Missä iässä elämä on mennyt hukkaan?

Voi-voi-voi-voivoi. Viimeistä viedään, alle vuosi mahdollisuudet menneet ;-)

1-3. Vastaus silloin, kun on kuollut.
4.ylihuomenna !

Niin kauan kuin on toivoa on elämää ! Ja niin kauan kun elät voit muuttaa kurssia.

No ei ainakaan kaikki nuo vielä 25 vuotiaana.

"Mutta sanoisin että on hieman outoa jo jos yli 30v hyppii vaan työpaikasta toiseen. "

Meillä on siis kymmeniätuhansia omituisia ihmisiä. Kaikki pätkätyöläiset, komennusmiehet ja -naiset sekä vuokratyöfirmojen työntekijät kylläkin joutuvat hyppimään työpaikasta toiseen. Olisiko parempi siis olla työtön ja kotona? Kun vakityötä samasta paikasta ei kaikille löydy.
Olen kyllä huomannut tämän asenteen, ja siksi, kun olen työllistänyt itseni noin 15 vuotta olemalla se omituinen joka tekee mitä vaan ja hyppii paikasta toiseen, päättänyt etten hypi enää. Työnantajat itsekin käyttää määräaikaisia, tämä systeemi on luotu ja tarkoituksella, ja sitten voidaan kaataa henkinen paska tietyn ihmisryhmän niskaan, leimaamalla heidät oudoiksi, huonoiksi, hulluiksi, vastuuttomiksi ja ties miksi. Taidottomiksi ja kyvyttömiksi tietenkin, ja yli 30-vuotiaita voi aina syyttä kypsymättömyydestä ja lapsellisuudesta JOTEN!

En ota enää nokkiini. Nyt olen 34-vuotias ja aion jäädä työttömäksi. Jään elämäntapapummiksi, ja ihan vakituiseksi sellaiseksi. Olen kyllästynyt tähän paskaan, oudoksuntaan, syrjintään ja siihen että minunhan se pitäisi olla luusopastakin kiitollinen ja antaa minkä tahansa työnantajan vaikka panna itseäni "onhan jotain töitä" jos ihan karrikoiden asia esitetään. Tottakai joka vuosi hirveällä byrokratiasodalla työkkärin, kelan, sossun ja työttömyyskassan kanssa, ja sitä rataa. Joten!

Tästä lähtien lupaan olla normaali. En hypi enää yhtään minnekään, en myy itseäni yhteenkään työpaikkaan. En huoli yhtään pätkää, osa-aikaisuutta enkä vuokratyöpaikkaa, en myöskään itse tee enää määräaikaisia sopimuksia, ja suosittelen tätä kaikille muillekin. Uskokaa jo, ihmiset maksaa ennemmin työttömyydestä ja vaikka ne räksyttää siitä, olet sentään normaali silloin. Älä tee mitään, ei tartte kuunnella v.tuiluakaan! :)

Kiitos kaikille kannustaneille, nyt maksatte koko mun lopun elämän mun elantoa. Mä olen totisesti lomani ansainnut. 15 vuoteen ei päivääkään palkallista lomaa, ei päivääkään mitään oikeaa lomaa. Siis seuraavat 15 vuotta ei mitään muuta olekaan. Sen verran on laitosten kanssa pelattu että sen pelin osaa jo... See juu!!!

Aurinkoa kaikille, hymyä huuleen ja onnellista syksyä!!!

PS. "aika hartaasti toivon ettei se enää 20 henkilöillä ole vaan päähänpisto, joka lopetetaan kuukauden päästä" MIksi? Mitä se sinulle kuuluu mitä toiset päähän pistoikseen saa? Mitä jos ei haluakaan, tai kiinnostakaan, eikö 20-vuotias saa enää muuttaa mieltään? Miksi sinä sitä niin hartaasti toivot? Aika outoa.

Itse olet outo kirjoitti:

"Mutta sanoisin että on hieman outoa jo jos yli 30v hyppii vaan työpaikasta toiseen. "

Meillä on siis kymmeniätuhansia omituisia ihmisiä. Kaikki pätkätyöläiset, komennusmiehet ja -naiset sekä vuokratyöfirmojen työntekijät kylläkin joutuvat hyppimään työpaikasta toiseen. Olisiko parempi siis olla työtön ja kotona? Kun vakityötä samasta paikasta ei kaikille löydy.
Olen kyllä huomannut tämän asenteen, ja siksi, kun olen työllistänyt itseni noin 15 vuotta olemalla se omituinen joka tekee mitä vaan ja hyppii paikasta toiseen, päättänyt etten hypi enää. Työnantajat itsekin käyttää määräaikaisia, tämä systeemi on luotu ja tarkoituksella, ja sitten voidaan kaataa henkinen paska tietyn ihmisryhmän niskaan, leimaamalla heidät oudoiksi, huonoiksi, hulluiksi, vastuuttomiksi ja ties miksi. Taidottomiksi ja kyvyttömiksi tietenkin, ja yli 30-vuotiaita voi aina syyttä kypsymättömyydestä ja lapsellisuudesta JOTEN!

En ota enää nokkiini. Nyt olen 34-vuotias ja aion jäädä työttömäksi. Jään elämäntapapummiksi, ja ihan vakituiseksi sellaiseksi. Olen kyllästynyt tähän paskaan, oudoksuntaan, syrjintään ja siihen että minunhan se pitäisi olla luusopastakin kiitollinen ja antaa minkä tahansa työnantajan vaikka panna itseäni "onhan jotain töitä" jos ihan karrikoiden asia esitetään. Tottakai joka vuosi hirveällä byrokratiasodalla työkkärin, kelan, sossun ja työttömyyskassan kanssa, ja sitä rataa. Joten!

Tästä lähtien lupaan olla normaali. En hypi enää yhtään minnekään, en myy itseäni yhteenkään työpaikkaan. En huoli yhtään pätkää, osa-aikaisuutta enkä vuokratyöpaikkaa, en myöskään itse tee enää määräaikaisia sopimuksia, ja suosittelen tätä kaikille muillekin. Uskokaa jo, ihmiset maksaa ennemmin työttömyydestä ja vaikka ne räksyttää siitä, olet sentään normaali silloin. Älä tee mitään, ei tartte kuunnella v.tuiluakaan! :)

Kiitos kaikille kannustaneille, nyt maksatte koko mun lopun elämän mun elantoa. Mä olen totisesti lomani ansainnut. 15 vuoteen ei päivääkään palkallista lomaa, ei päivääkään mitään oikeaa lomaa. Siis seuraavat 15 vuotta ei mitään muuta olekaan. Sen verran on laitosten kanssa pelattu että sen pelin osaa jo... See juu!!!

Aurinkoa kaikille, hymyä huuleen ja onnellista syksyä!!!

PS. "aika hartaasti toivon ettei se enää 20 henkilöillä ole vaan päähänpisto, joka lopetetaan kuukauden päästä" MIksi? Mitä se sinulle kuuluu mitä toiset päähän pistoikseen saa? Mitä jos ei haluakaan, tai kiinnostakaan, eikö 20-vuotias saa enää muuttaa mieltään? Miksi sinä sitä niin hartaasti toivot? Aika outoa.

Lue lisää

Sinulle, en tarkoittanut loukata ketään henk. koht.

