Jos on ollut sinkkuna jo puoli vuosikymmentä, yrittänyt aina harvakseltaan käydä baarissa ja harrastanut nettitreffailua ilman mainittavia tuloksia, niin missä vaiheessa olisi mielestänne hyvä hetki luovuttaa? Jos on mies kyseessä, niin mihin ikävuoteen asti kannattaisi yrittää?
Jossain vaiheessa on kuitenkin pakko unohtaa haaveet omasta perheestä, joten ehkä olisi kivuttomampaa tehdä se jo hyvissä ajoin.
Miehellehän tällainen päätös on sikäli tärkeä, että sen jälkeen ei tule tapahtumaan mitään, ei kerrassaan mitään. Nainen voi luovutettuaankin saada tilaisuuksia jos vähänkään liikkuu ihmisten ilmoilla ilta-aikaan.
Koska on hyvä hetki luovuttaa?
ap
22
295
Vastaukset
- jkghkg
En tiedä missä iässä? Vapaita naisia on todella vaikea tavata, jos heitä edes on. Missä on kaikki vapaat naiset? Missä teitä tapaa?
Todella monet ns yt miehetkin ovat nykyisin naisettomia. - ENFP-nainen
Jos luovutat, sitten luovut ihan kongreettisesti. Haluatko oikeasti luopua? Mitä jos yrittämällä ja etsimällä uusia toimintatapoja päästä tavoitteesesi, saisitkin mahdollisuuden? Astutko ulos omalta mukavuusalueelta tavataksesi sen oikean? Riski voi tuoda epäonnistumisia, mutta liialla turvallisuuhakuisuudella tilaisuudet jää helposti saamatta.
Jos vanha kaava ei pelitä, kannattaa kokeilla välillä muuta. Elämässä ne, jotka eivät luovuta ja jaksavat nousta ylös, jaksavat yrittää uudestaan ja uudestaan, ovat niitä jotka keskimäärin onnistuvat. Jos olet henkisesti luovuttanut, se näkyy olemuksestasi ja ei ainakaan lisää viehätysvoimaasi.
Asetatko kumppanille vaatimuksia, joilla ei ole pitkässä parisuhteessa niin paljon merkitystä? Tai elämän onnellisuudelle? Mitkä ovat oikeasti ne asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi? Ja mitkä ominaisuudet kumppanissa tukevat onnellisuuttasi? Tiedän pareja, jotka ovat löytäneet toisensa yli 50v ja yhden tuttavani pappa rakastui silmittömästi ja meni uudelleen naimisiin yli 80v. Ikä voi rajoittaa lapsen saamista, muttei kumppanin löytymistä.
EN AIO itse LUOVUTTAA, vaikka itse olen monen mielestä toivottomassa tilanteessa, kahden alle 5v yh ja hieman yli 35v (ex näkee lapsia vähemmän kuin "perinteisissä" eroissa, ei osallistu lasten päätöksiin tai kasvatukseen millään lailla, maksaa onneksi sentään elatusavun). Käytännössä, vaikka tunteet syttyisi molemmin puolin pitäisi miehen olla vielä valmis jossain vaiheessa tulemaan jäseneksi perheeseemme. Toisaalta tiedän, että kukaan mies ei siihen ryhdy, jos ei ole varma tunteistaan ja sitoutumisestaan. Näen asian positiivisena, koska en etsi hengaria tai vakihoitoa, vaan oikeaa ihmissuhdetta.
Ei "sen oikean" löytäminen vaan nyt niin helppoa ole. Ja omakohtaisestikin tiedän, että vaikka sen löytäisi, voi ihminen muuttua paljonkin ajansaatossa tai vaikka sairastua niin pahasti ettei elämä yhdessä enään onnistu.
Ehdotan siis, että lepäät hetken ja keräät tarmoa uuteen yritykseen. Sitkeys palkitaan varmasti aikanaan ;-)- ap
On toki totta että vanhemmallakin iällä voi löytää kumppanin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta motivoitua siihen siihen vaiheessa jos oma perhe on jäänyt saamatta. Ehkäpä mukava seura auttaisi siinä vaiheessa hieman lieventämään sitä pettymystä.
