eroon kalorien laskemisesta?

auttakaa joku!

Sinun täytyy alkaa elää oikeaa elämää, nähdä kavereita, ulkoilla, käydä paikoissa, harrastaa! Eiköhän siinä nuo kalorinkyttäämiset unohdu, elämä ei ole kroppasi ja sen muoto vaikka todella pinnallista aikaa elämmekin...


Tiedän että kyseessä on mielisairaus mutta itse paranin kun vain pakotin itseni syömään vähä vähältä, lopulta ihan normaaleja annoksia

Rupeat vain syömään terveellisesti, älä välitä kaloreista syöt nyt vaan :) Tiedän että ajattelet että helppo sun on sanoo mutta itse olin pahimmillani 168cm/32kg ja tiedän kyllä mistä puhun! Jos minä pystyn siihen niin kyllä pystyt sinäkin, I promise, ei ole vaikeaa kunhan saat tuon mörön äänen vaiennettua päästäsi.


Olet arvokas ja rakastettu sellaisena kuin olet, omana ihanana itsenäsi, se mitä muut ovat joskus voineet sinua haukkua tai pilkata on vain typerien ihmisten kehittymättömän hengen tuotoksia. Älä välitä, ole vahva !

Todella toivon että paranet ja pääset eroon tuosta helvetistä, sillä sitä se on, helvetti. Lähetän nyt iiisot virtuaalihalit ja toivon että paranet.

Mutta paraneminen lähtee sinusta itsestäsi, kukaan muu ei sitä voi tehdä puolestasi!

sait tuon kyllä kuulostamaan tosi helpolta. en epäile, ettetkö tosiaan olisi noin helpolla parantunut, mutta kaikille se ei todellakaan ole noin yksinkertaista. mittasi olivat kyllä pienet, mutta se ei vielä tarkoita, että kaikki muutkin paranisivat yhtä helposti. jotkut selviävät anoreksiasta omin avuin noin helposti, mutta jotkut joutuvat kärsimään vuosia - tai loppuelämän. se, mikä itselle ollut helppoa, ei välttämättä sitä samaa ole muille.

ohjeeni on kertoa jollekin tilanteestasi, jolloin saat apua. moni ei nimittäin ilman apua selviä tästä sairaudesta. paraneminen useimmille tapahtuu pienin askelin, joten kärsivällisyys on erittäin tärkeää. muutos ei tapahdu yhdessä yössä, tai välttämättä edes vuodessa. kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle siitä, että ottaa sen ensimmäisen askeleen ja myöntää itselleen ja läheisilleen ongelman. voimia.

Moi mä oon ihan myöhässä ku tällee 9 vuotta jälkeenpäin tuun tänne, mut tässä kumminki se mikä mulla autto:

Mä laihdutin 11kg 3kk aikana, eikä sen jälkeen ollu kyseessä enää ihan mikään normaali elämäntilanne myöskään kehossa. Lihomisen riski oli suuri, aina ku vähänki jotain otti ni lihos ylinmääräsen kilon joka piti sit laihduttaa uudestaan. Eli kun mä sen lopetin (hyvä et lopetinki, tota menoo oli kovaa vauhtia menossa syömishäiriöön. mä oon ilonen siitä et mä pystyin lopettaa ajoissa) oli tietenki se kysymys et mitä nyt? Miten mä saan nostettuu mun kalorit normaalille tasolle lihomatta?

Mä olin syöny laihtumisen aikana 1300kcl joka päivä ja liikkunu kaks kertaa päivässä: aamulla joku pieni ja illalla joku isompi, aamulla se oli yleensä pieni kuntotreeni ja illalla isompi tai puolentunnin lenkki. Muuta en paljoo liikkunu, mitä ny arjesta sillon tällön tuli, mut se ei ollu pandemian ja kesäloman aikana hirveen isoa.

Nyt mun piti saada nostettua kalorit 2000:teen ja liikunnat karsittua kokonaan pois, paitsi totta kai sit normaaliin päästyä halusin kans olla aktiivinen ja liikkua, en vaan mitenkään tollasta tappajatahtii. Esim. joku liikuntaharrastus olis kiva.

Nyt on kulunu 2kk ja viikko siitä ku mä alotin "palauttamisen" eli normaaliin elämään menemisen, ja just tällä viikolla mä pääsin vihdoin siihen 2000:teen. Enkä oo lihonu kiloakaan, itse asiassa vaan laihtunu ekan kuukauden aikana pari.

