On helppo sanoa "kyllä", mutta se ei ole oikea vastaus. Ongelma on siinä, että itse kysymys on väärin asetettu. Se on samankaltainen vanhan kompakysymyksen "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?" kanssa: sekä kyllä että ei antavat väärän vaikutelman.
En tietenkään halua vastata "en", sillä se antaisi täysin väärän vaikutelman. Mutta vastaus "kyllä" ei sekään ole aivan oikea. Ongelmana on termi uskoa", aivan kuin fraasi "oletko lakannut" on edellisen esimerkin ansa. Keskitytäänpä tuohon "uskotko": ei, en usko evoluutioon. Mieti, miten tuota termiä usein käytetään.
Pikkulapset uskovat Joulupukkiin ja pääsiäispupuun. Arvostelemme usein heidän kypsyyttään ottamalla selville, mihin he yhä uskovat ja mistä he ovat "kasvaneet ulos". ("Etkö ole hiukan liian vanha uskoaksesi hammaskeijuun?") Tavallisessa puheessa termi "uskoa" näyttää merkitsevän jonkin kirjaimellisesti ymmärtämistä, jonkin, jolle löytyy vähän tai ei ollenkaan objektiivisia todisteita. Sinun on uskottava pääsiäispupuun, sillä et ole itse koskaan nähnyt sitä ilmielävänä, se ei ole tehnyt mitään, mitä ei voitaisi osoittaa luonnollisista ilmiöistä johtuvaksi (vanhempien jujuja), eikä ole olemassa mitään objektiivisia, fyysisiä tai toistettavissa olevia (eli toisin sanoen tieteellisiä) todisteita siitä, että se on todellinen. Jos sinulla olisi nuo viimemainitut, niin sinun ei tarvitsisi uskoa pääsiäispupuun, sillä tietäisit sen olevan todellisen.
Siinä se ero on: tiedät joidenkin asioiden olevan todellisia oman kokemuksesi tai muiden todella vahvojen todisteiden kautta. Se on tietoa, ei uskoa. Muihin asioihin uskot. Haluat niiden olevan totta. Olisi kiva, jos ne olisivat totta. On todennäköisesti hauska uskoa niihin. Mutta sinulla ei ole vahvoja, kiistämättömiä (tieteellisiä) todisteita, joten sinun on jatkettava niihin uskomista pikemmin kuin niiden tietämistä (tai sitten voit vain heittää ne menemään kokonaan, niin kuin useimmat meistä yli kuusivuotiaista heittävät Joulupukin).
Jos sinulla olisi tuonkaltaisia todisteita, niin ihmiset, joiden työnä on ottaa selville fyysisiä tosiasioita maailmasta (tiedemiehet) tietäisivät niistä myös, eikä uskoa tarvittaisi. Pienten lasten epäkypsyydestä on merkkinä se, että he eivät vielä ole oppineet tekemään tätä eroa. He saattavat pelkästään vaatia todistuksena sen, että joku vanhempi on kertonut heille jotakin, tai että he ovat nähneet sen TV:ssä. Huomaa myös, ettei uskovaan voi luottaa. Hän saattaa tietenkin sanoa, että hän tietää suosikkiuskomuksensa olevan totta ja tuoda esille sen, mitä hän pitää riittävänä todistuksena (mutta minä näin Joulupukin kaupassa, ja katso, mitä kaikkea hän toi, ja uutisissa sanottiin, että hän näkyi tutkassa, ja ...).
Tai hän saattaa olla noita uskomattoman pinnallisia ihmisiä, joiden vastaus merkitsee: "En minä tiedä miksi, minä vain uskon." tai on hullunkurinen ristiriitaisuus: "Minä vain tiedän, että se on totta."
Termille "uskoa" on olemassa toinenkin tavallinen merkitys, kuten lauseessa "Uskotko demokratiaan?", "Uskotko amerikkalaiseen unelmaan?", "Uskotko aborttiin tietyissä olosuhteissa?", "Uskotko asiamme oikeutukseen?". Näissä tapauksissa termi "uskoa" näyttää merkitsevän suunnilleen "luottaa" tai "olla sitä mieltä, että se todennäköisesti on parasta", tai "haluta olla mukana". Se ei näytä olevan sitä, mihin joku pyrkii kysyessään minulta, uskonko evoluutioon, tai ainakaan en ymmärrä kysymystä tuolla tavoin. Joten siinä mielessä: ei, en usko evoluutioon: se ei ole henkilökohtaisen mielipiteen asia, tai filosofian, tai joku harmaa alue, jolla pitää päättää, mikä mahtaisi olla parasta kaiken kaikkiaan.
Mutta palatakseni todelliseen eroon: ei, en usko evoluutioon tiedän, että se on todellista. Se ei kaipaa uskomista. En myöskään sano, että "tiedän sen vain", niin kuin joku älytön ilmapää. Minulla on kaikki todelliseen tietoon tarvitsemani objektiiviset todisteet. Se todellisuus, että evoluutiota on tapahtunut ja jatkuvasti tapahtuu, on aivan yhtä vakiintunut kuin tieto siitä, että Maapallo on pyöreä, että bakteerit aiheuttavat sairauksia, että elektronit ovat olemassa, tai että valon nopeus on n. 300.000 km/s.
Minulla on jopa enemmän arkipäiväisiä kokemuksia, jotka osoittavat evoluution tapahtumista, kuin noista muista jutuista. Voin nähdä, että jälkeläiset eivät ole vanhempiensa kanssa identtisiä. Olen nähnyt kasvien ja eläinten muunnosten kehittyvän omana elinaikanani. Asun alueella, jolla puuvillan tuhohyönteiset usein voittavat evoluutiokilvan kehittäen kyvyn vastustaa tuholaismyrkkyjä. Voin helposti sairastua hiljattain kehittyneeseen resistenttiin stafylokokkiin, joka saattaa hyvinkin tappaa minut. Olen nähnyt ja tunnustellut ja itse löytänyt elävien olentojen nykyään sukupuuttoon kuolleista esi-isistä. Itse asiassa minulla on evoluution todellisuudesta kouriintuntuvammat todisteet kuin noista muista yllämainituista asioista, joiden tiedän olevan todellisia. En ole koskaan näkevä elektronia. Kuinka voisin milloinkaan mitata läheskään tarkasti valon nopeutta? Mahdollisuuteni päästä tarpeeksi kauas Maasta nähdäkseni oikein itse, että se on pyöreä, ovat käytännöllisesti katsoen olemattomat, eikä minulla ole laitteita eikä asiantuntemusta milloinkaan todistaa itselleni, että jokin tietynlajinen bakteeri oikeasti aiheuttaa jonkin tietyn sairauden.
