Miettiikö muut koskaan, miten valinnat vaikuttavat elämäämme? Kuinka joku yksittäinen päätös seuraa mukanamme ja aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa?? vai olenko yksin ajatusteni kanssa!!
Kun elämä kohtelee meitä ikävästi ja vuosien stressi pitää unettomuuden jokapäiväisenä ongelmana tuoden rajoittuneisuutta yhteiskuntakelpoisuuteen ja nakertaen minäkuvaasi, mietitkö koskaan oletko enempi hyvä vai paha ihminen?
En tiedä miksi tänne kirjoitin? Ehkä siksi että joku toinen saa voimaa kirjoituksestani ja ehkä minä itsekin saan purkaa sydäntäni, kun kuuntelijaa ei ole silloin kuin sitä eniten tarvitsisi..
Miltä tuntuisi menettää kaikki mitä elämässä rakastaa, kaikki mitä on saavuttanut , niin ihmissuhteissa kuin mammonassakin ja joutua yhteiskunnassa b-luokan kansalaiseksi, jota pompotellaan paikasta toiseen ja jonka on pakko vain kärvistellä eteenpäin.. Voin kertoa että ei ole perseempää kuin tämä. Alat pelätä ihmissuhteita , koska jokainen menetys on lähempänä kuin arvaatkaan, pelkäät tuottavasi pettymyksen ihmisille jotka luottivat sinuun.
Huumori on se asia mikä saa jaksamaan, joskus ihmiset ei ymmärrä sinua eikä huumoriasi, joskaan eivät välttämättä ole kokeneet suurempaa menetystä kuin napanuoransa katkeamien synnytyksen yhteydessä, tai toisin sanoen eihän se ole ollut silloinkaan sinun hallussasi, eikä oma menetyksesi. Tämän jälkeen meistä tulee niitä keitä me olemme, saamme äidin maidossa elämän tarkoituksen ja osasta meistä tulee voittajia, toisia taas elämä potkii pahemmin kuin toisia?? Mietitkö kumpaan kuulut?
Arvostan itse henkilökohtaisesti paljon ihmisiä , jotka ovat kokeneet jotain ikävää, ikävää siinä mielessä ,että he osaavat arvostaa kaiken tämän jälkeen hyviäkin asioita. Kunnes me se taas unohdetaan.. Kuinka monesti jätimme sanomatta jotain hyvää ja kannustavaa toiselle, kuin taas moitimme tai syytimme toista jostain olemattomasta?? tähän voin itsekin yhtyä, tosin näinä hetkinä sitä tulee oltua liian avoimesti ihastunut tai vihastunut.. Se sanoma joskus pelottaa kun kertoo mitä ajattelee..
Ne joilla ei ole rikkauksia joihin turvautua , voivat vain haaveilla menneisyydestä osana tulevaisuutta , kuten minäkin joskus sorrun tekemään. Se että menettää kaiken ei tarkoita että kaikki menetykset ovat johtuneet tekemistäsi valinnoita.. Osittain näin kuitenkin varmasti on mutta eikö silloin riittäisi vähempikin kuritus ja kärsimys ,eikö se kokemus kaiken mammonan ja ihmissuhteiden menettämisen lisäksi suuri häpeä tuottamastaan pettymyksestä muille ihmisille ole tarpeeksi kova hinta. Ei se ole, paljon pahempaa on tulossa.
Puhuminen ja kirjoittaminen on tulkintaa omasta sydämestään, se toisinaan auttaa ja toisinaan saa muistot pintaan, enemmän kuitenkin se auttaa.. Ei ihminen pelkästään sääliä kirjoituksillaan halua , vain oikeasti pyytää apua ja tukea pärjätäkseen. Miten sitten kun se tuki ja verkosto puuttuu, tai ihmiset , jotka ovat ennen tukeneet sinua , eivätkä enään tue tai kääntävät selkänsä.. Ihminen on julma ja vain tavoitellakseen omaa etuaan, sen minäkin olen huomannut , niin oma kuin muidenkin toiminnassa.
Jatkuu.....
Kun elämä kohtelee meitä ikävästi ja vuosien stressi pitää unettomuuden jokapäiväisenä ongelmana tuoden rajoittuneisuutta yhteiskuntakelpoisuuteen ja nakertaen minäkuvaasi, mietitkö koskaan oletko enempi hyvä vai paha ihminen?
