Palstalla olevassa ketjussa kysellään mikä lahko "toimii":
>Haluaisin löytää lahkon joka toimii.<
Onko luterilainen kirkko lahko? Onko helluntailaisuus lahko?
Lahkohenkisyys on oman uskontulkinnan tai edustamansa suunnan pitämistä ainoana oikeana niin että kaikkien pitäisi uskoa samalla tavalla ja kuulua samaan seurakuntaan. Se on oman seurakunnan tapakulttuurin nostamista jumalalliseen asemaan niin että ainoastaan tällä tavalla voidaan toimia. Se on oman seurakunnan erityispainotusten korostamista muita kristittyjä halveksien ja vähätellen.
Helluntailaisuudessa opetetaan että YKSIN JEESUS pelastaa, ja että kaikki uudestisyntyneet kristityt eli Jeesukseen uskovat pelastuvat, kuuluvat nämä sitten MIHIN TAHANSA seurakuntaan.
Helluntailaisuus ei ole lahko vaan edustaa Kristuskeskeistä kristillisyyttä. Siltikään se ei ole täydellinen eikä erehtymätön. Täydellistä seurakuntaa ei maan päällä olekaan.
Väitteeni on, että helluntailaisuus toimii. Vapaakirkollisuus toimii, babtismi toimii ja metodismi toimii. Ehkä jopa luterilaisuus toimii. Koska Jeesus Kristus, seurakunnan Herra, on toimiva Vapahtaja.
Mutta mikään seurakunta ei voi sinun kohdallasi toimia ennen kuin sisimpäsi sitoutuu Jeesukseen ja löytää Hänessä olevan armon. Sen jälkeen ja sen myötä voit elää uskoasi todeksi minkä tahansa kristillisen seurakunnan yhteydessä. Ja siitä käsin harrastaa kaikkien kristittyjen yhteyttä.
Jeesuksessa Kristuksessa kuulumme näkymättömään, hengelliseen Jumalan seurakuntaan, jota eivät rajoita mitkään nimilaput. Se on kaikkien Jeesukseen uskovien sydämenyhteys. Ihminen tarvitsee myös konkreettista, näkyvää, sielullisesti ja fyysisesti toimivaa yhteyttä. Siksi näkymätön tosi seurakunta eli Kristuksen morsian ilmenee erilaisilla näkyvillä tavoilla helluntailaisuudessa, luterilaisuudessa jne. Ne eivät ole itse asia vaan sen ilmenemismuotoja. Ajallinen seurakuntayhteisö on tarkoitettu paikaksi jossa uskova saa tukea ja rohkaisua toisilta Jeesukseen uskovilta ja yhdessä heidän kanssaan kasvaa rakentuen yhteisestä uskosta. Se opettaa myös heikkouden ja vajavaisuuksien, ristiriitojen ja konfliktien sietämistä.
Kuten helluntaisaarnaaja Lauri Hokkanen vuonna 1937 ilmestyneessä Ristin voiton kustantamassa kirjassa sanoo:
"Kerta kaikkiaan asia on niin, että kaikki Kristuksessa olevat pyhät ovat minun veljiäni ja sisariani, vaikka minä en heitä siksi tunnustaisikaan. Ja päinvastoin. Kyllä minäkin vaivainen, mutta armoitettu syntinen olen sinun veljesi, jos olet Herrassa, vaikka sinä et minua veljeksesi tunnustaisikaan..."
B. Peltomäki vapaakirkollisen Nuorten todistuksen kustamassa kirjasessa:
"Eikö pääasia ole se, että me pelastumme? Jos tätä pidämme silmällä, niin silloin ei meillä ole tärkeätä kirkot ja suunnat, vaan se, että olemme elävässä uskossa Herraan Jeesukseen. Silloin emme pyydä sitä, että oma suuntamme tai kirkkomme olisi suuri ja mahtava maan päällä, vaan että Jumalan seurakunta taivaassa olisi suuri ja sinne pelastuisi sieluja. Jos tulemme kerran perille taivaaseen, niin siellä ei kysellä suuntia ja joukkoja, kalleinta on siellä, että pääsimme perille."
(B.Peltomäki: Onko lahkolaisuutta vastustettava? Nuorten todistus, toinen painos 1933.)
Schaeffer luterilaisen Uuden tien kustantamassa kirjassa:
"Tätä asennetta tulee jatkuvasti ja tietoisesti kasvattaa puhumalla ja kirjoittamalla siitä keskuudessamme ryhminä ja yksilöinä. Siitä tulee puhua ja kirjoittaa ryhmiemme sisällä ja ryhmiemme välillä ja keskuudessamme yksilöinä... Kristittyjen erimielisyyksiensä keskellä osoittama näkyvä rakkaus heitä tarkkailevan maailman edessä osoittaa eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja muiden ihmisten erimielisyyksien välillä. Maailma ei ehkä ymmärrä asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta hyvin pian se ymmärtää eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja maailman erimielisyyksien välillä, jos he vain näkevät meidän olevan eri mieltä avoimessa ja näkyvässä rakkaudessa aivan käytännön tasolla."
(Francis Schaeffer: Kristityn tuntomerkki, Uusi tie, 1978.)
>Haluaisin löytää lahkon joka toimii.<
Onko luterilainen kirkko lahko? Onko helluntailaisuus lahko?
Lahkohenkisyys on oman uskontulkinnan tai edustamansa suunnan pitämistä ainoana oikeana niin että kaikkien pitäisi uskoa samalla tavalla ja kuulua samaan seurakuntaan. Se on oman seurakunnan tapakulttuurin nostamista jumalalliseen asemaan niin että ainoastaan tällä tavalla voidaan toimia. Se on oman seurakunnan erityispainotusten korostamista muita kristittyjä halveksien ja vähätellen.
Helluntailaisuudessa opetetaan että YKSIN JEESUS pelastaa, ja että kaikki uudestisyntyneet kristityt eli Jeesukseen uskovat pelastuvat, kuuluvat nämä sitten MIHIN TAHANSA seurakuntaan.
Helluntailaisuus ei ole lahko vaan edustaa Kristuskeskeistä kristillisyyttä. Siltikään se ei ole täydellinen eikä erehtymätön. Täydellistä seurakuntaa ei maan päällä olekaan.
Väitteeni on, että helluntailaisuus toimii. Vapaakirkollisuus toimii, babtismi toimii ja metodismi toimii. Ehkä jopa luterilaisuus toimii. Koska Jeesus Kristus, seurakunnan Herra, on toimiva Vapahtaja.
Mutta mikään seurakunta ei voi sinun kohdallasi toimia ennen kuin sisimpäsi sitoutuu Jeesukseen ja löytää Hänessä olevan armon. Sen jälkeen ja sen myötä voit elää uskoasi todeksi minkä tahansa kristillisen seurakunnan yhteydessä. Ja siitä käsin harrastaa kaikkien kristittyjen yhteyttä.
