Ajopuuteorian totuusarvo

Kyllä Korhosen yli viisikymmentä vuotta sitten kirjoittamalla teoksella on yhä totuusarvoa, vaikei se enää tietenkään tuo yhtään mitään lisävalaistusta jatkosodan taustoihin. Jatkosotaa ja sen taustoja on tutkittu lukemattomissa tutkimuksissa näinä Korhosen teoksen jälkeisinä viitenäkymmenenä vuotena. Niissä on kerrottu kaikki, mitä Korhonen kertoi ja paljon vielä enemmänkin. Aikanaan teos oli merkittävä analyysi sodan syistä, vaikka myöhempi historiantutkimus onkin osoittanut sen monelta osin puutteelliseksi.

on edelleen pätevää tapahtumahistoriaa, joskin tietoa on tullut lisää. Ei tapahtumat ole miksikään muutuneet.Tulkinnat onkin sitten eri juttu.
"Ajopuuteoria" on kirjan viimeinen lainaus lähettiläs Blücherin muistelmista. Kyllähän se Korhosen näkemyksiä vastaa...

"--- Suomi tempautui suurpolitikan pyörteisiin niinkuin vuolas Suomen joki tempaa mukaansa ajopuun".

Muu on Suomen toimia puolustelevaa tapahtumahistoriaa pääasiassa saksalaisista ja suomalaisista lähteistä. On mukana jenkkien ja brittienkin tuolloisia tutkimuksia.
C. Leonhard Lundinin Suomea kohtaan varsin kriittisen näkemyksen Korhonen tyrmää täysin. Lundinin ongelma oli varsin suppea lähdeaineisto.

Amerikkalainen Hans Peter Krosby taas tyrmäsi Korhosen 1967. Hänen mukaansa sotaan mentiin tarkoituksella - mutta se oli paras valinta silloin.

”Osaako kukaan sanoa, mikä on Korhosen teoksen totuusarvo tänäpäivänä?”

Sellaisenaan ajopuuteoria on tänä päivänä kuopattu, vallitseva teoria on koskiveneteoria, jossa Suomikin pystyy vaikuttamaan virrassa omaan luovimiseensa.

Korhosen ajopuuteoriaa romutettiin ennenkaikkea Lundinin, Uptonin ja Krosbyn teoksilla, mutta myös varsinkin Lundinin ja Uptonin teokset on jälkeenpäin todettu yliampuvaksi. Tästä ei voi pelkästään syyttä kirjoittajia, vaan tilanne oli se, että Suomen sodanaikaiset arkistot olivat pääosin suljettuja heidän kirjoittaessaan teoksiaan, mutta Korhosen teoksesta ilmenee, että hänellä oli kuitenkin ollut pääsy salaisiin arkistoteoksiin. Monissa tulkinnoissa onkin palattu Korhosen linjoille arkistojen auettua.

Merkittävää lisää on keskusteluun tuonut 1980-luvulla Mauno Jokipiin Tie Jatkosotaan, jossa käydään melko tyhjentävästi läpi suomalaisten ja saksalaisten yhteistyö jatkosodan alla.

Jokipiin aikojen jälkeen on salaisuuksien verho myös raottunut venäläisten arkistoihin. Tärkeä virstanpylväs oli Gorbatshovin aikaan, kun natsi-yhteistyö tunnustettiin ja tuomittiin. Suomenkin suuntaan on tullut 1990-luvulla hivenen raoittuneista arkistoista tietoa. Venäläiset tekivät uudet hyökkäyssuunnitelmat Suomen suuntaan käskysanoja valten valmiiksi ja keskittivät jo joukkoja Suomen rajalle talvella 1940-41. Näistä löytyy tietoa mm. Ohto Mannisen teoksista mm. Näin Suomi valloitetaan. Suomalaisten pahimpia uhkakuvia oltiin laittamassa toimeen, mutta Barbarossa tuli väliin. Kun sota alkoi Neuvostoliitto toimi laatimiensa hyökkäyssuunnitelmien pohjalta, mutta Suomikin oli jo puolensa valinnut.

