Teologian tohtori, pastori Kari Kuula kertoo Savon Sanomien verkkosivuilla kadottaneensa teologiaa opiskellessaan uskonsa Jumalaan. "Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä. Sekin on pelkkää ihmisten uskomusta ja puuhaa”, hän kirjoittaa. Kuulan mukaan Jumalaa ei oteta teologisessa tutkimuksessa lainkaan lukuun.
- Kadotin uskoni Jumalaan. Se ei tapahtunut hetkessä vaan vähän kerrallaan. Syynä oma tyhmyys. Opiskelin satasella ja ahmin ikinälkäisenä kirjoja, koska itselleni rakkaisiin uskonkysymyksiin oli avautunut uusi ja innostava näkökulma, historiallinen, analyyttinen, järkiselityksiä hakeva tutkimus, Kuula tilittää.
Teologian osa-alueet pelaavat Kuulan mukaan samoilla säännöillä kuin muutkin tieteet.
- Tutkittava asia sijoitetaan kaikille avoimeen, yleisesti tiedettyyn ja tunnustettuun viitekehykseen, josta käsin sitä selitetään. Niinpä Jumalaa ei oteta lainkaan lukuun teologisessa tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, ettei Jumalaa itseään voi tutkia eikä hänestä saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa yhteistä tietoa.
Kuula kirjoittaa, ettei teologisen metodin "jumalattomuudessa" ei ole "mitään arveluttavaa".
- Tiede vain on sellaista. Vaikka tajusin tämän teorian tasolla, vuosikausien seurustelu raamatuntutkimuksen parissa kanssa muutti sisäisiä ajatteluratoja. Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä.
- Jälkeenpäin tajusin tyhmyyteni. Olin katsonut Raamattua tieteen kapeasta näkökulmasta kuvitellen, että niin avautuu koko totuus uskonnon olemuksesta. Nyt näen teologian paljon laajemmin ja tasapainoisemmin. Se tutkii ihmisten toimintaa ja aatteita, jotka uskonnollinen ajattelija voi sijoittaa suurempaan kontekstiin, johon tiede itse ei enää yllä. Tarkoitan tällä suuremmalla kontekstilla Jumalan todellisuutta, tai jos usko ei riitä ihan tähän, puhutaan vaikka jumalaoletuksesta.
- Uskonto voi aivan oikeasti olla sitä, miksi se perinteisesti määritellään, ihmisen suhdetta Jumalaan. Vasta tämän oletuksen kautta teologia löytää sielunsa, Kuula toteaa.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/1774/kari_kuula_tiede_soi_uskon_jumalaan
- Kadotin uskoni Jumalaan. Se ei tapahtunut hetkessä vaan vähän kerrallaan. Syynä oma tyhmyys. Opiskelin satasella ja ahmin ikinälkäisenä kirjoja, koska itselleni rakkaisiin uskonkysymyksiin oli avautunut uusi ja innostava näkökulma, historiallinen, analyyttinen, järkiselityksiä hakeva tutkimus, Kuula tilittää.
Teologian osa-alueet pelaavat Kuulan mukaan samoilla säännöillä kuin muutkin tieteet.
- Tutkittava asia sijoitetaan kaikille avoimeen, yleisesti tiedettyyn ja tunnustettuun viitekehykseen, josta käsin sitä selitetään. Niinpä Jumalaa ei oteta lainkaan lukuun teologisessa tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, ettei Jumalaa itseään voi tutkia eikä hänestä saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa yhteistä tietoa.
Kuula kirjoittaa, ettei teologisen metodin "jumalattomuudessa" ei ole "mitään arveluttavaa".
- Tiede vain on sellaista. Vaikka tajusin tämän teorian tasolla, vuosikausien seurustelu raamatuntutkimuksen parissa kanssa muutti sisäisiä ajatteluratoja. Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä.
- Jälkeenpäin tajusin tyhmyyteni. Olin katsonut Raamattua tieteen kapeasta näkökulmasta kuvitellen, että niin avautuu koko totuus uskonnon olemuksesta. Nyt näen teologian paljon laajemmin ja tasapainoisemmin. Se tutkii ihmisten toimintaa ja aatteita, jotka uskonnollinen ajattelija voi sijoittaa suurempaan kontekstiin, johon tiede itse ei enää yllä. Tarkoitan tällä suuremmalla kontekstilla Jumalan todellisuutta, tai jos usko ei riitä ihan tähän, puhutaan vaikka jumalaoletuksesta.
- Uskonto voi aivan oikeasti olla sitä, miksi se perinteisesti määritellään, ihmisen suhdetta Jumalaan. Vasta tämän oletuksen kautta teologia löytää sielunsa, Kuula toteaa.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/1774/kari_kuula_tiede_soi_uskon_jumalaan
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Pappi tunnustaa: Tiede teki ateistiksi."
Kunnes pappi taas tarttui unileluun.