Vuokratyöstä on kokemusta ja siinä joutuu hyppimään. Mutta myös nämä firmat tarjoaa kokoaikaisia paikkoja ja joskus talot tarjoaa töitä kun tulee tutuksi. Itse olen saanut kokoaikaisen paikan vuokrafirman kautta.

Sanoisin ettei sille työllisyystilanteelle mitään voi, mutta 30 ikäisten työstä toiseen hyppimisellä ja 20 ikäisillä opiskelusta toiseen hyppimisellä tarkoitin sitä ettei ollenkaan ymmärrä mitä haluaa. Jatkuvasti vaan "Ei tämä ole mun juttu".
Arvaa vaan, alkaako jo hieman ärsyttää 30v lähestyvillä kavereilla joilla ei kaikilla ole yhtäkään ammattia käytynä ja hypätään vaan "Musta tulee sairaanhoitaja" "Eiku musta tulee autokuski" "Eiku musta tulee plääplääplää" ja opiskelupaikat vaihtuu vähintään puolen vuoden välein. Puhun vaan kokemuksesta, mitä olen nähnyt. Ja siitä että monessa opiskelupaikassa joku heppahullu vie oikeasti sille alalle haluavan paikan.

nainen23v_ kirjoitti:

Sinulle, en tarkoittanut loukata ketään henk. koht.

Vuokratyöstä on kokemusta ja siinä joutuu hyppimään. Mutta myös nämä firmat tarjoaa kokoaikaisia paikkoja ja joskus talot tarjoaa töitä kun tulee tutuksi. Itse olen saanut kokoaikaisen paikan vuokrafirman kautta.

Sanoisin ettei sille työllisyystilanteelle mitään voi, mutta 30 ikäisten työstä toiseen hyppimisellä ja 20 ikäisillä opiskelusta toiseen hyppimisellä tarkoitin sitä ettei ollenkaan ymmärrä mitä haluaa. Jatkuvasti vaan "Ei tämä ole mun juttu".
Arvaa vaan, alkaako jo hieman ärsyttää 30v lähestyvillä kavereilla joilla ei kaikilla ole yhtäkään ammattia käytynä ja hypätään vaan "Musta tulee sairaanhoitaja" "Eiku musta tulee autokuski" "Eiku musta tulee plääplääplää" ja opiskelupaikat vaihtuu vähintään puolen vuoden välein. Puhun vaan kokemuksesta, mitä olen nähnyt. Ja siitä että monessa opiskelupaikassa joku heppahullu vie oikeasti sille alalle haluavan paikan.

Lue lisää

Niin. Riippuu vähän mitä sillä paikasta toiseen hyppimisellä tarkoitetaan. Itse aion ainakin olla "tyhmä" jatkossakin. Omalla alallani on pulaa osaavista tyypeistä ja paikkaa vaihtaessa saa yleensä parempia tarjouksia ja työnkuvakin hiukan muuttuu, joka on mukavaa vaihtelua.

Jos olisin jumittanut samassa paikassa koko ajan, tienaisin varmaan 1000€ vähemmän, eikä osaamiseni olisi yhtä laaja-alainen kuin nyt. On hyvä jos on lojaali, mutta liika lojaalius on pelkästään tyhmyyttä. Eivät työnantajatkaan ole työntekijöille lojaaleja. Niin, sitä ikää on nyt 33v ja "tyhmyys" tulee jatkumaan vielä pitkään, jos en omaa firmaa pistä pystyyn.

nainen23v_ kirjoitti:

Sinulle, en tarkoittanut loukata ketään henk. koht.

Vuokratyöstä on kokemusta ja siinä joutuu hyppimään. Mutta myös nämä firmat tarjoaa kokoaikaisia paikkoja ja joskus talot tarjoaa töitä kun tulee tutuksi. Itse olen saanut kokoaikaisen paikan vuokrafirman kautta.

Sanoisin ettei sille työllisyystilanteelle mitään voi, mutta 30 ikäisten työstä toiseen hyppimisellä ja 20 ikäisillä opiskelusta toiseen hyppimisellä tarkoitin sitä ettei ollenkaan ymmärrä mitä haluaa. Jatkuvasti vaan "Ei tämä ole mun juttu".
Arvaa vaan, alkaako jo hieman ärsyttää 30v lähestyvillä kavereilla joilla ei kaikilla ole yhtäkään ammattia käytynä ja hypätään vaan "Musta tulee sairaanhoitaja" "Eiku musta tulee autokuski" "Eiku musta tulee plääplääplää" ja opiskelupaikat vaihtuu vähintään puolen vuoden välein. Puhun vaan kokemuksesta, mitä olen nähnyt. Ja siitä että monessa opiskelupaikassa joku heppahullu vie oikeasti sille alalle haluavan paikan.

Lue lisää

OK, ei mitään, kuten sanoin, en enää loukkaannu. Tarkoitin että en, mä olen niin paljon kuullut tota. Oon kyllä muuten rehellisyyden nimissä kuullut kannustustakin, joittenkin muitten outojen mielestä se on tosi hienoa, että ihminen pystyy sopeutumaan, joustamaan ja menemään "minne vaan".

Mä en itse vaan tunne ketään, jotka huvikseen pomppisi työpaikoista toiseen. Muutamia elämäntapavaihtelijoita kyllä, siis ihmisiä, jotka on hieman taiteilijoita, tekee montaa työtä ja mitä milloinkin: miehille tämä on sallitumpaa kuin naisille. Nainen on enemmän outo, mies on monipuolinen.

Tai vaihtaisi opiskelupaikkoja kuin paitaa, meinaan siis, ei mulla ainakaan ole varaa edes semmoiseen. Aikuisena opiskelu tulee kalliiksi, kukaan ei auta ja mullakin on tukivuodet käytetty.
Tosin, se täytyy sanoa, ettei mikään näistä töistä olekaan mun juttu, mä pyrin sivussa omaan juttuuni 10 vuotta koskaan pääsemättä. Ehkä se "mun juttu" on harhaa. Mä tosin toivoin, että oisin saanut ammatin ja työn, mistä saan muutakin kun pelkän rahan, töissä kuitenkin ollaan 8 tuntia päivä, joskus enemmänkin. Ois ollut kiva tehdä iso osa elämästään jotain, mitä haluaa tehdä edes osan ajasta.

Korjaan muuten, mulla on muuten yksi kaveri, joka on 30-vuotias ja käy nyt ties monettako koulua. Mutta vaan yksi. Hän on itseasiassa ihan hyvä työntekijä kyllä, mutta ei jaksa kouluissa. Hän ei ole kasvanut siinä kohtaa aikuiseksi, että hän lopettaa, kun tulee ikäviä aineita, missä hän ei pärjääkään itsestään selvästi. Siis, työssä hän jaksaa tehdä kyllä kaikkia töitä ainakin määräajan, mutta koulussa jostain syystä, hänelle tulee stoppi aina. En tiedä miksi. Hän ei ole kauhean hyvä kestämään vastoinkäymisiä ehkä.
Hänellä on aina määräaikaisia joten en tiedä, mitä kävisi vakituisessa hommassa.

