Halusin elää yksin ja minulla oli ainoat ystävät helluntailaisia.(olin käynyt kokouksissa) Ajattelin, että uskovaisten luona olisin turvassa. Niin kävikin. Asuin 3:lla pienellä paikkakunnalla ja sain ihania ystäviä. Kaikki ymmärsivät, etten halunnut elämääni ihmissuhdetta ja tukivat minua. Sitten muutin melko suureen kaupunkiin. Uskovaisten yhteys ei toiminut ja havaitsin sellaisen ilmiön, että seurakunta lauloi kokouksessa joskus vain 1-2 hengellistä laulua. Muut esiintyivät. Ajattelin heitä kuunnellessani, että ovat varmaan sellaisten lapsia, jotka uhraavat seurakunnassa enemmän kuin muut. Temppelistä oltiin vielä velkaa ja kyllä siitä kauniisti sanottiin, että antakaa, mitä voitte, kassa on tyhjä... Kävin vain muutamassa kokouksessa ja minua alkoi tympimään se kummallinen ja minulle outo ilmapiiri! Järjestettiin kaiken maailman "kursseja".Ja siellä kävi ihmisiä tavaoittelemassa jotain ihmeellisiä elämyksiä.Etsijöitä. Kenelläkään ei ollut aikaa muille kuin itselleen. Erosin seurakunnasta 10 vuotta sitten.Uskovien kontaktit pitäisi jotenkin pystyä säilyttämään myös kaupungeissa.Olenko mielestänne "luopio" ja jos olen, yrittäkää tehdä lähimmäisrakkauden työtä, ettei tule enemmän sellaisia, kuin minä olen.Minulla on paljon hyviä muistoja.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä Raamatusta selvästi kertoo että seurakunnassa tulis olla lähimmäisrakkauutta ja huoleenpitoa toisia kohtaan,,, mitä koit niissä pienissä seurakunnissa ja mitä et sitten löytänyt enää siinä suuressa.
Muuttaisit vaan takaisin sinne pieniin paikkakuntiin ja liittyisit seurakuntaan takaisin..
Muuten luopio on semmoinen joka ei enää välittää onko hän luopio vai uskova,,,,, ja luopioxi,,, siihen sua ei voi pistä.
Etsi sinä vaan Pyhyyttä omassa oloissa,, missä olet enemmän seurakunnassa kun siinä ihmisen tehty mistä erosit...
Seurakunnat ovat vain viihde tapahtumia eikä mitään jumalan palvelus tilaisuuksia. Ei edes syntejä julisteta anteeksi, vaan mölytään rokkenrollilla täydeltä laidalta. Siellähän se Jeesuskin varmaan "viihtyy".
Voisin ex- hellarina antaa hyvän neuvon. Kun yksinäinen henkilö muuttaa toiselle paikkakunnalle, hänelle voisi antaa "kummin"Toisen yksinäisen tai uskovan perheen, jolle voisi vaikka soittaa ja jutella. Pienissä seurakunnissa kävin kylässä uskovien pariskuntien luona. Olin rukoushuoneella talonmiehenä. Minulla oli kiva työ. Vuokrallani saatiin peitettyä lämmityskustannukset ja tunsin olevani hyödyllinen.Minun mielestäni luopioita ei olekaan. Jeesus sanoo, ettei anna pois yhtäkään, jonka Isä on hänelle antanut. Raamatussa sanotaan myös:Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Olen yrittänyt unohtaa aktiivisen uskonnollisen jakson elämässäni, mutta ainahan omiin ajatuksiin tulee vastaukseksi raamatunlauseita.Mielestäni tämä Saarnaajan kirjan lause on hyvä:Ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi.Ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia."
Luopio on sellainen ihminen joka on ollut uskossa ja on sitten jättänyt uskon ts. Herran Jeesuksen Kristuksen. Herra Jeesus on uskon alkaja ja sen täydelliseksi tekijä. Luopuminen tapahtuu ihmisen sydämessä. Ihmiset näkevät ulkokuoren mutta Jumala näkee sydämen. Siksi uskova voi olla ihmisten mielestä luopio mutta Jumalan mielestä hän ei ole luopio. Jumalan mielipide meistä ratkaisee asian. Helluntaiseurakunnan jättäminen ei ole Jumalasta luopumista. Helluntaiseurakunnan voi jättää ja olla silti uskossa jos ei jätä Jeesusta Kristusta. Pelastus kun ei ole helluntaiseurakunnassa.
