siitä että olisiko anarkia/anarkismi toimiva yhteiskuntamuoto, niin sanottakoon että kutsutaanpa aatetta tai kokeilua millä nimellä tahansa niin yksi asia on varma.
Jos toteuttajina ovat nykypäivän anarkistit niin vituiksi homma menee.
Jos toteuttajina ovat nykypäivän anarkistit niin vituiksi homma menee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos meillä olisi anarkistinen yhteiskunta, saisinko tappaa ikävän naapurin?
Anarkiahan on täysin vailla yksilöön kohdistuvia velvoitteita. Jokainen ihminen on täysin vapaa tekemään mitä haluaa ja olemaan täysin vapaa toisen vallasta.
Tämä anarkian ainoa "dogmi" siis tekee naapurin tappamisen mahdottomaksi, koska tällöin et kunnioita hänen vapauttaan elää.
"Tämä anarkian ainoa "dogmi" siis tekee naapurin tappamisen mahdottomaksi, koska tällöin et kunnioita hänen vapauttaan elää."
Kuka on oikeutettu sanomaan mitä minun on kunnioitettava ja mitä ei. Jos en itse saa päättää niin mitä anarkiaa se sellainen on?
Kukaan ei ole oikeutettu sinua mihinkää lakeihin sitomaan. Sinä et myöskään ole oikeutettu sitomaan ketään omiin asioihisi toisen tahtoa vastaan. Jos tapat sen ärsyttävän naapurisi, et elä anarkiassa vaan omassa hirmuvallassasi.
Toisen tappaminen vastentahtoisesti ei ole siis anarkistista, koska luodessasi tämän tappamisen mahdollistavan aukteriteetin: anarkia murtuu.
Tuo filosofia jota tarjoat anarkismin nimissä on itseasiassa satanismia.
Anarkismi on mahdottomuus. Anarkia merkitsee laittomuuden tilaa, ja anarkismi ideologiaa jossa vallankäyttöä ei ole ja ihmiset ovat vapaita. Mutta tuo vapaus on sitten lopulta kuitenkin rajoittunutta jos esim. ei saa jotakuta ihmistä tappaa vaikka liharuokaa saa syödä, mikä taas edellyttää eläinten tappamista. Jos taas ihmisen tappaminenkin on anarkiassa luvallista, ei täällä montaa elävää kohta kävele, teoriassa, sillä turvattomuus johtaisi hyvin pian aseellisiin ryhmittymiin itsepuollustuksellisista syistä, ja toimiakseen niissä olisi pakko olla jonkinlainen järjestys, eli se anarkismista.
Ensimmäisessä viestissä kysyit, että onko anarkismin nimissä mahdollista tappaa se ärsyttävä naapuri. Vastasin, että ei ole, koska tällöin olisit muodostanut valtarakenteen, jolloin ei voida enää puhua anarkismista. Selitäppä nyt miten tulkitsit tämän satanismiksi? Teesinähän oli: Yksilön vapautta ei rajoita mikään, paitsi toisen yksilön oikeus tähän samaan vapauteen. Tämä on siis anarkistisen teorian vastaus kysymykseesi.
Yritit perustella vapauden rajoittuneisuutta seuraavalla omituisella argumentilla:
"Mutta tuo vapaus on sitten lopulta kuitenkin rajoittunutta jos esim. ei saa jotakuta ihmistä tappaa vaikka liharuokaa saa syödä, mikä taas edellyttää eläinten tappamista."
Voin jättää omaan arvoonsa sen, että rinnastit eläinten syönnin ja ihmisen tappamisen. Jos eläinten syönti on luvallista, niin ei siitä voi vetää johtopäätöstä, että ihmisen tappaminen on luvallista. Johtopäätöksesi kusee oikein kunnolla. On tietenkin hyvä kysymys, että onko eläinten tappaminen ruoaksi eettisesti oikein.
Anarkiahan ei ole mikään sula mahdottomuus. Näkisin, että vakavimmat maailman ongelmat johtuvat juuri siitä, että ylempi valta on olemassa. Ihmiset menettävät todellisen vaikuttamismahdollisuutensa tällaisessa latistavassa ja tasapäistävässä yhteiskunnassa. Olemme valtiolle alistettuja. Valtio ei ole kansalaisiaan varten, vaan itseään varten.
"Yksilön vapautta ei rajoita mikään, paitsi toisen yksilön oikeus tähän samaan vapauteen".
Satanistisessa filosofiassa sama periaate eri sanoin; Kun kuljet maailmalla, älä tuota harmia kenellekään vaan anna hänen kulkea rauhassa.
