveiden joukkoon
liittyy myös ehdoton varmuus oman yhteisön
oikeassaolemisesta ja muiden harhaoppisuudesta.
Kunnon kristitty täyttää nämä kriteerit.
Tällainen tietyistä valinnoista pidättäytyminen
on eräänlaista negatiivista etiikkaa, jonka
tarkoitus on säilyttää oma uskottavuus
yhteisössä. Negatiivisuudella tarkoitan sitä,
että se on vetäytyvää ja kieltäytyvää, muita
kohtaan epäluuloisesti suhtautuvaa oman kilven
kiilloittelua ja mitättömien pikkuasioiden kanssa
näpertelyä.
Jeesus Nasaretilainen korosti opetuksessaan
toisenlaista etiikkaa. Tällaisen positiivisen
etiikan lähtökohta on se, että lähimmäiselle on
tehtävä se, mitä itselle toivoisi tehtävän.
Jeesus nosti siis lähimmäiseen kohdistuvan
toiminnan moraalimme koetinkiveksi. Vertauksessa
viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46) Jeesus
esittää jopa, että lähimmäisillemme tehdyt teot
teemme Kristukselle itselleen.
Positiivinen etiikka on ulospäin suuntautuvaa,
toisen osaan asettuvaa ja toisen parasta etsivää.
Se kääntää katseen pois omasta navasta itsen
ulkopuolelle ja taistelee kärsimystä ja
epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se ei ole
kiinnostunut yksilön hyveistä vaan hyvinvoinnista
ja oikeudenmukaisuudesta.
Yhteisöllinen elämä ei voi rakentua
individualististen hyveiden varaan, ellei
sellaiseksi koroteta lähimmäisenrakkauden
periaatetta. Äärimmillään negatiivinen etiikka
synnyttää vain kyräilyä ja kateutta, kaunaa
suhteessa Jumalaan ja muihin ihmisiin.
Henkilökohtaiset hyveet ovat hyödyllisiä
kohtuudella viljeltyinä. Jos ne muodostavat koko
kristillisen etiikan kentän, ollaan pahasti
pielessä. Oman kilven kiillottelulle ei Raamattu,
eikä liioin maailmakaan paljoa kiitosta anna.
henkilökohtaisen pyhityksen merkitystä. Ei saa
kajota viinaan eikä tupakkaan, ei saa kiroilla,
ei koskea naiseen ellei ole naimisissa tämän
kanssa ja niin edelleen. Samaan hyveiden joukkoon
liittyy myös ehdoton varmuus oman yhteisön
oikeassaolemisesta ja muiden harhaoppisuudesta.
Kunnon kristitty täyttää nämä kriteerit.
Tällainen tietyistä valinnoista pidättäytyminen
on eräänlaista negatiivista etiikkaa, jonka
tarkoitus on säilyttää oma uskottavuus
yhteisössä. Negatiivisuudella tarkoitan sitä,
että se on vetäytyvää ja kieltäytyvää, muita
kohtaan epäluuloisesti suhtautuvaa oman kilven
kiilloittelua ja mitättömien pikkuasioiden kanssa
näpertelyä.
Jeesus Nasaretilainen korosti opetuksessaan
toisenlaista etiikkaa. Tällaisen positiivisen
etiikan lähtökohta on se, että lähimmäiselle on
tehtävä se, mitä itselle toivoisi tehtävän.
Jeesus nosti siis lähimmäiseen kohdistuvan
toiminnan moraalimme koetinkiveksi. Vertauksessa
viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46) Jeesus
esittää jopa, että lähimmäisillemme tehdyt teot
teemme Kristukselle itselleen.
Positiivinen etiikka on ulospäin suuntautuvaa,
toisen osaan asettuvaa ja toisen parasta etsivää.
Se kääntää katseen pois omasta navasta itsen
ulkopuolelle ja taistelee kärsimystä ja
epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se ei ole
kiinnostunut yksilön hyveistä vaan hyvinvoinnista
ja oikeudenmukaisuudesta.
