luterilaiset on petetty

KASTE ON JUMALAN TEKO
Martti Luther


Sinä ehkä sanot, ettei Kristus ole käskenyt
kastaa lapsia eikä siitä ole yhtään esimerkkiä
apostolien kirjoituksissa eikä kirjeissä. Minä
vastaan tähän: Ei hän ole erikseen käskenyt
kastaa aikuisiakaan, ei miehiä eikä naisia eikä
erityisesti ketään muutakaan. Onko meidän siis
jätettävä kaikki kastamatta? Sen sijaan hän on
kyllä käskenyt kastaa kaikki pakanat, ketään
erottelematta, sanoessaan Matteuksen evankeliumin
lopussa (Matt. 28:19): “Menkää ja opettakaa
kaikki kansat ja kastakaa heidät minun nimessäni”
jne. Mutta melkoinen osa pakanoistahan on juuri
lapsia!



Apostolien teoista ja pyhän Paavalin kirjeistä me
luemme, miten kokonaisia perheitä kastettiin (Ap.
t. 10:48; Ap. t. 16:15,33; 1 Kor. 1:16). Lapset
ovat aivan varmasti tärkeä osa perhettä. Näyttää
siis siltä, että samoin kuin Kristus käski
apostolien opettaa ja kastaa erottelematta kaikki
pakanat, samoin he myös ovat tehneet kastaessaan
kaikki perheeseen kuuluneet. Jos he olisivat
osanneet varautua siihen, että lahkolaiset
pyrkivät tekemään eron nuorien ja vanhojen
välillä, he olisivat varmasti kumonneet tämän
kaiken vielä selvemmin. Ovathan he jo muutenkin
kaikissa kirjeissään kirjoittaneet paljon siitä,
ettei kristittyjen kesken ole mitään arvoeroa eri
henkilöiden välillä. Pyhä Johanneskin sanoo 1.
kirjeensä toisessa luvussa (1 Joh. 2:14)
pikkulapsista, että he tuntevat Isän. Lapsikaste
periytyy siis varmasti apostoleilta, kuten myös
pyhä Augustinus kirjoittaa.



Uudestikastajat menettelevät siis vaarallisesti
kaikissa asioissa. He eivät ole epävarmoja
ainoastaan omassa asiassaan, vaan he toimivat
myös edellä mainittuja raamatunlauseita vastaan.
Omasta päästään ja vastoin Jumalan tahtoa he
keksivät erotella ihmisiä. Vaikka he
arvelisivatkin, etten vielä ole heitä kyllin
pätevästi kumonnut, heidän täytyy kuitenkin
kaikessa riidanhalussaankin vähintään pelästyä ja
huolestua siitä, että he tekevät väärin
uudestikastaessaan noin epävarmojen perusteiden
nojalla. Mutta koska he ovat epävarmoja, seuraa
jo siitä, että he toimivat väärin. Sillä
jumalallisissa asioissa ei saa olla epävarma,
vaan niissä pitää pelata varman päälle.



Jos uudestikastaja ei ole itsepäinen, vaan valmis
oppimaan, hänkin voi kuulla, että samoin kuin
Johannes tuli uskovaksi ja pyhäksi, kun Kristus
tuli ja puhui äitinsä suulla, niin myös lapsi
tulee uskovaksi, kun Kristus kasteessa puhuu
hänelle kastajan suulla. Onhan se hänen sanansa
ja hänen käskynsä, eikä hänen sanansa voi olla
vaikuttamatta. Uudestikastajankin täytyy myöntää,
että asia saattaa todella olla näin. Hän ei voi
sitä lopultakaan täysin kiistää eikä sitä
Raamatulla kumota. Jos taas hän ei voi sitä
lopullisesti eikä pätevin perustein kiistää, hän
ei myöskään voi aina pitäytyä uudestikasteeseen.
Mikäli hän edelleen haluaa puolustaa
uudestikastamista, hänen on ensin aukottomasti
todistettava, että lapset kastetaan ilman uskoa.
Olen siis mielestäni riittävän selvästi
todistanut, että heidän perustelunsa ovat
epävarmoja ja pelkkää röyhkeyttä.