En tiedä miksi tänne kirjoitin? Ehkä siksi että joku toinen saa voimaa kirjoituksestani ja ehkä minä itsekin saan purkaa sydäntäni, kun kuuntelijaa ei ole silloin kuin sitä eniten tarvitsisi..
Miltä tuntuisi menettää kaikki mitä elämässä rakastaa, kaikki mitä on saavuttanut , niin ihmissuhteissa kuin mammonassakin ja joutua yhteiskunnassa b-luokan kansalaiseksi, jota pompotellaan paikasta toiseen ja jonka on pakko vain kärvistellä eteenpäin.. Voin kertoa että ei ole perseempää kuin tämä. Alat pelätä ihmissuhteita , koska jokainen menetys on lähempänä kuin arvaatkaan, pelkäät tuottavasi pettymyksen ihmisille jotka luottivat sinuun.
Huumori on se asia mikä saa jaksamaan, joskus ihmiset ei ymmärrä sinua eikä huumoriasi, joskaan eivät välttämättä ole kokeneet suurempaa menetystä kuin napanuoransa katkeamien synnytyksen yhteydessä, tai toisin sanoen eihän se ole ollut silloinkaan sinun hallussasi, eikä oma menetyksesi. Tämän jälkeen meistä tulee niitä keitä me olemme, saamme äidin maidossa elämän tarkoituksen ja osasta meistä tulee voittajia, toisia taas elämä potkii pahemmin kuin toisia?? Mietitkö kumpaan kuulut?
Arvostan itse henkilökohtaisesti paljon ihmisiä , jotka ovat kokeneet jotain ikävää, ikävää siinä mielessä ,että he osaavat arvostaa kaiken tämän jälkeen hyviäkin asioita. Kunnes me se taas unohdetaan.. Kuinka monesti jätimme sanomatta jotain hyvää ja kannustavaa toiselle, kuin taas moitimme tai syytimme toista jostain olemattomasta?? tähän voin itsekin yhtyä, tosin näinä hetkinä sitä tulee oltua liian avoimesti ihastunut tai vihastunut.. Se sanoma joskus pelottaa kun kertoo mitä ajattelee..
Ne joilla ei ole rikkauksia joihin turvautua , voivat vain haaveilla menneisyydestä osana tulevaisuutta , kuten minäkin joskus sorrun tekemään. Se että menettää kaiken ei tarkoita että kaikki menetykset ovat johtuneet tekemistäsi valinnoita.. Osittain näin kuitenkin varmasti on mutta eikö silloin riittäisi vähempikin kuritus ja kärsimys ,eikö se kokemus kaiken mammonan ja ihmissuhteiden menettämisen lisäksi suuri häpeä tuottamastaan pettymyksestä muille ihmisille ole tarpeeksi kova hinta. Ei se ole, paljon pahempaa on tulossa.
Puhuminen ja kirjoittaminen on tulkintaa omasta sydämestään, se toisinaan auttaa ja toisinaan saa muistot pintaan, enemmän kuitenkin se auttaa.. Ei ihminen pelkästään sääliä kirjoituksillaan halua , vain oikeasti pyytää apua ja tukea pärjätäkseen. Miten sitten kun se tuki ja verkosto puuttuu, tai ihmiset , jotka ovat ennen tukeneet sinua , eivätkä enään tue tai kääntävät selkänsä.. Ihminen on julma ja vain tavoitellakseen omaa etuaan, sen minäkin olen huomannut , niin oma kuin muidenkin toiminnassa.
Jatkuu.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskon pohjiltaan siihen , että kun autat ihmisiä niin sinua autetaan, tämä on rehellisesti tänä päivänä paskapuhetta, sinua käytettään hyväksi niin kauan kuin sinusta on jollekin toiselle hyötyä, vai onko tässäkin syy tekemääsi päätöksen, keiden kanssa olet alkanut kaveeraamaan??. En näin halua uskoa, mutta joku karma siinä on että vuosia kestänyt epäonni jatkossakin jatkuu, vai teemmekö aina uudestaan ja uudestaan samat tyhmät virheet?.