Yhteisöllinen elämä ei voi rakentua
individualististen hyveiden varaan, ellei
sellaiseksi koroteta lähimmäisenrakkauden
periaatetta. Äärimmillään negatiivinen etiikka
synnyttää vain kyräilyä ja kateutta, kaunaa
suhteessa Jumalaan ja muihin ihmisiin.
Henkilökohtaiset hyveet ovat hyödyllisiä
kohtuudella viljeltyinä. Jos ne muodostavat koko
kristillisen etiikan kentän, ollaan pahasti
pielessä. Oman kilven kiillottelulle ei Raamattu,
eikä liioin maailmakaan paljoa kiitosta anna.
Vastaukset 2
Vanhimmat
noin olen paljolti myös viime aikoina ajatellut.
Miten lähimmäistään voi rakastaa, jos ei ensin
rakasta itseään. Itselleen pitää tehdä ensin
hyvää että tietää miltä se muistakin sitten
jaettuna tuntuu, tai siis muuten ei edes kykene
moiseen toimintaan.
Sanotaan, voi sinä syntinen.
Tarkoittaa; "Olen paska"
(Ei käsitä rakkauskäskyä)
Sanotaan, joudut helvettiin.
Tarkoitta; "Siin etten vain itsekin joutuisi
helvettiin, armollinen jumala, aapuuuvaa"
(Ei käsitä rakkauskäskyä)
Sanotaan lue raamatusta.
Tarkoittaa; "Muuta ei maailmaan mahdu"
(Ei käsitä rakkauskäskyä)
Sanotaan, tee parannus.
Tarkoittaa; "En pysty nöyristelemään tarpeeksi
jumalien edessä"
(Ei käsitä rakkauskäskyä)
Sanotaan, olen nähnyt jeesuksen, näe sinäkin.
Tarkoittaa; "Minä olen kokenut jotain tunteita
herkässä tilassa jotka tulkitsen parhaiten juuri
jeesukseksi"
(Ei käsitä rakkauskäskyä)
Sanotaan, maailma on semmoinen ja tämmöinen.
Tarkoittaa; "minulle on joissakin kokouksissa
kerrottu että maailma on eräiden kauan sitten
eläneiden paimentolaisten kirjoitusten
perusteella tämmöinen ja tuommoinen, minä olen
tulkinnut sitten ihan itse vielä ja niin ja
nooin, metsään pamahti hommelit..."
(Ei käsitä edelleenkään rakkauskäskyä)
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta pointti on
se että ellet tiedä mikä on hyvää toiselle, niin
jätä väliin ja mene opettelemaan ensin itselläsi,
tuputtaminen ja pelottelu on pahinta väkivaltaa
mitä tietämätön voi lähimmäiselleen tehdä.
Olisiko sittenkin parempi laittaa se käsky
toisinpäin?
Eli; Rakasta itseäsi kuten lähimmäistäsi!
Voisipa tuollainen jo sattua itseensä liikaa,
mutta niinhän se tekee koko ajan siihen
lähimmäiseenkin.
Antakkee armoa!
Se on kaiketi keskeisesti kiinni siitä mihin
tällä etiikalla tai näillä mainitsemillasi
eettisillä normeilla pyritään?Jos niistä tulee
itseisarvo,ollaan tietenkin pielessä.Silloinhan
niitä noudatetaan vain lainalaisesti niiden
itsensä tähden,eli haetaan toisin sanoen sen
yhteisön hyväksyntää johon kuulutaan.Toisin
sanoen noista eettisistä normeista on tullut vain
pelkkä peliväline ilman,että niiden sisällöstä
oltaisiin kiinostuneita tai,että niitä
arvostettaisiin.
Kyllähän toki viinanjuonti,tupakointi ja
avoseksuaaliset suhteet ovat aina eettiseti
väärin,mutta niistä ei pitäisi koskaan tehdä
mitään eettisiä normeja siinä mielessä,että
niiden ulkoisella noudattamisella saavutettaisiin
jonkin yhteisön tai Jumalan hyväksyntä.Sen sijaan
niitä voidaan tietenkin opettaa seurakunnissa
eettisinä hyveinä,ilman,että niiden avulla
laitettaisiin ketään pakkopaitaan.