Oikeastaan varsinaiseksi "ongelmaksi" suomen historian kirjoitukselle muodostui jenkkien selkäänpuukotus DGFP 1918-45 siinä osassa jossa maailman tietoisuuteen paljastui kuinka suomi oli neuvotellut fasistisen saksan kanssa hyökkäyksestä NL:ään.
Aikaisemmin Jalanti saattoi kaikessa rauhassa päivittää sodanaikaista propagandaansa "natzi-soviet relations":illa, mutta suomalais-saksalaisneuvotteluiden paljastuttua, vetoaminen siihen kuinka sota alkoi 25 päivän pommituksilla muuttui mahdottamaksi.
Krosby & Upton ( vaikka olivatkin finnofiilejä ) pystyivät osoittamaan suomalaisen sodanaikaisen ( ja sen päivitetyt versiot ) virheelliseksi, mutta kyllä krosbyäkin pystyi Heinrich ja Halder vetämään nenästä. Fuulinki jonka edellämainitut "sankarit" tekivät Krosby-poloiselle paljastui vasta Heinrichin kuoltua ja hänen kirjoittamansa raportin tammikuisesta visiitistään Halderin luona tultua tutkimuksen piiriin. Tilanteen noloutta suomalaisille kuvastaa hyvin Jokipiin kommentti kirjassaan "Jatkosodan synty" Halderin ja Heinrichin jälkikäteen Krosbylle antamista vakuutteluista.

Mannisen kirjassa "Molotovin coctail-Hitlerin sateenvarjo" sisältää Korhosen kirjan kehityshistorian ja Korhosen suhtautumista Uptoniin ja Krosby:hyn.

"Arvi Korhonen kirjoitti tiettävästi kirjan "Barbarossasuunitelma ja Suomi", jossa loi ns. ajopuuterorian, jonka Korby upotti täysin."

"Ajopuuteorian" kaatajilta voi kysyä missä ne länsivallat olivat kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Moniko länsivalta pyrki hillitsemään Neuvostoliiton agressioita talvisodan jälkeenkään käytämällä poliittista vaikutusvaltaansa.

Länsivalloilla ei ollut myöskään mitään sanomista kun Hitler aloitti sotatoimet. Briteistä ei olisi ollut auttamaan Suomea tai Ruotsia hyvä että kykynivät puolustaan edes omaa maataan. Tosiasiassa Brittien merkittävin ominvoimin tehty sotatoimi oli vetääntyminen kanaalin yli.

>Arvi Korhonen kirjoitti tiettävästi kirjan "Barbarossasuunitelma ja Suomi", jossa loi ns. ajopuuterorian<

Tiettävästi ajopuuteoria esitettiin jo Suomen historian käsikirjassa. Toki se esiintyy noissa kahdessa muussakin Korhosen kirjassa. sitemmin Jutikkalan ja eversti Mikolan Koskivene ajoi tuon "vesittyneen ajopuun" eli uppotukin upoksiin lopullisesti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajopuuteoria


Korhonen Arvi Suomen historian käsikirja I-II
Wsoy, 1949, 741 702 s., 1. painos

Korhonen Arvi Viisi sodan vuotta
Wsoy, 1958, 662 s., 1. painos

Korhonen Arvi Barbarossa-suunnitelma ja Suomi - jatkosodan synty
Wsoy, 1961, 340 s., 1. painos


Koskivene ja ajopuu, menikö ne kiville?

Eino Jutikkala koskiveneensä
Peräsimessä 18.4.2007 15:33

Nyt Eino Jutikkala laskee KOSKIVENEELLÄÄN taivaallisia jokitaipaleita yhdessä eversti K. J. Mikolan kanssa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4307481/flat

http://keskustelu.suomi24.fi/node/3369958/flat

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8925915

Suomen historian käsikirja, osa II sisältää pitkän luvun viime sodistamme. Välirauhan aikaa käydään hyvin perusteellisesti läpi. Korhosen teksti on edelleenkin hyvin paikkansa pitävää ja se onkin ollut monien teosten peruslähteenä. Onhan se kirjoitettu jo vuonna 1949.


Korhonen Arvi Suomen historian käsikirja I-II
Wsoy, 1949, 741 702 s., 1. painos

>>Kukas OIKEASTI kirjoittikaan teoksen

Vuorinen John: Finland and World War II 1939-1944, New York 1948

Suomi ei ollut mitenkään ajopuu vaan tietoisesti koskeen ohjattu puu.

Yksi pelle kopsaa vanhoja avaksia kirjoitusvirheineen :)

Korby...