''Ei ole25.9.2011 11:05 1 SULJE
tarttunut eikä tartu.''
Kyllähän siitä jutusta sellaisen käsityksen saa, ensin on jumaluskoinen, sitten alkaa järki voittaa, sitten pappi ''tajuaa tyhmyytensä'' ja tarttu tiukasti unileluunsa, eli jumaluskoonsa.
''Ei saa25.9.2011 11:260 SULJE
käsitystä. Saa käsityksen, että kaipailee vanhoja uskossaoloaikojaan. ''
No ei saa.
''Unilelusta ei pappi puhu mitään.''
Jumalusko on unilelu.
Näin..
''Saa käsityksen, että kaipailee vanhoja uskossaoloaikojaan. ''
No ei saa.
Kyllä minä olen nähnyt tuon unilelun, siksi sanon tuossa edellise avauksesani, että saa käsityksen. Pahoittelen,e tten osannut laittaa otsikon alkau viestikenttään, okosa olen hireman Uuno näden tieotokeonden kasnsa.
k"äsitystä. Saa käsityksen" Minä sain sen käsityksen, kUINKA HELVETIN MONTA :D
kertaa sitä täytyy toitottaa ateistille,
ihmtellen, Ei saa
"tarttunut eikä tartu. "
Etkö osaa lukea:
"Uskonto voi aivan oikeasti olla sitä, miksi se perinteisesti määritellään, ihmisen suhdetta Jumalaan. Vasta tämän oletuksen kautta teologia löytää sielunsa, Kuula toteaa."
Pappi oivalsi lopulta miten tieteellinen suhtautumistapa rajasi Jumalan pois riippumatta siitä mikä on totuus Jumalan olemassaolon suhteen. Änkyrät eivät ymmärrä tätä, vaan pilkkaavat.
"Pappi oivalsi lopulta miten tieteellinen suhtautumistapa rajasi Jumalan pois riippumatta siitä mikä on totuus Jumalan olemassaolon suhteen."
Silloin hän ei ole oivaltanut, koska se ei tee sitä.
"Änkyrät eivät ymmärrä tätä, vaan pilkkaavat. "
Kaikenlaisia valheita sinun pitää uskossasi itsellesi kertoa.
Kari Kuula kirjoitti:
"Nyt näen teologian paljon laajemmin ja tasapainoisemmin. Se tutkii IHMISTEN toimintaa ja aatteita, jotka USKONNOLLINEN ajattelija voi sijoittaa suurempaan kontekstiin, johon tiede itse ei enää yllä. Tarkoitan tällä suuremmalla kontekstilla Jumalan todellisuutta, tai jos USKO EI RIITÄ ihan tähän, puhutaan vaikka JUMALAOLETUKSESTA." [lisäsin isot kirjaimet]
Mielestäni Kuula ei ole kääntynyt uskovaksi, vaan on vähintäänkin agnostikko.
Hän sivuuttaa raamatun yliluonnolliset jutut ja keskittynee konkreettiseen maan päälliseen asiaa.Ainakin edellä olevan tekstin perusteella.
Hän jättää mielestäni oven auki sille, ettei jumalaa edes olisi, puhuu, että teologia tutkii IHMISTEN toimintaa, USKONNOLLISESTA ajattelijasta kolmannessa persoonassa, mahdollisesta USKON RIITTÄMÄTTÖMYYDESTÄ ja lopuksi vielä JUMALAOLETUKSESTA.
Miksipä pappi ei voisi olla ateisti. Paremmin hoitaisi papinhommat, kuin joku lesta tai viisläinen kreationisti.
Vaikuttaa siltä, että Kuula onnistuu ehkä juuri ja juuri kuvittelemaan jumalan, joka voisi ehkä olla olemassa. Mutta uskoa uskoon hän hellii niin, että vääntää itsensä umpisolmuun ja sortuu älylliseen epärehellisyyteen tuota uskoa puolutellessaan.
Loppujen lopuksi kaikki uskovat ovat vain luulevaisia, jotka luulottelevat itselleen epätoivoisesti ihan ikioman ja omaa taikauskoista ahdasmielisyytttään vastaavan jumalansa. Jokaiselle omanlaisensa. Et löydä kahta kristittyä, joilla olisi sama jumala ja jonka jumala olisi samaa mieltä kaikista asioista.
"Mutta uskoa uskoon hän hellii niin, että vääntää itsensä umpisolmuun ja sortuu älylliseen epärehellisyyteen tuota uskoa puolutellessaan."
Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun pappi agnostikoksi tai ateistiksi kääntyy. Näitä on monia tapauksia, teologiassa kun tahtoo olla se pakanallinen puoli että uskonnon tutkiminenkin on jo jonkinasteista tiedettä. Joka perustuu tutkimukseen. Ja kun tosissaan aletaan katsomaan todisteita mitä löytyy. Tulee seinä jumalan kanssa äkkiä vastaan. Kuten kaikkien mielkuvitusolentojen.