Eli anarkismi -kuten sinä sen esität- on jossainmäärin harhaanjohtava termi, sillä kysehän ei ole todellisesta anarkiasta, vaan sopimusyhteiskunnasta.
"Olemme valtiolle alistettuja. Valtio ei ole kansalaisiaan varten, vaan itseään varten"
Tuo lienee niitä ikuisuuskysymyksiä, missä määrin valtio on kansaa varten, ja kansa valtiota varten. Jos keneltä tahansa asiaa kysyisi, niin vastaus olisi; valtio on kansaa varten. Aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, ja sellaisia varmasti löytyykin. Kommunismi oli hyvä esimerkki siitä miten kansasta voi tulla valtion orja. Meillä nykydemokratioissa lienee tuo herra/alamainen suhde aikalailla vastavuoroista. Itse en näkisi valtiota sinänsä pahimpana kansan orjuuttajana, vaan luonnottoman juutalais-kristillisen tapakulttuurin.
Satanistisessa filosofiassa on monia selkeitä dogmeja. Saatanistisessa filosofiassa on myös selkeä eettinen ajattelumalli.
"Satanistisessa filosofiassa sama periaate eri sanoin; Kun kuljet maailmalla, älä tuota harmia kenellekään vaan anna hänen kulkea rauhassa."
Tuo on oikeastaan anarkistisen perustan yksi osa. Kuitenkin on haarhaanjohtavaa käyttää tuota rinnastamaan esittämääni anarkismia ja satanismia. Jätät kertomatta monia muita satanistisia "sääntöjä". Jos tuo yksi asia ei ole ristiriidassa anarkistisen perusteeman kanssa, niin tämä jo onkin:
"Liikkuessasi puolueettomalla maaperällä, älä häiritse ketään. Jos joku häiritsee sinua, pyydä häntä lopettamaan. Ellei hän lopeta, tuhoa hänet."
Eli loogista järkeä käyttäen ei voi sanoa, että satanismi ja esittämäni anarkismi olisivat sama asia.
Sinun esittämäsi anarkismi tuo mieleeni Nietzcheläisen nihilismin: kaikki on sallittua yksilölle -jopa sen ärsyttävän naapurin tappaminen. Tämä nihilismi taas johtaa Nietzchen kuvaileman yli-ihmisen syntymiseen. Yli-ihmisellä on täysi oikeus käyttää saamaansa valtaa. Kuulostaa siis hyvin epäanarkistiselta.
"Itse en näkisi valtiota sinänsä pahimpana kansan orjuuttajana, vaan luonnottoman juutalais-kristillisen tapakulttuurin."
Tämä tapakulttuuri on tietenkin olemassa, jotta teennäinen valtiomme pysyisi kasassa. Valtiota ja tätä tapakulttuuria ei siis voi erottaa toisistaan. Valtion toimintahan perustuu lakeihin. Mihin nämä lait perustuvat? Juuri tähän tapakulttuuriin! Tapakulttuuri perustuu kristillisiin dogmeihin. Valtiomme on rakennettu juuri näiden varaan.
Anarkistisessa yhteiskunnassa ei ole valmista eettistä ohjesääntöä, joten se voidaan luoda täysin vapaasti. Itse etiikka vapautuisi näin täysin vanhoista teennäisistä sitä kahlehtivista dogmeista, jotka on selvästi tehty hallitsevan luokan toimesta. Hallitseva luokka tarvitsee tätä auktoriteettiä nimeltään valtio, jotta se pysyisi vallassa. Kansa on alistettu valtion byrokratialle. Yksilöllä ei juurikaan ole valtaa vaikuttaa oman elinpiirinsä asioihin. Nykydemokratiassamme luodaan illuusiota vaikuttamismahdollisuuksista. Kuitenkin jokainen tällainen valtion lakien mukainen mahdollisuus on alistettu valtion kontrolliin. Olen siis hyvin paljon eri mieltä herra-alamais-suhteen vastavuoroisuudesta.
että menisivätkö juuri tälla lailla perseelleen.
Mitkään moraalisaarnat eivätkä pelotteet ole pystyneet poistamaan rikollisuutta. Kaiken aikaa tapahtuu meidänkin maassamme petoksia, varkauksia, tuhopolttoja, uhkailuja, pahoinpitelyitä, raiskauksia, tappoja, murhia...jne. Kuinka nämä asiat olisi hoidettavissa anarkistisessa "yhteiskunnassa"??
Jos on oikeuslaitos ja poliisi, ne joutuvat turvautumaan vallankäyttöön. Jos pätee kostonoikeus, syntyy aseellisia ryhmiä ihmisten turvaksi kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, ja silloinkin, kostaessa, käytetään valtaa.
