kristillisen maailmankatsomuksen keskeisin pyrkimys on rakastaa lähimmäistään. usein tuntuu kuitenkin siltä, että juuri kirkonmiehet ja nykyisin myös -naiset pyrkivät päinvastoin hylkimään tuota tavoitetta luomalla ihmisten välille jännitteitä.
jeesuksen, kristittyjen pelastajan, olemassaolosta on nykytiedon mukaan olemassa varsin todentuntuisia, mutta vaihtelevia, aikalaiskertomuksia. häntä voi pitää siis vähintään perinteeseen pohjautuvana historiallisena henkilönä, jonka vaikutus elinpiirissään oli kauaskantoinen.
inhimillisenä olentona tarkasteltaessa jeesuksesta piirtyy sangen humaani ja anarkistinen persoonaprofiili. jeesus ei välittänyt perhesidoksista, hän ei elättänyt itseään porvarillisesti päivätöissä, vaan vietti aikaansa sekalaisen seurakunnan parissa usein eläen pelkällä viinillä ja leivänpalalla. varsinainen boheemi siis.
jeesuksen elämäntavassa ja erityisesti ihmisuhdekuvioissaan voidaan helpohkosti havaita tiettyä "luonnollisesta" poikkeavaa,- hänen lähipiirinsä koostui kahdestatoista nuorehkosta miehestä, joista yksi eli pietari oli kaikkein läheisin. toisaalta jeesus seurusteli mielellään myös syrjittyjen naisten ja prostituoitujen kanssa,- maria magdalena lienee heistä tunnetuin ja mieleenjäävin.
tästä voidaan vetää se johtopäätös, että jeesus lähimmäisenrakkaudessaan ylitti heteronormatiiviset rajat ollen vähintään bi-curious tai suoranaisesti biseksuaali :
http://perdurabo10.tripod.com/id1378.html
tästä samasta teemasta, historiallisen jeesus-hahmon konstruktionaalisesta habituksesta ja sukupuoli-identiteetistä löytyy runsaasti muunnelmia eri maanosien taiteilijoiden kuvaamina :
http://tinyurl.com/3bjqj4l
jeesus, kristinuskon maanpäällisenä avattarena, edustaa monille edelleen keskiaikaista monoteistista ihmisnäkemystä, mutta kristinuskon perussanomaa noudattamalla jeesus voidaan ymmärtää myös moniarvoisuuden ruumiillistumana.
niin :)
jeesuksen, kristittyjen pelastajan, olemassaolosta on nykytiedon mukaan olemassa varsin todentuntuisia, mutta vaihtelevia, aikalaiskertomuksia. häntä voi pitää siis vähintään perinteeseen pohjautuvana historiallisena henkilönä, jonka vaikutus elinpiirissään oli kauaskantoinen.
inhimillisenä olentona tarkasteltaessa jeesuksesta piirtyy sangen humaani ja anarkistinen persoonaprofiili. jeesus ei välittänyt perhesidoksista, hän ei elättänyt itseään porvarillisesti päivätöissä, vaan vietti aikaansa sekalaisen seurakunnan parissa usein eläen pelkällä viinillä ja leivänpalalla. varsinainen boheemi siis.
jeesuksen elämäntavassa ja erityisesti ihmisuhdekuvioissaan voidaan helpohkosti havaita tiettyä "luonnollisesta" poikkeavaa,- hänen lähipiirinsä koostui kahdestatoista nuorehkosta miehestä, joista yksi eli pietari oli kaikkein läheisin. toisaalta jeesus seurusteli mielellään myös syrjittyjen naisten ja prostituoitujen kanssa,- maria magdalena lienee heistä tunnetuin ja mieleenjäävin.
tästä voidaan vetää se johtopäätös, että jeesus lähimmäisenrakkaudessaan ylitti heteronormatiiviset rajat ollen vähintään bi-curious tai suoranaisesti biseksuaali :
http://perdurabo10.tripod.com/id1378.html
tästä samasta teemasta, historiallisen jeesus-hahmon konstruktionaalisesta habituksesta ja sukupuoli-identiteetistä löytyy runsaasti muunnelmia eri maanosien taiteilijoiden kuvaamina :
http://tinyurl.com/3bjqj4l
jeesus, kristinuskon maanpäällisenä avattarena, edustaa monille edelleen keskiaikaista monoteistista ihmisnäkemystä, mutta kristinuskon perussanomaa noudattamalla jeesus voidaan ymmärtää myös moniarvoisuuden ruumiillistumana.