Enkö sitten ota noita asioita uskonvaraisesti? Enkö usko niihin sen sijaan että oikeasti tuntisin ne? En. Yhteiskuntana me olemme palkanneet erikoistuntijoita ottamaan selville tällaisia asioita. Olemme tehneet kaikkemme varmistaaksemme, että he ovat korkeastikoulutettuja, että he ovat objektiivisia (eivät siis anna omien filosofioidensa tai uskomustensa häiritä), että he ovat rehellisiä ja että heidän vastauksensa ovat tosia (eli että he pitävät toisiaan jatkuvasti silmällä, kilpailevat ja toistavat kokeita varmistaakseen koetulostensa todellisuuden).
Olemme pystyttäneet järjestelmän (tiede), jossa väärät vastaukset heitetään nopeasti pois, kaikkia vastauksia testataan yhä uudelleen jokaisella mahdollisella tavalla, oikeat vastaukset kehittyvät oikeammiksi (aivan kuin suhteellisuusteoria ei todista Newtonin mekaniikkaa vääräksi, vaan tekee siihen parannuksia, pistetasapainoteoria ei todista darwinilaista evoluutioteoriaa vääräksi vaan selventää sitä), ja paras tapa saada nimeä itsellesi on todistaa jokin vanhempi idea vääräksi (keräten niin paljon omia todisteita, että ne läpäisisivät kovimmatkin testit). Ja lopuksi sanon, että tuo systeemi toimii paljon paremmin kuin mikään muu ihmiskunnan kokeilema keino saada selville asioita fyysisestä maailmasta.
Eli se mitä tiede tietää, sen minä tiedän.
He ovat minun asiamiehiäni saadessaan selville asioita, joita en voi itse saada selville. Tiede tietää (ja kertoo minulle), että elektronit ovat olemassa ja mikä valon nopeus on. Olisi typerää hylätä tuo tieto. Tiede kertoo minulle myös samalla varmuudella, että elävät olennot ovat kehittyneet. Tiedän, että tuota tietoa on testattu ja koeteltu ja sen kanssa on tehty kokeita, ja sitä on sovellettu todellisiin tilanteisiin, ja se on osoittanut "kelpoisuutensa" vahvistumalla 150 vuoden aikana tehtyjen ankarien kokeiden kautta. Olisi typerää hylätä tuo tieto.
Joten ei, en usko evoluutioon; tiedän, että sitä on tapahtunut ja yhä tapahtuu. Itse asiassa minun pitäisi oikeastaan olla loukkaantunut. Jos sinä kysyisit minulta, uskonko Maapallon olevan pyöreä, se olisi loukkaavaa. Luuletko minun voivan olla niin tietämätön, että uskon sen olevan litteä? Sama koskee evoluutiota. Luuletko minun hylkäävän kahden viimeksi kuluneen vuosisadan tieteellisen kehityksen ja omien silmieni todistukset? Minun pitäisi olla syvästi loukkaantunut.
En tietenkään halua vastata "en", sillä se antaisi täysin väärän vaikutelman. Mutta vastaus "kyllä" ei sekään ole aivan oikea. Ongelmana on termi uskoa", aivan kuin fraasi "oletko lakannut" on edellisen esimerkin ansa. Keskitytäänpä tuohon "uskotko": ei, en usko evoluutioon. Mieti, miten tuota termiä usein käytetään.
Pikkulapset uskovat Joulupukkiin ja pääsiäispupuun. Arvostelemme usein heidän kypsyyttään ottamalla selville, mihin he yhä uskovat ja mistä he ovat "kasvaneet ulos". ("Etkö ole hiukan liian vanha uskoaksesi hammaskeijuun?") Tavallisessa puheessa termi "uskoa" näyttää merkitsevän jonkin kirjaimellisesti ymmärtämistä, jonkin, jolle löytyy vähän tai ei ollenkaan objektiivisia todisteita. Sinun on uskottava pääsiäispupuun, sillä et ole itse koskaan nähnyt sitä ilmielävänä, se ei ole tehnyt mitään, mitä ei voitaisi osoittaa luonnollisista ilmiöistä johtuvaksi (vanhempien jujuja), eikä ole olemassa mitään objektiivisia, fyysisiä tai toistettavissa olevia (eli toisin sanoen tieteellisiä) todisteita siitä, että se on todellinen. Jos sinulla olisi nuo viimemainitut, niin sinun ei tarvitsisi uskoa pääsiäispupuun, sillä tietäisit sen olevan todellisen.
Siinä se ero on: tiedät joidenkin asioiden olevan todellisia oman kokemuksesi tai muiden todella vahvojen todisteiden kautta. Se on tietoa, ei uskoa. Muihin asioihin uskot. Haluat niiden olevan totta. Olisi kiva, jos ne olisivat totta. On todennäköisesti hauska uskoa niihin. Mutta sinulla ei ole vahvoja, kiistämättömiä (tieteellisiä) todisteita, joten sinun on jatkettava niihin uskomista pikemmin kuin niiden tietämistä (tai sitten voit vain heittää ne menemään kokonaan, niin kuin useimmat meistä yli kuusivuotiaista heittävät Joulupukin).
Jos sinulla olisi tuonkaltaisia todisteita, niin ihmiset, joiden työnä on ottaa selville fyysisiä tosiasioita maailmasta (tiedemiehet) tietäisivät niistä myös, eikä uskoa tarvittaisi. Pienten lasten epäkypsyydestä on merkkinä se, että he eivät vielä ole oppineet tekemään tätä eroa. He saattavat pelkästään vaatia todistuksena sen, että joku vanhempi on kertonut heille jotakin, tai että he ovat nähneet sen TV:ssä. Huomaa myös, ettei uskovaan voi luottaa. Hän saattaa tietenkin sanoa, että hän tietää suosikkiuskomuksensa olevan totta ja tuoda esille sen, mitä hän pitää riittävänä todistuksena (mutta minä näin Joulupukin kaupassa, ja katso, mitä kaikkea hän toi, ja uutisissa sanottiin, että hän näkyi tutkassa, ja ...).
Tai hän saattaa olla noita uskomattoman pinnallisia ihmisiä, joiden vastaus merkitsee: "En minä tiedä miksi, minä vain uskon." tai on hullunkurinen ristiriitaisuus: "Minä vain tiedän, että se on totta."