Korhonen valehteli tietoisesti kirjoittaessaan Viisi sodan vuotta (1958) -teosta, joka oli eräs ensimäinen yhtenäinen katsaus viime sotiimme.

Erfurthin liki 1000 sivuinen käsikirjoitus oli jo suomalaisten tutkijoiden käytössä, mutta siitä julkaistiin vain 1944 kesän osuus. Loppu salattiin arkiston kätköihin.

Tiettävästi ajopuuteoria esitettiin jo Suomen historian käsikirjassa. Toki se esiintyy noissa kahdessa muussakin Korhosen kirjassa. sitemmin Jutikkalan ja eversti Mikolan Koskivene ajoi tuon "vesittyneen ajopuun" eli uppotukin upoksiin lopullisesti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajopuuteoria

Korhonen Arvi Suomen historian käsikirja I-II
Wsoy, 1949, 741 702 s., 1. painos

Korhonen Arvi Viisi sodan vuotta
Wsoy, 1958, 662 s., 1. painos

Korhonen Arvi Barbarossa-suunnitelma ja Suomi - Jatkosodan synty
Wsoy, 1961, 340 s., 1. painos

Koskivene ja ajopuu, menikö ne kiville?

Eino Jutikkala koskiveneensä peräsimessä...

Eino Jutikkala laskee KOSKIVENEELLÄÄN taivaallisia jokitaipaleita yhdessä eversti K. J. Mikolan kanssa. Suomen historian käsikirja, osa II sisältää pitkän luvun viime sodistamme. Välirauhan aikaa käydään hyvin perusteellisesti läpi. Korhosen teksti on edelleenkin osin paikkansa pitävää ja se onkin ollut monien teosten peruslähteenä. Vaikka se on kirjoitettu jo vuonna 1949... mutta se Ajopuuteoria...

Korhonen Arvi Suomen historian käsikirja I-II
Wsoy, 1949, 741 702 s., 1. painos

Ajopuuteorian totuusarvo on nolla.

Suomi lähti jatkosotaan uskoen Saksan voittoon maailmansodassa, kuten siihen uskoi mm. USA:n ylin sodanjohto. Aikalaisille oli selvää, että Neuvostoliitto kukistuu muutamassa kuukaudessa hyökkäyksen edessä.

Suomi halusi kiihkeästi mukaan osingoille ja pääsikin. Koska Suomessa ei haluttu kuitenkaan vaarantaa suhteita USA:aan, esitettiin valheelllisesti, että Suomi ei ole hyökkääjä, vaan "ajopuuna" joutui vain sotaan mukaan, ja Saksan kanssa muka valmistauduttiin vain puolustautumaan, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.

Suomen strategia onnistui, sillä Saksan epäonnistuttua sodassa Suomi säilytti diplomaattiset suhteet USA:aan, joka tuki Suomen itsenäisyyttä Teheranin konferenssissa 1943. Näin Suomen onnistui säilyttämään myös itsenäisyytensä, vaikka Saksa luhistui perikatoon Hitlerin politiikan myötä.

Surkeaa kekkoslaista paskaa. Ajpuuteoriaa ei oikeatsaan ole upotettu, sillä Suomihan oli aivan selvästi ajopuu, joka kovassa virrassa joutui ajelehtimaan. Suomella ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Tai olihan niitä. Täysi Saksa-suuntaus ja hyökkäys Jäämerelle sekä Pietariin.

Se, että Suomessa salattiin Saksan suhteita ja neuvotteluita, johtuu siitä, että aikakausi oli niin hirveä, että niiden paljastaminen olisi vain saanut aikaan huonoa mainetta ja suhteiden huonontumista ym. Aikakausi oli niin vasemmistolainen ja voittajat voittonsa huumassa. Suomelle olisi koitunut ikävyyksiä. Nyt niitä pantattiin ja joku sitten keräsi pisteet ottamalla niistä kaiken irti. ja kaikkeen piti reagoida juurikin Suomea paheksumalla ja syyllistämällä. Niin Suomen eliittikin määräsi - voittajienmääräyksestä. Ja sama säksätys jatkuu. Ilmeisesti ulkomainen painostuskin jatkuu. Ja suomalaiset ovat johtoa myöten jo täysiä maankavaltajia ja oikeaoppisia, jotka ovat tehneet voittajien miellyttämisestä ideologian