Niin, pienet lapset ja kirkko - miten sopii yhteen? Tietysti hienosti; lapset oppivat tuntemaan Jumalan jo lapsesta pitäen, oppivat oikeat tavat ja pitävät kirkon totuutta totuutena. Mutta eivät kaikki ihmiset kuulu samaan kirkkoon. Jonkun mielestä kirkko A on oikea ja toisen mielestä B on oikea. Jokainen on kohdallaan tehnyt valinnan. Sitten on vielä se joukko, joka ei valitse mitään kirkkoa.
Eikö totuuden hakemisessa ja parannuksen teossa ole oleellista se, että ihminen tekee omat valinnat ja vapaasta tahdosta? Jos lapset kannetaan sunnuntaisin kirkkoon "niska-perse-otteella" ja päähän iskostetaan pienestä pitäen mikä on totuus, niin missä on vapaa tahto ja oma valinta? Kun tällainen lapsi alkaa isompana funtsia asioita, niin "totuus on jo ohjelmoitu" päähän.
Onhan se kaunista, että lapsi oppii "totuuden", mutta kun näitä totuuksia on monia! Tietysti MAP-kirkossa voidaan sanoa, "mutta kun meillä on se oikea totuus" (mikä voi olla tottakin), mutta entä mikä on MAP-kirkon kanta muiden uskontojen vastaavanlaiseen lasten aivopesuun? Entä muiden kirkkojen kanta MAP-kirkon lasten aivopesuun?
Aikuinen ihminen on usein järjissään liittyessään kirkkoon ja tekee valintansa vapaasta tahdosta, mutta entä hänen lapsensa?
Eikö totuuden hakemisessa ja parannuksen teossa ole oleellista se, että ihminen tekee omat valinnat ja vapaasta tahdosta? Jos lapset kannetaan sunnuntaisin kirkkoon "niska-perse-otteella" ja päähän iskostetaan pienestä pitäen mikä on totuus, niin missä on vapaa tahto ja oma valinta? Kun tällainen lapsi alkaa isompana funtsia asioita, niin "totuus on jo ohjelmoitu" päähän.
Onhan se kaunista, että lapsi oppii "totuuden", mutta kun näitä totuuksia on monia! Tietysti MAP-kirkossa voidaan sanoa, "mutta kun meillä on se oikea totuus" (mikä voi olla tottakin), mutta entä mikä on MAP-kirkon kanta muiden uskontojen vastaavanlaiseen lasten aivopesuun? Entä muiden kirkkojen kanta MAP-kirkon lasten aivopesuun?
Aikuinen ihminen on usein järjissään liittyessään kirkkoon ja tekee valintansa vapaasta tahdosta, mutta entä hänen lapsensa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mielestäni on vanhempien velvollisuus opettaa lapsilleen perinteet ja traditiot, johon he itse uskovat. Näinähän se on kaikissa asisoissa mukaanlukien uskonto. Tietysti pakottaa ei saisi lapsia esim. kirkkoon, koska silloin toimitaan vastoin vapaantahdon periaatetta. Vanhempien esimerkki on parasta.
Itse olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että he ottivat minut pienestä pitäen kirkkoon joka sunnuntai. On ollut suuremmoinen siunaus kasvaa kirkon piirissä ja käydä alkeisyhdistyksessä (lapsille) ja ottaa osaa nuorten miesten toimintoihin. Paljon hyviä muistoja noilta ajoilta!
Olkoon vanhemmat minkä uskontokunnan jäseniä tahansa niin mielestäni heidän velvollisuutenaan on jättää lapsilleen uskonsiemen. Tai jos vanhemmat eivät itse ole kiinnostuneet uskonnollisista asioista niin ainakin antaa lapsille hyvät eväät elämää varten.
Perhejulistuksessa sanotaan mm. " Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä."
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että vanhempien velvollisuus ja kunnia on opettaa lapsille oikeat periaatteet kaikkea muuta tärkeää, kuten yleissivistystä.
Mutta, otetaanpa esimerkki: Somaliassa on perinteenä leikata tytöiltä limpsapullonpohjalla ulkoiset sukupuolielimet veks (en nyt lähde tätä tarkempaan selvinpäin kuvaamaan). Edellisen sukupolven mukaan tämä on oikea periaate, joka kuuluu suorittaa ja opettaa seuraavalle sukupolvelle......
