Lääkkeitä terveille

A-studio

Tekeekö lääketeollisuus terveistä sairaita?

http://areena.yle.fi/ohjelma/2505

Minulla on kokemuksia näistä lääketehtaiden juoksupojista Kallion terveysasemalta. Kun muutama vuosi sitten verikokeiden jälkeen lääkäri T. W. totesi kolestroliarvojeni olevan tosi korkeat, hän halusi määrätä minulle pahamaineista kolestrolin alennuslääkettä. Sanoin, etten halua syödä niitä, että ainakin ensin haluan kokeilla ruokavalion muutoksen vaikutusta. T. W.:lla ei kuitenkaan ollut mitään sanottavaa asiasta, ei yhtäkään neuvoa ruokavalion suhteen, ja aina vain hän jatkoi puhetta lääkkeistä ja lopuksi, vastustuksestani huolimatta, hän määräsi minulle kolestrolin alennuslääkettä. Kun hän myöhemmin sai tietää, etten ollut syönyt (lue: ostanut) lääkettä, hän raivostui ja sanoi minua omapäiseksi (jota varmasti olenkin). Vähän myöhemmin kävin asian johdosta taas verikokeissa ja soittaessani T. W.:lle ei hän yllättäen enää ollutkaan Kallion terveysasemalla, joten tulokset luki toinen lääkäri. Hän katseli samalla veriarvojen kehitystä vuosien aikana: ”Nooo eihän nämä kolestrooliarvot ole olleet mitenkään kovin korkealla tasolla... vähän koholla” oli arvio. Kuitenkin T. W. oli valmis syöttämään minulle noita monenlaisia haittavaikutuksia (mm. dementiaa) aiheuttavia myrkkylääkkeitä.

Jo edellisen lääkärin aikana olin puhunut unettomuudestani, ja tällöin lääkäri tarjosi heti Triptyl -nimistä psyykelääkettä. Kun huomautin lääkärille psyykelääkkeiden massiivisista haittavaikutuksista, niin tämä valisti minua onnetonta: "Mutta tämä Triptyl on ihan uudentyyppinen...". Kokeilin ja sain niin pahan olon, että oli heti pakko lopettaa niiden syönti. Valitin sittemmin unettomuuttani uudelle lääkärille T.W.:lle, johon hän aikoi määrätä Mirtazapin -psyykelääkettä, vaikka antoi ymmärtää ettei hän oikein tunne tätä unettomuusasiaa. Hän ei myöskään vaivautunut kysymään tai tutkimaan asiaa millään tavoin. Kun kieltäydyin syömästä näitä itsetuholääkkeitä, T.W. ehdotti käyntiä psykiatrisella hoitajalla. En ollut erityisen optimistinen asian suhteen, mutta soitin kuitenkin hoitajalle. Sanoin heti puhelimessa, etten aio syödä psyykelääkkeitä, joten jos hänellä ei ole mitään muuta keinoa kuin lääkkeet, niin annetaan olla, säästetään molempien aikaa. Psykiatrinen hoitaja antoi kuitenkin juonitellen ymmärtää, että muitakin keinoja saattaisi olla, joten tilasin ajan. Kun sitten saavuin ja kävimme istumaan pöytään, niin pöydällä meidän välissämme oli kolmantena henkilönä jättiläismäinen Mirtazapin -mainos. Sanomattakin on selvää, ettei mitään muita keinoja ollut tarjolla. Kun huomautin hoitajalle psyykelääkkeiden massiivisista haittavaikutuksista, niin tämä valisti minua tyhmäparkaa: "Mutta tämä Mirtazapin on aivan uudentyyppinen...". Huokaus, yritä nyt sitten pitää terveydestä huolta, kun lääkemafia juoksupoikineen tekee kaikkensa tuhotakseen sen. Nettikeskusteluissa esimerkiksi en ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka olisi parantunut unettomuudesta psyykelääkkeillä (joo tiedän, että jotkut kertovat saaneen avun niistä, mutta ne ovat niitä, jotka juuri ovat alkaneet syödä lääkkeitä ja haluavat uskoa sen auttavan, ja tietenkin mömmöjä syömällä nukkuu. Ihan oikeaa unettomuudesta paranemista olisi se, että hoidon jälkeen olisi palannut normaali unirytmi, johon ei enää tarvitsisi syödä pillereitä).