Ajallinen järjestyminen, onko TAIVAASSA aikaa?

Järki ei pidä mahdollisena, että olisi mitään JÄRJESTYSTÄ tilassa, jossa EI OLE AIKAA! Kaiken pitää seurata ajallisessa jatkumossa toisensa perässä, ja minä en vielä ole keksinyt ainuttakaan asiaa, lähinnä inhimillisen kieleni ja tavallisten aistieni takia, jossa ei olisi aikaa ja järjestystä. KUOLEMA on ehkä tila, jossa ei ole enää aikaa? Johannes kirjoittaa: "Minä olen A ja O, alku ja loppu". Emme toisaalta ihan NOINKAAN PIENTÄ aikakäsitystä osaa ymmärtää, että olisi VAIN alku ja loppu! Miksi on näinkin pitkä aikaa siinä välillä? Ymmärrämme paremmin paholaista ja Jumalaakin tässä asiassa, kun muistamme että on VAIN elämä ja kuolema. Myös tavallisella massalla on varmaan "elämä ja kuolema", massalliset partikkelitkaan eivät ehkä ole olemassa ikuisesti, vaan joskus voi tulla väsyminen ja kaaos kvanteille, kvrkeille ja leptoneillekin, jotka hajotetaan joksikin - emme tiedä miksi ja miksi, jos se on energiaa, niin SE EI VIELÄ ole kuolema materiankaan kannalta, koska energia on säteilyssäkin vain elekronin liikettä radallaan, eikä esim. elektroni voi muuttua itse käsittääkseni koskaan pelkäksi energiaksi, koska sen avulla vain lasketaan se energia atomissa ja kaikessa säteilyssä? (Plankki: h = mele*vele*2*pi*R). Kaava E=M*c^2 antaisi siihen mahdollisuuden, mutta edeelleenkään, en usko, että massa antaisi itselleen mahdollisuutta "unohtaa", minkä suuruinnen massa sillä elektronillaan siinä osassa Galaksia samanaikaisesti on... Ydinfysikka hyväksyy massan vähenemisen atomissa ja energian ilmaantumisen tai kummalisten alfa-beeta-hiukkasten, mutta alkeishiukkasten MÄÄRÄÄ sekään ei vähennä, vaan tekee niistä vain hiukan energiaedullisempia hiukkasia, jotka palaavat suurempaan energiatilanteeseen, joissakin muissa olossuhteissa...

Näyttäisi siltä, että MATERIA ei koskaan kuole ilman jotain kvanttitasolla tapahtunutta Jumalan tai enkelinsä hengen väsymistä laskea sille enää liiketiloja, mutta me maailman pienet biologeroiset olennot, ja kaltaisemme yksittäisen olennon elämä päättyy ja muististamme ehkä jotain katoaa ja nollautuu paljon nopeammin, yksittäisessä ilmentymässään, ja sen kertaisessa "inkarnaatiossaan" kuin koko maailmankaikkuden materialla, mikä on helppo uskoa ja ymmärtää... Biologisia olentoja odottaa vielä sarja kummallisia tuomioita karmaamme tuomitsevassa maailmassa eli siis paratiisin 3. taivaan porteilla, ja kummallisia sanoja, ja ennen kaikkea pelkkää pelottelua, viimeisessä tuomiossa, jolle ainoastaan kaltaisemme idiootti voi antaa ja niin niin kummallisen ja pelon voimaa luovan merkityksen kuin annamme...

Yksinkertaisempaa muotoa on HELPOMPI pitää olemassa kuin monimutkaista, kaltaistamme syntistä otusta, joka rikkoo luonnonlakeja jatkuvasti, joko vahingossa tai tarkoituksella... Mutta ilmeisesti myös biologisia olentoja tarvitaan fysikaalisessa mielessä tekemään fysikaalista voimaa, pääosin tunteidemme - ei niinkään liikkeidemme avulla...
Joa aikaa ei jossain ole, se johtuu siis VAIN kuolemasta, jossa aikaa ei ole vain siksi, ettei siellä ei sitä ehkä enää kaikki havaitse, emme saa silloin selvää ajallisista järjestymisistä, emme enää havaitse, mikä tapahtuma tapahtuu ennen toista, koska aistimme on vähentyneet ja kuolemassamme ja unemmekin hetkellä täysin kadotuksessa.... En henkilökohtiasesti pidä sitä tilaa tavoittelemisen arvoisena, vaikka tunnetasolla ja energeettisena voimana se voi olla hulppea tunne sulautuessa Jumalaan takaisin, siihen suureen tietoisuusmereen tai siis materiaalisesti maan poveen, kuten Hindut ja Buddhat kuvaavat tapahtumaa inkarnaatioidemme välillä.... Sitten me sekoitumme hiukan siinä meressä ja massamme, kun kukkamehileäiset käyvät meidän massaamme pöllyyttämässä, ja saamme hiukan eri kokoonpanon, mutta missä määrin olemme sama yksilö enää kuoleman tai tavallisen unenkaan jälkeen - en tiedä.

Kristityt tykkäävät ajatuksesta että emme kadottaisi MITÄÄN yksilöllisyydestämme ja ihmisyydestämme olemuksessamme, ellemme joudu siihen juuri kuvaamaani sulautumis-kadotukseen. Ei ole kovinkaan mahdollista, että ihminen voi "kadota", pelkästään sen takia, että hänellä on ollut suuri vaikutus energia-ja aikajatkumossa... Se käsitys vastustaa suuresti maailman tavallisinta satanísmia tässä asiassa.... Siksi on vain helvetti se, että yrittää kuolema-tuonelassaan muuttua olemattomaksi jatkuvasti, ja huomaa jatkuvasti elämänsä ainoita ja vielä muistamiaan hyviä tekojaan kerta toisensa jälkeen uudestaan, kunnes siinäkin olotilassa tapahtuu jotain muutoksia...

Toisaalta esittää Jeesus ajatuksen siemenestä josta tulee maassa kuollessaan suuri ja mahdollisesti hedelmällinen kasvi, verrattuna siemeneen joka ei kuole ja jää vain unohdetuksi jonkun tädin tai sedän siemenpurkkiin.. Tuo yhden siemenen malli on se helvetti, jossa meitä säilytetään ikuisesti- voi olla totta, että ei se ole "oma" syymme, vaan ainoastaan "Jumalansa huolimattomuutta", kuten Tuomari Nurmiokin taannoin vuosikymmen sitten lauleskeli....