Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista. Olen
toisinaan pohtinut josko pyrkisin opiskelemaan
teologiaa. Itse olen varsin tavallinen tallukka.
Olisi mukava kuulla millaisia muut teologiasta ja
uskonnoista kiinnostuneet ihmiset ovat.
Asiallisia kommentteja, kiittäen
toisinaan pohtinut josko pyrkisin opiskelemaan
teologiaa. Itse olen varsin tavallinen tallukka.
Olisi mukava kuulla millaisia muut teologiasta ja
uskonnoista kiinnostuneet ihmiset ovat.
Asiallisia kommentteja, kiittäen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet, niin mene ihmeessä lukemaan teologiaa,
vaikka tieto ei rakkautta korvaakaan.
Uskontotieteet ovat varsinaisesti kylläkin
paikka, jossa luetaan muistakin uskonnoista.
Teologia käsittelee lähinnä kristinuskoa.
Teologian opinnot voivat parhaimmillaan auttaa
näkemään arkitodellisuus toisenlaisesta
näkökulmasta. Tämä tosin pätee moniin muihinkin
humanistisiin ja erityisesti yhteiskunnallisiin
oppiaineisiin.
Teologiset opinnot antavat runsaasti aineksia
oman maailmankuvan ja identiteetin rakentamiseen
mutta myös ravistella aikaisemmin itsestäänselviä
käsityksiä. Nopeaa vaurastumista ja korkeaa
statusta teologian opinnoilla tuskin voi
saavuttaa, mutta tuskin harva teologin tien
valinnut niitä korkeimmaksi hyväksi asettaakaan.
Teologinen on hyvä elämäntie tavallisillekin
tallukoille, jotka ovat kiinnostuneet uskosta ja
uskonnoista. Työllistyminen muihin kuin
perinteisiin teologiammatteihin ei ole yhtä
itsestään selvää kuin vaikkapa teknisen tai
kaupallisen alan ihmisille, mutta tulevaisuudessa
kirkko tulee olemaan melko varma työpaikka
kaikille, jotka sinne mielivät.
Tällaisia ajatuksia näin äkkiseltään heräsi.
Kiitos ajatuksistanne.
Katson olevani ns. tavallinen tallukka siinä
mielessä, etten ole mikään hurmahenki mutten
mikään ateistikaan.
Kotoa kiinnostukseni ei ole peräisin, koska
perheeni on varsin maallistunut. Itse olen jo
peruskoulun ekalta tuntenut viehtymystä aihetta
nimeltä uskonto kohtaan ja toisaalta olen aina
ollut vakuuttunut että Jumala on olemassa.
Uskonasiat ovat aina tuntuneet läheisiltä, mutta
tähän mennessä on puuttunut tarpeeksi rohkeutta
kulkea omaa tietäni. Rippikoulu on omalla
tavallaan huikea ja mukava kokemus. Lukiossa
uskonnonopettaja oli inspiroiva ja innostava.
Koin aiheen läheiseksi sydänjuuria myöten ja
niinpä luin reaaliinkin uskontoa ja filosofiaa.
Yllätyksekseni ylsin laudaturiin. No, eihän
arvosanoilla ole väliä, mutta kun jostain
aiheesta innostuu, niin se vie mukanaan.
Yliopistoon teologiaa lukemaan kävi mielessäni,
mutta hautasin sitten ajatuksen, kun äiti oli
jotenkin vaisu ajatusta kohtaan. Mietin myös
työllistymistä ja sitä, että onhan se Helsinki
aika kaukana, miten nyt sinne, 19-vuotias nuori
nainen. Siispä amk:aan ajatellen kaupallisen
koulutuksen olevan hyvä pohja. Nyt olen ollut
työelämässä reilut parisen vuotta ja asun
pääkaupunkiseudulla. Toimeentulo on turvattu,
mutta silti on välillä sellainen olo, kuin olisi
elänyt niin kuin muut haluavat.
Olen tässä tuumaillut, josko opiskelisin
teologiaa vaikkapa avoimessa yo:ssa työn ohella,
ainakin ensi alkuun. Tietäisi sitten, millaista
se sitten on, ettei tarvitse koko ikäänsä kiertää
aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Eikä tarvitsisi
katua, ettei uskaltanut kokeilla. Teologian
opinnoissa on myös minun kohdallani kyse jostain
muusta kuin nopean vaurastumisen ja korkean
statuksen tavoittelusta.
Itselläni on aito mielenkiinto ja sydän mukana.
Haluan tietää lisää. Sitä en tiedä yhtään, mihin
se polku veisi. Koko tähänastisen elämäni olen
kokenut vetoa ja kutsumusta siihen suuntaan,
mutta uskallusta puuttuu vielä.
Kandi, ajatuksesi kuulostivat kaiken kaikkiaan
hyviltä. Jos ehdit ja olisit kiinnostunut
vaihtamaan ajatuksia, olisi kiva vaikkapa
mailailla. Joka tapauksessa kiitos mukavasta
kommentistasi :)
Kannattaa ehdottomasti mennä sinne, minne sydän
vie, olipa se sitten teologiseen tai jonnekin
muualle. Tätä ainutkertaista elämää ei kannata
(eikä edes saisi!) tuhlata muiden odotusten
mukaan elämiseen.
Jatketaan toki ajatustenvaihtoa. Voit laittaa
mulle mailia osoitteeseen [email protected].
Vastaan toki niin pian kuin ehdin!