Termille "uskoa" on olemassa toinenkin tavallinen merkitys, kuten lauseessa "Uskotko demokratiaan?", "Uskotko amerikkalaiseen unelmaan?", "Uskotko aborttiin tietyissä olosuhteissa?", "Uskotko asiamme oikeutukseen?". Näissä tapauksissa termi "uskoa" näyttää merkitsevän suunnilleen "luottaa" tai "olla sitä mieltä, että se todennäköisesti on parasta", tai "haluta olla mukana". Se ei näytä olevan sitä, mihin joku pyrkii kysyessään minulta, uskonko evoluutioon, tai ainakaan en ymmärrä kysymystä tuolla tavoin. Joten siinä mielessä: ei, en usko evoluutioon: se ei ole henkilökohtaisen mielipiteen asia, tai filosofian, tai joku harmaa alue, jolla pitää päättää, mikä mahtaisi olla parasta kaiken kaikkiaan.
Mutta palatakseni todelliseen eroon: ei, en usko evoluutioon tiedän, että se on todellista. Se ei kaipaa uskomista. En myöskään sano, että "tiedän sen vain", niin kuin joku älytön ilmapää. Minulla on kaikki todelliseen tietoon tarvitsemani objektiiviset todisteet. Se todellisuus, että evoluutiota on tapahtunut ja jatkuvasti tapahtuu, on aivan yhtä vakiintunut kuin tieto siitä, että Maapallo on pyöreä, että bakteerit aiheuttavat sairauksia, että elektronit ovat olemassa, tai että valon nopeus on n. 300.000 km/s.
Minulla on jopa enemmän arkipäiväisiä kokemuksia, jotka osoittavat evoluution tapahtumista, kuin noista muista jutuista. Voin nähdä, että jälkeläiset eivät ole vanhempiensa kanssa identtisiä. Olen nähnyt kasvien ja eläinten muunnosten kehittyvän omana elinaikanani. Asun alueella, jolla puuvillan tuhohyönteiset usein voittavat evoluutiokilvan kehittäen kyvyn vastustaa tuholaismyrkkyjä. Voin helposti sairastua hiljattain kehittyneeseen resistenttiin stafylokokkiin, joka saattaa hyvinkin tappaa minut. Olen nähnyt ja tunnustellut ja itse löytänyt elävien olentojen nykyään sukupuuttoon kuolleista esi-isistä. Itse asiassa minulla on evoluution todellisuudesta kouriintuntuvammat todisteet kuin noista muista yllämainituista asioista, joiden tiedän olevan todellisia. En ole koskaan näkevä elektronia. Kuinka voisin milloinkaan mitata läheskään tarkasti valon nopeutta? Mahdollisuuteni päästä tarpeeksi kauas Maasta nähdäkseni oikein itse, että se on pyöreä, ovat käytännöllisesti katsoen olemattomat, eikä minulla ole laitteita eikä asiantuntemusta milloinkaan todistaa itselleni, että jokin tietynlajinen bakteeri oikeasti aiheuttaa jonkin tietyn sairauden.
Enkö sitten ota noita asioita uskonvaraisesti? Enkö usko niihin sen sijaan että oikeasti tuntisin ne? En. Yhteiskuntana me olemme palkanneet erikoistuntijoita ottamaan selville tällaisia asioita. Olemme tehneet kaikkemme varmistaaksemme, että he ovat korkeastikoulutettuja, että he ovat objektiivisia (eivät siis anna omien filosofioidensa tai uskomustensa häiritä), että he ovat rehellisiä ja että heidän vastauksensa ovat tosia (eli että he pitävät toisiaan jatkuvasti silmällä, kilpailevat ja toistavat kokeita varmistaakseen koetulostensa todellisuuden).
Olemme pystyttäneet järjestelmän (tiede), jossa väärät vastaukset heitetään nopeasti pois, kaikkia vastauksia testataan yhä uudelleen jokaisella mahdollisella tavalla, oikeat vastaukset kehittyvät oikeammiksi (aivan kuin suhteellisuusteoria ei todista Newtonin mekaniikkaa vääräksi, vaan tekee siihen parannuksia, pistetasapainoteoria ei todista darwinilaista evoluutioteoriaa vääräksi vaan selventää sitä), ja paras tapa saada nimeä itsellesi on todistaa jokin vanhempi idea vääräksi (keräten niin paljon omia todisteita, että ne läpäisisivät kovimmatkin testit). Ja lopuksi sanon, että tuo systeemi toimii paljon paremmin kuin mikään muu ihmiskunnan kokeilema keino saada selville asioita fyysisestä maailmasta.
Eli se mitä tiede tietää, sen minä tiedän.
He ovat minun asiamiehiäni saadessaan selville asioita, joita en voi itse saada selville. Tiede tietää (ja kertoo minulle), että elektronit ovat olemassa ja mikä valon nopeus on. Olisi typerää hylätä tuo tieto. Tiede kertoo minulle myös samalla varmuudella, että elävät olennot ovat kehittyneet. Tiedän, että tuota tietoa on testattu ja koeteltu ja sen kanssa on tehty kokeita, ja sitä on sovellettu todellisiin tilanteisiin, ja se on osoittanut "kelpoisuutensa" vahvistumalla 150 vuoden aikana tehtyjen ankarien kokeiden kautta. Olisi typerää hylätä tuo tieto.
Joten ei, en usko evoluutioon; tiedän, että sitä on tapahtunut ja yhä tapahtuu. Itse asiassa minun pitäisi oikeastaan olla loukkaantunut. Jos sinä kysyisit minulta, uskonko Maapallon olevan pyöreä, se olisi loukkaavaa. Luuletko minun voivan olla niin tietämätön, että uskon sen olevan litteä? Sama koskee evoluutiota. Luuletko minun hylkäävän kahden viimeksi kuluneen vuosisadan tieteellisen kehityksen ja omien silmieni todistukset? Minun pitäisi olla syvästi loukkaantunut.
Vastaukset 44
Vanhimmat
viimeisen sadan vuoden aikana saatu selville
ns.henkieliöihin liittyen on se, että jos olisi
olemassa jokin 'henki', niin sillä ei olisi
mitään merkitystä, koska 'hengellä' ei voi olla
minkäänlaisia vuorovaikutuksia aine-energian
kanssa. 'Henki' olisi siis vailla vaikutuksia, ja
aivan turhanpäiväinen haamu-hihhuli.
Aika vahvahko mielipide, jos otetaan huomioon,
että nykyiselle ihmiskunnan tietämykselle on
vielä teillä tuntemattomilla n. 95,5 % siitä
maailmankaikkeuden sisällysluettelosta, mikä
tottelee painovoimaa ja painovoima on sentään
sieltä tutummasta päästä maailmankaikkeuden
ihmeellisyyksistä.
