epätoivoinen länsiafrikkalaisen miehen kanssa !

Ongelmat tuntuvat tulevan kommunikaation puutteesta ja miehesi masennuksesta. Toiseen voitte hankkia ammattiapua, toiseen vaan yrittäminen auttaa.
Kun yrität jutella hänen kanssaan, millä mielellä itse olet? Jos olet itsekin ärsyyntynyt tai muuten stressaantunut, ei siitä ole apua. Keskustelu kannattaa aloittaa silloin kun olette molemmat rentoina. Kerää vaikka listalle asioita mistä pitää mielestäsi jutella ja pyydä että hän vastaa. Kerro että nämä asiat oikeasti vaivaavat sinua.

Umpimykän miehrn on todellakin joskus v*******sta olla, tiedän sen kokemuksesta.

Yritä myös huomioida syyt miksi hän on masentunut. Voitko auttaa asiaa?
Masentunut ihminen on itsekkäin olento. Saattaa kuulostaa aika rajulta ja epäreilulta, mutta kun on masentunut, ei huomio kiinnity mihinkään muuhun kun siihen asiaan, joka mieltä painaa.

Jos syynä on se, että hänen koulutuksensa ei vastaa hänen työtään, voisiko hän uudelleenkouluttautua Suomessa? Samalla hän saisi uusia kontakteja/ei olisi niin syrjäytynyt, ja kielen oppiminen voisi sujua nopeammin.

Viimeiseksi: Ehkä mykkäkoulun pito silloin kun yrität jutella suhteestanne johtuu pelosta. Ehkä hän ei halua myöntää ongelmien olemassa oloa/pelkää että jätät hänet jos kerron totuuden. Kerro hänelle kaikki faktat suhteestanne. Ehkä hän on epävarma, että halutko oikeasti saada suhteenne toimimaan vai oletko jättämässä hänet. Itse asiassa, sinun kannattaisi tehdä se ensin itsellesi selväksi.

Olen pahoillani että tästä tuli näin pitkä viesti ja suurin osa ei edes suoraan koskenut aihettasi mutta ajattelin kommentoida, kun mielenkiintoisen aiheen näin. Ja ehkä toin jonkinlaista apua asiaan.

Kiitos tosi paljon asiallisesta vastauksestani, ihan mielenkiinnosta kävin katsomassa, oliko tähän tilitykseeni tullut vittuilua ja minkä tasoista. Ja nyt yllätyinkin positiivisesti , että joku oli vastannut näin rakentavasti. Kiitos ! t. aloittaja.

Hei, kahden liiton kokeneena afrikkalaisen kanssa tiedän, että näin se yleensä menee, valitettavasti. Se iloisuus ja alun positiivisuus on ollut esitystä, ja totuus paljastuu kun lapsi/ sen mukana tullut varma oleskelu Suomessa on taattu. Narsisteja suurin osa afr miehistä. Jos otat tämän v... luna aika näyttää totuuden. Tsemppiä lapsen kanssa.

Kuulostaa täysin minun eksältä, paitsi että hän on ihan toiselta mantereelta.

Jaksoin yrittää kymmenen vuotta, mutta sitten totesin sen toivottomaksi. Miehestä oli ihan normaalia, ettei minulle tarvinnut puhua. Itseasiassa hän ei halunnut puhua kenellekkään, ellei hän ollut kotoisin samasta maasta kuin hän.

Olemme olleet erossa monta vuotta, mies asuu yhä Suomessa, mitä ihmettelen kun hän niin paljon vihaa tätä maata.

Kuullostaa mun suhteelta..viis vuotta takana lapsi. Mies oli iloinen ihminen kun tavattiin...nyt vaan istuu jaa mököttää!! Ei ole saannut koulutuksen vastaavaa työtä.
Mykkäkoulua voi jatkua vaikka loputtomiin ja siihen ei ole mitäään keinoja että se loppuisi. =( Myös minun mies on sitä mieltä että ei minulle tarvitse puhua jos ei halua.
On tosi raskasta yrittää itse pitää kaikkea kasassa..suhdetta, perhettä ja myös itseään että ei psyykisesti romahda..

Mulla ei nyt oo antaa aloittajalle neuvoja...lähinnä omaa pelkoani tuon julki. Olen vasta vuoden seurustellut ulkolaisen miehen kanssa (etelä-eu) ja pelottaa jo nyt mitä tämä maa voi saada aikaiseksi hänessä. Hän on positiivinen ja iloinen ihminen. On onneksi töitä saanut jo tehdä Suomessa, mutta ei koulutusta vastaavaa. Hän siis muutti vuosi sitten Suomeen vuokseni ja koko ajan tuntuu vaan houkuttavammalta lähteä yhdessä pois täältä ennen kuin tämä ilmasto ja ihmisten apaattisuus ja tää hemmetin monimutkainen byrokratia "tappaa" hänet. Tuntuu tietenkin kurjalta sanoa niin voimakkaasti isänmaasta, mutta näin musta tuntuu. Tässä maassa tuntuu olevan kaikki mikä liittyy hauskan pitoon ja mukavaan ajanviettoon kielletty...tai ainakin tehty niin hankalaksi toteuttaa...eikä vähin syy tähän ole kaiken "hauskan" kalleus. No joo, meni vähän asian vierestä, mutta pääpointtini siis: kuinka estää suhteemme ajautumisen huonoon jamaan. Btw...kurjinta tässä on se, ettei maasta muutto tule meille kysymykseen vielä moneen vuoteen, mulla kun on pari lasta joiden aikuistuminen vie vielä hetken.