MAP-kirkon opetukset ja periaatteet ovat hienoja ja kauniita. Lapsi saa varmasti oikeat avaimet elämään, mutta se vapaa tahto jää silti minua mietityttämään. Pikkulapsen päähän pistetään vanhempien oikeaksi toteama totuus. Lapsi kastetaan 8 vuotiaana, jolloin on vasta suurin piirtein kehittynyt käsitys oikeasta ja väärästä - henkimaailman puolesta ei ole mitään muuta käsitystä kuin se, mitä päähän on ohjelmoitu. Minusta uskonnollisia ajatuksia alkaa ajatella vasta jossain yli 30v iässä. Tiedän muutamia nuoria mormonipoikia jotka ovat juuri lähetystyöstä tulleet. Koko ikänsä ovat kirkossa olleet ja pitävät kirkkoa oikeana - mutta onko heillä ollut elämässään vaihetta, jossa vakaumus punnitaan henkisellä tasolla? No, joku varmaan sanoo, että se on lähetystyö, jossa punnitaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että lähetystyössä nuori elää hyvin helppoa ja turvallista elämää. Ongelmat alkavat lähetystyön jälkeen kun siirrytään maallisten ongelmien pariin....
En nyt itse asiassa tiedä miksi tässä kirjoittelen, mutta muistan vaan niin elävästi sen, kun oli pakko lähteä kirkkoon pikkupoikana, vaikka olisi voinut kavereiden kanssa mennä vaikka ongelle :D ...niin ja unohtamatta sitä vapaata tahtoa...
Monet ovat pohtineet uskonnollisia asioita jo hyvin nuorina. Esim. Joseph Smith keskusteli Jumalan kanssa 14 vuotiaana. Hän sai tietoa ja ymmärrystä elämäntarkoituksesta, ja säilytti uskonsa nuoruusvuosinaan huolimatta ympäristön painostuksesta.
Totta, lähetystyö on sikäli turvallista elämää, koska siellä palvellaan vain Herraa, maalliset ongelmat jäävät monesti toissijaiseksi. Mutta ei se aina todellakaan helppoa ole, vaan vaatii nuorelta hyvin paljon. Ainakin omalla kohdallani kuva lähetyssaarnjaajista (hymyilevät veljet sunnuntaisin) muuttui jonkin verran ollessani itse lähetystyössä. Lähetystyö sisältää niin paljon asioita, joita ulkopuolisen on vaikea käsittää. Ymmärrän nyt paljon paremmin miksi kirkon johtajat kehoittavat nuoria miehiä menemään lähetystyöhön.
Lähetystyön päättyessä nuori on tosiaan uudessa tilanteessa. Uudet asiat kuten opiskelu, työ, seurustelu ja vapaa-aika vievät suurimman osan ajasta. Tällöin punnitaan palanneen lähetyssaarnaajan oma todistus. Kuinka hyvin hän on itse sisäistänyt opettamansa asiat.
MInulla on kaksi lasta ja ajattelen, että lapsi ilmaisee itse, kun sillä on ns. hengellisiä tarpeita.
Olemme haudanneet lasten kuolleita lemmikkieläimiä ja sellaisessa tilanteessa jo kolmivuotias kokee voimakkaita elämän merkitykseen liittyviä tunteita.
Nuorimmaiseni taputti multaa, kun hänen gerbiilinsä oli haudattu ja toivotti: "hyvää matkaa, pikku vipeltäjä".
Tietääkseni kukaan ei ollut koskaan puhunut hänelle mistään elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, vaan se tuli spontaanisti.
Vanhempi lapsi on suhtautunut aina kovin biologispohjaisen järkevästi myös tällaisiin asioihin: "on ihan hyvä, että ihmisiä ja eläimiä kuolee, niin että uusia mahtuu tänne syntymään".
Molemmissa on viisautensa.
Kirkkoon pakottaminen on minusta ehdottoman väärin, itsellä on siitä kovin pahat muistot eikä se mitään siunausta tuonut, kuten nimimerkkini todistaa.
meillä taitaa olla koko ja kova vastuu palstasta. Nimittäin Tapani on toimitusksissa ja Zappa näyttää muutoin kadonneen. Eipä täällä taida muita olla jotka edes vähän tietävät mormonismista.
Kyllä meidän on nyt parastamme yritettävä.
Kunhan tuo Tode ei tulisi meitä nyt pilkkaamaan niin kyllä tästä jotenkin selviydymme.
minulla on tuolla toisaalla juuri menossa suuri simpukka-keskustelu, joten en nyt taida jaksaa perehtyä mormoni-kirkon lapsi/kirkko-keskusteluun.
