Ehtoollinen eli leivänmurtokokous..

Silloin Jeesus asetti pääsiäisen tilalle palveluksen, joka muistuttaisi hänen suuresta uhristaan: Herran ehtoollisen. Jeesus otti happamattoman leivän, "siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.'" Sitten Jeesus "otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.'" "'Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.' Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee" (ks. Matt. 26:26 - 28; 1.Kor. 11:24 - 26; 10:16).

Piipahdin turistina katsomassa ja tuossa raamatunpaikassa lukee, määrästä, niin usein kuin syötte ja juotte...

Ehkä siinä on katsottu riittäväksi tuo ehtoollismäärä, kerkiää kauempaakin käyvät silloin seurakuntana yhteiseen kokoukseen.

Mietin tuossa erästä Baptistiseurakuntaa. He pitävät kotona, eli se seurakunta kokoontuu yhdessä vaikka pastorinsa kotiin ja syy on siinä, ettei ulkopuolinen tule kelvottomasti, eli kastamatta ehtoolliselle.

ts. tapoja on ja mikä sitten rajaa minkin määrään tahi paikkaan.

Mutta mielenkiintoista on kuulla arvovaltaisesta lähteestä määrän, että miksi.

Muttei se varmaankaan ole este seurakunnassakaan useampaan ehtoollishetkeen, mene ja tiedä, eikä se ole minulle ongelma, että miten kukin seurakunta viettää ehtoollistaan. Tänään kävin evankelisluterilaisessa, eli harvoin siellä, sitten siellä helluntaissa, sekä tuolla paptisteissa. Voisin vaikka piipahtaa adventisteissakin, mutta se sattuisi käynnille, on sitten se, että olenko silloin siellä, tuon harvaisuuden tähden.

Raamattu jättää asian siten avonaiseksi, että se ei määrää, kuinka monta kertaa tai kuinka usein ehtoollista tulisi viettää. Sen seurakunta voi päättää itse. Yleisen reformoidun kristillisyyden käytäntöä seuraten adventistit viettävät ehtoollista neljä kertaa vuodessa, mutta mikään ei estä tekemästä toisin, jos seurakunta niin haluaa. Syyt ovat kirkkohistoriassa. Geneven kaupunki aikoinaan Calvinin johdolla päätti tällaisestä käytännöstä ja tapa jäi elämään protestanttien keskuuteen.