50 ja 48

Nixi

Olemme keski-ikäinen pari, yhdessä olemme olleet puolisen vuotta. Nyt muutaman kerran tullut pientä eripuraa... Niin sitä kuvitteli muutaman vuoden yksin oltua, että jos tapaan jonkun niin pienistä ei riidellä ym....

Toki meillä ollut muilta tahoilta surullisia asioita, jotka on koetelleet suhdettamme.

Olimme alussa koko ajan yhdessä ja toisissamme kiinni, mutta nyt arki koittanut meilläkin. Yks kaks mies ottaa ja lähtee kämppäänsä kun jokin alkaa mättään sen mielestä. Kun alkaa v....aa annan tulla..., mies lähtee selvittämättä kuin viilipytty...

Välitän hänestä todella paljon ja kärsin tälläisesta. Hän on tietoinen mitä ajattelen riitelystä, mutta en saa mitään vastinetta.. Surullista.

7

99

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • isosiskon neuvoja

      Suhteenne on vielä niin tuore, että kumpikin hakee paikkaansa ja rajoja missä mennään tässä suhteessa. Takana on jo sen verran kilometrejä kummallakin, että ei ole helppoa aloittaa uutta parisuhdetta. Miehet kai yleensäkin ottaen huonoja puhumaan. Minunkin mieheni mieluummin vaikenee ja sekös saa minut kiihtymään entisestään. Alkuun meilläkin oli aika paljon riitoja. Nyt yhteen muutettuamme tilanne rauhoittunut ja parempaan suntaan koko ajan menty. Seurusteltu 4 vuotta ja yhdessä asuttu vuodenvaihteesta lähtien. Mieskin myöntänyt, että jollen minä olisi ollut niin joustava ja ymmärtävä, niin todennäköisesti ei oltaisi yhdessä. Aika kummasti tasoittaa pahimmat mutkat ja luottamus toiseen kasvanut koko ajan. Aika usein ihminen toimii totutun kaavan mukaan ja siitä irtipääseminen voi olla hankalaa. Esim. edellisissä suhteissa tottunut, että riitatilanteissa toimitaan tietyllä tavalla. Opettelua se vaatii, mutta kun rakkautta ja tahtoa riittää kummallakin, niin kyllä se onnistuu vielä tälläkin iällä. (minä 52, mies 47) Ei kannata vielä luovuttaa.

      • Nixi

        Kiva kuulla, että menee hyvin ja toivoa olisi meilläkin. :) . Toivon molemmilta joustoa, mutta väsyneenä tulee kivahdettua. Itse teen vuorotyötä ja mies reissaa muutaman päivän viikossa ja vapailla vietämme yhdessä aikaa.

        Alussa puhuimme kaikki asiat ja sovimme, että jos mitä on heti puhutaan.. Kuitenkin huomasin hänen paenneen riitatilannetta, jolloin lähdin henkilökohtaisesti sen kertomaan...jäi ihmeissään asuntoonsa mutta toivottavasti miettii. En haluais tämän suhteen loppuvan, mutta raskasta elää kun toinen mököttää omassa kämpässä.

        Tämänikäisenä ei turhaa valita ja osaa antaa arvoa asioille, joita nuorempana ei ymmärtänyt.

        Kummallakin meillä on aikuiset lapset ja vanhat vanhemmat, joita tahollamme autamme mahdollisuuksien mukaan.

        Käytännössä olisikin järkevää asua yhdessä isommassa asunnossa kuin jomman kumman pienessä kämpässä.
        Itse en laske mitä meidän takia ostan ja laitan mutta äkkiä siihen tottuu kuinka kiva mennä valmiiseen... Olemme puhuneet asiasta heti, ettei näin tulisi käymään.

        Suhde on aina ihanaa alussa, mutta sitten tulee ns. "arki", jota ei haluaisi tai ei osaa käsitellä ja sitten tulee ristiriitaisia tilanteita.
        En tiedä mitä hän miettii, mutta itse en pysty kunnolla öitä nukkumaan tämän takia ja tänään pitäisi aloittaa pitkä yötyöputki :(.