Vaikka he pystyisivätkin varmasti osoittamaan,
että lapset ovat kasteessa ilman uskoa, sillä ei
olisi minun mielestäni mitään merkitystä.
Haluaisin silloinkin mielelläni tietää, millä
perusteella he arvelevat todistavansa, että
lapset olisi kastettava uudestaan, jos he
myöhemmin uskovat tai tunnustavat uskonsa. Ei
nimittäin riitä, että he sanovat: “Lapset on
kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on
kastettava uudelleen.” Heidän on myös
perusteltava väitteensä.



Sinä sanot ehkä: “Kaste on väärä.” Entä sitten,
onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on
aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se
olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on
lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on
tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko
on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin
ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on
otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys,
niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin.
Abusus non tollit substantiam, imo confirmat
substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian
olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes
väärinkäyttöä.

Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen
jälkeen, miksi silloin olisi kastettava
uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki
tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt
kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän
usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa
varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee
täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.



Aivan samoin käy silloin, kun tyttö menee jonkun
miehen kanssa naimisiin vasten tahtoaan ja täysin
vailla aviollista kiintymystä mieheen. Jumalan
silmissä hän tuskin on miehensä aviovaimo. Kaksi
vuotta myöhemmin hän kuitenkin alkaa rakastaa
aviomiestään. Onko heidän silloin mentävä
uudestaan kihloihin ja naimisiin? Onko nyt
järjestettävä uudet hääjuhlat? Onko ensimmäistä
kihlausta ja vihkimistä pidettävä turhana vain
sen vuoksi, ettei hän heti ollut uskollinen
aviovaimo? Varmaan monet pitäisivät sinua
hulluna. Onhan nyt kaikki kunnossa, koska hän on
muuttunut ja kiintynyt siihen mieheen, josta hän
ei aiemmin välittänyt.



Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee
kasteelle ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon.
Olisitko, ystävä hyvä, sitä mieltä, että
tällainen ihminen pitäisi kastaa uudelleen? Hän
on ottanut oikean kasteen väärin vastaan.
Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee
kasteen vääräksi ja että inhimillinen
väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin
Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?



Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain
vuorella. Monet ottivat kuitenkin tämän liiton
vastaan väärin ja ilman uskoa. Kun nyt nämä samat
ihmiset myöhemmin tulivat uskoon, onko tämä
liitto sen vuoksi ollut väärä? Vai mitä sanot,
ystävä hyvä? Täytyisikö Jumalan jokaista varten
tulla uudestaan Siinain vuorelle ja solmia uusi
liitto?



Samalla tavalla Jumala antaa saarnata kymmentä
käskyään. Mutta koska muutamat ihmiset ymmärtävät
ne vain korvillaan eli siis täysin väärin, niin
eivätkö ne muka enää olekaan kymmenen käskyä. Nyt
ne eivät enää kelpaa mihinkään, ja Jumalan täytyy
antaa uudet kymmenen käskyä entisten tilalle. Se
ei enää riitä, että ihmiset tekisivät oikean
parannuksen ja pitäisivät entiset kymmenen
käskyä. Sepä vasta olisikin merkillinen juttu,
että iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana pitäisi
muuttaa ja uudistaa yhtä usein kuin ihmiset
muuttuvat ja uudistuvat. Sehän pysyy
muuttumattomana ja samana sen vuoksi, että
niillä, jotka nyt luopuvat siitä eivätkä pysy
siinä, olisi luja kallio, jolle he voisivat
palata ja jolla he voisivat pysyä.



Entäpä jos alamaiset tekevät uskollisuudenvalan
hallitsijalleen vain siinä tarkoituksessa, että
pääsisivät surmaamaan hänet, mutta kolmen päivän
kuluttua he kuitenkin rupeavat katumaan ja
vakuuttavat sydämestään olevansa kuuliaisia.
Sano, ystävä hyvä, onko nyt taas tarpeen tehdä
uusi ja toinen uskollisuudenvala? Ei tietenkään,
koska he nyt rehellisesti pitävät sen valan,
jonka he aikoinaan vannoivat vilpillisesti.