Itse olen aina käynyt koulut loppuun. Ja kurssit. Ja määräaikaisuudet.
Mä en ole saanut vuokratyöfirman kautta vakkaria, ja nytkin työllistin itse itseni suoraan firmaan, minne siltä vuokratyöfirmalta tuli porukkaa, mutta minua ei edes ehdotettu. Tosin, en enää jaksa mitään toivoakaan, kai sitää aina jotain löytää, jos löytää. Uudestaan mut on palkattu kyllä useammankin kerran, mutta noh, ei sen väliä. En kauheesti jaksa enää hakeakaan, onhan tässä jo haettu. Mä yritän nyt olla kursseilla ainakin puoli vuotta :)
Enkä tosiaankaan tee enää mitään miten kuuluu.

:) Mukavaa oloa, ja omanlaista elämää!

PS. Se on kyllä kurjaa, että niitä opiskelupaikkoja sitten vie joku jolla ei ole oikeaa motivaatiota tai halua, mutta niin käy kaikkialla. Myös vaikka Teakissa tai vastaavassa taideoppilaitoksessa, minne pääsee 2-5 % ja aina on joukossa joku "kokeilija" ja lintsari, ja ulos jää oikeasti sitoutuneita ja haluavia ihmisiä. Ja kyllä, sielläkin raadeissa on vaan ihmisiä, ei sen kummempaa, ei ne nää mitään elämää suurempaa ja niihinkin uppoaa se tiettyjen ihmisten tyyli. He erehtyvät, katsovat puolueellisesti asioita jne. ja ottavat myös vääriä ihmisiä taloon.
Siellä se vasta vituttaakin, kun mahdollisuudet ovat muutenkin vähissä. Mutta, se on näitten hannuhanhien maailma.

Älä sure, et ole yksin! Etkä luuseri. Olen nainen, mutta jeppis, tiedän ettei ole helppoa. Pätkää ja sitä ja tätä, kamala homma pätkienkin saamisessa. Sitten määräaikainen aina otetaan vaan määräajaksi ja kuitenkin ihmetellään, kun on vaan määräaikaisia. Jollain pitää itsensä elättää ja nää alentuvat kommentit " oot säkin kaikkee kokeillu" no en v**tu ole, vaan ELÄTTÄNYT itseni, mutta niin... kun tää elämä on semmoista hassun hauskaa kokeilua. Kyllä todellakin veettää joskus, miten ihmiset voi olla niin lapsellisia, tyhmiä ja sokeita, miten ne kehtaa?! Mutta... niin, kun ihminen on hieman tyhmä: kun se ei itse joudu jotain kokemaan, se ei oikein sitä ymmärrä. Empatia on todella vaikea laji, eikä etenkään hyvinvointivaltiossa haluta edes nähdä kuin hyvinvointia. Pelätään että se lama tarttuu tai että "minullekin voisi käydä noin", joten keksitään, miten ollaan itse ja yksin ansaittu oma menestys: säkästä ei voi olla kyse, koska silloin se ei olisi omassa hallinnassa.

No, kandee kuitenkin hakea töitä tosi laajalti, mä olen aina jotain määräaikaisia saanut ja hakenut vaan. Mulla on varmaan satoja työhakemuksia, osa älyttömiinkin paikkoihin ja ihan kepillä on jäätä koeteltu. Välillä vaikka millä, ja joskushan sitä sitten aina onnistaakin.
Useimmiten ei :)

Nyt olen menossa yhdelle kurssille, ja sitten jään sairaslomalle, olen tässä itkenyt taas jo kolme kuukautta putkeen iltaisin, enkä pysty oikein syömään. Halpoja harrastuksia on pari (mä olen onneksi saanut aina sovittua maksuja), sieltä saa tuttuja, ei ystäviä juurikaan. Ihmiset aina hokee, miten pitää mennä, muttei se ihan niinkään ole. Kyllä mä olen yksin mennytkin, aloittanut kaikki harrastukset yksin, käynyt konserteissa yksin ja ok, on ollut ihan kivaakin, mutta aina ja aina ja aina vaan yksin? Semmoiset ihmiset ei tiedä, mistä ne puhuu, kun ne puhuu että se riittää että ois vaan ees vähän jotain. Ei se ole ystäviä, ei suhde, ei muuta kuin pintaa. Kukaan ei tunne, halaa, kysy kuulumisia. Aina on turha. Eikä ystäviä ja parisuhdetta todellakaan ole aina helppoa löytää. Jos ei siis tietty huoli ketä vaan, voihan sitä sitten kävellä lähipubiin, siellä on aina ystäviä.

Meidän ikäisistä suurin osa on varattukin, että sekin hankaloittaa.

Onhan se tietty jotain seuraa sekin, ei etten suosittelisi edes sitä sitten hankkimaan, mutta kun ei pää enää meinaa kestää tätä epävarmuutta, niin minkäs teet?! Ikuinen taloudelinen ahdinko, ainainen pelko. Pelottaa aina laskut, mistä seuraavat rahat, vuokrat eniten: mitä jos ei saakaan niitä maksettua. Sossu on yksi s-tanan lottotoimisto, ja kyllä tässä maassa ei ainakaan liikaa eikä helpolla avusteta. Voi olla tosi kurjaa, köyhää ja kiperää!

Olen samanikäinen kun sinä. Olen monesti miettinyt, miten paljon helpompaa olisi olla köyhä jos ei olisi niin yksin, niin näköjään sinäkin. Mutta eli siis: ei me lopultakaan olla ihan yksin. Naiset eivät kyllä halveksi työttömiä, enhän minäkään ja mm. Timo Soini on löytänyt vaimonsa työttömänä. Älä siis usko sitä, se ei ole totta! Älä nimitä itseäsi luuseriksi, tässä maailmassa vaan osalla on pask* säkä: syntyyhän osa sodan keskelle, kehitysmaihin, ties minne. Ei kaikkiin asioihin voi aina vaikuttaa, kaikilla ei ole tätäkään. Se on vain harhaa, että pitäisi menestyä siihen, että olisi oikeus olla tai että raha ja ammatti olisivat ainoat tiet. Tai että kaikkea, - tai juuri mitään, voisi hallita. Sen saa mitä saa, loppuja voi yrittää hankkia,- ja silti saa sen mitä saa. Sinä voit siis tehdä, muttet loputtomasti. Sinä et ole luuseri.

Joo, sama homma, elämä ei ala. Se pitäisi tehdä, mutta miten sen tosiaan tekee, jos yritykset epäonnistuu vuodesta toiseen, tai tietä ei vaan löydykään. Että aina on vähän sitä ja vähän tätä, muttei mitään oikeaa. Miten elämän rakentaa sitten tyhjän päälle? Kyllä pitäisi olla itsevarma ja aina valmis, etsiä ja sitten löytää, mutta kuinka monta vuotta sitä jaksaa? Miten voi olla masentumatta tai miten muka jaksaa toivoa vuodesta toiseen? Miten muka jaksaa 15 vuotta vaan yrittää ja yrittää, katsoa kun toiveet sortuu, haaveet murenee ja itselle jää tyhjää. Sullakaan kun kyse ei ole siitä ettei muka mitään olisi tehnyt. Tämmöstä tää sitten on. Tasan ei mene onnenlahjat täällä. Mutta. Sen mä vaan halusin sanoa sulle, että luuseri sä et ole eikä sua kaikki naiset halveksu. Älä luovu toivosta vielä, tehdään laajempia kaaria ja hakuja, siis ei mitään ikisinkku ja ikityötön titteleitä vielä, ehkä sitten eläkkeellä :) Me ollaan oltu aikuisia nyt 14 vuotta, ja aikaa siis on. On sitä! Me ollaan melko nuoria vielä siis. Ihan aikuistenkin oikeasti, eläkeikään on se 30 vuotta.

