Kristillisyys, mitä se on?
Entä oikea kristittynä oleminen, mitä se on?
Onko se sitä, että halutaan tuoda toisin sanan ymmärtävälle kristitylle eteen se asia, että olet menossa johonkin ..ties minne, jos et ota tätä oppia uskosta kuten minä ja liikkeemme tekee?
Onko oikea kristitty ihminen, joka haluaa evätä toiselta ihmiseltä hänen Jumalansa, koska ei usko juuri samalla tavalla kuin hän.
Joskus tuntuu, että ainoat oikeat kristityt ovat jossain aivan muualla kuin näillä palstoilla "kiistelemässä" oppieroista.
Sama Jumala, sama Sana ja sama pelastus, Jeesus.
Onko se todellakin niin tärkeää, että koska on kastettu ja mitä "viiniä" ehtoollisella juo.
Itse Isä Jumala on varmasti pitkämielinen ja laupea rakkaudessaan, ei Hän heitä yhtäkään lapsistaan pois armonsa piiristä oli tämä sitten "oikeaan" aikaan kastettu tai ei.
Pääasia on itse usko ja rakkaus Jumalaan ja lähimmäistään kohtaan.
Rakkauden täyteistä kesää kaikille;)))
Entä oikea kristittynä oleminen, mitä se on?
Onko se sitä, että halutaan tuoda toisin sanan ymmärtävälle kristitylle eteen se asia, että olet menossa johonkin ..ties minne, jos et ota tätä oppia uskosta kuten minä ja liikkeemme tekee?
Onko oikea kristitty ihminen, joka haluaa evätä toiselta ihmiseltä hänen Jumalansa, koska ei usko juuri samalla tavalla kuin hän.
Joskus tuntuu, että ainoat oikeat kristityt ovat jossain aivan muualla kuin näillä palstoilla "kiistelemässä" oppieroista.
Sama Jumala, sama Sana ja sama pelastus, Jeesus.
Onko se todellakin niin tärkeää, että koska on kastettu ja mitä "viiniä" ehtoollisella juo.
Itse Isä Jumala on varmasti pitkämielinen ja laupea rakkaudessaan, ei Hän heitä yhtäkään lapsistaan pois armonsa piiristä oli tämä sitten "oikeaan" aikaan kastettu tai ei.
Pääasia on itse usko ja rakkaus Jumalaan ja lähimmäistään kohtaan.
Rakkauden täyteistä kesää kaikille;)))
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Pääasia on itse usko ja rakkaus Jumalaan ja lähimmäistään kohtaan."
Samaa mieltä. Hyvä olisi jos kristittyinä voisimme lukea kyseisen lauseen nöyrin mielin. Ei jonakin opillisena lauseena, jota älyllisesti pohdiskelemme, miettien vain omaa kannanottoamme, vaan kuuntelevin sydämin.
Kyseiseen lauseeseen nimittäin sisältyy paljon ihanaa ja ihmeellistä, jota vain Pyhä Henki voi syvällisesti avata. Se kuitenkin edellyttää henkilökohtaista yhteyttä Vapahtajaan ja halua kasvaa Hänen tuntemisensa kautta...
_ _ _
PÄÄASIA on jotakin sellaista josta kaikki muut asiat ovat johdettavissa.
On monia tapoja ilmaista sitä, mitä uskomme (kristittyinä), mutta jos nämä eivät ole juonnettavissa pääasiasta, lähtökohdasta, toisinsanoen jos pääasia ei ole läsnä seurauksissaan, silloin NE EIVÄT OLE pääasian eli lähtökohdan seurausta; uskonilmaisut siis saattavat olla seurausta omasta tarpeesta uskoa tietyllä tavalla, jolloin ilmaisemme (pääkohdan eli Kristuksen ja Hänessä olevan elämän sijasta) ihmisen omaa uskonnollisuutta. Kun tuo uskonnollisuus muuntautuu eli naamioituu kristityn elämässä oikeaksi kristillisyydeksi ja yksilö luulee "oikeaa oppia" julistaessaan julistavansa Jeesusta, tästäkin on seurauksensa.
Oikea lähtökohta johtaa oikeanlaatuisiin hedelmiin ja Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseen, väärä lähtökohta taas puoluemielisyyteen ja keskinäisiin kiistoihin.
On vainoa uskon tähden, kyllä. On vainoa oikean opin tähden, kyllä. On halveksuntaa ja tiukkapipoiseksi syyttämistä sen tähden että haluaa pitää Raamatun periaatteista kiinni. On lahkohenkiseksi leimautumista kun ei suostu olemaan kaiken maailman ekumeenikkojen kanssa yhteistyössä hinnalla millä hyvänsä. Näin on.
Mutta hyvä muistaa ettei kaikki vaino johdu USKOSTA eikä OIKEASTA OPISTA. Ei kaikki halveksunta maailman tai toisten kristittyjen taholta johdu sinun (tai minun) raamatullisuudesta. Ja jos meitä leimataan lahkohenkisiksi, ei sekään aina johdu siitä että emme ole suostuneet yhteistyöhön hinnalla millä hyvänsä...
On hyvä että katselemme Sanan peiliin ja arvioimme omaa toimintaamme kriittisesti. Jumalan armoon ja laupeuteen turvaten, kun jumalakuvamme on suurinpiirtein terve, itsetutkistelu on turvallista. Se ei johda turvattomuuteen, vaan päinvastioin suurempaan turvallisuuden, rauhan ja ilon kokemiseen.