Tällaisista metafyysisistä asioistahan ei koskaan
päästä varmuudella selville, joten turha esittää
sitä minään totuutena. Tieteessä on kyllä
periaate, jonka mukaan vain materiaalinen syy voi
olla materiaalisen vaikutuksen syynä, mutta
toisaalla intuitiomme hakkaavat tuota periaatetta
vastaan. Ihmisillä on nimittäin vahva tunne
siitä, että heillä on vapaa tahto. Usein jopa
pystyn hillitsemään ruumiini impulsseja
esimerkiksi kieltäytymällä seksistä. En väitä,
etteikö vapaa tahto olisi mahdollisesti
yhteensopiva, em. periaatteen kanssa, mutta
mitenkään osoitettu sitä ei ole.
energiaa, ja energia on aina ollut olemassa,
niinpä maailmaa ei varsinaisesti olekaan
koskaan 'luotu'.
'vapaalta tahdolta', on aineesta koostuva
prosessi. Siispä materiaalista vaikutusta edeltää
toinen materiaalinen vaikutus, eikä muita
vaikutuksia ole olemassakaan. Tai jos on, niin
niillä ei ole tässä maailmankaikkeudessa mitään
merkitystä, koska täällä on olemassa aine-
energiasta koostuva kenttä vuorovaikutuksineen.
'Vapaa tahto' ei tietenkään ole vapaa, vaan
toimii sen valikon puitteissa mikä kulloinkin on
annettu. Et esim. pysty hillitsemään ruumiisi
(tässä aivojesi, joka on yksi ruumiisi elin)
impulsseja, kun ne pakottavat sinut kieltäytymään
seksistä, reaktiivisenä automatismina
seksuaaliseen haluun.
Saivarrellaan sanoilla. "Aina" on aikamääre. Ajan
käsite liittyy avaruuteen ja avaruus on aineen ja
energian liittosuhde. Siis niin kauan, kun on
ollut olemassa avaruus = aine ja energia, on
ollut avaruus = aine ja energia ja mikään
aikamääre, ei edes aina yllä sen tuolle puolen.
Kun aika käänteisessä kulussaan lähestyy alkua,
myös "aina" lähestyy ainaisuutensa alkua ja
likimain loppuu siinä kuin avaruuskin, ellei
Planckin ajan tuolla puolella, mihin teoriat
eivät seuraa mukana, piileskele jonkin suuren
yhtenäisteorian toistaiseksi tuntemattomien
kaavojen uumenissa salaluukkua "jonnekin muualle".
Asia taitaa kuitenkin olla niin, että se, mistä
avaruusaika alkoi, oli ollut olemassa jo ennen
ns. alkuräjähdystä vaikka aikaa ei silloin vielä
ollutkaan. Sanokaamme vaikkapa, että oli olemassa
iankaikkinen 'singulariteettipotentiaali'.
Väität tietysti, että kaikki impulssit,jotka
vaikuttavat ihmiseen ovat ruumiin impulsseja. Et
kuitenkaan selittänyt miten tuo tunne on sitten
mahdollista. Sinulla on myöskin hyvin suuria
vaikeuksia selittäää moraalinen käyttäytyminen.
Moraalinen käyttäytyminen näyttää olevan hyvin
irrallaan ruumiillisista impulsseista. Joskus
moraalinen käyttäytyminen on jopa ruumiin
impulssien vastaista. Ruumishan pyrkii
välittömään tarpeentyydyttämiseen. Vapaa tahto
sen sijaan antaa mahdollisuuden esim.
viivytettyyn tarpeentyydytykseen eli kasvatat
esim. nälkää nauttiaksesi myöhemmin paremman
aterian. Pelkät väitteet siitä, että vain
materiaalinen syy voi olla vaikutuksen syynä on
hyvin kevyttä kamaa tässä tilanteessa.
Tarvitsisit kunnon perusteluja, mutta niitä
sinulla ei ole. Asiaa pahentaa se, että intuitio
puhuu sinua vastaan. Vapaan tahdon tuntemuksesta
olemme varmasti samaa mieltä, mutta mikä sen syy
on? Jos väität, ettei vapaan tahdon tuntemuksen
syy ole siinä itsessään, niin sinun tulee
selittää mikä tuon tuntemuksen syy on.
Moraali on kehittynyt varmstamaan geenien jatkumisen.
Mikä sitten varmistaa geenien jatkumisen onkin vaikeampi asia. kuitenkin nimeomaan moraalinen käytös yhteiskunnassa takaa parhaiten geenien jatkumisen ja hengissäpysymisen.
Kysymys on enemmän kuin yksilöstä. Geenipuuli on koko perhe ja laajemmin suku, kaupunki, valtio, maapallo.
ruumiimme yksi elin, ja aivojen skannaamat sisä-ja
ulkoavaruutemme tilat, joiden ohjaamana
käyttäytymisemme suuntautuu, ovat siis meille
tunnetuksi tullessaan oman ruumiimme impulsseja.
Moraalinen käyttäytyminen on sosiaalisille
eläimille tyypillistä, ja sen kehityksen alkuperä
on ryhmädynamiikan saamassa kilpailuedussa. Kun
eläinryhmällä on lähes samat tavoitteet, se
luonnollisesti menestyy paremmin kuin ryhmä, jonka
jäsenten tavoitteet ovat toisilleen vastakkaisia.
Perustelut siihen, että vain aine-energia voi
vaikuttaa aine-energiaan, ovat luonnonlakeja jotka
ovat täysin johdonmukaisesti olleet toistaiseksi
tunnetussa maailmankaikkeudessa voimassa. Sen
sijaan perusteluja sille, että jotkin
'henkivoimat' vaikuttaisivat aine-energiaan, ei
ole olemassakaan.
sillä miten arvot jne. ovat kehittyneet ei ole
mitään tekemistä varsinaisen aiheemme kanssa.
ei vastannut kysymykseeni. Väitteitä on helppo
esittää, perustelut ovat vaikeampia.
Mihin oikein haluat vastauksen? Siihen miten
aivot luovat tuntemuksen olemisesta?
Jos kysyt vastausta siihen miksi ei heti syödä
vaikka voisi niin se syömisen tarve ei ole
välttämättä siinävaiheessa niin voimakas. Ihminen
oppii kasvamisensa aikana käyttäytymään
yhteiskunnan normien mukaan. Jos ihminen ei
kasvaisi yhteisössä hän varmaankin käyttäytyisi
varsin eläimellisesti (ainakin meidän
mielestämme).