Voisihan sitä tietysti ottaa vielä vaikka vuoden "projektin" jonka aikana tekisi kaikkensa. Irtautuisi mukavuusalueelta, nöyryyttäisi itseään, ottaisi vastaan kaiken palautteen ja kestäisi sen tietäen että ei tätä loputtomiin jatku. Asettaisi jonkin selkeän päivämäärän, jonka jälkeen voisi todeta tehneensä parhaansa. - ENFP-nainen
ap kirjoitti:
On toki totta että vanhemmallakin iällä voi löytää kumppanin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta motivoitua siihen siihen vaiheessa jos oma perhe on jäänyt saamatta. Ehkäpä mukava seura auttaisi siinä vaiheessa hieman lieventämään sitä pettymystä.
Voisihan sitä tietysti ottaa vielä vaikka vuoden "projektin" jonka aikana tekisi kaikkensa. Irtautuisi mukavuusalueelta, nöyryyttäisi itseään, ottaisi vastaan kaiken palautteen ja kestäisi sen tietäen että ei tätä loputtomiin jatku. Asettaisi jonkin selkeän päivämäärän, jonka jälkeen voisi todeta tehneensä parhaansa.En itse näe siinä mitään nöyryyttävää etten kelpaa kaikille. Eivät kaikki kelpaa minullekaan. Homman juju on löytää oikea, ei kelvata kelle tahansa.
Aikuisena etsivän etu on: fiksut ja aikuiset ihmiset ei eivät koe tarpeelliseksi loukata toista turhaan tai nöyryyttää tarpeettomasti. Olen itse ottanut uusiosinkkuaikana riskin ja kysynyt kiinnostavaa ennestään tuttua ihmistä treffeille. Sain pakit, mutta hyvin kauniit ja kiltit sellaiset, ja silti mies hakeutuu silti seuraani usein, kysyy mielipidettä, flirttaa edelleen. Sinuna yrittäisin, mutta unohtaisin nöyryytysaspektin kokonaan. Tutustuminen on tutustumista, ja vasta sen jälkeen edes näkee ollaanko toisilleen niitä oikeita. Onnistuakseen tarvitsee myös yrityksiä.
Jos olisin sinä, en asettaisi rajaa minkä jälkeen lopetat vaan aikarajan mihin asti yrität, sen jälkeen palkitset itsesi joko onnistumisella tai lomalla ;-) Loman jälkeen voi sitten punnita jatkaako lomaa vai yritystä.
Naisen etsimisessä kannattaa muuten keskittyä naisiin, jotka osoittavat sinuun kiinnostusta. Jos tulee selkeät pakit, kannattaa vaihtaa suuntaa. Epätoivoisessa roikkuminen on nöyryyttävää, ei se että yrittää.
Niimpä, itte oon ainakin väliaikaisesti luovuttanut... eli mikä tarkoittaa sitä että ennen kuin elämässä menee muuten paremmin ts. kunhan työtä löytyis niin sitten voisi katella ympärilleen josko löytyis mielenkiintoista naista. Valitettavasti vaan tällä alueella työpaikan saanti on erittäin hankalaa ilman suhteita vaikka hakee mitä tahansa työtä, joten ikisinkkuus jatkuu näillä näkymin tosi pitkään.
Miksi noin? Kun monihan ei katso työtöntä miestä hyvällä... siispä ensin työ sitten huvi. Lisäksi kun mulla on pari kriteeriä mitä en suostu alittamaan eli tupakointi ja lapsettomuus, kaiken lisäksi pitää olla mahdollisuus sitten hankkia lapsia kumppanin kanssa joka vie rahaa paljon. Joten siksi näin.
Tietty vois sitä yrittää jos nainen hyväksyy tuon asian että myöhemmin kun on työtä ja toimeentuloa, niin tuo asia toteutetaan. Eli ts. ymmärtävä nainen pitäisi olla, mikään elämää ymmärtämätön ei käy.- Ei ikinä
Koskaan ei pidä luovuttaa. Nousen vielä haudastakin vonkaamaan teinipillua.
- Amida
Älymies ja Naisasialooseri ovat esimerkkejä miehistä jotka eivät osanneet luovuttaa ajoissa. He sotivat edelleen hävittyä sotaa. Kun jatkaminen alkaa tekemään enemmän vahinkoa psyykellesi kuin luovuttaminen pitää peli viheltää poikki, se on viisautta.