Jeesuksessa Kristuksessa kuulumme näkymättömään, hengelliseen Jumalan seurakuntaan, jota eivät rajoita mitkään nimilaput. Se on kaikkien Jeesukseen uskovien sydämenyhteys. Ihminen tarvitsee myös konkreettista, näkyvää, sielullisesti ja fyysisesti toimivaa yhteyttä. Siksi näkymätön tosi seurakunta eli Kristuksen morsian ilmenee erilaisilla näkyvillä tavoilla helluntailaisuudessa, luterilaisuudessa jne. Ne eivät ole itse asia vaan sen ilmenemismuotoja. Ajallinen seurakuntayhteisö on tarkoitettu paikaksi jossa uskova saa tukea ja rohkaisua toisilta Jeesukseen uskovilta ja yhdessä heidän kanssaan kasvaa rakentuen yhteisestä uskosta. Se opettaa myös heikkouden ja vajavaisuuksien, ristiriitojen ja konfliktien sietämistä.
Kuten helluntaisaarnaaja Lauri Hokkanen vuonna 1937 ilmestyneessä Ristin voiton kustantamassa kirjassa sanoo:
"Kerta kaikkiaan asia on niin, että kaikki Kristuksessa olevat pyhät ovat minun veljiäni ja sisariani, vaikka minä en heitä siksi tunnustaisikaan. Ja päinvastoin. Kyllä minäkin vaivainen, mutta armoitettu syntinen olen sinun veljesi, jos olet Herrassa, vaikka sinä et minua veljeksesi tunnustaisikaan..."
B. Peltomäki vapaakirkollisen Nuorten todistuksen kustamassa kirjasessa:
"Eikö pääasia ole se, että me pelastumme? Jos tätä pidämme silmällä, niin silloin ei meillä ole tärkeätä kirkot ja suunnat, vaan se, että olemme elävässä uskossa Herraan Jeesukseen. Silloin emme pyydä sitä, että oma suuntamme tai kirkkomme olisi suuri ja mahtava maan päällä, vaan että Jumalan seurakunta taivaassa olisi suuri ja sinne pelastuisi sieluja. Jos tulemme kerran perille taivaaseen, niin siellä ei kysellä suuntia ja joukkoja, kalleinta on siellä, että pääsimme perille."
(B.Peltomäki: Onko lahkolaisuutta vastustettava? Nuorten todistus, toinen painos 1933.)
Schaeffer luterilaisen Uuden tien kustantamassa kirjassa:
"Tätä asennetta tulee jatkuvasti ja tietoisesti kasvattaa puhumalla ja kirjoittamalla siitä keskuudessamme ryhminä ja yksilöinä. Siitä tulee puhua ja kirjoittaa ryhmiemme sisällä ja ryhmiemme välillä ja keskuudessamme yksilöinä... Kristittyjen erimielisyyksiensä keskellä osoittama näkyvä rakkaus heitä tarkkailevan maailman edessä osoittaa eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja muiden ihmisten erimielisyyksien välillä. Maailma ei ehkä ymmärrä asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta hyvin pian se ymmärtää eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja maailman erimielisyyksien välillä, jos he vain näkevät meidän olevan eri mieltä avoimessa ja näkyvässä rakkaudessa aivan käytännön tasolla."
(Francis Schaeffer: Kristityn tuntomerkki, Uusi tie, 1978.)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hyvä aloitus, kiitos siitä sinulle "teapot".
Kaikki ne joiden sydämen Jumala on puhdistanut uskolla, ovat veljet ja sisaret
Kristuksessa.
Yksi ja sama Henki osoittaa tämän yhteenkuuluvuuden.
"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi".
( apt 10:15)
miten Jumalakaan voisi puhdistaa lahkoja kun eivät sitä tahdo saati haluaisivat tulla lasten kaltaisiksi.
Lahkoissa kuten mafiassakin on yhteenkuuluvuus toiminnan edellytys.
Mitkä tunnetut kirkkokunnat/seurakunnat/yhteisöt sinä eenokki luet lahkoihin kuuluvaksi? Onko evankelisluterilainen kirkko lahko? Ovatko laestadiolaiset liikkeet esim. vanhoillislestadiolaiset lahkoja?
Jos helluntailaisuus on enemmän lahko kuin esimerkiksi ev.lut. tai vanhoillislestadiolaiset tai sley, niin voitko raamatullisesti perustella miksi? Onko helluntailaisten yhteenkuuluvuus "uskossa Jeesukseen Kristukseen - ja Pyhän Hengen jakamiin armolahjoihin" enemmän mafiaa kuin esim. lutherilaisten yhteenkuuluvuus "uskossa Jeesukseen Kristukseen - ja kasteessa saatuun lahjavanhurskauteen" tai veeällän "uskossa Jeesukseen Kristukseen - ja Laestadiukseen"?
Lasten kaltaisuutta on siellä missä nöyrästi turvataan Jeesukseen. Näin tapahtuu kun ihminen ymmärtää ettei omin toimin eikä minkään seurakunnan tai liikkeen opeilla pelastu vaan tarvitsee Jumalan armon Jeesuksessa. Sellainen ihminen nöyrtyy ristin juurelle ja pyytää Jeesukselta synnit anteeksi ja tahtoo Hänet elämänsä Herraksi. Tällainen ihminen voi sitten kuulua helluntaiseurakuntaan tai ehkä evankelisluterilaiseen kirkkoon ja ehkä jopa sinne veeällään tai sley:hinkin. Mutta "mafiasta" on kyse jos omaa liikettä aletaan korostaa niin että helluntailaisuus tai lutherilaisuus tai veeälläisyys tai mikä tahansa menee Jeesuksen ohi ja sitten aletaan kaikki muut tuomita "lahkoiksi" eikä ollenkaan huomata omaa lahkohengen vaikuttamaa eli pirstovaa käyttäytymistä.
Tuollainen ihminen voi kuvitella olevansa nöyrä, mutta hänen käyttäytymisensä osoittaa kaikkea muuta. Esimerkiksi kuseskelu kristillisen rukoushuoneen seinään tai keskisormen näyttäminen sielunvihollisen sitomille harhaoppisille (jehovan todistajille) sekä heidän nimitteleminen ulkonäön mukaan pulloperseiksi, osoittaa kaikkea muuta kuin Jeesuksen armahtaman sielun kiitollisuutta ja nöyryyttä.
KESKINÄINEN RAKKAUS [ei keskinäinen rakkaus helluntailaisuuden, luterilaisten, veeällän tai sleyläisten kesken vaan KAIKKIA uskovia kohtaan Kristuksessa] on kristillisen toiminnan edellytys:
"niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on" Ef.3:18.
Apostolien teot 24
Ja kun Paavali oli kutsuttu esille...
Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat
niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
15. ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
16. Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. .
Pystytkö sinä samaan, kuin Paavali ,eenokki 12 ?
