Tuli mieleeni että eräs tapa erota seurasta voisi olla seuraava. Laittaa seuran omia historian aikana pieleen menneet ennustukset paperille ja kaivaa esille kaikki kirjallisuus missä seura on opettanut väärin. Laittaa ylös myös kaikki oppimuutokset ja sellaiset selkeät järjestön kirjallisuuden paikat joissa tulee esille valheita.
Sitten alkaa kaikille perheenjäsenilleen ja seurassa oleville läheisilleen kertoa näistä dokumentteineen ja tuo selväksi ettei enää usko seuran olevan Jumalan vetämä seura. Samalla voi esitttää toiveensa että oltaisiin jatkossakin hyvissä väleissä läheisten kanssa. Vasta tämän jälkeen eroaa. Tästä on se hyöty, että näin onnistuu ennen kartetuksi tulemista kertomaan perusteensa läheisilleen erosta. Tämä voi saada muut ymmärtämään hyvin syyt miksi eroaa ja ehkä karttamista ei noudateta.
Sitten alkaa kaikille perheenjäsenilleen ja seurassa oleville läheisilleen kertoa näistä dokumentteineen ja tuo selväksi ettei enää usko seuran olevan Jumalan vetämä seura. Samalla voi esitttää toiveensa että oltaisiin jatkossakin hyvissä väleissä läheisten kanssa. Vasta tämän jälkeen eroaa. Tästä on se hyöty, että näin onnistuu ennen kartetuksi tulemista kertomaan perusteensa läheisilleen erosta. Tämä voi saada muut ymmärtämään hyvin syyt miksi eroaa ja ehkä karttamista ei noudateta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Helpoin tapa on sanoa suoraan, ettei yksinkertaisesti enää h a l u a
olla todistaja.
Ilmoittaa Valtakunnansalille kirjeellä, ja ilmoittaa maistraattiin , että on eronnut ko. uskonnollisesta järjestöstä.
Sehän se perussyy on, miksi suotta venkoilla ja väännellä selvää asiaa?
Itse eronnutta kartetaan kuitenkin, sanoo syyksi minkä tahansa.
Kun eroaa Kerhosta, aktiivijäsenet ymmärtää,
että irtisanoutuu kerhon periaatteista ja toiminnoista .
Kerholaiset jatkaa toimintaa keskenään, eikä eronneen touhut kiinnosta..
Niinhän se on, miksi teeskennellä muuta?
"että irtisanoutuu kerhon periaatteista ja toiminnoista ."
se että irtisanoutuu kerhosta ei tarkoita että haluaa irtisanoutua läheisistään. minulla oli uskossa ollessani uskovia ystäviä ja edelleen on ne samat ystävät vaikka olen ateisti nykyisin. mielipide ero uskon asioissa ei pitäisi vaikuttaa ihmisten kohteluun ja väleihin, muuten on joku vialla.
mutta nää hiivatun lahkot on juuri tuollaisia, ne varastaa ihmisen koko elämän, ei edes siitä saa päättää onko eronneen läheisensä kanssa tekemisissä. tai päättää saa, mutta sitten joudut itse kartetuksi. karta tai tule kartetuksi, se on vt-seuran idea.
ehdottomasti kun eroaa tästä valehtelevasta lahkosta, kannattaa mahdollisimman monelle todistajalle selvittää eron syyt. näin voidaan saada muitakin ajattelemaan asioita muusta kuin vain seuran esittämällä tavalla. valheessa ei ole hyvä elää. voidaan perustellusti sanoa että vt-seura valehtelee paljon ja nimenomaan tietoisesti ja tarkoitushakuisesti. sellaiseen ei ihmisen ole hyvä sotkeutua.
Minä uskon Jumalaan ja Raamattuun.
Kaverini joka innostui ateismista , pilkkaa nykyisin molempia.
En todelakaan halua enää olla missään tekemisisä hänen kanssaan!
>> Ilmoittaa Valtakunnansalille kirjeellä, ja ilmoittaa maistraattiin , että on eronnut ko. uskonnollisesta järjestöstä.
Jotkut ( elämäntilanteestaan ja kannoistaan riippuen ) kuulema ovat tyyyneet eroamaan vain maistraatissa, ilman kirjettä srk:lle.
Tekniikkaa. Miten paljon maistraatissa eroaminen vaatii aikaa, eli milloin se saa virallisen lainvoiman ilmoituksen jätöstä? Voiko sen suorittaa etänä, netissä? Onko ilmoituksen jätöpäivämäärä myös eroamispäivämäärä vai mäarittääkö käsittelyprosessin tuloksen päivämäärä myös eroamisen päivämäärän?
Olisipa mielenkiintoista tietää, m i s t ä keskustelee aviopari, joista toinen on eronnut ja toinen akttivitodistaja
yhteiset raamattuhetket on muisto vain samoin kokoukset ja kenttäilyt,
kun toinen on kiinnostuneempi maailman asioista...
Sää muuttu aika tylsäksi jos sitä puidaan aina joka aterialla ;)
Sanooko eronnut puoliso:
mitä satuja tänään luit Raamatusta , kultaseni?
Kysyykö toinen;
keksitkö taas mukavia kohokohtia anti-jt- sivustoille kirjoitettavaksi silläaikaa kun muu perhe on kokouksessa? .....
