Maallikon silmin :o
Elämän tarkoitus?
Mitä se on?
Olen tehnyt elämässäni kaiken väärinpäin.
Kiivennyt puuhun perse edellä.
Vaikeiden aikojen myötä olen miettinyt
Kanssa veljiä ja siskoja joilla samat ongelmat.
Omassa elämässäni elämän sisällön hetkittäisille katoamisille
On saatava tilalle jotain sisältöä mahdollisimman nopeasti.
Kun liikaa alkaa miettiä epäonnistumisiaan ja vaikeuksia ehkä arvottomuuden tunnettaan. Olen huomannut niiden täyttävän mielen hiljalleen. Tähän solmuun on avaimia.
Viimeisimpänä lienee laitoshoito? Jos sinulta puuttuu tukiverkosto esimerkiksi kriiseissä kuten minulta puuttui, löysin itse avun tuntemaltani lääkäriltä. Puhuminen auttaa, ja sitä varten on olemassa tämän alueen osaamista jokaisessa kunnassa uskoisin. On tietenkin huonoa tuuria jos sattuu olemaan lääkärinä tai hoitajan ihminen jonka kanssa ei tule toimeen..sellaistakin minulle sattui ja on sattunut.
Monien vuosien aikana mitä olen prosessiani yrittänyt hoitaa..väliin yksin väliin ystävän kanssa ja pahimmassa tilanteessa lääkitykselläkin. Se”tyhjyys ja tarpeettomuuden”tila kun tuppaa uusiutumaan. Jotku puhuvat teflonista ja muusta kynnyksestä nostaa itsetuntoa..Yksi työn antajakin sanoi minulle että minulla huono itse tunto hm..kun tämäntapaisia huomautuksia kuulee kriisin aikana kuten tuolloin olin juuri eronnut on se osana syventämään tilaa johon ajautumassa. Näin minulle kävi.
Uskon kuitenkin hyvyyteen ja hyviin auttavaisiin ihmisiin. Humaanisuus on vain lahja joka on olemassa lähes kaikilla mutteivaä sitä noteeraa. Ihmisen joka kärsii voi olla päälle päin ihan normaali mutta sisällä kalvaa arvottomuuden tunne ja asiat joista ei tahdo päästä eroon.
Haluaisin herättää keskustelua asiasta missä ihan oikeasti huolehdittaisiin toisistamme, se ei voi ola niin vaikeaa.
Ilkeyttä maailmassa on ihan riittämiin.
Elämän tarkoitus?
Mitä se on?
Olen tehnyt elämässäni kaiken väärinpäin.
Kiivennyt puuhun perse edellä.
Vaikeiden aikojen myötä olen miettinyt
Kanssa veljiä ja siskoja joilla samat ongelmat.
Omassa elämässäni elämän sisällön hetkittäisille katoamisille
On saatava tilalle jotain sisältöä mahdollisimman nopeasti.
Kun liikaa alkaa miettiä epäonnistumisiaan ja vaikeuksia ehkä arvottomuuden tunnettaan. Olen huomannut niiden täyttävän mielen hiljalleen. Tähän solmuun on avaimia.
Viimeisimpänä lienee laitoshoito? Jos sinulta puuttuu tukiverkosto esimerkiksi kriiseissä kuten minulta puuttui, löysin itse avun tuntemaltani lääkäriltä. Puhuminen auttaa, ja sitä varten on olemassa tämän alueen osaamista jokaisessa kunnassa uskoisin. On tietenkin huonoa tuuria jos sattuu olemaan lääkärinä tai hoitajan ihminen jonka kanssa ei tule toimeen..sellaistakin minulle sattui ja on sattunut.
Monien vuosien aikana mitä olen prosessiani yrittänyt hoitaa..väliin yksin väliin ystävän kanssa ja pahimmassa tilanteessa lääkitykselläkin. Se”tyhjyys ja tarpeettomuuden”tila kun tuppaa uusiutumaan. Jotku puhuvat teflonista ja muusta kynnyksestä nostaa itsetuntoa..Yksi työn antajakin sanoi minulle että minulla huono itse tunto hm..kun tämäntapaisia huomautuksia kuulee kriisin aikana kuten tuolloin olin juuri eronnut on se osana syventämään tilaa johon ajautumassa. Näin minulle kävi.
Uskon kuitenkin hyvyyteen ja hyviin auttavaisiin ihmisiin. Humaanisuus on vain lahja joka on olemassa lähes kaikilla mutteivaä sitä noteeraa. Ihmisen joka kärsii voi olla päälle päin ihan normaali mutta sisällä kalvaa arvottomuuden tunne ja asiat joista ei tahdo päästä eroon.
Haluaisin herättää keskustelua asiasta missä ihan oikeasti huolehdittaisiin toisistamme, se ei voi ola niin vaikeaa.
Ilkeyttä maailmassa on ihan riittämiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.