Seksuaaliset tarpeesi pystyt tyydyttämään itse, jos tarve tulee. Aitoa, ihailevaa ja kunnioittavaa rakkautta et tule naiselta koskaan saamaan. Eivät ihmiset niin hirveän erilaisia lopulta ole. Jos sadasta vastaantulleesta naisesta kukaan ei pidä sinua kiinnostavana, ei tuolla jossakin ole sitä yhtä uniikkia tapausta joka rakastaa juuri sinua. Suomalaiset pitävät sinua tylsänä ja mitäänsanomattomana, joka ei seksuaalisesti kiihota heitä.
Miksi tehdä pahaa itselleen ja jatkaa. Ota vastaan Amida Buddhan armo ja nouse näiden pelaavien ja laskelmoivien naisten yläpuolelle. Siten löydät paljon suurempaa rakkautta kuin he kykenevät antamaan.- jostain syystä
"Aitoa, ihailevaa ja kunnioittavaa rakkautta et tule naiselta koskaan saamaan."
En edes halua naisen kunnioitusta. Kunnioitus on vähän niinkuin pelko. Kunnioitus laittaa sinut tekemään asioita ilman haluasi. - ENFP-nainen
Aika kylmä näkökanta, minusta. Elämässä pitää ja saa olla haaveita. Haaveet pitää elossa ja kiinni elämässä. Jos ei ole mitään mitä nähdä tunnelin päässä, vaatii aika moista sisua mennä mustaa kohti. Valoa kohti on taas helpompi suunnistaa. Ja vaikka loppujen lopuksi valo olisikin pettymys, se on silti auttanut kulkua ja keventänyt matkaa.
Ehkä olen romantikko, mutta uskon että jokainen voi löytää kumppanin. Voi tietysti olla, että löytääkseen pitää hyväksyä kumppanilta samat/vastaavia virheitä mitä itselläänkin on tai käytöstään täytyy olla valmis muuttamaan tai jotain vastaavia juttuja.
- miehenkuvotus
Itse olen luovuttanut siinä 25 paikkeilla aktiivisen yrittämisen. Tietenkin toivo elää vielä ja en mitään ovia ole sulkenut. Tällä hetkellä elämän tilanne on vain se, että aika ei oikein tahdo riittää pään lyömiseen seinään. Pyrin keskittymään itseeni, pudottamaan painoa ja saamaan koulun loppuun. Tämä valinta luultavasti tarkoittaa sitä, että en tule koskaan saamaan perhettä ja mahdollisesti tulen elämään yksin.
Pakko yrittää vain ensin saamaan itsensä sellaiseen kuntoon, että kelpaa edes itselle. Sitten voi yrittää ehkä ihmissuhdetta, vaikka se vaikeaa tulee olemaankin, kun aikaa kuluu yksin eläessä.
Välillä läheisyyden kaipuu on suurta ja välillä vähäisempää. Vaikka nyt olen luopunut toivosta ei tämä välttämättä täysin lopullista vielä ole, ehkä saatan vielä joskus yrittää elämän kumppania löytää.- ENFP-nainen
Tästä olen samaa mieltä: jos ei kelpaa itselleen tuskin kelpaa muillekaan. On aika raskas kivi olla toisen elämän onni ja onnellisuuden tuoja, vaikka olisikin itse tasapainossa. Jos etsii onnea vain parisuhteen kautta, on helposti yrityksissään ripustautuva ja epätoivoinen (=monelle iso karkoite).
Jos ei ole elämäänsä tyytyväinen, ja hoitaa asiansa kuntoon ja nostaa itsetuntoaan, varmasti samalla nostaa myös omia mahdollisuuksiaan vaikkei samalla jäisi energiaa yrittämiseen. Ja vaikka kävisi niin huonosti ettei ketään löytyisi (mitä epäilen, koska olet vielä noin nuori), olet silti voittaja saadessasi elämäsi paremmaksi.