Miksi vapaiden suuntien kirkot ja ryhmät eivät korjaa opetustaan ja käytäntöjään apostolien ajan seurakuntamallin mukaisiksi? Esimerkiksi David Pawson opettaa oikein, että apostolien aikana seurakuntia ei johdettu hierarkkisesti eivätkä ne olleet keskushallintoisia, mutta hän ja vapaat suunnat eivät korjaa kirkkojaan toimimaan apostolien mallin tavalla. Miksi?
Apostolien ajan seurakunnasta kertoo lyhyesti kristinusko-blogi:
http://kristinusko.wordpress.com/
Anton B. kirjoittaa sinänsä hyvässä aloituksessaan 9. 9. 2013
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11709789#comment-63476039
seuraavasti:
>Lohkomalla Kristuksen Ruumiin me opetamme, että voi olla olemassa erilaisia kristittyjä. Silti Raamattu tunnistaa vain yhden lajin – ne, jotka seuraavat Kristusta. Joko seuraat Häntä, tai et. Et voi seurata Häntä oikein ja olla reformoitu, tai evankelikaali, tai helluntailainen, tai mitä tahansa muuta, koska Hän ei ollut, eikä ole, mitään niistä! Ajattelehan sitä. Tiedän, että se tulee järkytyksenä, mutta Jeesus ei ollut helluntailainen eikä metodisti eikä mitään muutakaan. Viimeksi, kun tarkistin, niin ei ole erillistä taivasta reformoiduille, evankelisille ja helluntailaisille. (Tiedän, että jotkut kiertävät tämän uskomalla, että vain heidän lahkonsa pääsee taivaaseen.) - - Eikö päämäärämme pitäisi olla samaistuminen Häneen ja yksin Häneen? Varmasti pitäisi riittää, että on vain kristitty ja siten tunnustaa, että Kristus ei ole jaettu?<
Vaikka pääasiassa olenkin samaa mieltä, johtopäätökseni Anton B.:n kanssa on toisenlainen, niin kuin olen tässä aloituksessa tuonut esiin...
Muutama huomio:
>Lohkomalla Kristuksen Ruumiin me opetamme, että voi olla olemassa erilaisia kristittyjä. Silti Raamattu tunnistaa vain yhden lajin – ne, jotka seuraavat Kristusta.<
* On ehdottoman totta, että on vain yhdenlaisia kristittyjä, pohjimmiltaan. Jumalan uudestisynnyttämiä. Jokainen kristitty on pelastunut eli tullut kristityksi samalla tavalla: saadessaan syntinsä anteeksi ja sisimpäänsä Pyhän Hengen todistukseksi lapsioikeudesta. Pyhä Henki on SAMA jokaisessa uskovassa. Tässä ei ole erotusta. Kristitty on henkilö joka seuraa Kristusta. Sekin on totta. Mutta Kristusta seuraavina henkilöinä olemme kuitenkin yksilöllisesti erilaisia ja ymmärrämme asioita eri tavoin. Yhteys ei ole siinä että ymmärtäisimme kaikki asiat samalla tavalla - esim. samalla tavalla kuin teapot tai samalla tavalla kuin Bosch - vaan että - ymmärrämme asiat niin kuin teapot tai niin kuin Bosch tai jollain muulla tavalla! - katsomme Kristukseen ja HÄNEN TYÖNSÄ PERUSTEELLA tunnistamme ja tunnustamme toisemme yhden yhteisen tosi seurakunnan jäseniksi - yksilöllisistä, opillisista, nimellisistä eroavaisuuksistamme huolimatta.
>Et voi seurata Häntä oikein ja olla reformoitu, tai evankelikaali, tai helluntailainen, tai mitä tahansa muuta, koska Hän ei ollut, eikä ole, mitään niistä! Ajattelehan sitä. Tiedän, että se tulee järkytyksenä, mutta Jeesus ei ollut helluntailainen eikä metodisti eikä mitään muutakaan.<
* Ei tietenkään Jeesus ollut "reformoitu, evankelikaali, helluntailainen" koska srk perustettiin helluntaina Jeesuksen täytetyn työn varaan, mutta Jeesuksen maan päällisen elämän aikana tehtävä oli vielä kesken, hän ei ollut vielä kuollut ja ylösnoussut niin että seurakunta olisi voinut olla olemassa.
* Nimellisten kirkkokuntien/herätysliikkeiden/yhteisöjen synnyllä on oma historiansa, johon on varmasti tärkeää perehtyä, mutta olennaista on, että 1) kuulumme morsiusseurakuntaan koska olemme omakohtaisesti uskossa Jeesukseen ja elämme pyhityselämää, ja 2) sitten harjoitamme morsiusseurakunnan yhteyttä jossakin nimellisessä seurakunnassa ja sieltä käsin.
* Kristitty voi olla sydämellinen Kristusta ja lähimmäistään rakastava kristitty VAIKKA olisikin reformoitu tms. Samoin hän saattaa olla valheveli ja uskonnollinen haihattelija VAIKKA opettaisi morsiusseurakunnan todellisuutta, kuten Anton B. tekee ja missä olen siis samaa mieltä perusasiassa.
* Jeesus on esimerkki ja esikuva, jota meidän tulee seurata. Kaikessa emme kuitenkaan voi vetää yhtäläisyysmerkkejä Hänen ja itsemme välille. Jeesus on Jeesus (täydellinen) ja me voimme kasvaa täydellisyydessä vain Hänen tuntemisensa kautta: itsessäni olen aina armon tarpeessa ja riippuvainen Kristuksesta, ymmärrän vajavaisesti ja voin erehtyä. Siksi "Jeesus ei ollut helluntailainen, joten minäkään en voi olla" ontuu. Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit - minä en voi enkä edes saa jäljitellä Häntä siinä. Jeesus sanoo myös: "Minä olen viinipuu, te olette oksat." Hän ei kehota meitä tulemaan koko puuksi vaan kasvamaan oksina omalla paikallamme. Hän ei siis sano "Minä olen viinipuu, joten pyrkikää tekin olemaan viinipuu" vaan: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Kristitty voi helluntailaisena(kin) - !! - pysyä Kristuksessa ja kantaa hedelmää.
Jumalan seurakuntaa ja kristittyjen yhteyttä voi siis repiä korostamalla omaa luterilaisuuttaan/helluntailaisuuttaan tms. mutta seurakuntaa ja kristittyjen yhteyttä voi repiä myös väittämällä, ettei kukaan voi olla tosi kristitty jos kuuluu luterilaiseen kirkkoon, helluntailaisuuteen tms.
Olennaista on sydämen suhde Jeesukseen.
Pitäisikö siis yhteyden nimissä hyväksyä esimerkiksi kastamattomuus tai lapsikaste oikeiksi uskon muodoiksi ?
Ei tietenkään mutta hyväksyn että toinen voi olla kristitty, vaikka hänellä olisi vääräkin kastenäkemys. Kaste ei pelasta. Siksi kastamattomuus tai väärä kastenäkemys eivät SINÄLLÄÄN ole kadottavia tekijöitä. Usko ratkaisee.
