Tilanteessa, jossa huudat yläkertaan, että jos olet tuollainen Jumala, niin en mä tarvitse sinua! Näin minä tein, kun lapseni vammautui. Ei mennyt kuin hetki, kun sisimpääni tuli tyhjyys. Sitä on vaikea kuvailla. Tunsin tuskaa poikani takia, mutta pahinta oli, että tunsin Jumalan vetäytyneen luotani. Tunsin olevani totaalisen yksin. Ei auttanut, että pyysin anteeksi . Koin, mitä on olla erillään Jumalasta. Aika kului ja elin elämääni, mutta tuntui, kuin missään ei olisi mitään tarkoitusta. Tunne oli kamala. Niinkuin olisi ollut kaiken ulkopuolella. Rukoilin joka päivä, ilta ja yö, että saisin anteeksi. Mikään ei muuttunut. Kunnes yhtenä yönä, kun palasin töistä ja kävellessäni rukoilin, tunsin, miten Jeesus vastasi. Aikaa oli kulunut melkein 2v. En ole varmaan ikinä iloinnut niin paljon, kuin silloin, kun tunsin , miten se tyhjyyden tunne vaihtui kiitollisuuteen siitä, että tunsin taas Jumalan läsnäolon. Paljon pahoja asioita on tapahtunut tämän kokemuksen jälkeen, mutta sitä erillisyyden tunnetta Jumalasta ei ole enää tullut.
Onko vertaiskumppaneita
Anteeksi saanut
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olin omien ratkaisujeni takia tilanteessa, ettei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, juoda itseni niin känniin, etten enää selvä, enkä pysty ajattelemaan tai kävellä radalle. Eläminen tuntui liian häpeälliseltä, niin suuren virheen olin tehnyt yhden ihmisen kanssa. Kaksi muuta nukkuivat viattoman unta. Kuinka heidän kävisi, jos minä päättäisin päiväni?
Pohtiessa nousi mieleen sanat "avukseni minä huudan Sinua herra. Sillä niin Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään,joka häneen uskoo, huku, vaan hänellä on iankaikkinen elämä." Tässä kohtaa en osannut ajatella iankaikkista elämää, vaan tartuin vain tuohon "ei huku", koska olin hukkumassa. Lupauksen mukaisesti sain ajatella saaneeni tuon elämää suuremman syntini sovitetuksi. Ei tarvinnut kuin uskoa näin olevan. Rauha laskeutui mieleeni.
Elämä ei ole ollut helppoa edelleenkään, mutta eläen armossa olen päässyt päivästä iltaan ja illasta aamuun. Vaikka itse epäilisin, horjuisin tai kaatuisin, se kallio, jolle pääsin, ei järky. En uskalla enää elää ilman luottamusta siihen, että Jeesus Kristus kärsi ja kantoi taakkani. Ilman sitä ei voimani riittäisi.
Sinunkin tarinasi on todella rankan kuuloinen. Olen iloinen, että olet joukossamme edelleen, sillä sinulla onvielä paljon annettavaa elämälle ja niille kahdelle, jotka ova silmäteräsi.
Myös sinun tarinasi kertoo, miten anteeksianto, uskomus siihen, että on saanut anteeksi, vapauttaa rankan syyllisyyden tunteen melkein välittömästi. Huomaatko kuinka sinä itse toimit parantajana itsellesi? Sinä paransit itsesi muuttamalla omaa ajatteluasi. Sinua auttoi tässä prosessissa se uskomus, että jos Jumala kerran antaa anteeksi niin sinäkin voit niin tehdä. Näin me ajatteluamme (uskomuksiamme) vaihtamalla toimivimpiin voimme tehdä elämämme aina vaan paremmaksi ja toimivammaksi.
Anteeksianto on parhainta lääkettä (suurimpia rakkauden tekoja) mitä on olemassa ja tässä tapauksessa se kohdistui sinuun itseesi. On myös olemassa anteeksiantoa toisia ihmisiä kohtaan, mutta suurin kärsimys omasta kokemuksestani tulee kun ihminen syyllistää itseään. Itsesyyllisyys on pahimpia tuntemiani tunteita. Se vie niin nopeaan alas ja sen voimallinen kierre on niin imaseva. Anteeksianto liittyy rakkauteen ja rakkauden energiaan. Kun vapautat anteeksiannon kautta negatiivisen syyllisyyden energiasi, voidaan tilalle ottaa rakkauden parantavaa energiaa. Rakkaudessa asuu myös rauha. Olet silloin oivaltanut suuremman rakkauden oman kokemuksesi kautta. Tämä on todellista henkistä kasvua.
Rakkauden energia on peräisin Jumalasta, joka on myös meidän syvin olemus, sillä olemme jatkuvasti yhteydessä Jumalaan tämän rakkautemme kautta. Jumalan rakkaus on ehdotonta. Se annetaan meille vain kuin itse ymmärrämme olevamme sen arvoisia. Sinä hetkellisesti ymmärsit oman arvosi (rakkauden arvon, joka siis syvimmiltäsi olet aivan koko ajan mutta olit vain sen matkasi varrella unohtanut) ja koit hetkellisesti ehdottoman rakkauden (jota siis syvimmiltämme olemme kuten Jumalakin on) ja näin ollen muistit kuka todella olet (olet ehdoton rakkaus).