- Cranky_geek
Toi kuulostaa aika selvästi siltä, että sä yrität vaan liikaa. Ei suhdetta varsinaisesti kannata yrittää löytää. Siis sillä tavalla niin kuin se olisi joku elämäntehtävä. Toki pitää liikkua ihmisten ilmoilla, ehkä vähän ohjailla asioita oikeaan suuntaan silloin kun tilanne on otollinen ja olla "tyrkyllä", että joku voi löytää sut tai sä jonkun, mutta epätoivo ja yliyrittäminen näkyy negatiivisesti päällepäin.
Elä elämääsi niin ettei se pyöri naisen etsimisen ympärillä ja jos teet asioita jotka tekee sut onnelliseksi ja nautit aidosti elämästä, niin kyllä se säteilee myös ulospäin susta. Toi herättää mainiosti potentiaalisten naisten kiinnostuksen, kunhan olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Niin kuin vaikka jos oot baarissa kavereides kanssa ja lähdet sillä asenteella liikenteeseen, että pidätte siellä hauskaa ja sulla myös on ihan oikeasti hauskaa, niin en ihmettelis yhtään vaikka joku nainen vinkkais sua luokseen tai tulis juttelemaan.
Nyt joku voi tietysti ajatella, että on vaikeaa olla onnellinen ilman parisuhdetta ja kukaan sellainen ei voisi tätä ymmärtää joka ei ole ollut lähes koko ikäänsä sinkkuna. No kyllähän hyvä suhde antaa paljon voimia ja tuo sisältöä elämään, mutta ei mikään suhde kestä, jos olet suorastaan riippuvainen toisesta ihmisestä. Ei sitä ihan turhaa sanota, että ensin pitäisi olla onnellinen yksin ennen kuin voi olla onnellinen yhdessä.- ap
Nämä ovat varmasti hyviä ohjeita, jos ne on suunnattu naisille tai tietyntyyppisille miehille. Jos minä teen vain asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, niin silloin en lähde baariin enkä muutenkaan pidä hauskaa kovin näkyvällä tavalla.
Mun mielestä on vähän ongelmallista yleisellä tasolla se että miehet pakotetaan olemaan niin aktiivisia, jolloin häviää se mahdollisuus vaan elää omaa elämäänsä ja samalla odottaa kohtaavansa jonkun. Sitten vielä ihmetellään miksi miehet ei viihdy yksin.
Ja suoraan sanottuna on tosi vaikeaa olla vaan rennosti liikenteessä jos tuntuu että oman perheen saaminen lipuu hiljalleen kuin hiekka sormien välistä. Kyseessä on kuitenkin pienen ihmisen kannalta aika ratkaiseva asia, joka vaikuttaa olennaisesti loppuelämään. - Cranky_geek
ap kirjoitti:
Nämä ovat varmasti hyviä ohjeita, jos ne on suunnattu naisille tai tietyntyyppisille miehille. Jos minä teen vain asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, niin silloin en lähde baariin enkä muutenkaan pidä hauskaa kovin näkyvällä tavalla.
Mun mielestä on vähän ongelmallista yleisellä tasolla se että miehet pakotetaan olemaan niin aktiivisia, jolloin häviää se mahdollisuus vaan elää omaa elämäänsä ja samalla odottaa kohtaavansa jonkun. Sitten vielä ihmetellään miksi miehet ei viihdy yksin.
Ja suoraan sanottuna on tosi vaikeaa olla vaan rennosti liikenteessä jos tuntuu että oman perheen saaminen lipuu hiljalleen kuin hiekka sormien välistä. Kyseessä on kuitenkin pienen ihmisen kannalta aika ratkaiseva asia, joka vaikuttaa olennaisesti loppuelämään.No joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Eihän toi oikein toimi, jos kaikki mieluisat aktiviteetit on vaikka kotosalla tai muuten sellaisissa paikoissa missä on aika mahdotonta tutustua naisiin. Yleensä kuitenkin kaikilla on edes jotain, missä voi myös tavata naisia. Kuitenkin jotkut joutuu tekemään jonkin verran myönnytyksiä ja vääntäytymään ihmisten ilmoille vaikkei se olisikaan ihan sitä ominta juttua. Kyllähän naisen löytämiseen täytyy hieman resurssejakin pistää, jollei sitten halua laskea koko hommaa pelkän onnen ja sattuman varaan.