Kristillisyytemme (pelastuksesta puhumattakaan) ei ole kiinni siitä kuinka onnistunut olen, vaan kaikki riippuu Kristuksesta, jossa on täysi armo. Itse asiassa HÄN on se Täysi Armo.
Tästä lähtökohdasta käsin Jumala johtaa minua suurempaan armollisuuteen ja suvaitsevaisuuteen myös toisia kohtaan, kun näen itseni heikkona ja erehtyvänä kristittynä, jota Jumala rakkaudessaan ohjaa ja opettaa.
Kristillisyys on siis prosessissa olemista, se on kasvun koulu, jossa pelastus ei ole kasvun päämäärä vaan sen lähtökohta. "...JUMALAN ARMO on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ja KASVATTAA MEITÄ..."
Kaikkeen kasvuun, erityisesti itsekritiikkiin ja Sanan edessä olemiseen, liittyy kipua. Kristityn elämässä kasvun kipu sisältää ilon, sillä juuri kipu on todistuksena yhteydestämme, siitä, että Hän tekee meissä työtä riisuen ja paljastaen, jotta voisi pukea, varustaa, lähettää ja valtuuttaa. ARMOSSA :)
Jos siis Herra osoittaa että kohtaamamme vaino osittain on seurausta omasta taitamattomuudesta tai rakkaudettomasta fanaattisuudesta ja pakkokäännyttämisestä, kiitos Jumalalle, on suurenmoista huomata tämä sen sijaan että sulkisi silmänsä ja menisi väärässä marttyyrimentaliteetissa vain kauemmas Jumalan tuntemisesta.
Kun Pyhä Henki näyttää että kiivailumme oikean opin puolesta on ollut enemmän kiivailua oman näkemyksemme kuin terveen raamatullisuuden puolesta, suloista on tehdä parannusta tässäkin. Ehkä tarkoituksemme on ollut hyvä ja kiivailumme perustunut sinänsä oikeisiin asioihin, mutta asenteemme on ollut väärä, lihallinen? KIITOS JEESUS, KUN autat minua tutkimaan asenteitani ja johdat oikeaan oppiin rakkaudessa!
Kun huomaan, että lahkohenkiseksi leimautumisessani on oikeasti ollut kyse lahkohenkisyydestä, voi, kuinka helposti alan puolustella itseäni ja ehkä syytän seurakuntaa (jonka opetus on johtanut minua lahkohengen alle) tai olosuhteita.
Katse Jeesukseen ja puolustelun ja syyttelyiden sijaan kiitos ja kunnia Taivaalliselle Isälle, että Hän meitä vajavaisia kasvattaa oman täydellisyytensä kautta, eikä heitä meitä pois erehdystemme tähden.
Jumala ei kysy kuinka oikeassa olemme, vaan tahdommeko kasvaa luottamuksessa Häneen, joka aina ohjaa lapsiaan oikein.
SIUNATTUA kesän jatkoa.
P.S.
Piti vaan heittää lyhyt aloitus aiheesta "Jumalan viha", mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan. Tai sitten en...
"Kristillisyytemme (pelastuksesta puhumattakaan) ei ole kiinni siitä kuinka onnistunut olen, vaan kaikki riippuu Kristuksesta, jossa on täysi armo. Itse asiassa HÄN on se Täysi Armo.
Tästä lähtökohdasta käsin Jumala johtaa minua suurempaan armollisuuteen ja suvaitsevaisuuteen myös toisia kohtaan, kun näen itseni heikkona ja erehtyvänä kristittynä, jota Jumala rakkaudessaan ohjaa ja opettaa."
Olen täysin samaa mieltä.
Kristuksen sisäinen tuntemus johtaa tekoihin, jotka suvaitsevat hieman eritavalla uskoaan harjoittavia.
Näen siis myös itseni erehtyväisenä inhimillisenä ihmisenä, jolla on Jumalan suuri rakkaus ja armo annettu, jotta jaksan näine ajatuksineni ja "tulkintoineni" sanasta elää eteenpäin Hänen armossaan ja suojeluksessaan.
siunattua kesää
Oikea kristillisyys on rakkautta kaikkia elävää kohtaan.
Niinhän Jeesuskin toimi, rakasti kaikkia.....
ottakaamme esimerkkiä Hänen teoistaan......
enkä ryhdy kiistelemään sanoista. Ehkä puhumme samasta asiasta tai sitten emme, mutta itse ainakin ilmaisisin asian hieman toisin...
Siis
Oikea kristillisyys on rakkautta Jeesukseen, joka rakastaa kaikkea elävää täydellisemmällä, täsmällisemmällä rakkaudella kuin kukaan meistä koskaan pystyisi.
Hänessä olemme
1) pelastetut rakkautemme epätäydellisyydestä. Emme joudu kadotukseen vaikka emme kykenekään TÄYDELLISESTI rakastamaan. Hänessä on anteeksiantamus, sovitus ja rauha.
2) kutsutut Hänen tuntemiseensa. Jeesuksen tuntemisessa kasvaen kasvamme rakastamaan ja tekemään hyvää yhä täydellisemmin, totuudessa. Tämän kasvun perustana ei ole se mitä me olemme, vaan mitä Hän on ja että Hän ilmaisee itseään meille, parantaen ja eheyttäen ihmistä yhteydessään.