Se mitä mä tein oli aluks vähentää liikunnat kertaan päivässä. Se oli sitä aikasemmin jo hetken aikaa rakoillu, joten olin todellisuudessa skipannu aamuliikuntoja tai tehny jotain vielä vähäsempää, joten sit mä lopetin ne vaan kokonaan. Ja alotin ruokien hiljalleen nostamisen: Ekan viikon aikana mä söin 1350kcl. Sit tuli maanantai ja mä söin 1375kcl, seuraavana päivänä 1400kcl. se sit sen viikon ja sit maanantaina nostin taas, nyt se oli jo 1425kcl, ja tiistaina 1450 kunnes tuli taas uus maanantai. Ja liikuin yhen kerran päivässä sen ekat pari viikkoo, kunnes koulu alko ja laskin määrän 4krt/vko. Plus oli koululiikunta ja mitä nyt yritin siinä aktiivisena elää. Sit ku mä pääsin 1600 ja 1650 kohalle mä laskin liikunnat 3krt/vko, ja sit 1700 kohalla mä lopetin ne kokonaan. Jäljelle jäi se mitä arjen kautta yritin olla aktiivinen, just esim. kävellä ja pyöräillä kouluun ja vaikka käydä aina sillon tällön tunnin pari kävelyllä. Oon vaihdossa, joten täällä pandemian takia säännöt on tiukemmat, enkä voi tällä hetkellä urheiluharrastusta saada, mut se ois lisänä jos voisi, nyt yritän korvaa sen niillä kävelyillä. Ku mä olin 1700 päässy ni nostin kalorit 100 viikossa, tahtiin maanantaina 1730, tiistaina 1765 ja keskiviikkona 1800, sit seuraavana maanantaina 1830 ja niin edespäin, kunnes tällä viikolla pääsin 2000:teen. Nyt edessä on vaan pääseminen eroon siitä kalorien laskemisesta, mut hiljalleen. Ensimmäiseks aijon kieltää itteltäni laskimen käytön, mikä pakottaa sen laskemisen olevan summittaista, miten sen nyt päässä pystyy laskemaan. Seuraavaks lähtee keittiövaaka.

Ja tän aikana mietti kyllä NIIN monta kertaa et apua olenko lihonu, ja tuntu niin useamman kerran ja voiii se ahdistus oli kyl kamalaa. Mut aina sen jälkeen lopulta kävi ilmi et en mä ollu lihonu. Rinnat kyllä kasvo, mut se on jotaim mikä kai vaan pitää hyväksyy: nyt ku keho voi taas kasvattaa ne laihdutuksen aikana pienentyneet rinnat, ni se tekee sen, eikä sitä voi estää muuten ku elämällä tolla tavalla koko loppu elämää. Ja se ku meni huonommin oli aina sillon raskasta mut siitä pääs aina yli max 5 päivässä, ja kaikki käänty aina lopulta parhaiten päin. Voimii tähän kohtaan sollä pääkoppaa ei parannetakaan niin helposti. Mut sä kyllä pystyt siihen!! Niin pystyin minäki ja vaikka kuinka moni muu meitä ennen ja meidän jälkeen. Kannattaa myös pyytää apua ja tukea muilta, myös vanhemmilta.

Ja mä voin sanoo kokemuksesta, että 100 kcl ekstraa ei ikinä vaikuttanu mitään, ei edes siellä 1300:ssa. Sit siitä yli ni rupes vaikuttaa. Ja siellä 1300:ssa se meniki helposti, mut sit mitä korkeemmalle pääs ni sitä vaikeemmin se millään lailla vaikutti. 1650:n kohalla sunnuntaina tuli ilta ku mulla ei ollu muuta mahollisuutta ku syödä ekstraa n.500 (kyllä, ihan järkyttävä määrä), mutta kävi kumminki ilmi et se ei ollu vaa'alla tehny mitään eroa. Eli viimeset sadat pysty vetää aika normisti, usein vedin siihen ekstraa kunhan sen 100 alla pysy mut en stressannu jos meni pikkusen yli. Mut siinä sen jo huomas miten hyvin tää aikataulu toimi ja miten terve oma keho oikeesti on.

Ja suosittelen ehdottomasti, siis se terveellinen tunne kehossa on niin ihanaa, kerranki mä esim. tunnen nälkää ihan normaalin rytmin mukasesti ja on energiaa olla ilonen. Keho ylipäätänsä tuntuu tosi terveeltä. Voimia ihan superisti kaikille jotka kamppailee syömisten/syömishäiriön kaa, ei oo helppoo mut siit todellaki voi parantuu, just sä joka nyt tätä luet: uskon suhun!!