Jos me seuraisimme heidän tahtoaan, meillä
riittäisi kastamista joka hetkeksi. Minä voisin
ottaa tämän raamatunlauseen "joka uskoo" omaan
käyttööni. Missä ikinä tapaisin kristityn, joka
on langennut eikä usko, siellä minä sanoisin:
"Tämä ei usko, siispä hänen kasteensa on ollut
turha. Minäpä kastan hänet uudestaan." Ja jos hän
lankeaisi toistamiseen, sanoisin minäkin
uudelleen: "Huomaatko, hän ei usko. Sen vuoksi
hänen edellinen kasteensa on turha. Hänet on nyt
kastettava kolmannen kerran." Näin minä
jatkaisin. Aina kun hän lankeaisi tai alkaisi
epäillä uskoaan, minä sanoisin: "Hän ei usko, sen
vuoksi hänen kasteensa on turha." Hänen olisi
siis mentävä kasteelle yhä uudelleen ja
uudelleen, kunnes hän ei enää lankeaisi eikä
luopuisi uskosta. Näin hän noudattaisi tätä
raamatunlausetta "joka uskoo". Sanohan minulle,
tulisiko kukaan kristitty milloinkaan kastetuksi
riittävän usein ja saisiko kukaan lopullista
varmuutta omasta kasteestaan?



Kaste kyllä pysyy oikeana ja riittävänä, vaikka
kristitty luopuisi uskosta ja tekisi syntiä tuhat
kertaa vuodessa. Riittää, että hän jälleen tekee
oikean parannuksen ja uskoo. Ei häntä pidä aina
kastaa uudelleen. Miksei siis ensimmäinen kaste
olisi riittävä ja oikea, jos kristitty myöhemmin
tulee oikeaan uskoon? Jos kaste on ilman uskoa,
niin se on ilman uskoa, eikä sillä ole mitään
väliä, puuttuuko usko ennen kastetta vai sen
jälkeen. Mutta jos kaste on ilman uskoa, niin
uudestikastajat haluavat tällä raamatunlauseella
"joka uskoo" narrata meidät muuttamaan kasteen
olemuksen.



Vaikka siis uudestikastajat pystyisivätkin
todistamaan oikeaksi sen näkemyksensä, etteivät
pienet lapset usko (mitä he eivät pysty
tekemään), niin he eivät minun mielestäni olisi
osoittaneet sen enempää kuin että oikeaa, Jumalan
asettamaa kastetta ei ole otettu vastaan oikein,
vaan väärin. Mutta se joka osoittaa ainoastaan
väärinkäytön, osoittaa vain sen, että oikaisun
tulee koskea väärinkäyttöä eikä asian olemusta.
Väärinkäyttö ei nimittäin muuta minkään asian
olemusta. Kulta ei muutu oljeksi sen vuoksi, että
rosvo sen varastaa ja käyttää sitä omaksi
edukseen. Hopea ei muutu paperiksi sen vuoksi,
että koronkiskuri keinottelee sillä
vilpillisesti.



Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen
väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa,
luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he
yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja
uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki
harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he
ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat
sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he
rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden
evankeliumin. Missä tahansa sinä siis tapaatkin
uudestikastajia, siellä he toimivat väärin,
pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä.
Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi
he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät
pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä
ja väärinkäytöksiä.



Heidän keskuudessaan on tekojen perkele, joka
puhuu uskosta, mutta tarkoittaa kuitenkin tekoja.
Uskon nimellä ja varjolla hän johtaa
ihmisraukkoja luottamaan tekoihin, aivan kuten
meille paavin vallan alla tapahtui. Meitä
vaadittiin käymään ehtoollisen sakramentilla ja
näin tekemään kuuliaisuuden tekoja. Kukaan ei
mennyt sakramentille ravitakseen uskoa. Kun me
olimme vastaanottaneet sakramentin, silloin oli
kaikki tapahtunut ja teko oli täytetty.



