Kaikki uskonnot ovat ihmisten perustamia, mutta tarvitseeko niitä kukaan? Mielestäni juuri uskonnot ovat aiheuttaneet riitoja, sotia ja kaikkea sellaista, mikä pitäisi olla vierasta "uskoville".
Tämä palsta on eräs esimerkki, jossa eri uskontojen ja järjestöjen kannattajat kiistelevät aivan tosissaan unohtaen, että uskonto on vain aatetta ja ideologiaa.
Oma mielipiteeni on, ettei uskontoja tarvitse kukaan.
Tämä palsta on eräs esimerkki, jossa eri uskontojen ja järjestöjen kannattajat kiistelevät aivan tosissaan unohtaen, että uskonto on vain aatetta ja ideologiaa.
Oma mielipiteeni on, ettei uskontoja tarvitse kukaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
>>> Kuka tarvitsee uskontoja?> Kaikki uskonnot ovat ihmisten perustamia, mutta tarvitseeko niitä kukaan? Mielestäni juuri uskonnot ovat aiheuttaneet riitoja, sotia ja kaikkea sellaista, mikä pitäisi olla vierasta "uskoville".
Mielestäni juuri sitaatit kuuluvat uskonnollisille uskovaisille, sillä he uskovat uskontoonsa. En ole vapaa kiistelyistä, mutta tavallisesti ihminen punnitsee takaisin sillä mitalla, jolla hänelle on punnittu.
Kukahan tarvitsee sitten instituutiota nimeltään kirkko? Mihin ihminen tarvitee kirkkoa tai uskonnollista liikettä?
Voisitko selventää mitä tarkoitat että sitaatit kuuluvat uskonnollisille uskovaisille, sillä he uskovat uskontoonsa?
Niinhän mielipide* juuri kirjoitti, että "sitaatteihin laitettuna se tarkoittaa nimellisesti uskovaista, ja juuri hehän tarvitsevat uskontoa. Sitaattiuskovaiset voivat surutta sotia ja riidellä, kiistellä yms."
Mielestäni "nimellisesti uskovainen" ja "uskonnollinen uskovainen" tarkoittavat samaa asiaa. Ainakin minun kielenkäytössä ne tarkoittavat samaa. Aloituksessa toteat että riitojen, sotien ja kaiken sellaisen pitäisi olla vierasta uskonnollisille uskoville eli nimellisille uskoville?
No, niin tietysti pitäisi... jos evankeliumin mukainen rauhanaate kuuluu heidän uskontoonsa... niin kuin uudestisyntyneille(kin) uskoville kuuluu.
Tässä vain on se ero että uudestisyntyneellä on todellinen rauha Jumalan kanssa, niin että hänellä on jotain mistä ammentaa rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä vainojenkin keskellä, mutta uskonnolliselta uskovaiselta tällainen lähde puuttuu. Hänen lähteensä ovat omassa sielussa ja sieluperäisessä hartaudessa.
teapot
Sinä ymmärsit viestini ja tulkitsit sen juuri tarkoittamallani tavalla. Kiitos siitä ja asiaa selventävistä lisäyksistä.
Uskonnot toimii vallankäytön välineenä, ihmisille sanellaan ohjeistukset,toimimalla
ohjeiden mukaisesti palkitaan kun on kuollut.
Helppo luvata mitähyvänsä kuolleelle,eiväthän kuitenkaan pysty vaatimaan lupausten täytäntäänpanoa.
Surullista mutta totta.
Aloittaja on oikeassa, uskontoja ei tarvitse kukaan. Mutta Jumalaa ja uskoa kylläkin. Usko ja uskonto kaksi eri asiaa. Uskossa on kysymys Jumala-suhteesta. Kukaan ihminen ei edes hengittäisi ainoaakaan henkäystä ilman Jumalan luomistekoa ja hänen sallimattaan.
Ihminen menee vikaan kun se ajattelee että se pahuus tulee aina jostakin muualta joka pilaa kaiken, kyllä se pahuus asuu ihan jokaisessa meissä itsessämme. Sieltä se tulee ahneus, vallan halu, rikastumisen halu, katkeruus ,kateus jne. Nämä ne sitä sotaa ja väkivaltaa aiheuttaa.