No kerro mistä afrikan maasta hän on kotoisin, ja mikä heimo?
Mitä ammattia hänen vanhemmat tekivät?

Aloittajan teksti kuullostaa ihan kuin minä olisin kirjoittanut Gambialaisesta eksässtäni, juuri sama kuvio. OIkein huvitti tuo mököttäminen ja miestä ei kiinnosta muu kuin rahat, vaatteet ja kengät, oikein yököttää kun ajattelen miten hän peilaili ja sovitteli lippiksiä päähän kun lähti bailaamaan, ilman minua tietty.

Ihan uteliaisuudesta, mitä teet kun mies vajoaa lapsen tasolle ja leikkii mykkäkoulua?


Musta vaan vaikuttaa ettei mies enää vaan pidä susta samalla tavalla ku aiemmin tai samalla tavalla ku sä ajattelet siitä. Suhteet elää ja muuttuu.. Maybe he's just not so in to you?

Jos kyse on masennuksesta, ni on todella vaikea yrittää auttaa jos toinen ei tiedosta tarvitsevansa apua. Ketään kun ei voi pakottaa elämään.. Kokemuksesta tiedän, että ei siinä muuta kun itekki palaa loppuun/masentuu/ahdistuu ja sit ollaan kaikki narun jatkeena. Syyttelyä yms kun kuuntelee jatkuvasti vuodesta toiseen, niin sitä alkaa itsekin uskomaan.. Ihmismieli on jännä juttu, täysin psyykattavissa.

Joo ja tiedän, tekstini on karkeaa, negatiivista ja kaikinpuolin ääripäihin vedettyä. Aloittaja itse osaa poimia miehensä ehkä näiden ääripäiden välimaastosta.

Minulle on valjennut nämä vieraassa-maassa-masentumisjutut vasta, kun itse jouduin vastaavaan tilanteeseen eli asumaan maahan, jossa en viihtynyt, mutta olosuhteiden vuoksi oli pakko olla. Vaikka tolkutin päähäni, että itselleni ja lapsilleni on parempi, että sopeudun, viihdyn ja nautin elämästä, niin ei se ollut lainkaan helppoa, kun takaraivossa kaiken aikaa jyskytti, etten mä halua elää täällä enkä varsinkaan täkäläisellä tavalla. Ärsytyksen syitä oli paljon, mutta niistä ei voinut paikallisten kanssa puhua, koska he olisivat ymmärtämisen sijasta vain loukkaantuneet, joten varsin pian tilanne muuttui sellaiseksi, että kasasin ärsytyksiä sisimpääni, olin usein huonolla tuulella ja puhumaton.

Kotimaan ikävätkin puolet kuultaantuivat mielessäni ja aloin ikävöimään jopa mummon ulkohuussissa käyntejä pimeinä pakkasöinä. Sekin hyvä mitä asuinmaassani oikeasti oli menetti merkityksensä enkä voinut sitä nähdä ja siitä nauttia, koska näin niin paljon enemmän kaikkea negatiivista.

Minua olisi auttanut jos olisin päässyt usein käymään Suomessa ja jos olisin voinut toteuttaa "suomalaisuuttani" arkielämässäni enemmän ja vielä jos olisin avoimesti saanut puhua ikävästäni ja ongelmistani. Muistan kuinka esim. aina se sama aamiainen alkoi maistua niin puulle, että ruokahaluni katosi, ja olin iloton ja puhumaton aamiaisten aikana. Kyse ei kuitenkaan pohjimmiltaan ollut siitä, että olisin vain kaivannut kaurapuuroa (silloinhan kaurahiutalelähetys Suomesta olisi ratkaissut ongelmani), vaan koin asian paljon kokonaisvaltaisempana, koska jouduin vasten tahtoani asumaan maassa, jossa en viihtynyt, ja sitten siihen päälle vielä ne ihmiset siellä eivät osanneet edes kunnon aamiaista valmistaa...

En epäile lainkaan, etteikö afrikkalaisen olisi vaikea sopeutua Suomeen. Kun tyytymättömyys ja masennus saa vallan, sitä on ulkopuolisen vaikea parantaa tai edes ymmärtää. Ehkä pitkäaikainen oleskelu kotimaassa voisi auttaa näkemään Suomen hyvät puolet ja herättää kaipuun takaisin sinne. Sen ainakin tiedän varmaksi sanoa, että puhumalla on turha yrittää korostaa niitä Suomen hyviä puolia, sillä se vain lisää ärsytystä.