Jokainen joka on kokenut elämässään suurempia menetyksiä , oppii arvostamaan niitä pieniä asioita , jotka ovat hyvin. Mitä jos asioita ei ole , mitkä ovat hyvin, mitä jos kaikki tuntuu menevän pyllylleen ja jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntuu voittamattomalta.. Näiden asioiden parissa tulee päivittäin pähkäiltyä, silti sitä löytää itsensä auttamassa pyyteettömästi toisia ihmisiä ja uskoo toisenkin auttavan sinua.
Kun apua on helppo tarjota ,se ei tarkoita sitä että sitä on helppo pyytää.. Olen huomannut sen miehenä, kuinka helppo on naisten kanssa jutella vaikesta asioista, palon helpompaa kuin miesten ja kertoa myös ongelmistaan.. Kun on avoin , uskaltaa näyttää tunteensa , niin vihan kuin rakkauden ja rohkenee itkeä, saa paljon aikaan myös hämmästystä. Luottamus on iso asia kaikessa ja ikävien asioiden puhuminen on joskus hankalaa, miltei mahdotonta, ellei luottamusta ole, entä kun ihminen toisensa jälkeen poistuu elämästäsi, koska kertomasi saa aikaan tuskaa ja epätoivontunnetta toisessakin ihmisessä.. Kun joku osaisikin kysyä juuri silloin kun se asia on mielessä ja kaipaa rohkaisua..
Väitänkin ,että jos maahamme palkattaisiin 1000ihmistä, jotka vain juttelevat ja tapaisivat niin vanhuksia kuin nuoriakin niin toreilla kuin vastaanotoillakin, niin maassamme olisi seuraavien vuosien aikana paljon terveellisemmät kansalaiset, yhteiskunta säästäisi veroeuroja ja ehkä kreikkakin saisi paremmat takuut??.
Uskon myös että sairastavat ihmiset vähentyisivät sairaaloista ja jopa siinä määrin ettei meillä lisää tohtoreita koulutettaisi tätä nykyistä tahtia vain keskityttäisiin lääkkeiden ja siasta ihmisiin ja heidän tuntemuksiinsa. On vain toinen ihminen joka pysty ymmärtämään toista ihmistä ja monesti vain kuunteleminen on se juttu, mikä saa mielen rauhoittumaan ja sitä taitoa ei voi oppia koulusta , vaan se on harvoilla ihmisillä verenlahjana ja sen oppii kokemusten myötä.
Puhuminen ei poista ongelmia, se on tosi, se ei myöskään maksa sinun laskujasi, kuten ei myöskään minun. Minulle se tosin on keino purkaa itseäni ja puhumalla voi myös selvitä monia muita ongelmia, ennen kuin ne kasvavat ylitsepääsemättömiksi.. Oma vikani on myös näiden ongelmien käsittely ja voimattomuuden tunne niiden keskellä.
Kun ajatukset ovat synkät ja mieli maassa, ei silloin paljoa jaksa lässytyksiä kuunnella, ei siinä paljon kannustukset korkeasti koulutetulta kiinnosta, mutta joskus ihminen joka on kokenut vastaavaa, voi pelastaa vain uskaltamalla repiä oman helvetin auki ja kertoa tarinansa toisella.. Joskus itkeminen auttaa ja antaa voimaa, liikunta on se mikä minua auttaa, tosin mahdotonta on juosta kaikkia ongelmia pakoon, mutta sellaisena hetkenä kun olen yhtä treenaamiseni kanssa ei minua voita kukaan eikä mikään murhe lannista.
Liikutaan aina riskirajoilla ja meille paljon riskejä ottaville ja jännitystä elämäänsä haluaville on oma paikkamme yhteiskunnassa, me olemme niitä, jotka saa pyörät pyörimään ja me uskallamme nostaa kissan pöydälle, vai olemmeko vain tyhmiä, kaikkensa peliin laittavia ja vain muita fiksumpia ihmisiä rikastuttavia??
Kerro sinä minulle millainen on parempi ihminen, niin minä ymmärrän ehkä itseäni tämän jälkeen paremmin ja pystyn käsittelemään tuskani, tuottamatta lisää kipua itselleni..
Auta sinä minua niin minä pyrin auttamaan kaikkia toisia