Mä en vain kestä enää. Tiedän kyllä, ettei tää oo varmaan oikea paikka valittaa, kun ketään ei edes kiinnosta. Mun on vain pakko kirjoittaa jonnekin, miten paska olo mulla on. Kaikki on niin turhaa. Sattuu kattoo, miten hyvin muilla menee - ja vaikka iloitsen heidän puolesta, teen sisäistä kuolemaa. En jaksa enää. Kauheinta tässä on, etten uskalla tappaa itteäni; pelkään että jään henkiin vammautuneena... Elän tosi holtittomasti ja saatan itseni vaaraan tuon tuostakin, mut ehkä tää elämä tais nyt olla tässä. Mä oon jo löytäny keinon lähteä, eikä se edes oikein pelota. Että joo. Hyvästi. Ehkä joku ymmärtää, miltä musta tuntuu.
Kun ei enää kestä
Kuolevsi
1109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi.
Tiedän täsmälleen nuo fiilikset. Minäkin pidän siitä jos kavereilla menee hyvin, enkä toivo kenellekään epäonnea, enkä iloitse toisten epäonnesta.
Mutta silti tekee pahaa nähdä, kun kaikki muut säteilevät onnea ja onnistumistumista ja itse ei koskaan onnistu missään, jään ilman rakkautta ja hyväksyntää. Ei elämä ole tietenkään rakkaudesta kiinni, mutta vuosien yksinolo katkeroittaa silti.
Yritin itsemurhaa vuosi sitten ja epäonnistuin. Sen jälkeen kaikki vain paheni. Tuntuu ettei minulla ole enää edes oikeutta elää tai yrittää mitään, koska luovutin. Nyt alan olla aika valmis tekemään sen uudelleen. En vain jaksa enää mitään.
Terveydenhuollosta ei löydy apua, lääkkeitä saisi mutta ne eivät sovi minulle. Mitään diagnoosia ei ole, mutta on väläytelty mahdollisuutta, että olen tällainen luonteeltani. Jos tämä on siis pysyvä ominaisuus, luonteenpiirre...niin eikö se tarkoita sitä, ettei ole mitään vikaa, parannettavaa, lääkittävää? Olen tällainen, peli on pelattu.
En jaksa enkä halua enää elää, mutta pelottaa kuolla. Entä jos tietoisuus ei sammukaan?