Täysin samaa mieltä olen viestistäsi sinänsä. Joskin ihmisellä luonteeltaan uskonnollisena (homo religious) on tarve uskontoon, kuten keskustelussa on todettu. Tarve syntyi lankeemuksen myötä. Sen symbolisena kuvana voidaan pitää ensimmäisen ihmisparin kätkeytymistä paratiisin puiden sekaan ja viikunanlehdistä tehtyyn vaatteeseen.
Kätkeytymisen tarvetta syvempi on tarve tulla pelastukseen, yhteyteen Jumalan kanssa, mutta se edellyttää valkeuteen tulemista, suostumista Jumalan eteen syyllisenä, syntisenä, muutosta tarvitsevana yksilönä. Ihminen ei tahdo tulla valoon, Joh.3:20, siksi hänellä on tarve korvata Jumala uskonnollisilla jäljitelmillä, järjestelmillä ja sieluperäisillä hartaudenharjoituksilla.
Myös ateismi (niin kuin mikä tahansa aate) voi toimia jumalayhteyden korvikkeena, täyttämään sisäistä tyhjyyttä, jonka vain Jumala voi todellisesti täyttää. Ateismi eli Jumalan selittäminen tyhjiin on yksi uskonnollisen ihmisen (homo religious) keinoista väistää ja mitätöidä oma syntisyytensä. Jos ei ole Jumalaa ei ole syntiäkään.
Erilaisista korvikkeista ja väistöyrityksistä huolimatta sisimmässä, jokaisen ihmisen sisimmässä on kaipaus ja tarve elävän Jumalan kohtaamiseen, tiedostaa hän sen tai ei.
Uskontoja ei todellakaan tarvitse kukaan. Ei ainakaan syvimpään tarpeeseen eli pelastuksen ja yhteyden tarpeeseen. Uskonnot eivät johda pelastukseen. Pelastus on ainoastaan Kristuksen evankeliumissa.
Kukaan ei tarvitse uskontoa pelastukseen. Pelastukseen tarvitaan ja siihen täysin riittää Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan sovintoveri jonka kautta saadaan synnit anteeksi kääntymyksessä Hänen puoleensa ja uusi elämä, jonka antaa verellä puhdistettuun sydämeen tuleva Pyhä Henki. SILLOIN IHMINEN KUULUU KRISTUKSEN SEURAKUNTAAN, joka ei ole uskonnollinen järjestelmä vaan orgaaninen ykseys, hengellinen tapahtuma.
Mutta... ja nyt mennään viestisi takana olevaan sisältöön, joka on luettavissa rivien välissä... jos oikein ymmärrän?
KRISTUKSEN SRK:NTAAN KUULUVILLA on tarve kokoontua yhteen ja rakentua keskinäisestä uskosta. Tämä on Jumalan Hengen synnyttämä tarve uskovassa ja on jotain aivan muuta kuin inhimillisen ihmisen puoluemielisyys eli tarve haalia ympärilleen samoin ajattelevia ihmisiä omia uskomuksia pönkittääkseen (toki nämä voivat sekoittua!).
"niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on"
Ef.3:18.
Tämän vuoksi ja tervettä opetusta palvelemaan Jumala antoi seurakunnan MYÖS AJALLISENA, NÄKYVÄNÄ yhteisönä, jossa on hierarkia ja kaikinpuolinen järjestys, mm. seurakuntakuri. Näkyvä seurakunta (yhteisönä, jossa on paimenet ja armolahjojen mukaiset palvelijat sekä muut jäsenet, jotka kaikki läsnäolollaan ja lahjoillaan yhdessä osallistuvat seurakunnan rakentamiseen, alistuen sen järjestykseen) ovat näkymättömän seurakunnan suora ilmaus. Näistä seurakunnallisista yhteisöistä käsin meidän tulee sitten harjoittaa KAIKKIEN KRISTITTYJEN YHTEYTTÄ nimilappuihin katsomatta.
Sellainen sooloilu että näkymättömään, universaaliin srk:ntaan vedoten väheksytään Jumalan asettamaa näkyvää seurakuntaa ja sen muotoa, on epätervettä.
