Mieheni kuoli hoitovirheen seurauksen 2.9.11 eli muutamaviikko sitten 56 vuotiaana. Hän meni vain "rutiininomaiseen" selkä leikkaukseen (välilevynpulistuma) ja sille tielleen hän jäi :( Lääkäri oli nirhassut ilmeiseti leikkauksenaikana isoon verisuoneen joka sitten repesi kun mieheni alkoi heräilemään ja verenpaineet nousi.(Hän kerkesi olla heräämössä 2h kunnes hänen tilansa romahti ja hänet vietiin hätäleikkaukseen jossa huomattiin että isossa verisuonessa oli kaksi isoa reikää) Hän käytännössä vuoti kuiviin. Verenvuoto oli niin massiivista että mitään ei ollut tehtävissä :( En oikein jaksa vieläkään käsittää että mieheni ei enään tosiaankaan tule kotiin :(
Kävin juttelemassa jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla, mutta, ei siitä mitään hyötyä ollut. Hänen mielestään mä olen ihan kunnossa koska en tunne vihaa leikannutta lääkäriä kohtaan (mitä se mua hyödyttäisi? ) ja kai muutenkin vaikutin ihan rauhalliselta. Mä vaan en saa tätä surua ulos itsestäni. Mä en pysty itkemään enkä mitään. Mikään asia ei kuitenkaan pysy päässäni, tuntuu kuin pääni olisi ihan tyhjä :( Töihin pitäisi mennä, mutta jotenkaan en jaksa..ei ole mitään mielenkiintoa työtä kohtaan...eikä muutakaan. Pelottaa koko ajatuskin. Tulevaisuuskin vähän pelottaa...miten pärjään , siis rahallisesti?? Multa meni puolet tuloista mieheni kuollessa...velat ja lainat tarvii silti maksaa ja vuokrat ym ja elääkkin täytyy. En tiedä...en jaksa edes nyt iettiä. Kaippa kaikki järjestyy aikanaan.
On vielä suru työ kesken pojastakin joka kuoli kesällä 2010...pitää vaan jaksaa...
Voimia kaikille läheisensä menettäneille
Kävin juttelemassa jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla, mutta, ei siitä mitään hyötyä ollut. Hänen mielestään mä olen ihan kunnossa koska en tunne vihaa leikannutta lääkäriä kohtaan (mitä se mua hyödyttäisi? ) ja kai muutenkin vaikutin ihan rauhalliselta. Mä vaan en saa tätä surua ulos itsestäni. Mä en pysty itkemään enkä mitään. Mikään asia ei kuitenkaan pysy päässäni, tuntuu kuin pääni olisi ihan tyhjä :( Töihin pitäisi mennä, mutta jotenkaan en jaksa..ei ole mitään mielenkiintoa työtä kohtaan...eikä muutakaan. Pelottaa koko ajatuskin. Tulevaisuuskin vähän pelottaa...miten pärjään , siis rahallisesti?? Multa meni puolet tuloista mieheni kuollessa...velat ja lainat tarvii silti maksaa ja vuokrat ym ja elääkkin täytyy. En tiedä...en jaksa edes nyt iettiä. Kaippa kaikki järjestyy aikanaan.
On vielä suru työ kesken pojastakin joka kuoli kesällä 2010...pitää vaan jaksaa...
Voimia kaikille läheisensä menettäneille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.