On paljon asioita joita emme tiedä. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä että vastaus olisi
jotenkin yliluonnollisella alueella. Kokemus on
osoittanut että kaikki asiat maallistuvat ja
selviävät ajan kuluessa.
Esimerkkinä sanottakoon että auton moottorin
toimintaa on vaikea ymmärtää josw ei tiedä
periatteita ja tutkii moottorin osia. Kokonaisuus
on niinsanotusti enemmän kuin osiensa summa.
Toinen hyvä esimerkki on tietokone. Olisit
antanut Newtonin ihmeteltäväksi kommunikaattorin
niin hän ei olisi millään pystynyt selvittämään
miten se toimii. Ei vaikka olisi purkanut sen
osiinsa.
Kysymys oli, mikä mekanismi luo ihmiselle
illuusion vapaasta tahdosta? Tuolle
illuusiollehan täytyy olla jokin syy. Miksi
ihminen ei ole pelkkien ruumiinsa syy-
vaikutussuhteiden havainnoitsija vaan hän luulee
jopa itse vaikuttavansa tekoihin ajatustensa
avulla?
Jos ajateleean evoluution kannalta tuollaisen
illuusion olemassaolo tuntuu jopa järjettömältä.
Ei sen puolen voihan evoluutiokin tuottaa joitain
"turhia" ominaisuuksia, mutta tuntuu oudolta,
että siitä olisi kehittynyt universaali
ominaisuus ihmislajille, vaikka sillä ei ole
mitään selviytymisen kannalta olennaista etua
(voisipa olla, että tuollaisesta harhasta olisi
jotain haittaakin).
"On paljon asioita joita emme tiedä. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä että vastaus olisi
jotenkin yliluonnollisella alueella."
- Niinpä, alkuperäinen kirjoitukseni olikin juuri
tästä aiheesta. Näitä asioita ei nimittäin ole
tieteellisesti todistettu mihinkään suuntaan,
joten tällaisen väittäminen esittäminen on
lievästi sanoen liioittelua. Ja kun näitä asioita
ei ole tieteellisesti todistettu, olisi edes
kohtuullista esittää esimerkiksi hypoteesi siitä,
mikä on vapaan tahdon tuntemuksen syy, jos ei se
itse.
Käyttämäni sana metafysiikka ei muuten viittaa
mihinkään yliluonnolliseen vaan oikeastaan
havaintojen ulkopuolella olevaan.
"Kokemus on
osoittanut että kaikki asiat maallistuvat ja
selviävät ajan kuluessa. "
- Sori, tää on pilkunnussintaa, mutten malttanut
olla puuttumatta tähän lauseeseen. Induktiivinen
päättelysi on kovin heikko. Se, että kokemuksemme
kertoo, että useimmat asiat ovat selvinneet ja
yhä useampia asioita selviää kokoajan ei
tietenkään minkään logiikan mukaan johda
johtopäätökseen, että kaikki asiat selviävät.
No, nyt täytyy mennä kuitenkin nukkumaan. Yritän
ajatella asiaa huomenna lisää.
tahdosta syntyy informaation hukkumisesta. Me
emme havaitse aivojemme toiminnasta kuin häviävän
pienen osan, ja siksi emme ole tietoisia niistä
prosesseista, jotka kulloisenkin tuntemuksemme
tai kokemuksemme aiheuttavat. Koska emme havaitse
prosessiketjusta kuin paloja sieltä täältä, niin
koemme helposti itse hallitsevamme tätä prosessia.
Vapaan tahdon tuntu ei suinkaan vain
ihmiseläinten ominaisuus, vaan se on mitä
suurimmalla todennäköisyydellä myös muiden
aivollisten eliöiden ominaisuus.
Kaikkien eliöiden aivokoneisto kuitenkin toimii
ja on käynnissä silloin kun ko. eliöt ovat
elossa, ja hukkaavat runsaasti informaatiota
omasta toiminnastaan, josta seuraa tunne siitä,
että oma tahto olisi 'vapaa'.
Ihmisessä on koko ajan käynnissä lukemattoman
monia syy-vaikutussuhteita, ja koska siis emme
huomaa niistä kuin aivan pienen osan, luulemme
helposti omistavamme 'vapaan tahdon'.
Teoria vapaan tahdon syistä syntyy kun sille on
oikea aika. Luulisin että kvanttimekaniikka luo
perustan sille.
Kuitenkin, niin kauan kuin mitään tosiasioihin
tukeutuvaa teoriaa ei ole esillä en voi sanoa
asiasta muuta kuin että en tiedä mistä vapaa
tahto syntyy (jos se on vapaa). Muuten, kuten
tuossa jo mainittiinkin niin vapaa tahto on
kaikilla eläimillä. Ei ihminen ole mitenkään
poikkeuksellinen siinäkään mielessä.
Historia on osoittanut että (lähes) kaikki asiat
mitkä on ajateltu yliluonoollisiksi tai "jumalan
tekemiksi" ovat saanett paljon yksinkertaisemman
ja lunnollisen selityksen. Tietysti aina voi
kysyä "miksi". Tämä on kuitenkin varsin
hedelmätön kysymys sillä sitä voi jatkaa antoipa
minkä vastauksen tahansa.
Eihän siitä tosiaankaan voi olla varma että
kaikki asiat selviävät joskus, mutta
extrapolointi (joka on aina virhealtista) antaisi
aika hyvän syyn olettaa että iso osa asioista
selviää enemmin tai myöhemmin. Vertaa vaikka
tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä luonnosta 2000
vuotta sitten, nyt ja 2000 vuoden kuluttua.
Veikkaan että tulevaisuudessa tiedetään paljon
sellaista jota nyt ei osata edes kuvitella.
1.Päätän nostaa kättäni ja käteni nousee.
2.Käteni nousee tahtomattani.
Hurja juttu,kummatkin "teot" aiheutuvat
suurinpiirtein samanlaisista hermoimpulsseista.
Kummassakin niistä on impulsseja,joita emme
kykene havaitsemaan. Jälkimmäisen kohdalla olemme
ihmeissämme, meillä ei ole mitään hajuakaan
siitä, minkälaiset prosessit aiheuttivat kätemme
nousemisen. Edellisessä meillä sen sijaan on
illuusio siitä, mikä aiheutti kätemme nousemisen,
luulimme,että aiheutimme sen omalla mentaalisella
tahdollamme.
