Parempi huominen?

Hei
mitähän teidän puheväleillenne on tapahtunut, eivät ne ennen tällaiset olleet.
teidän on taisteltava liittonne puolesta, eikä vastaan. muuten mahdollisuudet jatkoon ovat minimaaliset.
jo liitto on sinulle edelleen niin tärkeä, nosta kädet ylös ja antaudu väitöksissänne. kerro puolisollesi, ettet halua menettää häntä.
tässä on tahtojen taistelu voimakkaimpana ja kumpikin haluaa olla oikeassa.

en näe teidän teiden eroavan toisistaan ainakaan vielä, mutta samanlaisia törmäyskursseja on tulevassakin, jos ette opettele uusia keskustelutapoja.

t: Keskiyö

Kiitos vastauksestasi! Ok, näin on todellakin ollut vaikka kai tässä on kumpikin halunnut saada rauhan aikaiseksi ja että voitaisiin jatkaa yhteistä elämää. Kuitenkin jotenkin ollaan jatkuvasti päädytty kinastelemaan siitä, että kumpi voittaa minkäkin sanailun... ja sen jälkeen kumpikin on ollut entistä pettyneempi... nyt olen vain hivenen enemmän hämilläni, hän hankki itselleen asunnon, mutta tuli taas kuitenkin tänne kahville ja ollut monta tuntia eikä ilmeisesti aio lähteä... mutta ei ilmeisesti aio luopua toisesta asunnostaankaan, eikä ainakaan toistaiseksi lupaa yhteistä tulevaisuutta.
En haluaisin käskeä häntä lähtemään, koska en halua hänen lähtevän. Mutta en myöskään halua olla hyväksikäytettynä, sellaiselta minusta tuntuu nyt kun tuntuu että hän tekee mitä haluaa eikä lupaa minulle kuitenkaan mitään...

Hei
mutta näinhän on parempi!
nyt hänellä on takaovi, minne voi luikahtaa pahan olon tullen. samoin sinulla on asuntosi, missä voit olla silloin, kun et tahdo nähdä häntä.

sanon suoraan näkemäni, eli te olette kamalan lapsellisia ja voimakkaita persoonia. ette voi rakentaa rakkauttanne lyömällä päätä seinään, te rikotte itsenne kumpikin.
ainoa mahdollisuus on rauhallinen ja hidas tutustuminen ilman kinaa.
onko teistä siihen???

t: Keskiyö

Kyllä, tämä on naurettavaa, myönnän... jollakin tapaa minun pitää siis lopettaa tämä kinastelu, koska toinen ei aio tehdä sitä.
Miten voi tutustua rauhallisesti ja hitaasti 20 vuoden jälkeen ja kun kuviossa on mukana yhteiset lapset ja omaisuus... asumuserollako?
Vuosi sitten en olisi uskonut jos joku olisi kertonut nykyisestä elämästämme, koska elämä oli silloin rauhallista ja sujuvaa. Nyt vajaan vuoden ollaan menty niin lujaa vuoristoradassa ja tuntuu ettei tästä tule loppua vaikka mitä tekisi tai sanoisi...
Mihinkään ei suostu enää lähtemään kanssani mutta ei myöskään jätä minua rauhaan vaan tulee päivittäin kotiimme, soittelee, tekstailee yms.
Tälläkin hetkellä tekisi mieli käskeä häntä lähtemään mikäli ei jää lopullisesti... olen niin rikki tästä edestakaisin sahaamisesta...

Hei
minä ymmärrän, mutta tuo syö ihmistä!
jos tahdot laajan katsonnan, ota yhteyttä sähköpostini kautta. ehkä voisin auttaa sitä kautta. kerron sähköpostissa miten se toimii.

t: Keskiyö