puhelimissa oli se etu, ettei ne tipahdelleet taskusta, eikä muutenkaan katoilleet kovin helposti ison painonsa vuoksi. Philipsinkin yks kanto kahvalla varustettu malli painoi vaatimattomat 7,8 kiloa. Pysyi hyvin terassipöydällä vähän kovemmallakin tuulella.. Multimedia valmiudet oli kyllä aika heikot. ,))
Vanhoissa nmt 450 "ankkurimallin"
-mietiskelijä-
686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vieläköhän noita jostakin löytyisi :)) Kännykkä kun tuppaa olemaan hukassa tuon tuostakin.
Raskasta kalustoa ;-)
http://www.google.fi/search?q=nmt 450&hl=fi&rlz=1G1GGLQ_FIFI335&biw=1396&bih=816&prmd=imvns&source=lnms&tbm=isch&ei=PfSGToj5J4zNsgbJ2uzgAQ&sa=X&oi=mode_link&ct=mode&cd=2&sqi=2&ved=0CBAQ_AUoAQ
Heh, joo noi ankkurimallit oli asia sinällään, mutta myöhempi, se taskuun mahtuva mallikaan ei ollut kovin kevyt. Tiiliskiveksihän sitä nimitettiinkin ja hyvin huomasi katukuvassa, kenellä oli puhelin mukana. Kansitakki roikkui lähes maassa asti, siltä puolelta, kummassa povarissa luuri sattui olemaan. Sekään ei vielä ollut kovin käytännöllinen, mutta iso edistys askel, noihin kahva malleihin verrattuna. Täytyy sanoa, että kehitys on "hieman" kulkenut eteenpäin noista 90-luvun alun ajoista... ;-D
Siihen aikaan ei haettu mättöä R-kioskilta. Silloin oli miehet rautaa ja laivat puuta, oi hiiohoi,))
Kyllä. Silloin tunsi itsensä mieheksi, oli Mobira taskussa tai ei. Nyt tässä alkaa olla kuin kyykytetty luuseri;) Pehmyt ja antautunut:)
Ei. Ei sittenkään. Periksi ei anneta. Eikä velaksi. Tätä elämää.
Unohdit sanan, linnoittautunut, pehmeän lisäksi,)
Ikinä anna periksi, en!