Tämä ei tarkoita että oppinäkemyksiä tulee väheksyä. Kastekysymys on tärkeä kysymys, mutta kastekysymyksen nostaminen Jeesuksen Kristuksen yläpuolelle niin, että siitä tehdään pelastuskysymys, ei ole tarkoituksenmukaista.
Täsmennän vielä, että en hyväksy kastamattomuutta enkä pidä lapsikastetta oikeaan uskoon kuuluvina asioina. En ole ajatellut tai sanonut että ne pitäisi yhteyden vuoksi (tai minkään muunkaan syyn vuoksi) hyväksyä.
Lapsikastetta sellaisessa muodossa että opetetaan sen sinällään uudestisynnyttävän ja siirtävän ihmisen sielunvihollisen valtakunnasta ja kadotuksesta pelastettujen puolelle, en voi hyväksyä millään muotoa. Pidän sitä vahingollisena harhana.
Silti sydämestäni hyväksyn ja sanon jokaista Jeesukseen Kristukseen uskovaa ihmistä veljekseni ja siskokseni Herrassa, vaikka hänellä olisi näistä asioista erilainen eli mielestäni epäraamatullinen oppi.
Asioista tulee voida keskustella ja kristittyinä keskustelujemme perusta pitäisi olla Raamattu jonka pohjalta osoitamme miksi uskomme niin kuin uskomme. Keskustelu opista voi olla hedelmällistä kun tunnustamme että tuo, jonka kanssa keskustelen, on kristitty niin kuin minäkin, vaikka oppinäkemykset, joista keskustelemme ja joita perustelemme, ovat erilaiset.
Mutta vaikea on minkäänlaista keskustelua käydä jos toinen ei hyväksy minua edes uskovaiseksi ja minulla ei hänen mielestään siis ole minkäänlaista mahdollisuuttakaan ymmärtää Jumalan sanaa.!
Jokin perusta on tietenkin oltava. Enhän minäkään voi hyväksyä että jokainen, jonka kanssa olen opillisesti eri mieltä, on kristitty, ja että "meillä nyt vain on erilaisia oppinäkemyksiä". Ratkaisevaa on suhde Jeesukseen. AINOASTAAN Jeesuksen perusteella - uudestisyntyneinä uskovina - meillä voi olla yhteys, mutta: Hänessä meillä sitten onkin yhteys - siinäkin tapauksessa, ettei toinen sitä yhteyttä tunnusta!
Yhteys perustuu Pyhään Henkeen. Häntä on opittava kuuntelemaan ja Hänen todistuksensa nojalla tunnustettava erilaisetkin kristityt saman perheen jäseniksi. Samalla toki on pidettävä esillä oikeaa oppia (niin kuin siitä ajattelemme) ja sitä raamatullisesti perusteltava.
Todellinen yhteys ei kaadu erimielisyyteen, koska se ei alunalkaenkaan perustu samanmielisyyteen vaan Kristukseen, joka on mielisyyttämme suurempi. :)
On väärin rakentaa yhteyttä ilman Raamatun opetuksia, esim. oikeaa kastetta. Liberaalilla kaiken hyväskyvällä asenteella uskossa olevat luterilaiset eivät koskaan lähde kasteelle. Heille pitää ilmoittaa selvästi, etteivät voi tulla esim. yhteyusateriallle, ehtoolliselle ennen kasteella käymistä. Ehtoollinen kuuluu vain kastetuille, ja jos joku hyväksyy lapsikastetun ehtoolliselle, osoittaa hän sillä, että lapsikaste on hyväksyttävää.
Eli että helluntailaisuus ei ole lahko vai? Kyllä virallisen määrittelyn mukaan on.
"Lahko on vallitsevasta kirkosta eronnut uskonnollinen ryhmä."(kts linkki)
Tässä tuli varmaan selvyyttä siihen kysymykseen onko luterilaisuus lahko. Se on Suomessa se vallitseva kirkko.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahko_(uskonto)
Yhteys on olemassa rakentamattakin. Sille me emme mitään voi. Me joko hyväksymme asian ja alamme toimia sen mukaan tai kiellämme sen ja toimimme sitä vastaan. Hengellinen tosiasia joka tapauksessa on, että Jeesukseen Kristukseen uskova on Pyhässä Hengessä saanut lapsioikeuden Jumalalta ja kuuluu pelastettujen joukkoon, ja näin on jokaisen uskovan kohdalla. Yhteys perustuu Jumalan tekoon.
En sano että kirkkokuntatason yhteys on välttämätöntä, se ei aina ole mahdollista eikä mielestäni suotavaakaan. Sellainen yhteysharrastus on uskonnollista ekumeniaa. Nykyisessä tilanteessa pitää hyvinkin tarkkaan miettiä lähdetäänkö yhteiskristilliseen toimintaan esim. evankelisluterilaisen kirkon kanssa.
Se ei kuitenkaan tarkoita ettei voida harjoittaa yhteyttä evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien yksilöuskovien kanssa. Tämä tulee ymmärtää.!
>Liberaalilla kaiken hyväskyvällä asenteella uskossa olevat luterilaiset eivät koskaan lähde kasteelle.<
Eivät varmasti lähde "liberaalilla kaiken hyväksyvällä asenteella" mutta eivät myöskään "lakihenkisellä kaikkea yhteyttä jo periaatteessa vastustavalla ja vikoilevalla lahkomielisellä painostamisella". Hyvä niin. Emme voi ketään painostaa tai manipuloida kasteelle, ja jos voimmekin, parempi että olisi jäänyt tekemättä, koska se on ihmistekoja. Pyhä Henki saa aikaan sydämen tasolta lähtevää toimintaa.
En katso kuuluvani liberaaleihin kaiken hyväksyviin, mutta Raamatun totuuden perusteella hyväksyn veljikseni ja siskoikseni nekin kristityt, joiden oppinäkemyksiin en todellakaan yhdy.
Ehtoollisen edellytyksistä minulla on erilainen käsitys kuin sinulla. Minä hyväksyn lapsikastetun ehtoollisyhteyteen kanssani, enkä todellakaan osoita sillä, että lapsikaste on hyväksyttävä, vaan että Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri on kastenäkemystemme ja oppiemme yläpuolella. Häneltä saamme itse kukin rukoilla viisautta vaeltaa niin kuin oikein ja hyvä on.
Kiitos "teapot" hyvistä raamatullisista kirjoituksistasi. :)
Kumpa kaikki keskustelijat voisi nähdä asiat laillasi Raamattuun pitäytyen ja Pyhän Hengen hallinnassa.
Siunausta Taivaan Isältä Jeesuksen nimessä :)
t. Jumalanhullu
Hyvin kirjoitit Teapot. Sinun kirjoituksia lukee mielellään ja ne rakentavat. Kirjoituksissasi on terve suvaitsevaisuus ja Henki mukana. Joillakin on kireä oppi vailla rakkautta. Ei sellainen kristillisyys vedä puoleensa.
Lahkosta olen kanssasi samaa mieltä. Uudestisyntyneiden uskovien ulkopuolella uskonnoissa on se suuri Baabel.