Unelmia on särkynyt ja se sattuu pirusti. Uusia unelmia kuitenkin tulee. Kyllä me vielä pärjätään. Pakko pärjätä. Kipu ei satu :)
Kaukohalaus!

Nykyään saa opiskella työttömyyskorvauksella, jos tutkinto johtaa ammattiin tai tuo esim. korkeakoulutuksen omaavalle opettajan pätevyyden. Sama raha siis tulee, opiskelee tai ei.

Huomautan kirjoitti:

Nykyään saa opiskella työttömyyskorvauksella, jos tutkinto johtaa ammattiin tai tuo esim. korkeakoulutuksen omaavalle opettajan pätevyyden. Sama raha siis tulee, opiskelee tai ei.

Lue lisää

Olen tietoinen siitä, että opiskella voi työttömyysturvalla 2 vuotta jne. Siksi kirjoitin alkuperäiseen tekstiini lauseen:

"Koska työttömyys ja rahattomuus estää harrastuksien saamisen, UUDEN TUTKINNON OPISKELEMISEN ja oikeastaan siis elämisen"

Jos työmarkkinatuella ja asumistuilla pystyy hädin tuskin normaalit kulut hoitamaan, niin kuinka sitten voisi hoitaa lisäksi opiskelun tuomat UUDET kulut? Jos ilmoittautuisin vaikka opiskelemaan yliopistoon jotain approa, se maksaa muutaman satasen. Mistä sellaisen rahan saa? Muutenkin koulukirjat joutuu ostamaan, vaikka kirjastosta voisi ehkä osa löytyä. Mutta pointtini on, että tuet eivät riitä täysipäiväiseen opiskelemiseen. Niin yksinkertaista se on. Ja uuden tutkinnon opiskelu vie enemmän kuin 2 vuotta.

IsompiLuuseriM34v

IsompiLuuseriM34v kirjoitti:

Olen tietoinen siitä, että opiskella voi työttömyysturvalla 2 vuotta jne. Siksi kirjoitin alkuperäiseen tekstiini lauseen:

"Koska työttömyys ja rahattomuus estää harrastuksien saamisen, UUDEN TUTKINNON OPISKELEMISEN ja oikeastaan siis elämisen"

Jos työmarkkinatuella ja asumistuilla pystyy hädin tuskin normaalit kulut hoitamaan, niin kuinka sitten voisi hoitaa lisäksi opiskelun tuomat UUDET kulut? Jos ilmoittautuisin vaikka opiskelemaan yliopistoon jotain approa, se maksaa muutaman satasen. Mistä sellaisen rahan saa? Muutenkin koulukirjat joutuu ostamaan, vaikka kirjastosta voisi ehkä osa löytyä. Mutta pointtini on, että tuet eivät riitä täysipäiväiseen opiskelemiseen. Niin yksinkertaista se on. Ja uuden tutkinnon opiskelu vie enemmän kuin 2 vuotta.

IsompiLuuseriM34v

Lue lisää

Asia ei minua enää koske, mutta miten se on: Eli työtön ei siis saa opintotukea, vaan työttömyyskorvauksen ja lisäksi voi hakea opintolainaa? Sosusta ei saa opiskelija mitään, sen tiedän, sieltä vain käsketään hakemaan opintolainaa. Kuinka suuri ero sitten opintotuella ja työttömyyskorvauksella on? Silloin kun olin työtön jäi vuokran jälkeen elämiseen noin 200 euroa ja lopun sain sossusta, että täyttyy minimitoimeentulo. Sossu maksaa myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkön. Lainaa pitäisi ottaa vähintään siis noin 250 e/ kk.

Opintolainalla. kirjoitti:

Asia ei minua enää koske, mutta miten se on: Eli työtön ei siis saa opintotukea, vaan työttömyyskorvauksen ja lisäksi voi hakea opintolainaa? Sosusta ei saa opiskelija mitään, sen tiedän, sieltä vain käsketään hakemaan opintolainaa. Kuinka suuri ero sitten opintotuella ja työttömyyskorvauksella on? Silloin kun olin työtön jäi vuokran jälkeen elämiseen noin 200 euroa ja lopun sain sossusta, että täyttyy minimitoimeentulo. Sossu maksaa myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkön. Lainaa pitäisi ottaa vähintään siis noin 250 e/ kk.

Lue lisää

Opintotuen suuruudesta en tiedä, mutta opiskeluaikanani se oli samaa luokkaa kun työmarkkinatuki. Mulle se ei ole vaihtoehto, sillä olen nostanut kaikki myönnettävät opintotukikuukaudet kun opiskelin yliopistossa 5 vuotta. Opintolainaakin nostin silloin ja sitä tässä makselen takaisin. Uutta lainaa en aio nostaa enkä edes tiedä saisinko edes. Mutta en aio lainaa enää ottaa.

Sossusta olen saanut joskus 80 euroa./kk. Mutta vielä ei voi hakea kun saan vielä tuon kuluneen kuukauden ajalta 9e/pvä ylläpitokorvausta.

Mutta on se tiukkaa.

IsompiLuuseriM34v

IsompiLuuseriM34v kirjoitti:

Olen tietoinen siitä, että opiskella voi työttömyysturvalla 2 vuotta jne. Siksi kirjoitin alkuperäiseen tekstiini lauseen:

"Koska työttömyys ja rahattomuus estää harrastuksien saamisen, UUDEN TUTKINNON OPISKELEMISEN ja oikeastaan siis elämisen"

Jos työmarkkinatuella ja asumistuilla pystyy hädin tuskin normaalit kulut hoitamaan, niin kuinka sitten voisi hoitaa lisäksi opiskelun tuomat UUDET kulut? Jos ilmoittautuisin vaikka opiskelemaan yliopistoon jotain approa, se maksaa muutaman satasen. Mistä sellaisen rahan saa? Muutenkin koulukirjat joutuu ostamaan, vaikka kirjastosta voisi ehkä osa löytyä. Mutta pointtini on, että tuet eivät riitä täysipäiväiseen opiskelemiseen. Niin yksinkertaista se on. Ja uuden tutkinnon opiskelu vie enemmän kuin 2 vuotta.

IsompiLuuseriM34v

Lue lisää

Muistaakseni olet joskus sanonut olevasi luonnontieellisellä alalla, olisiko ollut kemia. Sama ala. Tiedän, että opettajapätevyyden saa vuodessa 60op/40ov harjoitteluineen ja kemian opettajilla on suhteellisen hyvin töitä sekä ammatti, peruskouluissa että lukioissa ja miesopettajia mielellään palkataan naisten sekaan. Vaikka ei koskaan tulisi tekemään opettajan töitä, koulutuksesta on iso hyöty mm. esimiestehtäviin ja laboranttien pohjaamiseen.