Kun paperilla suunnitellaan uutta uljasta maailmaa, niin kaikki toimii, mutta käytännössä...? Vaikka aatteet olisivat miten jaloja tahansa, ihminen pysyy ihmisenä.
Hyviä kysymyksiä. Kuitenkin asiaa täytyy lähteä käsittelemään paljon laajemmalla näköalalla. Täytyy ajatella myöskin mistä tämä rikollisuus loppujen lopuksi kumpuaa. Rikolliseksi toiminnaksihan luetellaan nykyisessä yhteiskunnassamme kaikki se toiminta, jolloin toimitaan lakeja vastaan. Monia asioita luetellaan rikolliseksi, joita varmasti pitäisimme moraalisesti oikeana.
Tulkitsen, että suurin osa rikollisuudesta johtuu juuri valtion olemassaolosta. Yksilöltä riistetään oikea vaikuttamismahdollisuus, jolloin hän turhautuu ja alkaa kapinoimaan valtiota vastaan. Tämän kapinan rikkoessa lakeja se tulkitaan rikokseksi. Kumpi tällaisessa tilanteessa tekee "rikoksen"? Omaan elämäänsä vaikutusmahdollisuuksia hakeva yksilö vai tätä mahdollisuuksien hakua estävä valtio? Anarkistisessa "yhteiskunnassa" yksilö voi vapaasti muokata ympäristöään tietenkin sen anarkistisen perusteesin mukaisesti. Tällöin hän ei turhaudu ja ei tule tuomituksi rikolliseksi, koska ylempää auktoriteettiä ei ole olemassa. Hän on vastuussa loppujen lopuksi ainoastaan itselleen.
Rikollisuutta aiheuttaa myöskin sosiaalis-taloudellinen epätasa-arvo. Sosiaalinen epätasa-arvo johtuu yhteiskuntamme luokkarakenteesta. Luokkarakenne johtuu taloudellisesta järjestelmästä: kapitalismista. Kapitalistinen järjestelmä vaatii jatkuvaa kasvua. Hyvinvointi jakaantuu epätasaisesti. Jatkuvaa kasvua varten ihmisille kehitellään yhä uusia tarpeita. Mainosteollisuus synnyttää uusia mielikuvia uljaasta tulevaisuudesta, joka on saatavilla: rahalla -tietysti. Ihmiselle siis syötetään jatkuvasti uusia tarpeita. Näiden tarpeiden tyydyttäminen ei kuitenkaan ole melkein kenellekkään täysin mahdollista. Ihminen menettää oman itsemääräämisoikeutensa ja hänestä tulee kasvoton harmaa "kuluttaja" ja valtiollinen sortokoneisto on jälleen saanut raaka-ainetta.
Anarkistisessa vallankumouksessa valtiorakenne sortuu. Ihmisestä tulee jälleen oman itsensä herra. Mistä rikollisuus siis enää kumpuaisi? Luokkayhteiskuntaan tiivistyneet jännitteet laukeaisivat, epäaidot tarpeet korvautuisivat yksilön oikeilla tarpeilla ja yksilö voisi vaikuttaa oikeasti elämäänsä suoraan. Rikollisuudelle on aina jokin syy. Jokin epäkohta. Ihminen ei ole irrationaalinen olento, joten vasta-argumentiksi ei kelpaa: "mutta entä jos tulee joku hullu ja alkaa tappamaan kaikkia...?" Rikollisuudelle ja "hulluudelle" on syy. Syy on valtio.
"ihminen pysyy ihmisenä"
Siihen, minkälainen ihmisestä tulee, vaikuttaa oleellisesti se, minkälaisessa ympäristössä hän elää. Ei ole syytä uskoa, että ihmisistä tulisi kaikenlaisissa yhteiskunnissa samanlaisia. Vihjaat, että olisi olemassa jokin ikuisesti muuttumaton "ihmisluonto". Kuitenkin pikemminkin kulttuuri kuin esim. geenit ovat määränneet sen, miten yhteisöelämän ongelmia ratkotaan - joissakin kulttuureissa on vallinnut patriarkaatti joissain matriarkaatti, joissain kulttuureissa ei ole ollut sodan käsitettä, joissain kulttuureissa on kostettu silmä silmästä, jotkin kulttuurit pyrkivät levittäämään uskontoaan koko maailmaan, jotkin kulttuurit olivat omissa oloissaan, jne. Ihmisluonnon myytti on vain myytti, koska meillä on kuitenkin kyky päättää tekemisistämme. Nälkä pakottaa, mutta mikään geeni ei pakota sotaan.