Kyse on siitä,että pelkkä informaation
puuttuminen ei aiheuta moista illuusiota, itse
asiassa se aiheuttaa hämäännyksen. Vapaan tahdon
tuntemuksen aiheuttava mekanismi on siis
aktiivinen, se tuottaaa tuota tunnetta siihen
paikkaaan, jossa emme kykene havaitsemaan syitä.
Hauska hypoteesi, mutta koska kukaan ei koskaan
ole esittänyt mitään järkevää hypoteesia tämän
puolesta, voimme hylätä sen yksinkertaisuus
periaatteen mukaisesti. Selitys on kompleksisempi
kuin kilpaileva selitys, eikä se selitä mitään
enemmän.
Mitä tulee eläimiin,niin asia näyttäisi olevan
juuri päinvastoin. Korkeimpia eläimiä
lukuunottamatta eläimillä ei näytä olevan vapaata
tahtoa. Ne toimivat impulssiensa varassa.
Ajatellaan nyt esimerkiksi kissaa. Kissa naukuu
kun sillä on nälkä, raapii ovea kun se haluaa
päästä ulos voipi jopa näyttää nololta kun on
pudonnut puusta. Mikään ei kuitenkaan osoita,
että kissat pystyisivät kontrolloimaan
käyttäytymistään.
melkein kaikesta... paitsi että eläimillä ei
kyllä näytä olevan vapaata tahtoa siinä määrin
kuin ihmisellä. Vaikeatahan sitäkin on sanoa,kun
ei pääse niiden päihin, mutta jos verrataan esim
kääpiösimpansseja koiriin ja tutkitaan niiden
käyttäytymistä,niin voidaan sanoa,että
kääpiösimpansseilla näyttää käyttäytyminen olevan
huomattavan paljon kontrolloitumpaa kuin koirilla
ts. kääpiösimpansseilla näyttäisi olevan enemmän
vapaata tahtoa. Inhimillistä eläintä alemmilla
lajeilla voi käyttäytymisessä voidaan havaita
vapaalle tahdolle ominaisia piirteitä,mutta
jossakin vaiheessa ne loppuvat. Kastemadolla
esim. tuskin on vapaan tahdon tunnetta.
että 'päätämme' nostaa kätemme, on tapahtunut
aivoissamme jo ennenkuin se tulee meidän
tietoisuutemme. Prosessit, jotka johtivat kätemme
nuosemiseen, tapahtuivat meissä siis jo ennen
kuin itse sitä tiesimme. Prosessit, jotka
tuottivat tahtomme nostaa kätemme ennenkuin sitä
itse tiesimme, olivat aktiivisia vaikka en eivät
tulleetkaan meille tietoisiksi. Niitä voidaan
kuitenkin erilaisilla kuvantamismenetelmillä
havainnoida, ja todeta niiden vaikuttavuus, joten
hypoteesi 'vapaan tahdon aktiivisuudesta' tulee
hylätä yksinkertaisuusperiaatteen mukaisesti.
Muillakin eläimillä näyttää olevan samalla
tavalla illuusio vapaasta tahdosta kuin
ihmiselläkin, koska sekä ihmiset että muutkin
eläimet toimivat impulssiensa varassa, ajatellaan
esimerkiksi ihmistä. Ihminen näyttää nololta kun
on paskantanut julkisesti housuihinsa, ja näyttää
pettyneeltä ja hätääntyneeltä kun hänen
poikasensa on tapettu. Mikään ei tietenkään
osoita, että ihminen pystyisi kontrolloimaan
käyttäytymistään ja ajattelemaan vaikkapa
modeemin toimintaa seuratessaan poikastensa
tappamista.
kontrollointi korreloi millään tavalla 'vapaan
tahdon' kanssa. Esim, ihminen 'kontrolloi' omaa
käytöstään täysin mekaanisesti niiden
sosiaalisten ja superegoon syötettyjen
normistojen mukaisesti, jotka kulloisessakin
tilanteessa ovat käytettävissä.
Koirat kyllä pystyvät aivan vapaasti päättämään,
kääntyvätkö ne esim. oikealle tai vasemmalle,
aivan niinkuin muurahaisetkin.
Kastemadolla ei ole aivoja.
Ensinnäkin korreloimisella ei ole mitään
tekemistä tämän asian kanssa. Tarkoitin
käyttäytymisen kontrolloimisella vapaan tahdon
välttämätöntä edellytystä ts. ilman, jota vapaata
tahtoa ei voi olla edes olemassa. Korrelaatioita
lasketaan empiirisesti havaittavien muuttujien
todennäköisyyksille, joilla ne esiintyvät yhdessä.
Mutta sinä käytät jopa kontrollin käsitettä hyvin
kummallisesti. Olio ei kontrolloi käyttäytymistä,
jos se reagoi pelkästään impulsseihin.
Kontrollilla tarkoitin toisin tekemisen
mahdollisuutta. Eläimillä tällaista toisin
toimimisen mahdollisuutta ei näytä olevan.
Painotan sanaa 'näytä', koska asiaa on hyvin
vaikea tutkia, koska meillä ei ole pääsyä
eläinten pään sisälle. Varmasti kuitenkin itsekin
tajuat, mikä on ihmisen toiminnan ja eläimen
toiminnan ero.(hmm. tai oikeastaan sinä kiellät
tämän jo lähtökohtaisesti.)
Ihminen ei reagoi automaattisesti mm.
sosiaalisiin normeihin. Ihmisen käyttäytymiseen
liittyy useasti harkintaa. Mietimme, kannattaako
sosiaalista normia rikkoa, mitkä ovat sen haitat
ehkä mahdolliset hyödyt jne. Sinulla on nyt kova
työ selittää minulle, mikä impulssi aiheuttaa
tämän harkinnan. Tyhjästä se ei ilmenny, kuten
yritit aikaisemmin väittää, sille on oltava jokin
syy.
Ps. impulsseihin reagoiminenn ei edellytä aivoja,
vain jonkinlaisen hermoston.
"että 'päätämme' nostaa kätemme, on tapahtunut
aivoissamme jo ennenkuin se tulee meidän
tietoisuutemme"
- Tämä ei tee eroa esimerkkini 1 ja 2 tapauksen
kohdalla. Kummassakin tapauksessa on edeltäviä
aivotoimintoja, mutta vain toisessa ilmenee
vapaan tahdon illuusio. Selitä miten se on
mahdollista.
