Kokemuksia sterilisaatiosta

Vähän aikaa kuukautiset oli kivuliaampia ja runsaampia, mutta tasoittui aika pian. Eikä todellakaan ole kaduttanut! Mulle siis tehtiin essure pari vuotta sitten.

Narsistinen psykopaatti ex-mies pakotti leikkaukseen. Kadutti jälkeenpäin mielettömästi. Kaduttaa yhä 10 vuoden jälkeen, ei olisi pitänyt suostua. Ehkäisy kylläkin toimi, ei tullut raskauksia.

Ongelmia. Kipuja n. 6 viikkoa. Joutunut syömään useita antibioottikuureja leikkauksen jälkeisenä aikana. Ei ollut koskaan tarvetta antibiooteille ennen leikkausta. Kaksi kertaa ollut pitkä kuuri 100 tabl.

Eron jälkeen menin purkuleikkaukseen ja olen nyt uudessa suhteessa. Komplikaatioita raskauksissa ja keskenmenoja on ollut. Lääkärin mukaan johtuu purkuleikkauksen arvista. Myös raskauden aikaista jatkuvaa kipua.

Minulle tehtiin sterilisaatio vähän yli viikko sitten.

Paikka oli KYS ja toimenpide tehtiin vatsaontelon tähystyksellä (Filschin klipsit) nukutuksessa. Vatsaontelo täytettiin hiilidioksidilla ja siitä suurin osa ikävistä oireista tulikin. Maha oli kipeä noin viikon. Jälkeenpäin kuulin, että jos olisi pitänyt lantion ylempänä kuin hartiat, kivut olisivat olleet pienemmät. Toimenpide maksoi n. 90€.

Eikä kaduta. Vaikka kipuja olisi kuukauden, olisin hommaan ryhtynyt.

Kannattaa muistaa, että sterilisaatio on luonteeltaan lopullinen. Purun voi tehdä, mutta se ei läheskään aina tarkoita, että lapsia saisi sen jälkeen. Kannattaa siis miettiä todella tarkkaan.

Olen vapaaehtoisesti lapseton ja kärsinyt pahasti raskauspelosta, sekä kerran tuo pelko kävi todeksi, jolloin tein abortin.

Mielestäni jokainen saa itse päättää, haluaako lapsia. Kumppania ei mielestäni saa pakottaa sterilisaatioon (vaikka se miehelle onkin helpompaa), koska jokaisella pitää olla oikeus määrätä omasta kropastaan.

Olen vakituisessa parisuhteessa elävä nainen. Minulla ei ole alkoholiongelmaa eikä mielenterveysongelmia. En ole varakas vaan olen osa-aikatöissä eli pienituloinen.

Ja sitten se pakollinen loppukaneetti, joka jostain syystä jokaiselta VELAlta (jostain syystä) vaaditan (ettei tarvii selittää uudessa viestissä):

Mielestäni jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus olla haluttu. Minun lapseni ei olisi ollut haluttu vaan potentiaalisesti yksi huostaanotettu raukkaparka lisää. Olen nähnyt useampia tapauksia, kun on jätetty abortti tekemättä ympäristön painostuksen vuoksi ja lapsen kustannuksella. Huostaanotto jättää lapseen pysyvät arvet. Kaikki eivät rakasta omia lapsiaan. Muuten yhtään ainutta lasta ei koskaan tarvitsisi ottaa huostaan.

En vihaa lapsia, minulla on neljä kummilasta. Vietän mielellään kummilasteni kanssa aikaa. Silloin se on aina kiinni itsestä, kuinka kauan haluaa lapsen kanssa olla. Minusta pidetään kummitätinä. En kykenisi jokapäiväiseen pienestä ihmisestä huolehtimiseen. Ja vaikka kuinka väitettäisiin, se ei tule kaikilta luonnostaan, niin ei muuten tule, olen nähnyt tapauksia, joissa (onneksi) isää on kiinnostanut lastenhoito kun äiti on nostanut kädet pystyyn. Minäkin olisin todennäköisesti sellainen.