Tietysti paikka pitää hakea ja saada, mutta yrittänyttä ei laiteta. Itsellä opettajapätevyys oli vaihtoehto C, jos olisin jäänyt työttömäksi kun työsuhde viimeiksi oli katkolla.

huomautan jtk kirjoitti:

Muistaakseni olet joskus sanonut olevasi luonnontieellisellä alalla, olisiko ollut kemia. Sama ala. Tiedän, että opettajapätevyyden saa vuodessa 60op/40ov harjoitteluineen ja kemian opettajilla on suhteellisen hyvin töitä sekä ammatti, peruskouluissa että lukioissa ja miesopettajia mielellään palkataan naisten sekaan. Vaikka ei koskaan tulisi tekemään opettajan töitä, koulutuksesta on iso hyöty mm. esimiestehtäviin ja laboranttien pohjaamiseen.

Tietysti paikka pitää hakea ja saada, mutta yrittänyttä ei laiteta. Itsellä opettajapätevyys oli vaihtoehto C, jos olisin jäänyt työttömäksi kun työsuhde viimeiksi oli katkolla.

Lue lisää

Joo, olen kemisti. Kemian alalle voisin saada opettajan pätevyyden jos opiskelisin sen kasvatustieteiden appron. Mun pitäisi vielä opiskella pari muuta ainetta, koska biokemiaa (joka oli mulla toinen aine yliopistossa) ei voi opettaa lukiossa tai peruskoulussa. No tietotekniikasta tein appron aikanaan. Mutta haluaisin opiskella matematiikan ja fysiikan sille tasolle että voisin opettaa niitä myös. Eli cumun opinnot. Se veisi aikaa paljon. Lisäksi mulla ei ole tarpeeksi opettajan kokemusta, että voisin opeksi päästä lukemaan..yritetty on. Avoimessa yliopistossa voisin opiskella kasvatustieteellisen appron, mutta se maksaa liikaa. Joten pitää kai aluksi katsella kemian open sijaisuuksia ja siitä sitten lähteä eteenpäin...tosin vaikka pääsisinkin yliopistoon lukemaan opeksi...en saisi kuitenkaan mistään opintorahaa tai mitään rahaa..ja työmarkkinatuki ei riitä..joten ei ole mahdollisuutta opiskellakaan.

Vaikea tilanne ja näin se vaan nyt on.

IsompiLuuseriM34v

"Opiskelijaelämä kuuluu alle kolmekymppisille. "

Mitä on opiskelijaelämä? Mikään ei siis estä opiskelemasta, mutta siihen "opiskelijaelämään" on olemassa yksi muotti, ja sitä sinä et vooi noudattaa, etkä siis ole opiskelijaelämää elävä tai mitä? Mikähän muotti se on?

"Mikään ei estä opiskelemasta mutta ei kannata ajatella elävänsä sitä sen muotin mukaista elämää."

Minkä takia sinä olet ylipäätään siis opiskellut? Jonkun muotin vai? Elätkö ylipäätään muitten luomien muottien ja yleistyksien mukaan? Opiskelitko myös sen mukaan?

Itse sanoisin, että opiskelut kyllä tehdään itseä varten ja ammattia varten. Opiskelijaelämää ei ole, eikä sen takia opiskella. Vaan sen takia, että saadaan ammatti, se "opiskelijaelämä" on sivujuoni, lisäsiipi ja yleiskäsite, ja aika moni elää aina normaalia elämää opiskelijana, joskin tosi köyhää. Eri asia on, jos äiti ja isä maksaa, kuten eräällä kaverillani, jolle maksettiin vuokrat ja puhelimet. Hänellä oli sitten kutsubileitä ja ulkomaan kielimatkoja, sekä tottakai vaihto-oppilasvuosi, mutta se nyt ei kyllä ollut esim. minun elämääni. Minä elin köyhänä, en bilettänyt juuri koskaan.
Joten mikä on nyt se MUOTTI, THE muotti siis? Minkä mukaan ei kannata edes ajatella elävänsä? Koska se muotti on varattu jollekin... Kenelle? Miksi jonkun muun kannattaisi elää muotin mukaan?

Eikö yleensä kannattaisi elää kuten itse kokee parhaaksi ja AJATELLA elävänsä kuten itse kokee että haluaa?

Lisäksi tämä kysymys "3.Milloin on liian myöhäistä vaihtaa opiskelu- tai työpaikkaa?"

Ei liittynyt vastaukseesi millään tavalla. Et vastannut mitenkään. Kukaan ei kysynyt yleiskäsityksiäsi muoteista mitä muut luo tai jostain "opiskelijaelämästä", saa senkin toki kertoa, mutta opiskelu- ja työpaikan vaihtaminen on jotain hieman muuta.

Surullisin tarina, mitä tiedän, on erään 30-vuotiaan pariskunnan. Nainen sai burn outin 29-vuotiaana. Mies totesi, että tässä iässä ei enää pitkään opiskella. Ei opiskellut. Hankki ammatin nopeasti ja palasi nopeasti työelämään, koska niin "kuuluu" tehdä 30-vuotiaana: se on aikuista käytöstä. Ei siinä iässä enää vaihdeta elämän suuntaa eikä opiskella pitkään. Ei siinä iässä enää tehdä mitään.
No, mielisairaala ja pysyvä työkyvyttömyys takaa sen, ettei hän enää kyllä teekään. Liian aikaisin ja nopeasti takaisin toteuttamaan yhteiskunnan muottia ja olemaan aikuinen, hyödyllinen ja ikänsä mukainen MUITTEN mielestä, ja näpsistä, ei siinä pitkään mennyt, kun ei tarvitse toteuttaa sitä mallia enää ollenkaan.
Ajattele, hän ehti olla nuori aikuinen 10 vuotta. Ja oli jo "liian vanha". Olisiko kannattanut ajatella olevansa sitä mitä on, eli NUORI aikuinen, ja elää sen mukaan, mitä oikeasti itse kokee?
Omakotitalo voi olla tärkeä, mutta mielenterveys on tärkeämpi. He menettivät sen talon joka tapauksessa.

Kannattaa ajatella omilla aivoillaan ja elää kuten parhaaksi kokee.
Ihan joka iässä. Minkään muotin mukaan ei kannata elää koskaan, vai omaan ajatteluun kyvyttömät tarvitsevat "muotteja".

Unohtakaa muotit kirjoitti:

"Opiskelijaelämä kuuluu alle kolmekymppisille. "

Mitä on opiskelijaelämä? Mikään ei siis estä opiskelemasta, mutta siihen "opiskelijaelämään" on olemassa yksi muotti, ja sitä sinä et vooi noudattaa, etkä siis ole opiskelijaelämää elävä tai mitä? Mikähän muotti se on?

"Mikään ei estä opiskelemasta mutta ei kannata ajatella elävänsä sitä sen muotin mukaista elämää."

Minkä takia sinä olet ylipäätään siis opiskellut? Jonkun muotin vai? Elätkö ylipäätään muitten luomien muottien ja yleistyksien mukaan? Opiskelitko myös sen mukaan?

Itse sanoisin, että opiskelut kyllä tehdään itseä varten ja ammattia varten. Opiskelijaelämää ei ole, eikä sen takia opiskella. Vaan sen takia, että saadaan ammatti, se "opiskelijaelämä" on sivujuoni, lisäsiipi ja yleiskäsite, ja aika moni elää aina normaalia elämää opiskelijana, joskin tosi köyhää. Eri asia on, jos äiti ja isä maksaa, kuten eräällä kaverillani, jolle maksettiin vuokrat ja puhelimet. Hänellä oli sitten kutsubileitä ja ulkomaan kielimatkoja, sekä tottakai vaihto-oppilasvuosi, mutta se nyt ei kyllä ollut esim. minun elämääni. Minä elin köyhänä, en bilettänyt juuri koskaan.
Joten mikä on nyt se MUOTTI, THE muotti siis? Minkä mukaan ei kannata edes ajatella elävänsä? Koska se muotti on varattu jollekin... Kenelle? Miksi jonkun muun kannattaisi elää muotin mukaan?

