Nyt sitä ihmistä nöyryytetään.

Toisinaan sitä ei välttämättä edes osaa haaveilla eläkkeestä vaan pitää itsestään selvänä toimeentulon hankkimista työelämästä. Suomessa kun jokaisella on ensisijaisesti vastuu omasta toimeentulosta. Kuitenkin välillä ihmisten kommenteissa paljastuu toisten ihmisten vertailu ja syrjiminen. Pitäisikö siis olla oikeus eläkkeeseen siksi että naapurin neiti tai kaupungin vouti näin sanoo? Eikö kuitenkin jokaisen oma motivaatio ja halu ole se merkitsevin? Eihän työvoimatoimistokaan voi OIKEASTI määrätä toisen ihmisen puolesta. Päätköset pitäisi perustua yhteistyöhön ja järkevän tavoitteen asettamiseen.

Jos on vähemmän sairas, pysyy työelämässä ellei koe itse sairauden aiheuttavan estettä. Jos kokee, että sairaus voi haitata tai estää työnteon, voi hakea kuntoutusta joko itsensä kustantamana tai pienituloisen osalta "julkisista" varoista. Eikö? Eihän naapurin neiti voi sanoa että "Olet sairas, mene kuntoutukseen." Tai, tietysti puhuahan voi mitä tahansa, mutta olisi hyvä ajatella ensin mitä meinaa puhua.

Oli sairas tai ei, enemmän tai vähemmän, jos ei koe sen haittaavan työntekoa, ei mielestäni mikään naapurin neiti voi päättää työn tekemisestä. Asia erikseen esim. jokin parantumaton-tarttuva tauti-tyyliin HIV tms... ehkä naapurin neiti voi asettaa esteen niihin terveysalan töihin, jos sattuu olemaan esimiehenä niissä terveysalan töissä.

Siinä pisteessä kun naapurin neiti, kaupungin vouti ja mollin taukki päättää asettua työllistymisen, työnteon tai omien harrastusten kautta tehtävän aktivoinnin esteeksi, olisi asiallista keskustella vaikka sitten siitä eläkkeestä. Ei ihmisiä voi ajaa tietoisesti soskun luukulle! Jos ei työkkärin toiminta toimi, olisi annettava tilaa ihmisen omalle tahdolle, motivaatiolle, tai vaikka harrastuksille. Kansalaispalkka perustoimeentulon turvaamiseksi poistaisi nöyryyttämisen, korvaisi perustoimeentulon ja tekisi meistä kaikista tasavertaisempia.