Minua kiinnostaa myös sterilisaatio. Olen 36v., kahden lapsen äiti.
Lapsia en missään nimessä halua lisää, enkä olisi halunnut nuorimmaistakaan mutta miehen painostuksesta raskaus sai alkunsa.

Olen pyytänyt useasti lähetettä sterilisaatioon, mutta lääkkärit ovat aina kielteisessä päätöksessään vedonneet siihen että olen niin "nuori" (no en enää, kait?) ja päätös on lopullinen ja kaikkea muuta plaa plaa....... On tullut jotenkin syyllinen ja huono olo että ilkeän edes tuollaista ehdottaa.

Mutta nyt ajattelin että joskohan ikä alkaisi riittää ja se että on jo kaksi lasta, mitä muita perusteluita tarvitaan ettei rueta sormella osoittelemaan ja kyseenalaistamaan päätöstä omasta vartalosta?

Kuinka tuo toimenpide tapahtuu? Klipsit kiinnitetään tähystyksessä munasarjoihin? Voiko sterilisaatiota tehdä muulla tavalla? Kaverilleni on tehty tuo klipsi-sterkka, ja siitäkin huolimatta tuli raskaaksi (mutta sai keskenmenon), ja tarkemmissa tutkimuksissa todettiin että klipsi oli hiertänyt toisen munasarjan melkein poikki......

Millaiset oireet ovat toimenpiteen jälkeen? S-lomaa ei vissiin saa kuin muutamaksi päiväksi? Oletko ollut kipeä toimenpiteestä? Onko mitään ylimääräistä vuotoa? Muuttuuko kuukautiskierto / vuodon määrä? Tällä hetkellä ehkäisymenetelmänä on Mercilon-pillerit, jotka niukentavat vuodon lähes olemattomiin, kun muutoin vuodan kuin seula eikä mitkään siteet tahdo riittää.
Vaikuttiko toimenpide seksuaaliseen halukkuuteen?

Kaikki käytännön tieto tervetullutta!

En pidä ensimmäisenä vaihtoehtona sterilisaatiota.
Minulla on hyytymishäiriö ja mietittiin sopivaa ehkäisyä.
Minulla kuparikierukka ja olen ollut tyytyväinen.
Olen lähempänä 40 vuotta eikä lapsia. En niitä halua.

Minulle ystävälleni tehtiin sterilisaatio ja hänelä lamaantui munasarjat ja koko estrogeenin tuotanto hiipui. Nyt hän on 35 ja syö estrogeenilisää ja kärsii vaihdevuosista. Munasarjat voivat reagoida sterilisaatiolle vaikkei niihin kosketa. Monet lääkärit väittävät ettei tuo operaatio vaikuta hormoneihin... Itsellä 4 lasta ja ikää 32v. Mietin kanssa tuota mutta en taida uskaltaa.

Kaduttaa. Itselleni tehtiin sterilisaatio Filshie-klipseillä vuonna 2010 kätilöopiston sairaalassa. Nyt kuitenkin elämäntilanne on muuttunut ja nykyisen aviomieheni kanssa meillä ei ole yhteisiä lapsia. Kuitenkaan julkisella puolella en pääse purkuun vaikka lääkäri suostuikin kirjoittamaanlähetteen, niin sairaalan lääkäri antoi kieltävän päätöksen. Yksityiselle ei ole varaa koska olemme tavallisia emmekä rikkaita. Olen vasta 33 vuotias nainen, täysin raitis ja hyvätapainen mutta tyhmyyksissäni menin pilaamaan mahdollisuuteni saada enää lapsia ex-miehen painostuksesta.
Älkää tehkö sterilisaatiota, ehkäisykeinoja on niin monia että joku muu hyvä varmasti löytyyja sellainen jonka saa purettua.