Kuulostaa aivan exältäni. On viimeisten vuosien aikana muuttunut itsestään huolehtivasta, sosisaalisesta ja iloisesta miehestä lähinnä puliukkoa muistuttavaksi apaattiseksi kiukuttelijaksi. Ja suunnittelee lähtöä milloin mihinkin maahan, vaan ei saa lähdettyä. Suomea ei ole oppinut/opetellut kunnolla kuuden vuoden aikana ja oma lapsikin on lähinnä näyttelyesine, todellista tunnesidettä ei ole pystynyt luomaan häneen.
Tunnen kuitenkin paljon samasta maasta tänne tulleita, joilla pyyhkii hyvin. Ovat opiskelleet ammatin ja työllistyneet, ottaneet tästä maasta parhaat puolet ja omastaan myös. Eivät ainakaan julkisesti haku Suomea ja suomalaisia. Että omista valinnoista on paljon kiinni miten elämä menee.

Sitä saa mitä tilaa.Tietoa saa tänäpäivänä näistä kulttuureista hankkikaa hyvät naiset sitä ennen kun tuotatte näitä mykkäkoululaisia tänne.

Siis aloittajan teksti sopii sanasta sanaan ghanalaiseen ex-puolisooni, joka hankki kauttani ja lapsen kautta vaan oleskeluluvan. Mökötystä kuukausitolkulla, toisen mollaamista loppuaika. Kenkiä osti varmaan päivittäin ja kaikkea ylellistä itselleen, ei osallistunut perheen elatukseen, eli siivellä asunnossani. Jos jotain joskus osti, teki siitä ison numeron ja sanoi hankkivansa aina mulle ja lapselle kaiken. Lisäksi ei myönnä hyötyneensä minusta ja lapsesta mitään. Tahallaan viivytteli avioeropaprujen allekirjoittamista älyttömät ajat. Vaati lapselta kohtuuttomia ja yrittää edelleen kiusata ja määräillä lapsen kautta. Toivon että joutuu maasta pois. Kiusasi minua kun hoidin yksin lasta, häiritsi ja valvotti sen ajan mitä kotona kävi huollattamassa itseään. Aika pian tuli kuvaan seksistä kieltäytyminen kun oli lapsen kautta varmistettu oleskelu. Olen omistautunut täysin lapsen hoidolle, mutta haukkui minut niin huonoksi ihmiseksi ettei minun kanssa kelpaa tehdä lisää lapsia.

No, suomalaisuus on tosi tympeä, eikö totta;) Ei sitä voi vastustaa kukaan. Suomalaiset yksinkertaisesti eivät osaa pitää hauskaa kuin humalassa..
Miehelläsi on tosi vaikea, sinun kannattaisi katsoa hänen näkökulmasta koko tilannetta: muuta pois Suomesta niin ymmärrät häntä, se on varma. Jos et ikinä ole asunut ulkomailla, niin et voi jatkaa suhdetta hänen kanssa.

Miten niin tympeää? En ryyppää eikä kotonani ole ikinä ryypätty. Hauskaa on joka päivä. Älä yleistä vaikka omat kaverisi ryyppäävätkin.

Sanoisin että afrikkalaisen miehen kanssa seksi on tosi hienoa ja ihanaa,todella taivaallista, mutta mitään vakavasti otettavaa suhdetta afrikkalaisen miehen kanssa en ole onnistunut luomaan kun on niitä negatiivisia luonteenpiirteitä tullut esiin. Olisin kyllä ihan vakituista petikaveria halunnut pitää, mutta kun se luonne pilaa mahdollisuuden siihen yhdessä eloon. Tarkoitan sillä seksin ihanuudella nimenomaan niitä mahtavia monen tunnin kestäviä rakasteluja, en nyt puhu elinten koosta. Monenlaista kokoa on, mutta taito on ollut se, mikä hurmaa järjestäen. Afrikkalaisen kanssa tosiaan tuntee olevansa nainen isolla N:llä, siis tarkoitan ainoastaan sängyssä, ei muuten. Vakituista rakastelijaa on hankala pitää, koska tunkevat sitten jo pian asumaan, ja parempi pitää eri asunnot, ettei ala se huono käytös ja komentelun halu häiritä. Seksin saralla ovat kyllä ihania mussukoita.

"Tarkemmin ajatellen hän ei ole ikinä osannut puhua mistään."

Ja viisi vuotta on mennyt munan ja eksotiikan lumoissa, ennen kuin tämä on valjennut. Wau teitä naisia...

onko tämä ghanalainen mies?

älä yleistä- mulle kelpais impotenttikin jos rakkaus olis aitoa. siksi selibaattini jatkuu.

homohommhomohomohomhomohomhomo vitutttas :D