niin :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sellainen pikku tarkennus tuohon kirjoitukseesi että Raamatun Jeesuksesta ei ole yhtään ainutta aikalaiskirjoitusta. Oletetun Jeesuksen oletettu syntymä, oletettu elämä ja oletettu kuolema on tyystin jäänyt kirjaamatta ylös Rooman valtakunnan ehkä tarkimmin dokumentoidulta aikakaudelta. On siis mitä ilmeisimmin koko Jeesus fiktiivinen hahmo.
siihen aikaan tarkkaa väestökirjanpitoa ei liene ollut, jeesushan syntyi köyhään puusepän ja hänen vaimonsa perheeseen. suomessakin väestökirjanpitoa on alettu harjoittaa vasta 1500-luvun loppupuolelta lähtien, sitä aikaisemmista sukupolvista liikkuu ainoastaan erinäisiä legendoja mytologiatasolle saakka. pohjolan muinaiskuninkaat, kalevala ja matti kurki liittyvät siis tavallaan samaan kastiin jeesus-myytin kanssa.
toisaalta totta tuokin, että henkilön, joka tunnetaan edelleen jeesuksena, koko olemassaolosta ei ole esittää kiistattomia todisteita eikä myöskään aikakauden kirjoituksissa häntä mainita.
kuitenkin hänen edesottamuksistaan on kirjoitettu ja puhuttu jälkikäteen melko moniselitteisesti, joten ajattelin tällaisen jeesuksen seksuaalisuuntautuneisuutta purkavan kirjoituksen tuovan yhden varteeenotettavan vaihtoehdon framille. etenkin tällaisena aikana, jolloin seksuaalivähemmistöjen tosiasiallisia oikeuksia ( vihdoin viimein ) koetetaan edistää lainsäädäntöä myöten tasavertaisiksi, pitäisi mielestäni kyseenalaistaa voimakkaasti kristinuskoon liitettyjä perinteisen heteronormatiivisia ja jopa patriarkaalisia arvoja vaikka näin narratiivisinkin keinoin.
Historiallisesti merkittävien ihmisten elämästä ja teoista on oletetun Jeesuksen oletettuna elinaikana tuotettu yleensä edes joitakin aikalaismainintoja. Raamatun Jeesuksesta ei yhtään.
Mikäänhän ei estä fiktiivisen hahmon käyttämistä seksuaalivähemmistöjen tosiasiallisten oikeuksien edistämisessä. Turha on silti väittää vain mielikuvituksessa mitä ilmeisimmin eläneen hahmon olleen olemassa.
kristinuskohan kehittyi vasta alkuseurakunnissa huomattavasti ( kymmeniä tai pari sataa vuotta ) oletetun jeesuksen kuoleman jälkeen, elinaikanaan häntä ei vielä noteerattu laajalti. tuo kyllä viittaa varsin suuresti tietynlaiseen post-kultturelliin ilmiöön, jossa legendaarinen henkilöhahmo on otettu kristillisen alkuseurakunnan keulakuvaksi luultavasti väestöpoliittisista syistä ja uuteen testamenttiin olisi siten kirjattu ( tarkoitushakuisesti ) jeesus-hahmon elämänkaari ja hänen tehtävänsä maan päällä.
käsittääkseni kristityt alunperin halusivat erottua juutalaisista ja tarvitsivat siihen ryhmäpsykologisesti koossapitävän narratiivin "liimaksi".
jeesus-hahmon persoonan uudelleen tulkinta voi auttaa purkamaan ennakkoluuloihin perustuvia sukupuoli(rooli)käsityksiä, ymmärtääkseni nykyisessäkin eduskunnassa esiintyy runsaasti "sukupuolineutraalin" avioliittolain vastustusta, eikä niinkään homofobisin motiivein vaan selvästi kristinuskon mukanaan tuomien arvo- ja moraalioppien seurauksena.
itselleni ei todellakaan ole niinkään merkitystä sillä, elikö jeesus väitettynä ajankohtana laisinkaan, vaan niissä henkilöprofiilisista tulkinnoissa, mitä historian perspektiivissä hänestä voi tehdä.
"mitä ilmeisimmin" = ei aivan täysin varma :)
Minä elelin nuoremapa aika lailla samaan tyyliin kuin avauksessa kuvailtu boheemi Jeesus. Kannattaako mainitakaan, että Jeesukseen uskovat vanhempani vihasivat elämäntyyliäni ja tuomitsivat minun syntiseksi & moraalittomaksi saastaksi.