"Niitä voidaan
kuitenkin erilaisilla kuvantamismenetelmillä
havainnoida, ja todeta niiden vaikuttavuus, joten
hypoteesi 'vapaan tahdon aktiivisuudesta' tulee
hylätä yksinkertaisuusperiaatteen mukaisesti. "
- Mielenkiintoista! Miten havainnoit mentaalista
aspektia. Yksinkertaisuusperiaatteesi
soveltaminen on muuten hyvä, mutta samalla jätät
selittämättä sen, josta on koko ajan ollut kyse
ts. väittämäsi illuusion.
"Muillakin eläimillä näyttää olevan samalla
tavalla illuusio vapaasta tahdosta kuin
ihmiselläkin,"
- Älä väitä mitään eläinten mentaalisista
tiloista, sinulla ei ole pääsyä sinne. Eläinten
toiminta voi joko näyttää tai olla näyttämättä
sisältävän harkintaa. Sitä, aiheuttaako se
vastaavan tuntemuksen tai illuusion eläimessä, on
täysin tietokykymme ulkopuolella.
"koska sekä ihmiset että muutkin
eläimet toimivat impulssiensa varassa"
- Kiistanalainen perustelu edelliselle
väitteelle. Todista ensin perustelusi ja käytä
sitä vasta sen jälkeen perusteluna.
"ajatellaan
esimerkiksi ihmistä. Ihminen näyttää nololta kun
on paskantanut julkisesti housuihinsa, ja näyttää
pettyneeltä ja hätääntyneeltä kun hänen
poikasensa on tapettu. "
- Kukaan ei ole väittänyt, että ihminen ei ole
jossain määrin automaattisten reaktioiden
armoilla. Tähän on todella helppo keksiä
enemmänkin esimerkkejä. Esimerkiksi ihmisten
silmät sulkeutuvat automaattisesti ilman
mahdollisuutta estää sitä kun silmiin kohdistuu
äkillinen ilmanpaine esimerkiksi ilmanpallon
räjähtäessä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään
vastaväite vapaalle tahdolle, itse asiassa se
jopa korostaa sitä, mitä minä olen väittänyt.
Vertaappa housunpaskomisesimerkkiäsi uuden
matemaattisen ongelman ratkaisemiseen. Etkö
huomaa niissä mitään eroa (lähtökohtaisesti, et
tietenkään).
ole 'mitta', jonka puitteissa asian ydin tulisi
ymmärrettäväksi. Se on vain niiden prosessien
tulos, joiden seurauksena tämä illuusio syntyy.
No, en väitä sitten muiden eliöiden mentaalisista
tiloista mitään, en esim. väitä, että sinulla
olisi vapaan tahdon illuusiota tai edes mitään
tahtoa, saatathan toimia mekaanisesti kuin kone,
mistäs minä sen voisin tietää.
Yksinkertaisesti tarkoitan sitä, että havaitsemme
aivojemme toiminnasta vain pikkiriikkisen osan, ja
emme tiedä tarkalleen, mikä osa informaatiosta
hukkuu emmekä sitä mistä vapaan tahdon illuusio
täsmällisesti syntyy.
Muista en tiedä, mutta minä ainakin toimin
impulssieni varassa. Tämänkin vastauksen kirjoitin
vain siitä syystä, että impulssi siihen minussa
syntyi.
käyttäytymisen kontrolloinnilta, riippuu kyllä
siitä mitä sanalla 'kontrollointi' tarkoitetaan.
Kun suoritetaan harkintaa, reagoidaan koko ajan
niihin impulsseihin, jotka aivojemme
mielikuvakartastosta nousseet kuvat elimistössämme
aiheuttavat. Nämä impulssit ovat erilaisia
vasteita, jotka ovat tallentuneet aivoihimme
olennaisesti siinä kulloisessakin hetkessä,
jolloin tämä muistipaikka ensimmäistä kertaa
syntyi. Toki prosessi koko ajan jatkuu, ja
käsitteiden aiheuttamat vasteetkin muuttuvat.
Esim, esimerkkitapaukseksi ottamassasi
matemaattisessä päättelyssä impulssit ovat aivojen
tilaan tallentuneiden avaruudellisten hahmojen
vartailua, ja niiden hyväksymistä tai hylkäämistä
niiden yhteensopivuuden tai-sopimattomuuden
tunteen perusteella. Toiminta on siis täysin
'mekaanista' vaikka itse A.Einstein sen
suorittaisi. Muistitilaa ja neuraalisia hahmoja
toki Einsteinilla on enemmän kuin vaikkapa
kärpäsellä. Tästä johtuu se, että näennäisesti
Einstein kontrolloi käyttäytymistään enemmän ja
hänen ajatustoimintansa impulssit ovat suuremman
hämärän peitossa kuin kärpäsen inpulssit.
'Miettiminen' on impulsseihin vastaamista ja
niiden vastausten aiheuttamiin impulsseihin
edelleen vastaamista.
Kysymykseen simppeli vastaus: EN USKO !!
simppeli vastaus, vai?
En usko (evoluutioon), oliko siinä jotain
monimutkaista??
Olen huomannut vuosien varrelle että ihmiset
kaikessa näennäisessä näppäryydessään tekee
monista simppeleistä (=yksinkertaisista) asioista
monimutkaisia,kuten nyt kysymyksessä:"Uskotko
evoluutioon" johon vastasin:"en usko".
Kysymystä ei oltu aseteltu siten,jotta siihen
olisi tarvinnut liittää tarinan mitan täyttäviä
perusteluja,joten vastasin oman vankan
mielipiteeni pohjalta -kuten edellä sanoinkin-
"en usko",ja tämä riittää minulle ja se siitä
hyvä *.
Ja empä ala niitä perusteluja myöhemminkään
liittelemään ihmeemmin,koska osa ihmisistä EI
halua uskoa asioita,jotka horjuttaisi heidän
pientä ja epätodellista maailmankuvaansa vaikka
mitä esittäisi heille.
Keskustelun alustaja sanoo pitävänsä
objektiivisena sitä tietoa,jonka yhteiskunnan
palkkaamat korkeasti koulutetut tiedemihet
hänelle syöttävät.Hän ei ilmeisesti kuitenkaan
pane merkille sitä päivän selvää tosiasiaa,että
näiden tiedemiesten joukossa on myös hyvin monia
evoluutiokriittisesti ajattelevia.
Näin ollen keskustelun avaajan mielipide
neutralisoi itsensä.Minä taas kaliistun empimättä
evoluutiokriitikkojen puolelle,koska heidän
näkemyksensä yhtyvät minun järjellisen minuuteni
kanssa,eikä minun siten tarvitse tehdä mitään
sokeaa hyppyä käsitykseeni pelkkään tiedemiesten
auktoriteettiin tai statukseen nojautuen.
