Risto Kuisman 4/8 2011 ilmestyneen Sana lehden kolumni.

Aivan niin!

Oivallinen kirjoitus Kuismalta!
Näkee hyvin kuinka maallikollakin on paljon herkemmät "tuntosarvet" Raamatun sanaa kohtaain kuin luterilaisilla "ammattiteologeilla"!

Yleinen mielide suhteessa uskontoihin kuvastaa ihmisten tietoisuustason kohoamista ja uskallusta katkaista napanuora "kaikkivaltaiseen" kirkkoon.

Kuka enää uskoisi raamatun tähtitieteeseen, biologiaan, fysiikkaan? Vain muutama lapsen tasolle jäänyt fundamentalisti.

Ateismille olisi eduksi, mikäli lut.kirkko pysyisi ikivanhoissa ihmisyyden vastaisissa opeissaan. Eroamisvyöry olisi huomattavasti suurempi.
Humanismin kannalta kirkon muuttuminen, vaikka vähänkin inhimilliseen suuntaan, on ihmisille parempi.

Uskonnot kyllä kaatuvat omia aikojaan. Sen puolesta ei tarvitse hötkyillä.

Risto Kuisman jatko kysymykset, ovat varmasti hankalia lut. kirkolle, mutta annetaas Kuisman puhua. Teksti sopii myös ateisteille:

Miksi kirkko ei korosta avioliiton merkitystä, vaan hyväksyy kaikki yhteiselämän muodot vastoin kristillistä oppia? Miksi kirkko ei puolusta kristinuskoa, vaan korostaa äärinmäisyyteen asti suvaitsevaisuutta suhteessa muihin uskontoihin? Kuka puolustaa kristinuskoa ja kristillisiä arvoja jos eivät kirkko ja sen papit ja piispat?

Luterilaisen kirkon esitteessä ei ole sanaakaan Jeesuksesta,syntisten Vapahtajasta. Miksi näin on ? Eikö kirkko ja sen piispata ja papit puhu kuin jostain korkeammasta voimasta? Siihen pirukin uskoon ja vapisee.
Vain Jeesuksen nimessaä ja veressä on voima.

Kirkko yrittää viedä meidät tuhoon.

Ei Kuismakaan kertaakaan mainitse Jeesusta, mutta muuten hänen kysymyksensä osuvat hyvinkin tarkasti.

Risto Kuisma kirjoitti 4/8 2011 ilmestyneeseen Sana lehteen:
Pysyvät arvot vai ajan virtausten myötäily?
Kirkko on maallistunut. Monissa asioissa valtakirkkomme on seurannut yhteiskunnan virtauksia. Kirkon perinteen muuttumista on perusteltu yhteikunnan muuttumisella. Maallisilla syillä on perusteltu esimerkiksi kirkon muuttunutta suhtautumista naispappeuteen, sukupuoliseen poikkeavuuteen ja aborttiin.
Jos on tarvetta perinteen muutokseen, niin muutosten tulisi perustua Raamattuun. Muutosia tulisi keskusteluissa perustella teologisilla näkökohdilla, ei poliittisilla argumenteilla. Kirkon pitäisi myötäilyn sijasta julistaa lainsäätäjille, ettähe eivät äätäisi kristillisten arvojen vastaisia lakeja.
Maallikkona minusta on hämmentävää, että valtaosa kristityistä ja kristityistä kirkoista suhtutuu esimerkiksi naispappeuteen toisin kuin meidän kirkkomme. Onko meidän pienellä kirkollamme joku erityinen teologinen viisaus verrattuna suuriin katolisiin ja ortodoksisiin kirkkoihin? Mikä erityinen viisaus tässä asiassa on, kun oma kirkkomme oli satoja vuosia näissä kysymyksissä eri kannalla?
Kaipaan esimerkiksi voimakasta julistusta juoppoutta vastaan j raittiin elämäntavan puolesta.Ajankohtaista olisi saarnata myös ahneutta vastaan. Mutta miksi ei puhuta raittiuden puolesta, miksi ei tuomita äärimmäistä ahneutta? Päihdeongelmat ja suuret tuloerot ovat tämän ajan kipeitä pulmia. Miksi niihin ei tartuta?
Miksi kirkko ei korosta avioliiton merkitystä, vaan hyväksyy kaikki yhteiselämän muodot vastoin kristillistä oppia? Miksi kirkko ei puolusta kristinuskoa, vaan korostaa äärinmäisyyteen asti suvaitsevaisuutta suhteessa muihin uskontoihin? Kuka puolustaa kristinuskoa ja kristillisiä arvoja jos eivät kirkko ja sen papit ja piispat?
Kristinuskon suuri arvo on pysyvyys ja muuttumattomuus. Usko ei voi muuttua ajanvirtausten mukana. Kirkon käsitykset uskostta eivä voi myötäillä maallista muotia tai poliittisia suhdantita. Kirkon on tarvittaessa uskallettava asettua kristinuskon peruskysymyksissä maallista valtaa vastaan.
Kirjoittaja on juristi, kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kirkkovaltuuston jäsen. Risto Kuismaa