Siellä missä asustelet, olin kerran todella virvoittavassa Vapaakirkon katukokouksessa. En pidä erityisesti draamoista, sillä usein ne ovat huonosti tehty. Siellä oli poikkeus. Vanhempi nainen luki Jumalan sanaa ja nuoremmat esittivät. Oli siinä muutakin. Babtistilähetyksessä samassa kaupungissa kerran käytin puheenvuoron, kun pastori pyysi. Siltikään ei yhteiskristillinen toiminta läheskään aina ei onnistu, enkä ole niistä syttynyt. Helluntaiseurakuntaa ja luterilaisia tarkoitan lähinnä. Silloin ei saa puhua kasteesta, eli laimennettua evankeliumia.
Lienee naurettavin yhteiskristillinen muoto on, missä nuoret menevät kadulle evankelioimaan. Eräs kysyi mitä teette. Vastaus oli; he rakastavat. Sanoin vaimolleni; pitäisikö minun sitten mennä vastaavsti itkemään.
Lahkolaisuus on sitä mitä jo esitit. Kaikissa vapaissa uskonsuunnissa kyllä tiedetään, että uskosta Jeesukseen saa synnit anteeksi ja pelastuu. Kasteen voi uskoontulleelle toimittaa vaikka heti.
Kuitenkin kaikissa vapaissa suunnissa on yksilöitä, jotka täyttävät lahkolaisuuden kriteerit.
Luterilainen kirkko on roomalaiskatolisen kirkon saksalainen lahko. Sehän erkaantui 1500 luvulla äitikirkosta, joka on se "yleinen vallitseva kirkko".
Luterilaisen kansankirkkoajatuksen mukaan helluntailaisuus on kristinuskoinen lahko kuten myös vapaakirkko. Tunnariluterilaisten mielestä uskovien kaste eli uudestikastaminen on harhaoppi ja syntiä.
Mielestäni lahkoja suomessa ovat jehovalaiset, adventistit, lestadiolaiset ja mormonit.
Lestadiolaiset ovat siis luterilaisia mutta selkeä lahko ovat kuitenkin.
Luterilainen kirkko on roomalaiskatolisen kirkon saksalainen lahko. Sehän erkaantui 1500 luvulla äitikirkosta, joka on se "yleinen vallitseva kirkko".
Uskontojen uhrien sivuilla kerrotaan lisää lahkon määritelmästä ja siellä on lueteltu asioita, joiden perusteella jokin liike voidaan nimetä lahkoksi.
Itse olen huolestunut siitä, että hengellisissä yhteisöissä käytetään henkistä ja hengellistä väkivaltaa jäseniä ja myös muita kohtaan. Räikeimpinä epäkohtina näen uskovien kotien alaikäisiin uskomattomiin lapsiin kohdistettua hengellistä väkivaltaa. Toisin sanoen oman herätysliikkeen uskon pakkosyöttämistä väkisin. Tuollainen pakkosyöttö tuhoaa lapsen hengellisen kehityksen ja vanhempana on vaikea löytää Jumalaa, kun lapsenusko on ryöstetty painostamalla lasta uskonratkaisun tekemiseen.
Aikuinen henkilö kestää enemmän, mutta herkille ihmisille saatetaan tehdä uskon nimissä paljon pahaa. Aika monessa kristillisessä uskonliikkeessä esiintyy jonkinlaista "lahkolaisuutta", mutta henkinen ja hengellinen väkivalta on kaikista pahinta. Voisin käyttää siitä ilmaisua; rikos ihmisyyttä vastaan.
Suomessa lahko-sanaa tunnutaan usein käytettävän merkityksessä kultti.
Minua ei niinkään kiinnosta Uskontojen uhrien tai Wikipedian yms. sekulaari määritelmä sanalle "lahko" vaan asian tarkastelu hengellisen todellisuuden perusteella. Voisin tutkia esim. Novumista mitä alkukielen sanaa Raamatussa käytetään kun on suomennettu "lahko" ja mitä merkityksiä sana alkukielessä ja kontekstissa luultavimmin sisältää. En nyt lähde selaamaan Novumia tai muitakaan lähteitä.
Minulle olennaisinta tässä kysymyksessä on, että pohjimmiltaan on vain yksi tosi seurakunta, kuten myös Anton B. kirjoittaa. Ja että sellainen oman liikkeen korostaminen, jossa esim. luterilaisuus/helluntailaisuus/vapaakirkollisuus nousee kaiken kristillisyyden määritelmäksi eikä henkilön identiteetti enää perustukaan Kristuksen työhön, vaan luterilaisittain/helluntailaisittain/vapaakirkollisittain tulkittuun Jeesuksen työhön ja asianomaisen liikkeen erityiskorostuksiin ja tapakulttuuriin, niin sellainen korostaminen on siis lahkomielistä toimintaa, koska siinä asioita tarkastellaan ikäänkuin oma liike olisi se tosi seurakunta, johon kuulumalla pelastutaan.
Kristitty voi kuulua helluntaiseurakuntaan, luterilaiseen kirkkoon, vapaakirkkoon yms. mutta ENSISIJAISESTI hän kuuluu Kristukselle. Tämä on lähtökohta. Muunlainen painotus tuottaa vääjäämättä uskonnollisuutta ja lahkolaisuutta.
>Räikeimpinä epäkohtina näen uskovien kotien alaikäisiin uskomattomiin lapsiin kohdistettua hengellistä väkivaltaa. Toisin sanoen oman herätysliikkeen uskon pakkosyöttämistä väkisin.<
Olen samaa mieltä. Olen asiaan puuttunut mm. puheissa.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Liikutaan herkällä alueella. Jotkut ylilyönnit ja selkeä henkinen väkivalta voivat olla ilmeisiä, mutta suuri osa on sitten tulkinnallista, jossa helposti nähdään muiden suuntien opetukset "painostamiseksi" mutta omien oppinäkemysten siirtäminen lapselle on vain "terveen kristillisen arvopohjan" antamista.
Jokseenkin oireellista on käyttämäsi ilmaus "herätysliikkeen uskon" pakkosyöttämisestä. Tämä tulee ilmi myös seuraavassa lauseessa:
>Tuollainen pakkosyöttö tuhoaa lapsen hengellisen kehityksen ja vanhempana on vaikea löytää Jumalaa, kun lapsenusko on ryöstetty painostamalla lasta uskonratkaisun tekemiseen.<
En edelleenkään kiistä että myös vapaista suunnista löytyy uskovia jotka ovat tällä alueella tehneet karkeita virheitä, mutta koska vaikuttaa että kohdistat tämän nimenomaan herätysliikkeisiin ja henkilökohtaisen uskonratkaisun korostukseen, tuon esille myös toisen puolen eli evankelisluterilaisuuden suunnasta harjoitetun ratkaisukielteisen manipuloinnin ja painostuksen, jolla on saatu aikaan hyvin paljon pahaa, kun uudestisyntymättömille ihmisille on uskoteltu että he eivät saa tehdä ratkaisua Jeesuksen puoleen koska sellainen on epäuskoa, vaan pitää luottaa "kasteen armoon" että Jeesus lapsikasteessa on jo ratkaissut kaiken heidän puolestaan ja siinä ovat tulleet Jumalan lapsiksi.