      • ikätoveri
        Nixi kirjoitti:

        Kiva kuulla, että menee hyvin ja toivoa olisi meilläkin. :) . Toivon molemmilta joustoa, mutta väsyneenä tulee kivahdettua. Itse teen vuorotyötä ja mies reissaa muutaman päivän viikossa ja vapailla vietämme yhdessä aikaa.

        Alussa puhuimme kaikki asiat ja sovimme, että jos mitä on heti puhutaan.. Kuitenkin huomasin hänen paenneen riitatilannetta, jolloin lähdin henkilökohtaisesti sen kertomaan...jäi ihmeissään asuntoonsa mutta toivottavasti miettii. En haluais tämän suhteen loppuvan, mutta raskasta elää kun toinen mököttää omassa kämpässä.

        Tämänikäisenä ei turhaa valita ja osaa antaa arvoa asioille, joita nuorempana ei ymmärtänyt.

        Kummallakin meillä on aikuiset lapset ja vanhat vanhemmat, joita tahollamme autamme mahdollisuuksien mukaan.

        Käytännössä olisikin järkevää asua yhdessä isommassa asunnossa kuin jomman kumman pienessä kämpässä.
        Itse en laske mitä meidän takia ostan ja laitan mutta äkkiä siihen tottuu kuinka kiva mennä valmiiseen... Olemme puhuneet asiasta heti, ettei näin tulisi käymään.

        Suhde on aina ihanaa alussa, mutta sitten tulee ns. "arki", jota ei haluaisi tai ei osaa käsitellä ja sitten tulee ristiriitaisia tilanteita.
        En tiedä mitä hän miettii, mutta itse en pysty kunnolla öitä nukkumaan tämän takia ja tänään pitäisi aloittaa pitkä yötyöputki :(.

        Pitäkää nyt vaan ne eri kämpät, ehkä pysyvästikin onnellisin järjestely tosiaikuisille, joilla jo on omat tapansa ja tarve omaan rauhaan (ainakin miehellä). Älkää muuttako yhteen alta kahden vuoden, se olisi varmaan virhe josta joutuisit kärsimään. Pikkuhiljaa särmät hioutuvat, jos muistatte toistanne päivittäin arvostaa, kehua, helliä, pitää rakkautta yllä.
        En usko että mies mököttää omassa kämpässään, vaan lataa akkuja, lepää.
        Yritä välttää riitelemistä, jos on vaikeita asioita juttele ne hyvällä hetkellä selväksi.


      • NIXI
        ikätoveri kirjoitti:

        Pitäkää nyt vaan ne eri kämpät, ehkä pysyvästikin onnellisin järjestely tosiaikuisille, joilla jo on omat tapansa ja tarve omaan rauhaan (ainakin miehellä). Älkää muuttako yhteen alta kahden vuoden, se olisi varmaan virhe josta joutuisit kärsimään. Pikkuhiljaa särmät hioutuvat, jos muistatte toistanne päivittäin arvostaa, kehua, helliä, pitää rakkautta yllä.
        En usko että mies mököttää omassa kämpässään, vaan lataa akkuja, lepää.
        Yritä välttää riitelemistä, jos on vaikeita asioita juttele ne hyvällä hetkellä selväksi.

        Hei, ei todellakaan ole aikomusta mennä saman katon alle ihan vähästä =).

        Olen itse eronnut muutama vuosi sitten ja nauttinut omasta ajasta...kun taas mies elänyt vasta muutaman kuukauden yksin, joten nyt hyvä ajatella mitä oikeesti haluaa.

        Vaan itse tottunut , että asiat selvitetään ennen yötä...Lapsesta asti kasvanut siihen, että riidoissa ei saa mennä nukkumaan siksi tämä tuntuu niin pahalta. =). Omat lapsenikin olen kasvattanut nin, ettei pahalla mielellä saa mennä nukkumaan...