On surkuhupaisaa, että jos tämä tarujen Jesse todellakin tulisi takaisin ja eläisi samaan tyyliin nykyäänkin, niin heti kaikki häneen uskovat tuomitsisivat Jessen syntiseksi ja moraalittomaksi saastaksi.
Useimmilla uskovilla ei tunnu olevan hajuakaan Jessen opetuksista, vaan heille uskonto on vain keppihevonen oman ahdasmielisen suvaitsemattomuutensa ylläpitoon, ikään kuin jumalainen lupa levittää synkeää vihaa ja ahdasmielistä suvaitsemattomuutta yhteiskuntaan ja toisten ihmisten kohteluun.
Oletteko muuten huomanneet, että mitä vihaisempi ja synkeämpi ihminen, sen vihaisempi ja ankarampi tuomari hänen jumalansa aina on? Mikä seikka taas selkeästi todistaa, ettei kyseisiä jumalia todellakaan ole olemassa, vaan jokainen uskova keksii itselleen omansa, omaan ahdasmielisyytensä tasoon sopivasti istuvan mielikuvituskaverin.
näin on.
kristinuskon perussanoma lienee ollut "rakasta lähimmäistäsi",- jossain vaiheessa varhaisella keskiajalla uskonnon perusta muuttui hallinnolliseksi ja synnintuntoa painottavaksi. kristinuskosta muotoutui poliittinen valtamekanismi.
itse en elä uskossa, aivan äskettäin huomasin eräässä keskusteluyhteydessä olevani ainakin lähes-ateisti. dogmaattinenkin uskonto kuitenkin näyttelee edelleen merkittävää roolia jokapäiväisessä elämässä, sen vaikutusta ei pääse pakoon kovinkaan helposti. siksi kiinnostuin kristinuskon vaikutusmekanismeista ja niistä menetelmistä, joilla tuota vaikutusta kykenee lieventämään.
jeesuksen ja muiden uskonnollisten hahmojen seksuaaliorientaatioista on tehty lukuisia produktiivisia taidemuunnelmia, joiden tarkoitus on selvä; -niillä luodaan vaihtoehtoista tulkintaa uskonnon perusteista ja hyvässä lykyssä ne voivat helpottaa uskossa elävienkin siirtymistä vapaaseen ajatteluun.
Ei jessestä mitään todisteita ole. Keksittiin uskonto ja siihen sopiva hahmo, johon kopsattiin piirteitä muista muinaisista taruista. Ja ihmiset uskovat ihan tuosta vaan. Hohhoijjaa. Jotkut väittävät jopa jutelleensa tämän jessen kanssa.
osapuilleen noin, mutta parintuhannen vuoden muhimisen jälkeen tästäkin kyseisestä uskonnosta on muodostunut monille itsestäänselvyys, "luonnollinen" osa elämää. aivopesu on ollut tehokasta.
islam on kristinuskoakin opillisempi ja jyrkemmin selitetty, ja siksi sen vaikutus lienee voimakkaampi. profeetta M:sta ei siis kannattane näillä palstoilla tehdä samanlaista profilointia, mitä tein aloituksessa??
islamin piiriin on tosin leviämässä länsimaista johdettuna sen alkuaikoihin palauttavaa, tulkinnallisempaa, linjausta, mikä tunnetaan ijtihadina.
Aivopesu. Se on avainsana. Ja mihin se perustuu? Vallankäyttöön tietenkin. Ihan surutta uhrataan lasten mielenterveys tuollaisen kammottavan helvetinopin alttarille.
se taitaa olla totta. lapsia saa kasvattaa uskoon, vaikka heillä oikeasti pitäisi olla valinnan mahdollisuus ja yk:n lapseen oikeuksien sopimuksen mukaiset oikeudet muutenkin.
poikien uskonnolliset ja tyttöjen kulttuurisidonnaiset, uskontoon liittyvät, ympärileikkaukset loukkaavat räikeimmin tätä yk:n asiankirjan päätöstä.
Näin on. Suomi on ratifioinut vaikka kuinka paljon kansainvälisiä sopimuksi liittyen ihmisoikeuksiin ja lisäksi Suomessa on omat kansalliset lait. Niitä ei vaan haluta noudattaa.
Mitä pitäisi tehdäö päättäjille jotka eivät noudata Suomen lakeja?
Perustuslaissa mainitaan uskonnonvapau. Siinä EI MAINITA että alaikäisillä ei sellaista ole. Rikoslaissa mainitaan, että lasta ei saa fyysisesti loukata ja silti sukuelinten silpomiset sallitaan.
Mihin me oikeuslaitosta tarvitsemme, kun laeilla ei tunnu olevan mitään merkitystä?