Tiedän myös tapauksia, että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat - usein uudestisyntymättömiä juoppoudessa, haureudessa yms. eläviä ihmisiä! - ovat hakanneet varhaisnuoriaan ja nuoriaan kun nämä ovat käyneet "lahkolaisten" (!) kokouksissa ja tehneet tai halunneet tehdä ratkaisun Jeesuksen puoleen. Uskoontulleita on ajettu pois kotoa ja kielletty palaamasta elleivät jätä uskoaan ja palaa "normaaliin luterilaisuuteen, missä riittää lapsikaste ja joulukirkko".
Henkinen ja hengellinen väkivaltakin on jossain määrin tulkinnallista. Joidenkin mielestä lapsikaste on hengellistä väkivaltaa, koska siinä lapsi arvostelijoiden mielestä alistetaan kultistiseen rituaaliin - jonka mukaisesti hänet sidotaan kirkon oppiin, kun myöhemmin sanotaan "sinut on jo kasteessa otettu Jumalan lapseksi, joten velvollisuutesi on elää kuten luterilaisuus opettaa" jne. Aiemmin kastekaavaan kuului osuus jossa kummit LAPSEN PUOLESTA sanoivat "minä [lapsen nimi] sanoudun irti sielunvihollisesta" tms. En tarkalleen muista kuinka tuo meni joten kirkkohistoriaa paremmin tuntevat voivat täsmentää.
Mitä mieltä sinä Mazdels olet evankelisluterilaisuuden nimissä harjoitetusta uskonratkaisun kieltämisestä? Voiko myös se olla lahkolaista/kultistista käyttäytymistä?
Uskonnollinen väkivalta on aina väärin, tapahtuu se minkä liikkeen piirissä tahansa, mutta kaikki uskonnolliseksi väkivallaksi, pakkosyöttämiseksi tms. tulkittu ei ole sitä. On luonnollista että lapsi saa vanhempien uskon mukaista kasvatusta - ovat vanhemmat sitten luterilaisia, helluntailaisia tms. Jos painopiste on Jeesuksen rakkaudessa ja myös käytännössä eletään jumalayhteyttä todeksi armon hengessä, eikä ainoastaan teoreettisella tasolla tuputeta oppeja ja rituaaleja, lapsella on hyvä perusta kasvaa terveeseen elämään, siitäkin huolimatta että vanhemmilla joskus voi tulla pieniä ylilyöntejä, mikä on inhimillistä.
Hei Teapot
Kirjoitan uskonnollisesta väkivallasta omiin kokemuksiini ja näkemääni perustuen. Kun puhutaan lahkosta, helluntaiherätys täyttää ainakin osittain lahkon määritelmän kriteereitä. Ei sitä tietoa tarvitse Novumista etsiä.
Omassa kodissani jo edesmennyt isäni harjoitti uskonnollista väkivaltaa muita perheenjäseniä kohtaan. Paikallinen helluntaiseurakunta oli varauksetta isääni tukemassa. Oli todella hirveää kasvaa ainaisessa pelon ja kieltojen ilmapiirissä. Uskonnolliseen väkivaltaan kotonani liittyi myös hirveä nöyryyttäminen. Se tapahtui isäni ja helluntaiseurakunnan jäsenten yhteistyönä.
En väheksy yhtään luterilaisissa piireissä harjoitettua hengellistä väkivaltaa. Sen pohtiminen ei kuitenkaan kuulu tälle palstalle, vaikka helluntailaiset yrittävätkin kääntää kiusalliset asiat toisten kirkkojen tekemiksi.
Mainitset tuossa taas luterilaiset juoppoutta ja haureutta harjoittavina. Sitä samaa löytyy vapaista suunnista nykyään yhä enenevässä määrin, eivätkä ainakaan helluntaiseurakunnat näytä tekevän asialle mitään.
Vaikka luterilaisuus ei olekaan palstan aihe, en ole kuullut evankelisluterilaissuuden nimissä uskonratkaisun kieltämisestä. Olen kuullut kirkossa saarnattava uskosta ja kilvoituksesta. Helluntaiherätyksen uskonratkaisu -käsitys on sikäli outo, että todistuspuheenvuoroissakin mainitaan tarkka aika uskoontulolle. Tunnen helluntailaisia, jotka sanovat että uskoon ei voi kasvaa vaan pitää olla tietty aika ja paikka uskonratkaisulle. Tiedän uskovia, jotka ovat kertoneet olleensa uskossa lapsesta saakka ja heidän oli vaikea antaa tarkkaa päivämäärää uskoontulolleen.
Muistan erään tapauksen, kun kotonani oli helluntailaisten kokous. Kokousvieraana oli naapurin alaikäinen tytär. Kesken kokouksen tyttären isä tuli hakemaan kokouksesta tyttärensä varsin kovin ottein pois. Samalla tavalla käyttäytyi helluntailainen isäni, jos olimme "maailmallisessa" mukana.
Tiedän että helluntailaiset eivät käsitä uskonnolliseksi väkivallaksi oman uskonnon "pakkosyöttämistä" ja kieltoja. Kuitenkaan kovalla tuputtamisella ja kielloilla ei saada aikaan mitään hyvää. Näissä tapauksissa voisi rukouksella hiljaa sydämessään olla parempi vaikutus kuin että joka kerta pitää alkaa kovasti riitelemään.
Helluntailaisuuden pakkosyöttämisestä kai johtuu se, että kukaan meistä sisaruksista ei kuulu helluntaiseurakuntaan. Kolme meistä on löytänyt seurakuntansa luterilaisesta kirkosta.
Ketä Janne Villa kirjoittamassaan kirjassa "Hengellinen väkivalta" tarkoittaa kun hän kirjoittaa "GURUSTA" .
Onko tämä hengellisen väkivallan "mengestu" todellinen vai taruolento.
Raamatun antama määritelmä lahkosta:
Raamatun opetuksen mukaan seurakuntalaiset eivät saa pystyttää raja-aitoja ympärilleen. On vain ”Yksi ruumis” (Efes. 4:4).
Lahkoaitojen rakentaminen uskovien välille on synti Jumalaa vastaan. – Lahkot ovat lihan tekoja (Gal. 5:19-21). – Seurakunta on yksi kokonaisuus. Lahko on siitä erottautuva eriseura.
Samalla paikkakunnalla asuvat uskoon tulleet ovat seurakunta Sitä jakava karsinoiminen on lahko.
Seurakunta ilman raja-aitoja on kunkin paikkakunnan näkyvä ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-12,20).
Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista seurakuntaa, on toinen niistä lahko, usein molemmat.
HENGEN TODELLISUUDESSA jokaisella paikkakunnalla on vain YKSI paikallisseurakunta: elävässä uskossa olevat paikkakunnan kristityt. Niin kuin aivan oikein raamatullisesti sanotkin: on vain yksi ruumis.