Onkohan nyt niin, että kun sinulla on Raamatusta tulkintoja joita perinteinen kristillinen seurakunta ei voi hyväksyä ja jonka vuoksi et voi päästä vaikuttamaan niiden piirissä, haluat leimata kaikki nämä, evankeliumia esillä pitävät seurakunnat pelkiksi uskonnollisiksi järjestelmiksi, hengettömiksi uskonnoiksi ja järjestöiksi?
Ihmisellä voi siis olla psykologinen tarve uskontoon, paetakseen Jumalan valkeutta ja totuutta itsestään, mutta yhtä hyvin ja samasta syystä hänellä voi olla tarve "uskonnottomuuteen" esim. niin, että selittää toisten hengellisen elämän eli omasta raamatuntulkinnastaan poikkevat kristillisyyden ilmenemistavat ja muodot vain uskonnollisuudeksi ja ihmistekoisiksi järjestelmiksi, mutta itseään pitää uskonnollisuudesta vapaana tosiuskovana.
Eikö totta?
Puhut Kristuksen seurakunnasta ja tarpeesta kokoontua. Kun puhutaan uskonnoista ja niiden kannattajien kokoontumisista yhteen, onko mielestäsi myös buddhalaisten, islaminuskoisten ja vaikkapa jehovien seurakunnat Kristuksen seurakuntaa? Huomaat kai, että minä puhun uskonnoista.
Lestadiolainen Teapot ajattelee suunnilleen samoin kuin helluntailaiset. Tarvitaan uhri ja sen verta ja siihen uskomista ja sen ympärille rakennettua uskomuskokoelman suoritustoimintaa.
Näin pitäisi menetellä että välttyisi joutumasta helvettiin.
Teapot arvelee ateistin henkisen elämän tyhjäksi, koska siitä puuttuu veripalju. Pitäköön uskomuksena.
Aloitus on mielenkiintoinen.
Uskonnot syntyivät silloin kun kuviteltiin henkien olevan yhteydessä maalliseen ja ihmisen kykenevän saamaan yhteyden henkiin. Tämä tapahtui keräilijämetsästäjäyhteisöissä ennen valtion ilmaantumista.
Valtion myötä henget muuttuivat persoonallisiksi jumaliksi ja jumalahierarkia vastasi paljolti maallisen vallan hierarkiaa.
Seuraavaksi tulivat muodollisesti yksijumalaiset uskonnot. Muodollista siksi, että eri jumnalien toiminnot yhdistettiin yhden jumalan harteille.
Suurin eroavuus monen ja yhden jumalan uskonnoissa oli suvaitsevaisuus. Monijumalainen kulttuuri oli suvaitsevainen erilaisten henkien palvonnalle. Muiden maiden jumalien palvontaan ei puututtu eikä palvojia toivotettu kidutukseen.
Yksijumalaisuutta kuvaa suvaitsemattiomuus muita kohtaan ja niiden sisällä opillisen väittelyn vertatihkuva luonne.
Yksijumalaisuudessa palvonnan sisältö lähtee samasta perustasta kuin keräilijämetsästäjäyhteisön henkiuskomukset. Mikään muu ei ole siitä muuttunut kuin ainoastaan palvonnan muodolliset seikat.
Nouseekin kysymys, mikä on oikea muoto saada yhteys henkiin. Kristinusko ei koskaan luultavasti pääse asiasta yksimielisyyteen. Maailmassa vallitsee monia muitakin uskontoja ja jotka kaikki kuvittelevat saavansa omilla opeilla yhteyden henkiin.
Mitä jää jäljelle?
Ihminen ei voii tietää millä opeilla hrenkiin voi saada yhteyden, mikäli niitä on olemassa.
Oletetaan viisaan hengen olemassaolo. Se tietää, että ihmiset eivät tiedä yhteydenottotapaa tai niin kuin raamatusta on luettavissa, että hengelle voi vain esittää toivomuksia. Käytännön elämästä tiedämme, että ideaalisen hyvän toivomukset eivät toteudu.
Siis henkeä ei tarvitse olla. Kuvitteelliselle hengelle voi puhua mielikuvituksessaan ilman minkäänlaisia muotoseikkoja tai jäsenmaksuja.