Ei kyseessä ole mormonikirkko-lapsikeskustelu vaan sama tsydeemi koskee kaikkia uskontoja. Mukaanlukien helluntailaisia ;)
Joo aika tyhjältä näyttää kun vanhat konkarit eivät kirjoittele. Pistetään me silti parastamme...
tein muuten www.paihdelinkki.fi :n testin - aika kurjaa luettavaa. Nyt pitää tehdä parannus! Ei sitä tiedä vaikka minusta tulisi vielä ihan kelpo mormoni.
minun ymmärrykseni mukaan turustlainen on kristitty, eikä hän ole siis mormoni-konkari. hänen kolminaisuus-ymmärryksensä hipoo tietysti mormonin käsitystä monesta jumalasta, mutta silti olen pitänyt häntä näihin päiviin saakka kuitenkin kristittynä.
toivon kovasti, että sinusta ei vielä tulisi kelpo mormonia, vaan tulisit tajuihisi ja sinusta tulisi kelpo kristitty uskova.
minusta kyllä tuntuu oikealta tukea epäröiviä, heidän omassa uskossaan.
Katolilaisuudessa en kyllä ole päässyt kovinkaan pitkälle. Tuo paavin Jeesuksen vikaeeraushommat menevät minulla kertakaikkiaan yli hilseen. Siinä joutuu minun rehellisyyskäsitteeni liian kovalle koetukselle.
MAP kirkko kiinostaa minua erikoisuutensa vuoksi. Näen heidän keskuudessaan myös vilpitöntä pyrkimystä totuuteen. Mikä lopullinen totuus on ei liene ollenkaan ihmisen ratkaistavissa? Siksi arvelen pyrkimyksen riittävän?
no kyllähän minä tiedän mikä turust on miehiään.... ja mitä tulee kristittynä olemiseen, niin minun mielestäni ihminen on kristitty uskoessaan Jeesukseen. Jos ihminen uskoo vaikkapa Krishnaan tai Muhamediin, niin silloin hän ei ole kristitty.
ihminen on kristitty uskoessaan kolmiyhteiseen Jumalaan ja "on pelastuva suunsa tunnustuksella".
minä en kyllä valitettavasti voi yhtyä sinun kanssasi tukemaan epäröivää mormonia hänen omassa uskossaan.
minua ei kiinnosta MAP-kirkko, vaan ne ihmiset, jotka sen kautta pyrkivät totuuteen. pyrkimys ei kuitenkaan raamatun ilmoituksen mukaan riitä.
...on ihmisen keksimää. Raamatussa siitä ei puhuta. On mielestäni suorastaan absurdia alkaa väitellä siitä, kuka "ihminen" on niin viisas että osaa kertoa Jumalan olomuodosta jotain. Vielä absurdimpaa on se, että uskotaan jonkun keskiaikaisen pappismiehen sanaa oman terveen järjen ja tunteen sijasta. piste.
siihenhän se nyt sitten kalskahti kiveen...
minä olen ymmärtänyt Jumalan olevan Henki raamattua lukiessasi ja löytänyt sieltä myös sen, että Jumala on yksi. tuon löydön tekemiseen en ole tarvinnut keskiaikaisia, sen enempää kuin nykyisiäkään pappismiehiä.
minun järkeni ei yksinkertaisesti riitä ymmärtämään, että Jumala olisi erillään omasta hengestään, samoin omasta Pojastaan,siis itsestään eli Sanastaan.
mitään erityistä viisautta ei mielestäni tarvita siihen, että ymmärtää joitakin välähdyksiä Jumalan sanasta. ja sitäpaitsi minulla on oiva opas, joka avaa olematonta ymmärrystäni ymmärtämään sen, mitä oleellisesti tarvitsen ymmärtää Jumalan olemuksesta.
Jumalan kolminainen persoona avautuu minulle juuri etupäässä omien tunteiden ja sitä kautta hengellisten kokemusten kautta.
No sehän on hyvä, että sinulla on sitten asiat kunnossa ja tiedät mikä on Jumalan "olomuoto". Minä en yhdy käsitykseesi ja saan Raamatusta erilaisen käsityksen kuin sinä. Tasoissa ollaan :-)
olen teitä kumpaakin, mielihyvin voimieni mukaan tarvittaessa tukemassa.
Olempa viellä sellaistakin mieltä ettei ole paikallaan käännyttää hädissään olevaa lähimmäistä. Uskon omaksuminen vaatii mielenrauhaa näin minä uskon.