Eikö yleensä kannattaisi elää kuten itse kokee parhaaksi ja AJATELLA elävänsä kuten itse kokee että haluaa?

Lisäksi tämä kysymys "3.Milloin on liian myöhäistä vaihtaa opiskelu- tai työpaikkaa?"

Ei liittynyt vastaukseesi millään tavalla. Et vastannut mitenkään. Kukaan ei kysynyt yleiskäsityksiäsi muoteista mitä muut luo tai jostain "opiskelijaelämästä", saa senkin toki kertoa, mutta opiskelu- ja työpaikan vaihtaminen on jotain hieman muuta.

Surullisin tarina, mitä tiedän, on erään 30-vuotiaan pariskunnan. Nainen sai burn outin 29-vuotiaana. Mies totesi, että tässä iässä ei enää pitkään opiskella. Ei opiskellut. Hankki ammatin nopeasti ja palasi nopeasti työelämään, koska niin "kuuluu" tehdä 30-vuotiaana: se on aikuista käytöstä. Ei siinä iässä enää vaihdeta elämän suuntaa eikä opiskella pitkään. Ei siinä iässä enää tehdä mitään.
No, mielisairaala ja pysyvä työkyvyttömyys takaa sen, ettei hän enää kyllä teekään. Liian aikaisin ja nopeasti takaisin toteuttamaan yhteiskunnan muottia ja olemaan aikuinen, hyödyllinen ja ikänsä mukainen MUITTEN mielestä, ja näpsistä, ei siinä pitkään mennyt, kun ei tarvitse toteuttaa sitä mallia enää ollenkaan.
Ajattele, hän ehti olla nuori aikuinen 10 vuotta. Ja oli jo "liian vanha". Olisiko kannattanut ajatella olevansa sitä mitä on, eli NUORI aikuinen, ja elää sen mukaan, mitä oikeasti itse kokee?
Omakotitalo voi olla tärkeä, mutta mielenterveys on tärkeämpi. He menettivät sen talon joka tapauksessa.

Kannattaa ajatella omilla aivoillaan ja elää kuten parhaaksi kokee.
Ihan joka iässä. Minkään muotin mukaan ei kannata elää koskaan, vai omaan ajatteluun kyvyttömät tarvitsevat "muotteja".

Lue lisää

Katkera?

"Surkean elämänsä voi muuttaa heti kun itse sitä haluaa. Pitää tehdä pitkän tähtäimen JOUSTAVA suunnitelma. Pitää alkaa tekemään, rohkaistua vaan ja alkaa hoitamaan asioita yksi kerrallaan kuntoon, ottaa selvää miten ne saa."

-No ei nyt varsinaisesti. Toki yrittämällä tehdä asialle jotain, sinulla on mahdollisuus nousta kuopasta, mutta elämä ei kuitenkaan ole reilua ja ahkeruutta ei aina palkita. Se että yrität tehdä asialle jotain ei ole mikään tae siitä, että elämän suunta muuttuisi.

Oikeastaan sanoisin, että on tärkeää myöntää tämä tosiasia jo ennenkuin alkaa rakentamaan uutta elämää. Jos oletat asioiden parantuvan, mutta hakkaatkin vain päätäsi seinään, saattaa olotilasi vain huonontua entisestään. On siis ihan järkevää myöntää, että saattaa mennä useita kuukausia tai jopa vuosia ennenkuin mitään positiivisia muutoksia tapahtuu. Pessimisti ei pety ja turhautuneella ihmisellä ei ole varaa pettyä tai sekin pieni yritys parantaa elämää kuolee nopeasti.

"Olenko työssä mitä haluan, vai lähdenkö 5 vuoden sisällä opiskelemaan?"

-Opiskelu ei välttämättä johda työpaikkaan. Mikään ei ole masentavampaa kuin huomata jälkikäteen tuhlanneensa useamman vuoden koulunpenkillä, vain valmistuakseen kortistoon.
-Alan vaihto ei ole ihan niin helppoa. Harvaa työpaikkaa saa ilman suhteita tai alan kokemusta. Ja niistä "aloittelijoille" tarkoitetuista paikoista sitten saattaa taistella useita kymmeniä muita ihmisiä. Joten aika arpapeliä valitaanko juuri sinut edes haastatteluun asti.
-Yhtälailla työtön saattaa hakea aktiivisesti töitä useamman vuoden ilman tulosta. Ja jatkuva pään seinään hakkaaminen ei taatusti ainakaan helpota kurjaa oloa. Todennäköisesti alkaa tuntemaan olonsa vain kurjemmaksi ja hyödyttömämmäksi.

"Voinko tinkiä ja mistä kaikesta, sekä alkaa säästämään -> Jos säästän 5 vuotta 50 euroa kuussa, mitä sillä saisin?"

Raha ei tee onnelliseksi. Olkoon kuinka klisee tahansa, mutta myös harvinaisen totta. Oman elämän kurjimmat vuodet osuivat aikaan, jolloin minulla oli vielä täysipäiväinen työpaikka ja enemmän rahaa, kuin missään muussa elämän vaiheessa.



Ja tätä kaikkea ei pidä tulkita niin, ettei kannattaisi yrittää. En vaan ymmärrä kuinka moni ihminen oikeasti on niin naivi, että uskoo johonkin "ahkerrus palkitaan" paskaan. Tasan ei käy onnen lahjat.

no ei kyl.. kirjoitti:

"Surkean elämänsä voi muuttaa heti kun itse sitä haluaa. Pitää tehdä pitkän tähtäimen JOUSTAVA suunnitelma. Pitää alkaa tekemään, rohkaistua vaan ja alkaa hoitamaan asioita yksi kerrallaan kuntoon, ottaa selvää miten ne saa."

-No ei nyt varsinaisesti. Toki yrittämällä tehdä asialle jotain, sinulla on mahdollisuus nousta kuopasta, mutta elämä ei kuitenkaan ole reilua ja ahkeruutta ei aina palkita. Se että yrität tehdä asialle jotain ei ole mikään tae siitä, että elämän suunta muuttuisi.

Oikeastaan sanoisin, että on tärkeää myöntää tämä tosiasia jo ennenkuin alkaa rakentamaan uutta elämää. Jos oletat asioiden parantuvan, mutta hakkaatkin vain päätäsi seinään, saattaa olotilasi vain huonontua entisestään. On siis ihan järkevää myöntää, että saattaa mennä useita kuukausia tai jopa vuosia ennenkuin mitään positiivisia muutoksia tapahtuu. Pessimisti ei pety ja turhautuneella ihmisellä ei ole varaa pettyä tai sekin pieni yritys parantaa elämää kuolee nopeasti.

"Olenko työssä mitä haluan, vai lähdenkö 5 vuoden sisällä opiskelemaan?"

