17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.
Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten
edessä.
18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa
sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu
on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo
Herra."
20. Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki
häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä
näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen
päänsä päälle."
21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita
sinä paha hyvällä(Room.12:17-21).
******
Murskaavin kosto Pahalle on anteeksianto.
Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten
edessä.
18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa
sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu
on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo
Herra."
20. Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki
häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä
näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen
päänsä päälle."
21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita
sinä paha hyvällä(Room.12:17-21).
******
Murskaavin kosto Pahalle on anteeksianto.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollaista tekoa ei voi antaa anteeksi!
Tuo kirjoitus oli itse asiassa niitä harvoja TOSI
KRISTILLISIÄ kirjoituksia mitä tälläkin palstalla
näkee.
Kirjoittaja on oivaltanut kristinuskon
perusytimen.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö syyllisiä pidä
rangaista, mutta henkilökohtainen kostonhimo on
unohdettava, koska siinä piilee Pahan voima.
Samaa mieltä.
Kun kohtaan ja tiedostan ihmisen tekemän pahan,
tuntuu, kuin pitäisi laskea päänsä suruasentoon.
Pahuus lyö, koskee, tappaa, vainoaa. Mutta se on
ihminen, joka antaa pahuuden käyttää itseään.
Siis kosto? Ei se siitä sen kauniimmaksi tule.
Taas ihminen, joka vahingoittaa ja tuhoaa.
Olen itse ihminen, minullakin on taipumus pahaan,
minullakin voi olla motiiveja, jotka johtavat
minut tekemään sellaista, joka on toisen
arvomaailman mukaan väärin.
Olisi tekopyhyyttä olla ottamatta vastaan se
viesti, että tämäkin mediatäysosumapahuus on
ihmisveljen suunnittelema ja tekemä. Eikä se voi
olla vieras asia minulle, koska itse pystyn
vihaan, katkeruuteen, syrjintään ja
välinpitämättömyyteen. Uskon tiettyyn
kollektiiviseen syyllisyyteen maailman pahuuden
ollessa kyseessä. Eikö evankeliumin mukaan jo
kaunaisesti ajatteleminen ole väärin? Usein
sellainen kristallisoituu viheliäiseksi
säksätykseksi näilläkin internetpalstoilla.
Juridisesti on aste-ero fyysisen ja henkisen
väkivallan välillä, mutta tosiasiallinen yhteys
niillä on.
Tunnistan ihmisen pahuudessa oman pahuuteni.
Ilahdun huomatessani ihmisen hyvyydessä myös omaa
ihmisyyttäni.