Jos se johtaa kansalaisen hakemaan ihmisten keskuudessa yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta ja rauhan maailmaa, henki olisi puhunut oikeita sanoja.
Tällainen usko ei tarvitse veripaljuja, alistamista, toisten syyllistämistä eikä itsekehua.
Suopursukka kirjoitti:
***Oletetaan viisaan hengen olemassaolo. Se tietää, että ihmiset eivät tiedä yhteydenottotapaa tai niin kuin raamatusta on luettavissa, että hengelle voi vain esittää toivomuksia.***
Oikeastaan Raamattu itse vahvistaa tuon sanoen:
Matt. 6:6
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on SALASSA; ja sinun Isäsi, joka SALASSA näkee, maksaa sinulle.
Siis salainen Isä Jumala, josta kukaan ei tiedä mitään. Salainen tarkoittaa, ettei se ole kenenkään todettavissa.
Matt.6:6 ei puhu SALAISESTA JUMALASTA, vaan SALASSA TAPAHTUVASTA RUKOUKSESTA.
:-)
Totta kai rukoileva kristitty tietää Jumalasta jota hän rukoilee. Armossaan Jumala voi tulla rukoilijan "todettavaksi" läsnäolonsa kautta. Hän on puhuva ja vaikuttava Jumala. Hän todellakin ilmaisee itseään Raamatun sanassa ja Pyhässä Hengessä.
Lue koko jaejakso, Matt. 1 - 18.
Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat, jne.
Kammiossa rukoileminen on salassa ihmisten katseilta, ja siellä, salassa ihmisten katseilta, on Jumala läsnä. Mutta Hän ei ole salassa rukoilijan sielulta, niin ettemme me, jotka Kristukseen kiinnymme, voisi Häntä tuntea!
Jumala on kaikkien niiden todettavissa ja tunnettavissa, joille Hän itsensä ilmaisee. Jumalan syvällistä tuntemista ei voi oppia ilman "salaista (ihmisten katseilta salassa olevaa) rukouselämää" jossa sielu hiljenee ja rehellisesti, itseään ja Kristusta kohdaten, luovuttautuu Jumalalle.
Matt.6:6 kuvaa kahdenkeskistä seurustelua Jumalan kanssa eli sydämen rukouselämää, joka ei ole ihmisten edessä esiintymistä. Kyse on sisimmän asenteesta ja suhteesta Herraan.
kammiossa, mutta myös kaikkien nähtävillä.
Raamattu kuvaa kahdenkeskisen seurustelun lisäksi myös seurakunnan seurustelua Jumalan kanssa.
Matt. 6:6
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on SALASSA; ja sinun Isäsi, joka SALASSA näkee, maksaa sinulle.
Isä on nimenomaan SALASSA, ei siis kenekään todettavissa. Eikä Jumala ilmaise itseään kenellekään, koska Hän on SALASSA.
SALATTU JUMALA, mutta ei toimintakyvytön, eikä kuollut.
Jumala on todettavissa Jumalan Hengessä, Pyhässä Hengessä:
Joh. 4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
4:24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.
Jaejakso 6:1-18 ilmaisee millä tavalla ja keihin nähden Hän on salassa.
Asiayhteydessään luettuna Matt. 6:6 ei anna ymmärtää että Jumala olisi salainen Jumala jota kukaan ei voi tuntea. Luonnolliselle eli uudestisyntymättömälle ihmiselle Hän on salattu.
Jumala tunnetaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja Pyhän Hengen välityksellä kun ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Kristityn yhteys Jumalaan on läheinen seurusteluyhteys. Jeesuksen sanojen mukaan Hänen omansa tuntevat Jumalan.
"Jumala ei ilmaise itseään kenellekään" on siis omaa tulkintaasi jakeen 6:6 perusteella.
Edelleenkin korostan asiayhteyttä:
On rukoilua joka tapahtuu ihmisten edessä - jotkut harrastivat sitä esiintyäkseen, päteäkseen, saadakseen hurskaan maineen ja ihmiskunniaa. Tästä varoittaen Jeesus tähdentää oikeaa rukouksen asennetta joka on uskovan ja Jumalan suhde.
Uskonto ei pelasta ketään, usko Jeesukseen pelastaa!
Raamatu opettaa ja puhuu uskosta Jeesukseen.