Mihin noi sun yritelmät on sitten aina kaatuneet? Tai minkä ikäinen ylipäätään olet, kun jo luovuttamista mietit? - ap
Cranky_geek kirjoitti:
No joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Eihän toi oikein toimi, jos kaikki mieluisat aktiviteetit on vaikka kotosalla tai muuten sellaisissa paikoissa missä on aika mahdotonta tutustua naisiin. Yleensä kuitenkin kaikilla on edes jotain, missä voi myös tavata naisia. Kuitenkin jotkut joutuu tekemään jonkin verran myönnytyksiä ja vääntäytymään ihmisten ilmoille vaikkei se olisikaan ihan sitä ominta juttua. Kyllähän naisen löytämiseen täytyy hieman resurssejakin pistää, jollei sitten halua laskea koko hommaa pelkän onnen ja sattuman varaan.
Mihin noi sun yritelmät on sitten aina kaatuneet? Tai minkä ikäinen ylipäätään olet, kun jo luovuttamista mietit?Ikää on 34 vuotta ja yritelmät on kaatuneet kovin monenlaisista syistä. Yksi hankalan tuntuinen este on maalla asuminen. Rakkaus ei varmaankaan katso välimatkaa, mutta ongelma on siihen asti pääseminen. Tutustumisvaiheessa väliin saattaa tulla pienempiäkin esteitä, juten pillimehu tuolla toisessa ketjussa.
Ehkä voisi varata hieman resursseja tähän "projektiin" mutta ei kuitenkaan niin paljoa että se haittaisi muuta elämää. Varaisi mielessään vaikkapa yhden päivän kuukaudesta siihen että satsaa vaikka nettitreffeihin. Tai lähtee baariin sillä asenteella että tällä kertaa yritän tutustua naisiin, niin ensi kerralla ei sitten tarvi pinnistellä.
Joskus tietysti toivoo että joku nainenkin tulisi vastaan hieman, jos ei nyt edes puolitiehen, niin pienen matkan kuitenkin...
- n45
Itse olin sinkkuna n. 10 vuotta ja melkein yhtä pitkään enemmän tai vähemmän nettideittailin. Vaan lopulta tärppäsi, oikeestaan silloin kun vähiten odotin :). Netin kautta se lopulta löytyi. En jaksanut enää kirjotella vaan heti kysyin vaan lenkkikaveriksi tai kahville jotta näkisin ihmisen heti livenä. Ja niinpä se lopulta löytyi... eräänä elokuun iltana kun olin kysässy ihan tuntematonta iltalenkille ja kun ei vastannut niin ehdin jo suihkuun mennäkseni nukkumaan.Suihkusta palattua oli lenkkimyönteinen viesti tullut ja itseä olisi kauheasti laiskottanut enää lähteä, mutta raahauduin kuitenkin paikalle. Ja kappas vaan, nyt on reilu 3 vuotta yhteiseloa takana :).
Joten, älä luovuta. Kyllä se jollain konstilla vielä osuu...- vaikka en ole ap
Niin silti kiitos tästä viestistä! Joku kaipaa aina kannustusta elämäänsä, varsinkin jos on pohjalla. Antakaa ihmiset positiivistä palautetta toisillenne.
- never too late
Koskaan ei ole liian myöhäistä luovuttaa. Luovuttaminen on todella hyvä asia kaikille.
- luovuttaja
juuri noin luovuttaminen on in ja yrittäminen out.
Mitä vähemmän yrität sitä parempi. Luovuttaa vaan aina niin elämä hymyilee.
Kun vaikka yrittää ostaa hampurilaisen macista ja huomaa ettei se palvelu pelaa niin luovuttaa vaan heti ja menee metsään syömään käpyjä, niin on taas niin onnellinen olo.
Tai jos soittaa vaikka joku lehtimyyjä joka ei tajua sanaa ei, parempi luovuttaa heti ja tilata se lehti ja viettää onnellisia hetkiä sen hienon lehden kanssa.
Vie auton korjaamolle ja huomaa ettei ne sitä autoa kuitenkaan saa kuntoon, niin vie auton romikselle ja ostaa uuden ja taas on niin onnellinen olo.