Siis, se mitä sydämessä on, se ratkaisee asian. Luopion sydämessä ei Jeesus Kristus asu Pyhässä Hengessä. Jeesus on joutunut muuttamaan ulos koska luopio on jättänyt Hänet. Tällainen ihminen on luopio.
Uskovan tulee koetella itseään onko hän uskossa vaiko ei. Jos ei tunne että Jeesus asuu sydämessä, tilanne on vakava. Jeesus sydämessä on Pelastus. Niin kauan kuin Jeesus asuu sydämessämme, meillä on Pelastus ja ikuinen elämä Hänessä.
Seurakuntayhteys ei ratkaise pelastusta mutta se helpottaa uskossa pysymistä ja edesauttaa uskossa kasvamista.
Kiva että täällä on sentään muitakin kuin savonarola, jotka vastaavat. Surffailin viimeksi nelisen vuotta sitten ja s.a. oli aktiivinen vähän kaikilla kantaaottavilla palstoilla.En ole ateisti , mutta viihdyn hyvin palstalla, koska en oikein sovi mihinkään muottiin. Ei helluntaiseurakunnan sääntöjä ollut yhtään vaikea noudattaa aikanaan, vaikka ne on selvästi määritelty, toisin kuin esim. Ev.lut kirkon. Minun mielestäni helluntaiseurakunnissa on usein ollut aika outoja karismaattisia ilmiöitä. Ja minua arveluttaa esim."kielillä puhuminen" Alkuseurakunnissahan asia toimi niin, että apostolit todella puhuivat ymmärrettävästi kieltä, jota eivät olleet ennen osanneet.Mistä tämä "höpöttely" on kotoisin. Läheinen uskova opetti, että "paholainen ei ymmärrä kieliä" Mutta mitä hyötyä siitä on, jos ei rukoilija itsekään tiedä, mitä höpisee?
Useimmiten uskonnollisen järjestön jättänyttä henkilöä kutsutaan luopioksi - järjestöön jääneiden taholta. Käytännössä siis henkilö on luopunut vaikka helluntailaisuudestaan.
Se ei kuitekaan välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi luopunut uskosta Jeesukseen. Siis ei luopio Jumalan silmissä. Luopio on siis toisten ihmisten antama nimitys, ei Jumalan.
Minulle sattui jotain jännää silloin, kun erosin helluntaiseurakunnasta. Minulla on aina ollut ilmiömäisen hyvä suuntavaisto.Olin sienestämässä ystäväni kanssa, joka piti kompassia, koska hän eksyi helposti. Olin monta kertaa neuvonut hänelle oikean tien! Taas kerran kaverini väitti, että pitää mennä vastakkaiseen suuntaan kuin minne minä olin menossa. Silloin mieleeni tuli hetkellinen intuitio:"Herra auta tätä eksynyttä sisarparkaa."Mietin, rukoiliko helluntailainen evankelista puolestani. Minulle nimittäin tuli seurakuntaviesti vielä pitkän aikaa, vaikka en kuulunut seurakuntaan. Sitten soitin ja sanoin hiukan pahasti, vaikkakin asiallisesti, etten halua lehteä enää.Olin hetken siellä metsässä sekaisin. Mutta lähdin suunnistamaan itsevarmana. Tulimme tielle.
Seurakunnan ihmisethän sen luopion tekee, eikä se seurakunnasta jostainsyystä poislähtenyt. Joskus on parempi lähteä, kuin ahdistua, ja palaa loppuun. Sydämen tila ratkaisee Jeesuksen Kristuksen edessä, oletko kelvollinen vai et.
Tervehdys!
Me ihmiset ollaan erillaisia persoonia Jumalan luomina. Itse en viihdy vapaiden suuntien karismaattisissa kokouksissa, pidän enemmänkin rauhallisesta menosta. Jokainen voi etsiä ja löytää sen itselle sopivan seurakunta/uskovaisyhteyden. Lappix kirjoitti asiaa tuossa ylempänä. Ihmiset antavat jos minkä näköisiä nimityksiä. Pääasia on se mitä olemme Jumalan silmissä nimittäin äärimmäisen rakkaita, ja Jumala on luvannut että ei hylkää ikinä, äärimmäisen lohdullista minusta.