-Opiskelu ei välttämättä johda työpaikkaan. Mikään ei ole masentavampaa kuin huomata jälkikäteen tuhlanneensa useamman vuoden koulunpenkillä, vain valmistuakseen kortistoon.
-Alan vaihto ei ole ihan niin helppoa. Harvaa työpaikkaa saa ilman suhteita tai alan kokemusta. Ja niistä "aloittelijoille" tarkoitetuista paikoista sitten saattaa taistella useita kymmeniä muita ihmisiä. Joten aika arpapeliä valitaanko juuri sinut edes haastatteluun asti.
-Yhtälailla työtön saattaa hakea aktiivisesti töitä useamman vuoden ilman tulosta. Ja jatkuva pään seinään hakkaaminen ei taatusti ainakaan helpota kurjaa oloa. Todennäköisesti alkaa tuntemaan olonsa vain kurjemmaksi ja hyödyttömämmäksi.

"Voinko tinkiä ja mistä kaikesta, sekä alkaa säästämään -> Jos säästän 5 vuotta 50 euroa kuussa, mitä sillä saisin?"

Raha ei tee onnelliseksi. Olkoon kuinka klisee tahansa, mutta myös harvinaisen totta. Oman elämän kurjimmat vuodet osuivat aikaan, jolloin minulla oli vielä täysipäiväinen työpaikka ja enemmän rahaa, kuin missään muussa elämän vaiheessa.



Ja tätä kaikkea ei pidä tulkita niin, ettei kannattaisi yrittää. En vaan ymmärrä kuinka moni ihminen oikeasti on niin naivi, että uskoo johonkin "ahkerrus palkitaan" paskaan. Tasan ei käy onnen lahjat.

Lue lisää

Olet hyödyttömän negatiivinen mielestäni tässä kirjoituksessasi. Sitä se JOUSTAVA tarkoittaa, että tajuaa sen, ettei kaikki mene just kuten haluaa ja ole ehdoton maalin kanssa, vaan että tekee, koska tie ja matka on yhtä tärkeitä kun lopputulos.

Toi on niin valhetta, ettei yrittämällä elämä muutu. Jos odotat vain yhtä lopputulosta, etkä tajua, että muutos on jo se, että alat yrittää entisen yrittämättä jättämisen sijaan, niin se on asenne päässä, mikä ei muutu.
Jos ei ole kuin yksi lopputulos mikä kelpaa, on joustamaton ja silloin tulos on suuremmalla riskillä kehnompi, kun se että tajuaa alusta saakka arvostaa jo pieniäkin askelia. Ja joustaa suunnitelmistaan tarvittaessa.

"Toki yrittämällä tehdä asialle jotain, sinulla on mahdollisuus nousta kuopasta, mutta elämä ei kuitenkaan ole reilua ja ahkeruutta ei aina palkita."

Kyllä palkitaan. Ahkera ensinnäkin tekee, on mukana, toimii, omaa mahdollisuuden. Jo se on paljon enemmän palkintoa, kun se että on laiska eikä tee mitään. Sinä olet pettynyt palkintoosi, koska odotit jotain muuta, enemmän ehkä, etkä nää muuta.
Ei sen tarvitse olla juuri työ, ahkera voi olla harrastuksessakin: tehdä jotain mitä rakastaa, omata suunnitelman ja olla ihmisten kanssa, kenestä välittää. Sitoutua voi harrastukseenkin, olla ahkera, reilu ja aikaansaava siellä, jos leipätyötä ei ole. Esimerkiksi.

Elämä ei ole reilua koskaan tavallaan, jos reiluus tarkoittaa oman määritelmän mukaista yksinkertaista vaihtokauppaa: se on totta! Yksi ihminen ei hallitse koko elämää eikä määrittele lopputulosta yksinään. Mutta kuopasta todellakin nousee, kun pitää itsestään huolta ja itsensä ihmisenä. Mikä kuoppa on ihmisellä, mikä voi hyvin, omaa mielekästä tekemistä ja pitää terveydestään huolta? Miljoonia sillä ei aina saa, ja mitä sillä omakotitalollakaan tekee, mutta kyllä, se että menee ja tekee on jo palkkio itsessään. Sitä pitää vaan itse tajuta arvostaa.

Reilua elämä on kyllä sillä tavalla, että vaikka lottovoiton mahdollisuus on yksi 15miljoonasta, se on meillä kaikilla sama, jotka lottoaa. Sillä tavalla, että kuka tahansa meistä voisi olla missä tahansa, kurjuudessa tai rikkaudessa ja kaikessa siltä väliltä. Ei sinun elämäsi ole sen epäreilumpaa kun kenenkään muunkaan. Elämä on reilua.

"Se että yrität tehdä asialle jotain ei ole mikään tae siitä, että elämän suunta muuttuisi."
Kyllä on. Jos et ole opiskellut ennen ja alat opiskella, elämäsi on jo muuttunut. Jos päätät kävellä tunnin joka päivä ja tehdä puolen tunnin treenin päivässä, elämäsi on jo muuttunut: urheilet 1,5 tuntia päivässä. Jos muutat asennettasi joka päivä parempaan ja alat olla enemmän kiitollinen kuin katkera, on elämäsi muuttunut jo suurimmaksi osaksi ihan hyväksi. Kun alat suunnitella rahan käyttösi niin, että saat 20€/kk säästöön, olet vuoden päästä 240 € rikkaampi ja se ON enemmän kuin 0 €.
Tottakai, kaikkeen voi olla tyytymätön ja vaatia suuria muutoksia. Oma asenne voi estää näkemästä mitään, mutta se on eri asia kuin totuus.

(sori pitkä kirjoitus, mutta nyt tähän asiaan on pakko)

Osa I vastauksesta kirjoitti:

Olet hyödyttömän negatiivinen mielestäni tässä kirjoituksessasi. Sitä se JOUSTAVA tarkoittaa, että tajuaa sen, ettei kaikki mene just kuten haluaa ja ole ehdoton maalin kanssa, vaan että tekee, koska tie ja matka on yhtä tärkeitä kun lopputulos.

Toi on niin valhetta, ettei yrittämällä elämä muutu. Jos odotat vain yhtä lopputulosta, etkä tajua, että muutos on jo se, että alat yrittää entisen yrittämättä jättämisen sijaan, niin se on asenne päässä, mikä ei muutu.
Jos ei ole kuin yksi lopputulos mikä kelpaa, on joustamaton ja silloin tulos on suuremmalla riskillä kehnompi, kun se että tajuaa alusta saakka arvostaa jo pieniäkin askelia. Ja joustaa suunnitelmistaan tarvittaessa.

"Toki yrittämällä tehdä asialle jotain, sinulla on mahdollisuus nousta kuopasta, mutta elämä ei kuitenkaan ole reilua ja ahkeruutta ei aina palkita."

Kyllä palkitaan. Ahkera ensinnäkin tekee, on mukana, toimii, omaa mahdollisuuden. Jo se on paljon enemmän palkintoa, kun se että on laiska eikä tee mitään. Sinä olet pettynyt palkintoosi, koska odotit jotain muuta, enemmän ehkä, etkä nää muuta.
Ei sen tarvitse olla juuri työ, ahkera voi olla harrastuksessakin: tehdä jotain mitä rakastaa, omata suunnitelman ja olla ihmisten kanssa, kenestä välittää. Sitoutua voi harrastukseenkin, olla ahkera, reilu ja aikaansaava siellä, jos leipätyötä ei ole. Esimerkiksi.