    • ____::::---

      itselläni on takanapäin suhde, olin tuolloin 48, ja mies 52 kun kihlauduimme. Olimme vuoden kihloissa ennkuin erosimme. Niin paljon miehen entinen puoliso ja aik. lapset sekaantuivat asioihimme, että saivat ylipuhutuiksi miehen lopettamaan suhteemme.
      Ex-vaimo ei sitten kuitenkaan lopullisesti huolinutkaan miestään itselleen, vaikka saikin välimme sotkettua. Tuli miehen asuntoon poissaollessani ja lapsetkin oikein pitivät puhutteluja minulle että kun isä ja äiti on lähes 30v. olleet yhdessä on äisin saatava käydä isän luona entisessä asunnossaan...He olivate eronneet jo vuosia ennekuin tapasimme, mutta nähtävästi ex-vaimo oli seksin puutteessan turvautunut entiseen mieheensä. sain kuulla miten hän yhä vielä halusi miestään, vaikka eronneet olivatkin....Lapset tietysti pelkäsivät perintöjensä puolesta, vaikka meillä olikin jo avio-ehto tehty.
      Mies taas oli johdateltavissa oleva löperö. Tänä päivänäkään he eivät ole yhdessä, mies yrittää myydä nyt asuntoaan jossa ei enää kykene asumaan, no olisi nyt exänsä mennyt vaan takasin, mutta ei. Ainoa tavoite oli että sai välimme rikki.
      keski-iän suhteet ovat monesti vaikeita ja sotkuisia, johtuen existä ja lapsista, kaikki ei osaa vetää rajaa kuinka paljon esim. aikuiset lapset saa puuttua vanhempiensa asiohin.

    • ...

      Ei viiskybäsenä enää jaksa jauhaa kaikkea paskaa. Helpompi lähteä hevonkukkuun kuin jäädä katselemaan naputtavaa eukkoa. Jos tarpeeksi alkaa ketuttaan niin pistää samantien poikki ja keksii muuta kivaa. Ihminen kun ei enää 30 v täytettyään luonteeltaan muutu mihinkään, vain olemassaolevat piirteet kärjistyvät. Joten turha veivata, kummankaan, suuntaan tai toiseen. Jos ei toinen miellytä niin turha hukata aikaa asian märehtimeseen. Vuosia on sen verran vähän enää jäljellä.

    • surusilmä2

      Ihminen voi luonteeltaan kehittyä valtavasti minkä ikäisenä hyvänsä, jos itse tajuaa muutoksen välttämättömyyden omalta kannaltaan ja ymmärtäessään aiheuttavansa tällaisena surua läheiselleen. Tietysti jos mottosi on "oon tämmönen enkä aio piiruakaan muuttua" niin tervemenoa vaan, et ole tarkoitettu rakastamaan naista. Erakkona sulla voi olla kivempaa. T. nimim. "kokemusta on näistäkin".

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      301
      11652
    2. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      144
      7146
    3. Mitä Ajattelit Kun Näit Kaivattusi

      Ensimmäistä Kertaa?
      Ikävä
      104
      5952
    4. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      42
      5309
    5. Noloa että kaipasin sinua

      Toivottavasti et tunnistanut itseäsi. Ikävissään sitä on aika typerä.
      Ikävä
      53
      4389
    6. Minne sä aina välillä joudut

      Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta
      Ikävä
      30
      4269
    7. On niin vaikea olla lähelläsi

      En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na
      Ikävä
      32
      3611
    8. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      62
      3608
    9. Pehmeää laskua

      Sinulle. Muutaman kilsan päästä. Mieheltä, joka salaa välittää.
      Ikävä
      83
      3238
    10. Nyt peukut pystyyn

      Nyt kaikki peukut pystyyn, siirtopersu on aikeissa muuttaa Kannuksesta pois. Facebookissa haukkui tänään Kannuksen peru
      Kannus
      22
      3135
    Aihe