Minä viihdyin ennen vapaiden suuntien tilaisuuksissa, mutta nyt myöhemmin olen alkanut kiinnostumaan vähä-eleisemmästä toiminnasta. Minä pidän tosi paljon mm. luterilaisen kirkon järjestämistä Raamattu-piireistä, rukous-illoista ym. Luterilaisen kirkonkin piirissä on onneksi olemassa vielä aitoja, Jeesusta seuraavia ihmisiä, eivät kaikki ole maallistuneita uskossaan. Helluntailaisiin on täällä jostain syystä tosi vaikea tutustua, viihtyvät vain ja ainoastaan omassa seurakunnassaan, omissa porukoissaan.
Jos uskon asiat vielä kuitenkin sinua kiinnostaa, niin et sinä silloin luopio voi olla. Seurakunnan tilaisuudet on tosiaan monesti tehty viihteellisiksi esiintyjineen ja sitten haetaan niitä elämyksiä. Kaikenlainen elämöinti ja show tuntuvat olevan monelle seurakunnalle tärkeää.
Kuulun kirkkoon ja olen saanut sitä kautta pari ystävää. Meitä kuitenkin yhdistävät yhteiset harrastukset, eikä uskonto. Emme puhu uskonnosta koskaan:D
Et ole luopio. Seurakunta ei ole joku yhteisö johon liitytään. Seurakunta on Kristuksen ruumis, johon sinäkin uskon perusteella kuulut. Jumala on sinut itse liittänyt Kristusruumiiseen joka on seurakunta.
Seurakuntayhteys on hyvä olla ja mieluiten sellainen tuttu, jossa tunnetaan toisensa. Hyvin siunattu seurakuntayhteys on kotiseurakunta. Se on minusta hyvin ihmisläheinen seurakuntayhteys. Ja se on Raamatullinen. Jos paikkakunnallasi on kotiseurakunta, sellainen ruokakunta jossa kokoontuu Jeesuksen omia, niin etsiydy sellaiseen.
Jumala ei tarvi temppeleitä, Hän tarvii vain meidät. Me olemme Jumalan temppeleitä. Miksi me pitäisimmekään yllä kalliita kiinteistöjä, kun meillä on lämpimiä koteja, joissa voimme kokoontua. Sitäpaitsi kotiseurat ei oo yhtään niin jäykkiä ja virallisia, kuin kirkolliset ja ns "seurakunnan" tilaisuudet.
Ja tähän Jumala on meitä viemässä. Ainakin luterilaisten piiristä on tullut lukuisia kotiseurakuntia, ja vapaistakin suunnista joitakin ja ihan kaikista näistä yhdessä on kotiseurakuntia muodostunut.
Pienessä tuttujen joukossa pääsee Pyhä Henkikin paremmin toimimaan, näin olen huomannut.
Itse erosin joku vuosi sitten luterilaisesta kirkosta. Kumma juttu. Koskaan en oo siihen liittynyt, mutta erota piti. Mihinkään uskonsuuntaan tai kirkkokuntaan en kuulu, enkä tule kuulumaan. Jumalalla ei oo seurakuntia, vaan seurakunta. Joten et ole luopio, enkä minäkään. Kaikkialla minne vain menet, jossa on Jeesuksen omia koolla, niin siellä on Kristuksen ruumis koolla. Se on sinun seurakuntasi. Voit siis käydä seurakuntayhteydessä, missä vain missä on Kristusruumis koolla. Mutta hyvä on olla myös tuttu seurakuntayhteys, jotta huolenpito voi todella toimia Raamatulliseen tapaan. Isossa seurakunnasssa, vaikka olisi 500 jäsentä, voi silti olla yksinäinen ja hukkua massaan, eikä seurakunnan paimen välttämättä edes tunne sinua. Tämä ei ole Raamatullista. Ennenkaikkea, etsi sellainen seurakunta, jossa et ole yksin ja sellainen jossa sinua rakastetaan ehdoitta. Kyllä sen aistii ja huomaa, kun tälläisen löytää. Ilmapiiri on lämmin rakastava ja hyvin erilainen, mihin olemme perinteisesti tottuneet.
Jumalan siunausta.
Ei Jumala viihdy ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.