Henkinen kasvusi teki suuren harppauksen eteenpäin tuon kokemuksesi kautta ja elämäsi muuttui varmasti paljon paremmaksi. Voit kiittää itseäsi tästä rakkauden oivalluksesta, sillä parannus tapahtui sinun itsesi kautta. Sillä, ei ollut ketään kuka teki sen puolestasi tai edes olisi voinut tehdä vaan sinä itse annoit itsellesi anteeksi.
Näin me voimme antaa itsellemme aina anteeksi, kun vain muistamme, että syvimmiltämme olemme ehdoton rakkaus kuten Jumalakin on. Meissä on voimaa anteeksiantoon, sillä me olemme hyvin voimakkaita ehdottoman rakkauden Jumalan voimassa.
Muista vain tämä rakkaus itsessäsi ja Jumalassa, sillä sinä ja Jumala olette yhtä aina ja ikuisesti, niin voit vapauttaa muutkin kärsimykset elämästäsi, jotka olet luonut itsellesi oman ajattelusi ja uskomustesi kautta. Jos haluamme muuttaa elämäämme paremmaksi itsellemme, niin meidän tulee tiedostaa epätoimivat uskomukset ja muuttaa ne paremmin toimiviksi. Tämä on todellista henkistä kasvua itseään tiedostaen.
Vinkkini sinulle
Kirjoita ne asiat ylös joihin haluat muutosta.
Katso niiden asioiden taakse millaisia uskomuksia sinulla liittyy näihin asioihin. Kun tiedostat ne, voit saman tien valita uudenlaisen paremmin toimivamman uskomuksen itsellesi käyttöön.
Ihmisen elämä on valintoja. Valitse sellaiset uskomukset itsellesi, jotka tuottavat hyvää elämääsi. Jätä kaikki mikä ei tuota hyvää. Näin luot itsellesi kauniin, ilon, rauhan, onnen ja rakkauden täyteisen elämän, sillä olet sen kaiken arvoinen. Sillä olethan suuresti rakkastettu ja tuettu matkallasi suurempaan rakkauteen, suurempaan onneen, suurempaan iloon aina ja ikuisesti :)
Rankka kokemus sinulla ollut. Olen iloinen, että olet saanut kiitollisuuden takaisin elämääsi, sillä kiitollisuus on yksi korkeimmista rakkauteen liittyvistä tunteista, joita voimme tuntea. Kiitollisuuden energialla luomme vain kaikkea hyvää elämäämme, joten toivon, että voit olla tuossa kiitollisuuden tunteessa mahdollisimman pitkiä aikoja. Kiitollisuus on puhdasta iloa. Mikä sen parempi tunne kokea!
Mielenkiintoiseksi tarinasi tekee minulle sen kun huomaan, miten ihmisen omat uskomukset luovat tunteet ja sitä kautta erillisyyden tunteemme voimistuu, jos tunteet ovat voimakkaasti negatiivisia. Tällöin unohdamme sen keitä pohjimmiltamme olemme ja mikä on oikeasti luontaista meille tuntea.
Tarinasi välittää sen, että olet käynyt todella rankassa paikassa. Olet varmasti käynyt negatiivisten tunteiden koko kirjon läpi, vihasta ja syyllisyydestä aina pelkoon asti. Lähtikö siis kaikki liikkeelle siitä uskomuksesta, että Jumala olisi syypää poikasi vammautumiseen?
Se on aivan hirveä tilanne jos lapsi sairastuu, vammautuu puhumattakaan jos lapsi kuolee.
Otan osaa murheeseesi.
Mutta itse asiaan sanoisin että ihmiset laittavat sairastumiset, epä-onnensa, siis yleensä vaikeudet elämässään monesti Jumalan kirouksiksi ja vastaavasti menestyksen elämässään Jumalan siunaukseksi.
No moisella tavalla voi selittää mitä hyvänsä ja miksi tahansa.
Varsinkin taikauskoinen kristinuskova voi uskoa juuri nuin, mutta silti maanpäällinen oikeudeton kärsimys jää kärsimykseksi eikä sitä mitkään hyvityksetkään poista.,ei edes ajatus 'toispuolisesta hyvityksestä' ei poista kärsimyksen reali-ongelmaa. Oikeastaan se nimenomaan on selityksenä halpa-temppu.
Esimerkkinä vain,, tavallaan jos Jumalana olisin kuin kristiuskon Jumala, niin väittäisin olevani armahtavainen ja laupias isä, kun 'sallisin'(tällä selitetään kaikki ongelmat kristiopissa) ylhäältä katsellen lapseni kärsivän(useasti ihan syyttään),, ja hänen huutaessaan tuskissaan hjelpiä lohduttaisin; "älä itke pienokaiseni, saat isiltä joskus sitten ihan varmasti ison perinnön ja siihen päälle vielä bonuksena suklaanekun".
Itse elämää siis on turha kiittää tai syyttää ja siitä itseään ahdistaa kuvitelmilla että juuri m i n u a, tai perhettäni viedään "kuin litran mittaa", sillä kaikkia meitä kohtaa erillaiset sattumukset.
Sen sijaan ihmisten julmuutta ja suoranaisia valheita ei ole syytä ohittaa olan-kohautuksella.
Vastaavasti voimme oppia vaikkapa heiltä, jotka pyrkivät älylliseen rehellisyyteen, totuudellisuuteen ja rakkauteen elämässään.