Teidän kasteennepa ei kelpaa enää.

hitsi! luulin jo, että pelkkään Herran Jeesuksen nimeen ottamani kolmas kaste olisi toden sanonut, mutta kyllä meni uusiksi taas. No toivottavasti nyt on jo viimeinen kastekerta. Ei ole ihan yhteen kertaan jäänyt, kun on tullut aina uusia kastajia entistä parempien suositusten kanssa.

Niimpä! Mutta se on kuitenkin yksi usko ja yksi kaste niinkauan, kun sinut kastetaan Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Siis Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen. Sillä niin Jeesus kehoitti kastamaan.

Markuksen evankeliumista voit sen tarkistaa.

Raamatun aikoihin kastettiin upottamalla missä vettä oli.
Sitä tapaa halutaan tavallisesti seurata, mutta muitakin tapoja on käytännössä.

Minä en ole koskaan sanonut että ihminen joutuisi helevettihin sen vuoksi että kasteessa olisi jotakin vikaa, jos se on kuitenkin vilpittömällä, vakavalla mielellä ja omallatunolla otettu kaste.

Kyseenalaistettu on tietysti lapsikastetta siksi koska siinä ei ole kyse uskoon tulosta. Monet ovat tietysti tulleet uskoon myöhemmin ja ovat vilpittömän luottavaisia kasteeseensa. En minä ole ainakaan ole koskaan tuomioita julistanut asiassa. En muussakaan ole tuomariksi ryhtynyt koskaan.

Minun oma ratkaisuni asiassa oli joskus kun olin ristiriidassa asiassa, halusin ikäänkuin varmuuden vuoksikin ottaa upotuskasteen. Varmuuden maksimoinnista oli kyse osittain. Että varmahan piisaa kasteen puolesta.
Tietysti kuitenkin myös seurakuntiin otetaan kasteen kautta, ja keskenään kelpaavat jos kaste on ollut ns. uskovaisten upotuskaste, mutta lapsikaste ei piisaakaan enää, vaan kaste on uusittava jos aikoo seurakuntien jäsenyyksiin jossa upotuskaste on.

Minusta kasteen oikea muoto on kun on kyse Matt 28:18-20.
"Babtizoo" kreik. merkitsee veteen upottamista. Sellainen käytäntö oli.
On läydetty yli 1000 vuotta vanhoja kastealtaita niitäkin joissa kasteen muoto on ollut upottamalla.

Erilaisia pirskotuksia ja pesuja on aina ollut Jeesuksen aikana monenlaisia sellaisia rituaaleja.
"Yksi usko ja yksi kaste" merkitsee juuri erotusta niitä, ei kappalemäärää sinänsä vaan että kaste olisi oikea, eli uskonkaste Jeesuksen nimissä merkkinä mielenmuutoksesta ja lupauksena Jeesuksen seuraamisesta.

Järjestys siis on ollut; 1) Julistus 2) usko 3) kaste.
Näin vaan oli apostolisena aikana.

Perhekunnittain kasteen saivat sitten tietysti kun isäntä tuli uskoon, niin lapset usein seurasivat isännän kasvattamana isänsä uskoa, ja saivat kasteen aikanaan sitten hekin. Vanhemmat olivat auktoriteetteja mutta ei uskoon kukaan vanhempi voinut määrätä. Kyllä se aina sydämen asia on ja henkilökohtainen aina kunhan ikää on tarpeeksi. Kasvatuksesta oli kyse, ja sitä kautta lapset seurasivat vanhempiensa uskoa. Siihen aikaan kaiketi rakkaus toimi eikä vanhemmille sanottu: "haista vittu." Osasivat kasvattaa kakaransa. Saippuasarjojen aikaan on toisin usein. Ei ole taitoa kasvattaa lapsia ja mallit ahmitaan telkusta. Arvomaailma on telkun kasvattamaa, köyhää ja kyseenalaista.
Perhekunnittain kastaminen ei merkitse siis kaikkien kastamista kerralla.
Itämailla oli tapana suuren lapsikuolleisuuden vuoksi ottaa lapsi virallisesti perheen kirjoille vasta tietyssä iässä kun ensin nähtiin joskus parikymppisenä että poloinen oli hengissä eli ei lapsuusvuosina kuollut.

Apt 2:38, 8:12, 10:43, 47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8.
Usko siis on kasteen edellytys. Kaste ei ole mitään ilman uskoa.

Jumala osaa katsoa ihmisen vilpittömän mielen jos uskovainen ajattelee että hänen lapsikasteensa riittää. Minä en ole koskaan uskaltanut asiassa lausua mitään kyseenalaista sen suhteen. On erilaisia kastetapoja, ja tässä mainitsemaani apostolista alkuperää olevaa babtizoo, l. upotususkonkastetta halutaan seurata silloin kun piireissä uskoon tullaan. Sellaisesta kun on raamatussa kirjoitettukin. Kaikenlaisia pirskotuksia on aina ollut virvonvarvonjuttuja niitäkin ja Jeesuksen aikana monenlaisia pesoja pirskotuksineen ja pesuineen.

Minä en tunne ko. Jeshua järjestöä, eikä ne minua, en siitä sinänsä puhu mitään.

t. yst. jari

Läträtäänpä pojat läträtään.
Kenen rapakolle nyt mennään?