Myös uudestikastajat pakottavat ihmisiä
luottamaan tekoihin niin, että tultuaan
kastetuiksi, he luulisivat kaiken olevan oikein
ja kunnossa. Näennäisesti he kyllä kerskuvat
uskosta, mutta todellisuudessa he vähät
välittävät siitä. Jos heidän pitäisi etukäteen
olla varmoja uskosta, he eivät - kuten edellä
olen jo sanonut - voisi enää milloinkaan kastaa
yhtään ihmistä. Jos he vakavissaan etsisivät
uskoa eivätkä luottaisi tekoihin, heidän pitäisi
luopua uudestikastamisesta.



Muuttumaton Jumalan sana, joka kerran lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa, pysyy ja kestää yhä. Sen
vuoksi he voivat myöhemmin uskoa siihen, jos
tahtovat. Samoin he voivat myöhemmin uskossa
ymmärtää sen veden, joka kasteessa vuodatettiin
heidän päälleen, jos vain tahtovat. Sillä vaikka
he toistelisivat tuota sanaa satakin kertaa, se
on kuitenkin se sama sana, joka lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa. Sen voima ei riipu
siitä, kuinka monta kertaa se lausutaan tai
toistetaan, vaan siitä, että se on kerran
käsketty lausumaan.



Perkele näyttää varsinaisen taituruutensa siinä,
että hän kykenee pakottamaan kristityt
uskonvanhurskaudesta tekojen vanhurskauteen.
Samoin hän pakotti galatalaiset ja korinttilaiset
luottamaan tekoihin, vaikka he olivat
Kristuksessa, uskoivat vakaasti ja juoksivat
hyvin, kuten pyhä Paavali kirjoittaa (Gal. 5:7).

ei ole ensimmäinen kerta kun joku alkaa vänkyttää
lapsikastetta vastaan. ne samat jutut kulkevat
vapaiden suuntien legendoina, samat klassiset
epäilyt: miten lapsi voisi uskoa ja plaa
plaa...niitä riittää. Jumala lähestyi meitä kun
olemme vielä syntisiä, eikä vaatinut mitään
merkkiä uskosta ja kuuliaisuudesta, Jumala tuli
ensin. Jumalan teko pysyy, vaikka minä olen
valheellinen. se on ilosanoma.

Alkuseurakuntien kastetoiminta

Ensimmäiset opetuslapset noudattivat Jeesuksen
kastekäskyä. Kastaminen seurasi aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti, että Kristuksen
evankeliumista uskoontulleet kastettiin
ainoastaan.

1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin
te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän
lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka
kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt
ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Pelastetut kastettiin.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti
hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?'
Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän
käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen
sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä,
ei uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa
näkösi jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme
Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa
. . . Ja nyt, mitä viivyttelet?
Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa
itsesi ja pestä pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä
uskoa-sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja
Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä: "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata
sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten
en tiedä, olenko ketään muuta
kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt minua
kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin
välittömänä objektina. Esim. pesen (aktiivi),
minua pestään (passiivi), peseydyn (mediumi).
Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee:
'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on
yleinen muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy
esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut
koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en"
(=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan
vasta ottivat raamatullisen kasteen.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja
kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän
vei heidät ylös asuntoonsa,
laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä
koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole
juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi
kastaa kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä.
Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan,
valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta paastotkoot
kastaja ja kastettava sekä jotkut muut
lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan käske
paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0—20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien
mielipiteiden varaan. Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme
siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään,
jotka nojaavat
myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan sen tekijöitä.

Hyvää ja ajankohtaista opetusta on tässä
foorumissa. Nimittäin, totta on, että suurin osa
luterilaisista LUULEE olevansa matkalla
taivaaseen koska heidät on lapsena
kastettu.

Näitä luterilaisia on 80-90%
suomalaisista.

Enemmistö näistä petetyistä päätyy
helvettiin.

Asia on siis mitä tärkeintä selvittää
ja julistaa mitä Raamattu asiasta opettaa.

Jos olemme huolissamme tästä, meillä on oikeus
tälläkin vapaalla foorumilla julistaa tätä asiaa.
Emme tee tätä kiusallamme, emmekä
härnätäksemme ketään, vaan meillä on todella
huoli eksyneistä sieluista.