Tiedän ja uskon Toden olevan mukava likka. Kolminaisuus vääntelyyn en nyt ryhdy. Siinä kyllä riittää saivartelua. Olemme sitä Toden kanssa tehneet monasti. Todellisessa uskossamme ei liene tässä asiassa suuriakaan eroja vaikka koenkin ortodoksisen uskontunnustuksen oikeammaksi tai ainakin alkuperäisemmämäksi kuin Lännen- Katolisen kirkon jota ev.lut. kirkkommekin käyttää.
Ajatus, että jonakin päivänä kokisin itseni täydelliseksi. Mikäli pyrkimykseni jää vajaaksi kuten arvelen, mitä minä sille voisin.
Jotenkin tulee mieleen; "Elä ja anna elää". Mikä siinä olisi väärin?
Täytyypä vähän kertoa, miten oma hengellinen elämäni alkoi elpyä.
Läheiseni oli ollut 10 vuotta juomatta omin nokkinensa lääkärin kehotuksesta, kunnen sortui juomaan.
Minä menin alkoholistien läheisten ryhmään ja siellä alkoi monenlainen toipuminen. Kumma kyllä, se auttoi myös vihoihin tätä mormonikirkkoa kohtaan. Oltuani mukana 4-5 vuotta aloin jälleen arvostaa hengellisiä asioita ja lukea myös raamattua.
Ilman tätä kokemusta ja omaa tosipaikkaani mahdollisen vakavan sairauden kanssa minä en koskaan olisi nöyrtynyt tarpeeksi ottaakseni vastaan uskon lahjan Korkeimmalta.
Missään seurakunnassa en olisi voinut hengellistä heräämistä kokea vaikeiden lapsuus- ja nuoruuskokemusten jälkeen.
Siunattu asia. Eletään ja annetaan elää.
täydellisen hengellisen heräämisen. Voin olla väärässäkin. Oman kokemukseni mukaan ihmisen pitää suunilleen olla tasapainossa voidakseen hyväksyä edes itsenä sellaisena kun todellisuudessa on. Ellei tunne tai hyväksy itseään, tuskin kykenee hyväksymään muitakaan. Mahdotonta silloin on kokea hengellistä heräämistäkään.
Turhaa on myöskin mennä tenumetsään tai siltojen alle jeesustelemaan Raamattu kädessä. Ne kaverit jotka siellä viellä ovat, tarvitsevan aluksi aivan muunlaista henkistä tukea.
saada tuo Tode käännytetyksi mormoniksi ennenkuin Tapani tulee takaisin. Vaikka väliaikaisesti.
sen olevan aika vaikea tehtävä. Onnistuisikohan käännytys hare-krishnaan helpommin?
Tode tuntuu tasapainoiselta ihmiseltä, jolla on mielenrauha ja vahva hengellinen näkemys ja usko Jeesukseen henkilökohtaisena lunastajanaan.
Mormonismilla ei ole tarjottavana parempaa, vai onko joku eri mieltä?
vai tällaista täällä on puuhattu sillä aikaa, kun minä olen ollut autuaan tietämättömänä ahkeroimassa työpaikallani!
tapani tuskin ilahtuisi minun väliaikaisesta (vain sellainen voisi tulla kysymykseen taka-ajatusteni takia) "kääntymyksestäni", koska alkaisin välittömästi vaatia RISTIÄ kirkon katolle ja sitä mukaa muuallekin kirkon toimintaan.
Tode ja Tapani ovat kaikella rakkaudella kiistelleet pitkään uskonsa paremmuudesta. Kuten kunnon avarakatseiselle uskovalle kuuluukin, molemmat ovat myös varsin huumorintajuisia. En minä huonoin tarkoituksin halua tölviä kumpaakaan.
Jumalalla lienee ollut tarkoituksensa ripotellessaan meitä vähän omiin porukoihimme. Minulle ei ole annettu valtuuksia arvostella kielteisti ketään.
Tosin Lännen- Katolisen kirkon edustajien kanssa tahtoo sukseni väkisinkin mennä, välillä pahastikin ristiin:) Tämän tunnustan syykseni.
tuosta Jumalan ripottelu-systeemistä olen eri mieltä.
meille on annettu mahdollisuus tarkastella asioita raamatun valossa ja mitä niiden tarkastelujen tuloksiin tulee, ne ovat usein kielteisen arvostelun maineessa. ei maha mittään.