Kaupan kassajonossa seisoesssa ja miettiessa miten hankalaa on ne tuotteet sinne kassakoneeseen iskeä voi pudottaa ostoskassit siihen ja lakata syömästä kokonaan. Vähän se tietenkin kirpoo vatsassa mutta ajan myötä se loppuu kyllä.
Jos menee lenkille eikä oma kunto ole ihan huippua ja alkaa väsyttää ja puuskuttaa, niin valitsee vaan taksikeskuksen numeron niin eipä aikaakaan kun mersu kurvaa viereesi ja vie vielä hiukan puuskuttavan kehosi takaisn kotiovelle.
Eli käytännössä se tarkoittaa että mitä herkemmin ja useammin luovutat sitä onnellisempi olet.
Kun taas yrittää niin aina joutuu pettymään. Sitä ei ihminen arvaakkaan miten monta luovuttamisen hetkeä on mennyt ohi ja samalla onni sen mukana.
Jos pystyy vaikka sata kertaa luovuttaa päivässä niin silloin varmaan on superonnellinen vai kuinka.
Vastaavasti jos taas yrität sata kertaa päivässä on varnaan aivan loppu ja pilkkopimeätä.
Kuinka moni on muuten yrittänyt selittää poliisisedälle että miksi ajoi ylinopeutta kun parempi olisi ollut luovuttaa heti ja saada se sakkolappu ja poliisille iloinen mieli. Miettikää nyt sitä hyvää oloa mikä tulee siitä että saa poliisin hymyilemään.
Itse olen onnistunut siinä kerran ja oli vielä naispoliisi.
Voi kuinka hyvä mieli siitä tuli. Ja vain luovuttamalla heti.
Joten kannustan kaikkia luovuttamaan mitä pikimiten ja tulemaan osaksi onnellisten suurta joukkkoa.
- Kokeile pari kk. :D
Luovuta ja katso mitä tapahtuu. Veikkaan että just silloin tapaat sen oikean.
Eihän luovuttaminen ole lopullista. Ainahan sitä voi palata kiertoon. - 12345678900000
No kyllä se ainakin meidän olissamme naisen itselleen saaminen käy käytännössä mahdottomaksi jossain siinä 35 vuotiaana. Näin siksi että naiset yleensä pitävät 5 vuotta tai enemmän itsään vanhempaa miestä liian vanhana, ja yli 30 vuotiaat naiset ovat useimmiten jo lapsensa tehneet, ja jos eivät ole tehneet niin tuskin heistä sellaiseen enää siinä vaiheessa on.
Tietenkin naisia voi seurakseen hakea vaikka missä iässä, mutta ei näillä tällisilla jutuilla ole sitten enää niin suurta merkitystä, se on vaan erilaista seuraa, panaoseuraa, menoseuraa j.n.e. - järjen palauttaja
Miksi pitäisi luovuttaa? Jokaisella miehellä on oikeus rakkauteen, läheisyyteen, parisuhteeseen ja varsinkin SEKSIIN.
Pidetään oikeuksista kiinni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olisiko sinulla mitään toiveita?
Miten sinä toivoisit minun sinua lähestyvän? Mitään mitä olisi tosi hyvä tietää ennen sitä? Jos ei sen kummempia, niin1032840Turun tunnin juna toteutetaan
Köyhiltä viedään mutta tunnin juna Turkuun viedään läpi. Puhaltakaa PS nyt tämä poikki! https://www.hs.fi/politiikka/ar2511993Oletko kertonut tästä
Meidän oudosta jutusta kenellekään? Olen kertonut ystävälleni, että olet saanut minut sekaisin…, mutta tästä hän ei tied1201942Miksi miehet kohtelevat mua huonosti
Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn1361668- 931420
Poliisi etsii Leif Lindemannia
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/poliisi-etsii-leif-lindemania-julkaisi-kuvan/8982310#gs.cec6zf Onko nähty jo tarhar251014Hitsi että olet tyylikäs!
Sinulla on upea näkemys ja oikeaa värisilmää. Hyvä etten melkein pudonnut polvilleni eteesi kun hämmästytit minut jällee37974- 96968
Ensi kerralla aion ottaa sinun kanssa
Tuijotus kisan ja mitäs sitten tapahtuu jää nähtäväksi 🤩😃 Voi olla vähän hankalaa jos muita ihmisiä mutta odotelkoot s46828- 43804