Kiitos. Jari-pek-ka! Näytät niin nuorelta, että kävin katsomassa profiilisi, ennenkuin kirjoitan:D Järkeviä ja varmaan itse todeksi koettuja mielipiteitä, kun olet jo kypsä aikuinen. Minä olen lukenut aikanaan raamattua itse, antamatta kenenkään vaikuttaa omiin mielipiteisiini.Olen tullut siihen tulokseen, että:Jeesus teki valheesta totta toteuttamalla kirjoitukset! Paavali antaa ajattelemisen aihetta sanoillaan:Hän otti sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan ja naulitsi sen kanssaan ristin puuhun." Miksi monet uskovaiset puhuvat "lakihenkisyydestä" ? Kun minun mielestäni he eivät edes tiedä, mitä sillä tarkoitetaan! Hyvä tietää, että kristityt ovat alkaneet kokoontua yhteen pieninä ryhminä. Minulla on kokemusta sellaisista "kotiseuroista" Luettiin yhdessä, syötiin yhdessä ja toimittiin niinkuin varhaiskristityt.
No kyllä tuo surkee kuva minusta on aika tuore.
No sulla on samoja kokemuksia kotiseuroista. Niitä on nykyään jo useilla paikkakunnilla sellaisia ruokakuntia, joissa kokoontuu vakiporukka, eli tutuksi tulee.
Lakihenkisyydestä on tässä pohdintaa jos tahdot kuunnella.
-
http://www.jukkapartala.fi/saarnat.php
-
Valitse tämä: Uskonnollisuudesta ja lakihenkisyydestä armon ja totuuden vapauteen! (Marttala, Tampere)
-
Parhaita seuroja on juuri ne, joissa ei oo mitään ennakko ohjelmaa.
Luopio ei ole se, joka luopuu jonkun uskonnollisen järjestön jäsenyydestä. Luopio on se, joka luopuu Jumalasta kokonaan.
Aloittajan kertomana tämä "muut esiintyivät" on tosi kuvaavaa isoissa helluntaiseurakunnissa. Ihmisillä tuntuu olevan kauhea hinku esille, esiintymään, pätemään, ihan mitä vain, missä tulee NÄHDYKSI.
Jumalahan varmaan sanassaan kehoittaakin juuri tuollaiseen toimintaan, jotenkin vain tuntuu, että ihmiset ovat kääntäneet kaiken, mitä sanassa sanotaan, juuri päinvastaiseksi.
Ensimmäiset olkoot viimeisiä - se käsitetään, että kyynärpäätaktiikalla vain eturiviin hinnalla millä hyvänsä.
Palvelijan asemasta ei haluta kuulla mitään, vaan johtajaksi pitää päästä vaikka pikkupikkurukousrinkiin.
Jumalan esimerkki kääntää katseensa "ihmisen sydämeen" on aivan mahdoton toteuttaa, pärstävärkki se on joka jotain merkkaa varsinkin hellaripiireissä.
"Älkää kootko rikkauksia maan päälle" - sellaista ei varmaan ole koskaan kuultukaan - enemmän viherpiipertäjävasemmistoateistitkin tätä kohtaa noudattavat kuin uskovaiset.
Luopuu kokonaan? Mitäs jos jättää uskon muutamaksi vuodeksi kun ei jaksa uskoa eikä uskominen maistu mutta saa uskonsa myöhemmin takaisin ja ehkä vielä voimakkaampana ja parempana?
Hei.
Et ole luopio.
Luopio on se, joka julkisesti ihmisten ja Jumalan edessä kieltää Kristuksen, tuskin olet sitä tehnyt, koska sinulla Jeesus asuu sydämessäsi, uskon niin.
Ei seurakunnasta ero merkitse luopumusta, monet seurakunnat ovat vaan sellaisessa tilassa, ettei siellä "elä".
Kysy itseltäsi: Onko Jeesus elämäni Herra, tahdonko olla Hänen omansa? Jos vastaus on myöntävä, asia on kunnossa :D
Siunausta !!!!
Mutta entäs jos myöntää rehellisesti sinä aikana ettei usko? Ei siis kiellä olemassaoloa mutta myöntää ettei usko? Tietysti uskovakin voi kieltää niinkuin Pietari kielsi kolme kertaa Jeesuksen mutta katui sitä.