Aika mustavalkoinen kuva sinulla ihmissuhteista "yhteinen laatuaika" nimimerkki. Olen itse uskova ja puolisoni on aina ollut ateisti. Meillä on paljon yhteisiä asioita tehtävänä ja keskusteltavana vaikka emme uskokaan samalla tapaa. Eivät uskovatkaan keskustele joka hetki pöydässä uskosta. Suhteessa on jokaisella asioita mistä ollaan eri mieltä. Jos suhde sitä ei kestä niin heikoilla kantimilla on. On erilaisia harrastuksiakin ja se on vain hyvä. Ja sitten on yhteisiä. Suhteemme on ollut pitkä ja onnellinen enkä vaihtaisi puolisoani koskaan. Jos suhde ei kestä erilaisia mielipiteitä niin onko se edes suhde ja rakkautta? Tiedän monia pareja joista toinen on uskossa ja toinen ei, eikä sen suhteen ole ongelmaa.
Miten oletat, että Jehovan-järjestön toilailuihin kyllääntynyt olisi automaattisesti ateisti? Järjestö-jumala ei ole se ainoa, johon voi uskoa.
Jehovan-järjestöstä eroaminen ei tarkoita automattisesti sitä, ettei eroaja uskoisi Raamattuun. Hyvin usein asia voi olla päin vastoin: eron syy on järjestön ja sen papiston kieroilu Jumalan saappaissa.
Oletetaan tilanne, jossa toinen puoliso on huomannut järjestön valheet. Puhuuko hän silloin säästä - eikö hän koeta saada puolisonsakin järkiinsä?
Voi olla niinkin, että eroanneella/erotetulla ei ole eritystaä huomautettavaa järjestön oppeihin, mutta ero on tullut henkilökemian takia. Puoliso, joka ei ole joutunut tulilinjalle voi jatkaa - eroaminen voisi olla hänelle vain sosiaalinen menetys.
"yhteiset raamattuhetket on muisto vain samoin kokoukset ja kenttäilyt,
kun toinen on kiinnostuneempi maailman asioista..."
Kummallista leimaamista, jos toinen ei usko jehovan olevan seuran vetäjä, olisi automaattisesti kiinnostuneempi maailman asioista.
Aloituksessa mainittu perustelu eroamisen yhteydessä on todella hyvä, niin sukukin tasan tietää miksi erotaan. siinäpä suku saa tietää , että eroaja ei eroa siksi , että "maailma" vetää puoleensa.
en minä ainakaan ole muuttanut elämäntapoja miksikään "maailman" tavoiksi... en vain usko seuran olevan mikään ainoa "tosi " uskonto ja pelastus ja siihen on kyllä palstalla annettu aika kovat perusteet.
Minulla on hyvä ystävä Jehovan todistaja ja itse en ole.
Meillä on hyvin paljon keskenämme keskustelua.
Varsinkin kun puhumme Rakkaudesta.
Ongelmallista tuossa on vastapuolen korkeat, suorastaan sokeat defenssit ja tosiasioiden vähättely, kieltäminenkin. On useimmiten mahdotonta päästä edes alkua pidemälle, kun esille tuomasi asiat luokitellaan epäterveen kriittiseksi luopiohenkisyydeksi, joka toimii taikasauvan tavoin ja stoppaa avoimen ja objektivisen keskustelun ylensä hyvin lyhyeen. Edes epäilys ei ole salittua.
Saattaa tulla jopa läheistensä taholta "esikartetuksi" ja vieroksituksi muodossa tai toisessa, suhtautumien muuttuu, ilman edes asianmukaista keskustelua. Alkaa myöskin pelko- ja uhkakuvilla syyllistämis- ja vaientamisyrtykset ja rinnastukset kapinalliseen Korahiin ja kumppaneihin. Myös sokea lojaalisuus Järjestöä kohtaan saa usein läheisenkin ilmoittamaan "luopioajatuksistasi" srk:n vanhimmille, josta on seurauksena raskas "ohjaamis- oikaisemis- ja auttamisprosessi", ellei sitten yksinkertaisuudessan kieltäydy heitä vastaanottamasta. Saattaa joutua erotetuksi jakaumien aiheuttajana ja / tai luopiona, ennen kuin oma prosessi on edes valmis.
Usein myös tällaisssa tilanteissa vanhimmat tekevät systemaattisesti kärjitettyjä oikopolkuja välttääkseen edes keskustelemasta perustellisesti esille nostetuista asioista.
Yksi ensimäinen sivuraidekysymys ( jolla on tarkka tavoite ) on kysyä mistä olet saanut nuo tiedot käsiisi, oletko lukenut luopioaineistoa. Kauanko olet miettinyt asioita.
Tai kyseenalaistatko 'uskollisen ja ymmärtäväisen orjan' aseman Jumalan asettamana kanavana.
Mikäli vastaat kysymyksiin myöntävästi, niin asia on nopeasti loppunkäsitelty.
Mikäli vastaat kieltävästi, niin sinulle todetaan, että tarvitsee vain omata nöyrä asenne, odottaa Jumalaa ja hän paljastaa "orajansa" välityksellä aikanaan mieltäsi askaruttavat asiat.