Nähdäkseni tämä keskustelun avaaja kieltää oman
persoonallisuutensa ja alistaa sen
sokeasti "markkinavoimille".
Syötetään?
ei minulle ole ainakaan kukaan syöttänyt, olen
itse ottanut.
Sokea hyppy?
Ehdottaisin että luopuisit tuollaisista
"tiedemies haluaa jumalaksi" jutuista, ei ihme
että tieteentekeminen ahdistaa jos yrität
tuollalailla alistaa itseäsi ja sitten pitää tarrata
johonkin "uskottavaan" kun pelottaa. Minun
puolestani saat toki tarrata, mutta ajattele että
joillekin meistä maailma on neutraali paikka
jonka olemassaolo ei riipu ihmisen
tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ja sitä
voi tarkastella puhtaasta uteliaisuudesta.
Samalla lailla tiedemiehet hengittävät ja
paskantevat kuin me muutkin, ihmisiä kun
ovat. Hekin "alistavat" itsensä luonnon
edessä, onko se niin kauheaa sitten?
mitä haperoa!
Kannattaisi hieman suhteuttaa käsityksiään
evoluutioteorian todistusvoimasta.
Seurasin kerran saksalaisten mielenkiintoista
panelia, evoluutioteorian kannattajat/kriitikot.
Keskustelu oli tarkoituksella uskonnosta vapaa.
Itse en kaikissa hienoissa selvityksissä pysynyt
mukana, mutta kyllä sellainen iso "?" jäi
jäljelle evoluutioteoriasta ja ensinnäkin siitä
kuinka alkutaipaleella se vasta on maailmansynnyn
kanssa.
En tiedä uskonko luomisteoriaankaan, mutta entistä
vähemmän evoluutioteoriaan.
Elämän synty ei kuulu evoluutioteoriaan.
Kumma juttu kun ihmiset eivät ymmärrä tätä. Tai
eivät halua ymmärtää.
Ooolrait!Sanavalintani oli hieman virhellinen,
mutta tiedän kyllä aika tarkkaan evoluutioteorian
määritelmän. On muuten opiskelijoiden keskuudessa
nykyään suosittu puheenaihe.
Miltä tuntuu Pakana(M) olla 5 lapsen isä ja
samalla HUORATA kaiken aikaa vieraiden naisten
kanssa???!!!
Lähes kaikkihan evoluutioon uskovat. Mites muuten
Aatamista ja Eevastakaan olisi voinut kehittyä
kaikki maailman erilaiset ihmistyypit.
Yleensä, kun puhutaan evoluutiosta tarkoitetaan
makroevoluutiota/lajien syntyä. Lisäksi pitänee
rajoittua tarkastelemaan suuria otuksia, koska
bakteereista ollaan saatu kehitettyä selvästi
toisia bakteerilajeja koeputkessa.
Etkö ole kuullut julkisuudessa paljon esillä
olleesta tutkimuksesta jonka mukaan nykyihmisellä
on geneettisesti todennäköisesti sama kantaäiti???
senkin kommariateistit ja muut saatananpalvojat.
evoluutio on stalinin keksimä valhe mitä me ei
täälä pohjammaala uskota!
"evoluutio on stalinin keksimä valhe mitä me ei
täälä pohjammaala uskota! "
No ei tuota kannatakaan uskoa. Pohojanmaalla
taitaa asustaa fiksujakin ihmisiä.. :)
BTW.. Neukkulan "kommariateistit" eivät
käsittääkseni hyväksyneet evoluutioteoriaa. He
suosivat biologiassa lysenkolaista (tai jotakin)
suuntausta. Venäjän maatalous ei taida vieläkään
olla täysin toipunut..
Tiedättekö te siellä Pohjammmmmaala vähän aikaa
sitten ilmestyneestä tutkimuksta, jossa
selvitettiin paljonko eri maakunnista kaatui
miehiä silloin, kun viimeksi täällä tosimielessä
torjuttiin sitä mainitsemaasi 'kommariateistia'
40-luvulla. Selvisi, että suhteellisesti ottaen
näitä Pojammmmmaan sankaripoikia kaatui selvästi
kaikkein vähemmän ja hitaita hämäläisiä kaikkein
enemmän.
Taidatte olla siellä Pohjammmaala pelkureita ja
vain kovia uhoamaan toisten selän takaa.
Mitä tulee ihmisen ja eläinten evoluutioon, niin
kyllä se täällä muualla Suomessa jatkuu vieläkin,
vaikka havaintojesi mukaan onkin siellä
Pohjammmmmmaala pysähtynyt. Evoluutio synnyttää
toisinaan näitä elinkelvottomia
umpikujatapauksia, jotka luonnonvalinta sitten
aikanaan hoitelee pois. Siellä Pohjammmmaala
olette varmaan vielä hengissä ainoastaan niiden
maataloustukien ansiosta, joita me täältä
ruuhkasuomesta teille lähettelemme.
Hihhuliartolla ei olis noin paljon huumorintajua!
täällä pohjanmaalla ei tosiaan uskota mihinkää
satuihin , ei pidetä apinoita ihmisten
sukulaisina :))
Täällä ruuhkasuomessa pidämme kyllä edelleen
kiinni siitä teoriasta, että myös te
pohjammmmmmmaalaiset olette meidän sukulaisiamme.
Toivottavasti ei osoittaudu saduksi.
Ps. Kaikkia s-----an hiiriä tässä joutuu
napsauttelemaan pitkin lauantai-iltaa.
EvoluutioTEORIAN kannattajat ja siihen uskovat
käyttävät käyttävät mikroevoluutiota selitteenä
makroevoluutiolle, jota ei oikeasti ole. Siihen
on vain helppo turvautua ja elää helposti.
Ajatellaan, että on vain tämä elämä, eikä oteta
vastaan vastuuta, todellista vastuuta teoistaan.
Se vastuun hetki kuitenkin tulee.
Mikäli et usko kuoleman jälkeiseen elämään sinun on todellakin otettava kaikki vastuu täällä ja nyt.
Et voi paeta ja odottaa sitä parempaa elämää jos et usko siihen.
Makroevoluutiostakin on todisteteita, enemmän kuin jaksat sietää, sillä et siedä yhtäkään. Otetaan vaikka tuo vanha selkälokki-harmaalokki -todiste.
Jos et ymmärrä mitä evoluutio tarkoittaa niin se ei ole evoluutioteorian vika. (kenenkähän vika se on?)