>Samalla paikkakunnalla asuvat uskoon tulleet ovat seurakunta. Sitä jakava karsinoiminen on lahko.<
Totta. Samalla paikkakunnalla asuvat uskoontulleet ovat tuolla paikkakunnalla oleva Jumalan seurakunnan osa eli paikallisseurakunta. Sen karsinoiminen on lahkolaisuutta.!
>Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista seurakuntaa, on toinen niistä lahko, usein molemmat.<
Tässä en ole samaa mieltä. Ensinnäkin, samalle paikkakunnalle EI VOIDA järjestää kahta paikallista seurakuntaa [hengellisessä mielessä], koska on ainoastaan yksi Pyhä Henki. Seurakunta ovat ne, joissa Henki on ja jotka Hän yhdistää, siis yksi seurakunta. Yksi ruumis.!
Nimellisesti voi kuitenkin olla useita seurakuntia (=seurakunnallisia yhteisöjä). Näissä seurakunnissa olevat uudestisyntyneet kristityt (miksei myös seurakuntien ulkopuolella olevat uudestisyntyneet kristityt, vaikka se ei olekaan suotava tilanne) muodostavat sillä paikkakunnalla olevan Kristuksen ruumiin.
Kristuksen ruumiin pirstomista (lahkolaisuutta) on jos joku paikkakunnan seurakunnallisista yhteisöistä alkaa opettaa että he ovat Kristuksen ruumis tuolla paikkakunnalla ja niin mitätöivät toisissa seurakunnallisissa yhteisöissä olevien kristittyjen pelastuksen.
Kristuksen ruumiin pirstomista (lahkolaisuutta) on myös se, jos aletaan opettaa että kukaan seurakunnallisissa yhteisöissä (luterilaisissa, helluntailaisissa ym. seurakunnissa) olevista ei voi kuulua Kristuksen ruumiiseen ja olla tosi kristitty: Kristuksen ruumiiseen eli hengelliseen paikallisseurakuntaan kuuluvat vain ne, jotka eivät kuulu MIHINKÄÄN nimelliseen seurakuntayhteisöön.
Tuollainen oppi myös on lahkolaisuutta, koska karsinoi kirkkokuntiin ja herätysliikkeisiin kuuluvat uskovat yhteyden ulkopuolelle ja vaatii heitä omaksumaan epäraittiin, pelkästään ns. universaalin seurakuntanäkemyksen. Sellaisesta seurakunnasta puuttuu mm. vanhimmisto ja seurakuntakuri. Jokainen voi sooloilla niin kuin itseä huvittaa ja opettaa mitä itseä huvittaa, alistumatta minkään muun auktoriteetin kuin "Kristuksen" alapuolelle (!).
Sanomattakin lienee selvää että se Kristus, minkä auktoriteetin tuollainen nimellisiä seurakuntia, seurakunnallista järjestystä ja kuria kaihtava sooloilija tunnustaa, usein on vain hänen omista tuntemuksistaan ja mielikuvistaan muodostuva "Kristus", ei todellinen Raamatun Kristus, joka opettaa seurakunnan järjestyksestä mm. Ef.4:11-16:
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on."
>>>Samalla paikkakunnalla asuvat uskoon tulleet ovat seurakunta Sitä jakava karsinoiminen on lahko.
Kirjoitin edellisen viestini ennen kuin olin lukenut viestisi johon nyt vastaan.
Meillä näyttää olevan sama käsitys seurakunnasta että se on yhteen kokoontuneet uudestisyntyneet Jumalan lapset. Sinä toit tuon Ef 4. luvun Sanan tähän ja se on hyvä täydennyt myös minun edelliseen viestiin. Mikäli tuon Ef 4. luvun Sanan uskoo ja ottaa vastaan sellaisenaan, ei jää epäselväksi mikä seurakunta on. Ja sitten Apt 2. luku siellä taustalla antaa kiistattoman selityksen seurakunnasta. Sitä onkin sanottu seurakunnan perustamisluvuksi. Siinä esiinytyy ensimmäsitä kertaa kristillinen UT:n mukainen seurakunta. Se on myös seurakunnan esimerkki meille tämän päivän suomalaisille uskoville.
Erikoista, jos se nyt on erikoista ollenkaan, että minulla ei ollut minkäänlaista tunnetta seurakuntaa kohtaan ennen jättäytymistäni helluntaiseurakunnassa. Seurakunta ei merkinnyt minulle yhtään mitään. Mutta heti kun olin jättäytynyt ja kokenut pelastuksen, minä koin että olen yksi heistä. Koin että minä kuulun sinne toisten uskovien joukkoon. Nyt seurakunta oli minulle tärkeä ja jopa elinehto. Mikään mahti maailmassa ei voinut estää minua menemästä seurakuntaan. Liityin Apt 2. luvun osoittamalla tavalla heidän yhteyteensä. Ja ymmärsin että Herra johdatti minut siihen uskovien joukkoon ja että Herra itse liitti minut siihen seurakuntaan.
Lopuksi tahdon vielä muistuttaa lukijaa että Pietari käski kansaa tekemään parannuksen Jeesuksen Kristuksen hylkäämisestä. Se oli se synti mistä hän nuhteli jerusalemilaisia. Tänä päivänä tulisi suomalaista kansaa nuhdella tästä synnistä ja kehottaa heitä uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja ottamaan kasteen syntiensä anteeksisaamiseksi. Ja sitten SAATTE Pyhän Hengen,,........HALLELUJAAA!!!!
Käytän sanaa seurakunta kahdessa merkityksessä.
1). Morsiusseurakunta = Kristuksen ruumis = "orgaaninen" yhteys. Tästä Jeesus sanoo mm.: "Minä olen viinipuu, te olette oksat". Tähän seurakuntaan kuuluu jokainen uudestisyntynyt siitä silmänräpäyksestä lähtien kun hän tulee uskoon eli saa sisimpäänsä Pyhän Hengen, joka lapseuden Henkenä todistaa valtojen ja voimien edessä, että hän nyt on Jumalan lapsi ja Kristuksen voitosta osallinen. Pyhä Henki liittää hänet yhteyteen niin Jumalan kuin kaikkien niiden kanssa jotka uskossa ovat. Jumalan täydellisen teon perusteella hän kuuluu nyt morsiusseurakuntaan. Tämä on kristittyjen yhteyden tosi perusta.
2) Seurakunta näkyvänä, järjestettynä uskovien yhteiselämän muotona = seurakunnallinen yhteisö = "organisatorinen" yhteys. Tämän jäseneksi tullaan liittymisen kautta, kun ihminen ensin on kokenut uudestisyntymisen. Hän ei tule morsiusseurakunnan jäseneksi (seurakunta merkityksessä 1) menemällä kasteelle ja liittymällä seurakunnalliseen yhteisöön (seurakunta merkityksessä 2), vaan hän menee kasteelle ja liittyy seurakunnalliseen yhteisöön, koska on jo osa morsiusseurakuntaa ja uskovien yhteyttä.