Elämä ei ole reilua koskaan tavallaan, jos reiluus tarkoittaa oman määritelmän mukaista yksinkertaista vaihtokauppaa: se on totta! Yksi ihminen ei hallitse koko elämää eikä määrittele lopputulosta yksinään. Mutta kuopasta todellakin nousee, kun pitää itsestään huolta ja itsensä ihmisenä. Mikä kuoppa on ihmisellä, mikä voi hyvin, omaa mielekästä tekemistä ja pitää terveydestään huolta? Miljoonia sillä ei aina saa, ja mitä sillä omakotitalollakaan tekee, mutta kyllä, se että menee ja tekee on jo palkkio itsessään. Sitä pitää vaan itse tajuta arvostaa.

Reilua elämä on kyllä sillä tavalla, että vaikka lottovoiton mahdollisuus on yksi 15miljoonasta, se on meillä kaikilla sama, jotka lottoaa. Sillä tavalla, että kuka tahansa meistä voisi olla missä tahansa, kurjuudessa tai rikkaudessa ja kaikessa siltä väliltä. Ei sinun elämäsi ole sen epäreilumpaa kun kenenkään muunkaan. Elämä on reilua.

"Se että yrität tehdä asialle jotain ei ole mikään tae siitä, että elämän suunta muuttuisi."
Kyllä on. Jos et ole opiskellut ennen ja alat opiskella, elämäsi on jo muuttunut. Jos päätät kävellä tunnin joka päivä ja tehdä puolen tunnin treenin päivässä, elämäsi on jo muuttunut: urheilet 1,5 tuntia päivässä. Jos muutat asennettasi joka päivä parempaan ja alat olla enemmän kiitollinen kuin katkera, on elämäsi muuttunut jo suurimmaksi osaksi ihan hyväksi. Kun alat suunnitella rahan käyttösi niin, että saat 20€/kk säästöön, olet vuoden päästä 240 € rikkaampi ja se ON enemmän kuin 0 €.
Tottakai, kaikkeen voi olla tyytymätön ja vaatia suuria muutoksia. Oma asenne voi estää näkemästä mitään, mutta se on eri asia kuin totuus.

(sori pitkä kirjoitus, mutta nyt tähän asiaan on pakko)

Lue lisää

Epärealistisuus ei ole hyväksi. Esim. että nyt kun menen juuri tähän yhteen kouluun KAIKKI muuttuu: yht'äkkiä saan töitä, kaikki ovat kavereitani, tapaan elämäni rakkauden, rahaa sataa ovista ja ikkunoista, vuodessa olen jo eri ihminen... Minulle on kaikki takeet vaikkei muille olekaan, minä saan töitä, minä saan kaiken juuri kuten olen suunnitellut...
Ja sehän on hemmetin realistista, eikö totta? No joo, se olisi kyllä ihan huuhaata, mutta kuka siitä on puhunut? Ehkäpä sinun odotuksesi oli sitä luokkaa?
Yksi asia ei korjaa kaikkia. Elämään kuuluu huonotkin asiat ja myös vastoinkäymiset.

Tiedän ihan tasan tarkalleen, mitä on olla työtön. Se voi olla joskus masentavaa, tosin sinun masennuskautesihan oli töissä ja rahalla. Ehkä se siis on asenne, mikä ratkaisee? Ymmärrän, että kaikilla on tämmöisiä kausia, mutta koko elämäänsä ei tuolla tavalla kannata ajatella.

Jos sitä suunnitelmaa ei tee, tuskin tekee muutakaan, kunhan haahuilee. Jos tavoitteita ei ole, tuskin mitään tavoittelee.
Jos ei opiskele on mahdollisuudet valmistua nolla. Ja jos haluaa vaihtaa alaa, saattaa olla tärkeämpää, että pääsee edellisestä eroon.
Voi olla masentavaa saada ei-oota, mutta masentavampaa on luovuttaa. Voi olla riskaabelia vaihtaa alaa, mutta mikä ei ole? Yksi suunnitelma kerrallaan, yksi elämänalue kerrallaan, ja jos pitkän tähtäimen suunnitelmia ei tee, elää suunnitelmattomasti. Muutosta ei tule, jos sitä ei tee.

Säästö, samoin kuin muut esimerkit, olivat esimerkkejä siitä, miten kannattaa jakaa elämänsä osiin, ennemmin kun yrittää korjata kaikkea kerralla, samalla asialla (kuten koulu-esimerkissä tässä).
Jos jaat elämäsi viiteen osaan ja saat kuntoon 4/5 on jo syytä olla melko onnellinen.

Raha on vain yksi esimerkki, taas sinä oletit että se korjaa kaiken:"Oman elämän kurjimmat vuodet osuivat aikaan, jolloin minulla oli vielä täysipäiväinen työpaikka ja enemmän rahaa, kuin missään muussa elämän vaiheessa."
Niin, mutta sinun onnettomuutesi ei liittynyt rahaan: et ole onnellinen siksi että olisit pienempi tuloinen. Elämässäsi kusi muut asiat. Raha ei tee onnettomaksikaan. Miksi edes luulet, että raha tekisi onnelliseksi tai että koko ehdotuksessa korjata raha-asiansa kyse olisi siitä? Kyllä ihmisen, jolla ei ole mitään turvaa tai jonka raha-asiat pissii, kannattaa tasapainoa hankkia, ja säästöt voi lisätä turvaa. Tuntuu, että sinulla ei ole mitään muuta tarjota, kuin että mikään ei oikeasti kannata.

Oletko varma, ettet itse ole naiivi?. Kuvittelet olevasi realisti, mutta et nää muita kuin esteitä ja liität kaikki elämänalueet yhteen. Lyhytnäköisellä ja pelkällä negatiivisella riskiajattelulla on ihan turha hokea että "ei pidä tulkita niin ettei kannattaisi yrittää", miksi tuolla sinun ajattelutavallasi kannattaisi? Miksi tuolla asenteella kannattaisi yrittää yhtään mitään? Ei todellakaan kannata. Todennäköisesti vain pettyy ja saa todistettua oman pessimisminsä todeksi.
Sinun mallissasi yrityksillä itsellään ei ole arvoa, kaikki tekeminen ilman juuri toivottua lopputulosta on epäonnistumista, ajattelu on mustavalkoista, ja joustamatonta. Tiellä ei ole väliä, vaikka se olisi miten hieno: vain sillä onko lopputulos oikea. Eihän tuolla tavalla elämä koskaan muutukaan, eikä sitä tajuaisi vaikka muuttuisi! Miksi et ymmärrä sitä?
Olet pessimistinen ja negatiivinen, kuten kaikki joskus, mutta miksi luulet että se on mitään ymmärrystä? Kyynisyys ei ole viisautta vaan pelkkä inhimillinen keino yrittää suojautua pettymyksiltä. Optimistinen ja positiivinen ajattelu voi olla ja nimenomaan aitona onkin realistista. Negatiivisuus ja pessimismi ei ole realismia, ei viisautta eikä ymmärrystä. Taatusti ne eivät lisää onnellisuutta.

Tasan käy onnenlahjat. Sinulla on se yksi mahdollisuus 15miljoonasta ja hei, se on huono, mutta se ei ole nolla. Se on ihan sama, kun meillä muillakin.

Elämä ei ole koskaan mennyt hukkaan!
Ei koskaan, vaikka inhimillisesti ajatellen tuntuisikin siltä.