Kulttuuriin vaikuttanevat jonkin verran biologiset ja ekologiset olosuhteet, mutta luultavimmin myös ihmisten päähänpistot. Nyt kun olemme astuneet toivottavasti jossain määrin tietoisen toiminnan tasolle, ts. osaamme suunnitella tekemisiämme, voisimme kenties nostaa myös kollektiivisen toimintamme tietoiselle tasolle - eli voisimme pyrkiä myös joukkotoiminnassamme rationaalisiin lopputuloksiin. Esim. emme sotisi kaikki kaikkia vastaan koska enemmistölle käy sellaisessa huonosti, emmekä ajaisi autolla niin paljon koska luonto tuhoutuu sellaisesta, emmekä kilpailisi keskenämme vain kilpaillaksemme kun energiaa on pakko käyttää ihan vain ruoankin hankkimiseen, vaan auttaisimme toisiamme ja hyötyisimme vastavuoroisesti.
Voisimme siis kenties luoda yhteiskunnan, jossa olisi hyödyllistä omata empaattisia ja solidaarisia kykyjä, jollakin tavalla siis voisimme ajatella aikuismaisesti ja lakata "minäminäminä"-ajattelun - sen sijaan että tuemme kilpailun kaikkia haittaavaa mentaliteettia, ts. sen sijaan että tuemme sitä mitä jotkut nimittävät "ihmisluonnoksi", sotaisaa ihmistä. Vanhoista kirjoista löytyy kyllä viittauksia tuohon "pahaan ihmisluontoon", mutta löytyy myös hyviin ihmisiin.
Vapaus, jota ei rajoita muu kuin kaikkien muiden oikeus samaan vapauteen, oli myös kapitalistien ihaileman liberalisti-J.S.Millin ideaali. Se vapaus edellyttää, että kukaan ei hyödy kenenkään toisen alistamisesta, eli järkevää yhteiskuntaa. Miksi katsoa menneisyyteen, miksi kuvitella että ihmiset ovat aina ja kaikkialla samanlaisia kuin ne joita näkee ympärillään (tai TV:ssä...)? Luodaan yhteiskunta, jossa toisia voi auttaa, ja jossa hyväntahtoisuus ja toisten kunnioittaminen ei ole itselle haitallista.
Kysymys, mitä tehdään rikollisuudelle "hyvässä yhteiskunnassa", on ratkaistava sitten, kun olemme saavuttaneet yhteiskunnan, jossa rikollisin teoin hyötyä itselleen voivat kuvitella tavoittelevansa vain diktaattoriksi haluavat tai muuten vain psykopaatit - ts. tilassa, jossa jokainen järkevä ihminen tajuaa, ettei voi saavuttaa epäsosiaalisella toiminnalla itselleen mitään, vaikka jäisikin rangaistuksetta. Tietenkin psykopaatteja tulee olemaan, tietenkin pitää ratkaista miten ehkäistään väkivaltarikokset ja koston kierre. Mutta tätä ei voi ratkaista mikään taloudellista ja poliittista epätasa-arvoa suojeleva instituutio (kuten Suomen Poliisi), vaan ratkaisun tulee syntyä suoralla demokratialla, ja "vapauden periaatteen" toteutumista suojelevan instituution asettaminen tulee perustua demokraattiseen päätökseen ja demokraattisesti asetettuihin säädöksiin - ei pseudo-demokratiaan, joka perustuu periytyviin taloudellisiin ja hallinnollisiin valtahierarkioihin (kansan ei, toisin kuin todellinen demokratia edellyttäisi, esim. ole koskaan annettu pohtia, spekuloida, tutkia ja asettaa testiin, onko todella totta että ne, joilla on jo ties mistä syystä eniten rahaa, osaavat ohjata taloutemme toimintaa kaikkia parhaiten hyödyttävällä tavalla - taloudellisen valtahierarkian hyväksyntä on vaatimus jonka valtio on meille esittänyt. On annettu ehdokkaita äänestettäväksi, ei päätösvaltaa.).
En tiedä mikä olisi se vapauden periaatetta suojeleva keksintö, joka ei olisi kuten valtion instituutiot, lopulta yksilön vapautta rajoittava (esim. Suomen Poliisin olemassaolon tarkoituksena lienee ehkäistä henkirikoksia, mutta yhtälailla säilyttää vallitseva taloudellinen epätasa-arvo). Tämä ei kuitenkaan mitenkään todista, etteikö olisi mahdollista luoda yhteiskunta, jossa enemmistölle olisi hyötyä sosiaalisesta, toisin kuin nykyisessämme epäsosiaalisesta, toiminnasta.