Nyt on niitä, jotka puhuvat ns. universaalista seurakunnasta eli hengellisestä yhteydestä, ettei mitään seurakunnallista yhteisöä tarvita, riittää että uudestisyntymisen perusteella kuulutaan Kristukselle, ja että seurakunnan kokoukset ovat niitä kokoontumisia, kun uskovat kokoontuvat yhteen ja harjoittavat keskinäistä yhteyttä. Jotkut tämän suuntauksen edustajista menevät niin pitkälle, että heidän mielestään uskova ei saa kuulua mihinkään yhteisöön (seurakunta merkityksessä 2), ja että jos hän sellaiseen kuuluu, hän voi jopa menettää osallisuutensa morsiusseurakuntaan (seurakunta merkityksessä 1), koska Jumala ei tunnusta luterilaisuutta, helluntailaisuutta jne.
"Universaalin seurakuntamallin" edustajat ovat oikeassa lähtökohdassa - pohjimmiltaan on vain yksi tosi seurakunta eli Kristuksen ruumis, ja sellaisena Jumala seurakunnan näkee - mutta heidän loppupäätelmänsä ovat vääriä. Tosiasiassa he itse toimivat Kristuksen ruumista eli morsiusseurakuntaa hajoittavasti.
Uskon, että Jumalan tahto on, että me kuulumme paitsi morsiusseurakuntaan, johon kuuluminen on pelastuskysymys, myös paikallisiin yhteisöihin, joita yleisesti nimitetään seurakunniksi.
Aloituksessa kirjoitin:
"Helluntailaisuudessa opetetaan että YKSIN JEESUS pelastaa, ja että kaikki uudestisyntyneet kristityt eli Jeesukseen uskovat pelastuvat [morsiusserakunta], kuuluvat nämä sitten MIHIN TAHANSA seurakuntaan [seurakunnalliseen yhteisöön].
Seurakunta (merkityksessä 1 = morsiusseurakunta) ilmentää itseään maailman keskellä seurakunnallisten yhteisöjen (seurakunta merkityksessä 2 = "organisatorinen" yhteys) kautta.
Seurakunnallisten yhteisöjen perusta ja lähtökohta ei voi olla niissä itsessään vaan niiden tulee perustaa toimintansa kohdan 1 varaan ja sen mukaisesti toimia ja opettaa. Muussa tapauksessa luodaan ja rakennetaan vain uskonnollista, inhimillistä yhteyttä samanmielisten kesken, puolueyhteyttä, jollaista samaan puolueeseen, urheiluseuraan, ryhmään kuuluvat ihmiset myös maailmassa tuntevat. Surullista on, jos luterilaisten yhteys perustuu luterilaisuuteen, helluntailaisten helluntailaisuuteen jne. Jos yhteytemme perustuu Kristukseen - siihen todellisuuteen, mitä uudestisyntymisessä tapahtui ja saimme - voimme kokea yhteyttä kaikkien uskovien kanssa.
Silloin seurakuntayhteisöjen ominaispiirteet eivät riko keskinäistä, yhteisöjen rajat ylittävää yhteyttä, vaan ovat rikkautta - tietenkin niiltä osin, kun niiden perusta on raamatullinen!
niinpä. joka paikkakunnalla on ollut alunperin vain kirkko. sitten on tullut jälkeenpäin helluntaiseurakunta ja helluntaikirkko. on jopa paikkakuntia jossa on useampikin helluntailahko
Tuolla jaikal moittii sinua ja siteeraamaasi vääräoppiseksi. Jaikal sanoo Jumalan puhuneen hänelle. Kuitenkaan jaikalin teksteissä ei ole ollenkaan rakkautta. Läpi paistaa ahdistunut oikeassaolemisen pakko. Ajan kysymys milloin tuolla menolla ajaa karille, tai mielisairaalaan.
Et ole yksin mielipiteinesi kanssa.
Löydän kyllä Jaikalin teksteissä rakkauttakin. Monessa asiassa olen hänen kanssa samaa mieltä ja vaikka joitain asioita määrittelisin toisin, voin kuitenkin kokea Hengen yhteyttä hänen kanssa. Oikeassaolemisen pakkoon, karilla ajamiseen ja mielisairaalaan viittaamalla vaarana on että tämäkin keskustelu ajautuu sivuraiteille. Luulen että Jaikalilla on riittävästi kypsyyttä ettei lähde sille linjalle. Palstalla on riittävästi esimerkkejä jo entuudestaan kuinka toisten kirjoittajien leimaamisella ja vähättelyllä luodaan puolueita ja klikkejä ja keskustelun varsinainen aihe unohtuu, kun tämän tai tuon henkilön kannattajat ja vastustajat ryhtyvät etsimään toisistaan kuviteltuja ja todellisia vikoja.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan jos osoitat minun, jaikalin tai kenen tahansa tässä ketjussa kirjoittaneen teksteistä virheitä tai vertailet viestejä, osoittaen missä kohdassa ne ovat keskenään ristiriidassa ja edustavat erilaisia oppeja jne. Se on hyvää keskustelua. Mutta henkilöön menevä leimaaminen tuntuu ikävältä.
Siunausta alkaneeseen päivään! Minä lähden nyt töihin...
Sinä et varmastikaan ole ymmärtänyt väärin viestejäni ja uutta aloitustani.
Mutta koska palstalla on väärin ymmärtäjiä, oikaisen näitä väärinymmärryksiä.
Minä en ole koskaan enkä missään millään tavalla väittänyt teapotia harhaoppiseksi. En usko että teapot sanoo uskovaa syntiseksi. En muista että olisin sellaista hänen omaa väitettä lukenut. Teapot voi korjata jos olen väärässä. Minun mielestäni teapot on yksi niitä parhaita kirjoittajia palstalla. Hänen kirjoituksensa ovat rakentavia.
Joka tapauksessa uuden aloitukseni siteeraus ei ollut teapotin omaa tekstiä. Hän siteerasi toisen tekstiä. Tästä toisen tekstistä löysin aiheen uuteen aloitukseeni.
Aloituksellani en väitä siteeraajaa harhaoppiseksi. Mutta väite että uskova on syntinen, on harhaoppia. Näin minun mielestäni.
Lahko on kaikessa yksinkertaisuudessa jonkin tietyn asian ylikorostamista, ja siitä johtuvaa "meillä on ainoa oikea oppi" ajatusmallia. Olen kuullut tämän fraasin monen monen helluntailaisenkin suusta. Ei Kristusta ole jaettu vielä tänäkään päivänä!
Kiitos Teapot ja Mazdels, olette ymmärtäneet tärkeimmän,uskon ytimen Jeesuksen ja Hänen ainoan oikean tekonsa meidän hyväksemme.Kasteeseenkin on aina sydämen uskon sitouduttava, vain Jeesuksen kallis sovintoveri on kaikkien pelastettujen pukuna kerran iankaikkisuudessa,ei ne asiat joista kiistelemme.