Syy oli aivan selvä. Se oli Talvisota, joka lopullisesti traumatisoi suhteet itänaapuriin. Mannerheim pelkäsi NL:n hyökkäystä joka käänteessä ja näki inhoamassaan Saksassa ainoan tuen.
Ryti oli saanut Moskovan rauhanneuvottelussa sen kokemuksen, ettei NL:n johdon kanssa ollut mahdollista edes keskustella järkevästi. Tämän näkemyksen vahvisti NL:n rauhanteon jälkeen noudattama häikäilemätön painostuspolitiikka.
Niin nämä pohjimmaltaan vahvasti länteen suuntautuneet miehet kääntyivät Saksan suuntaan. Ei ollut vaihtoehtoa. Länsivallat oli lyöty ja Ruotsi taklattu ulos kuvioista Saksan ja NL:n yhteisvoimin.
Saksa tarjosi pelastusköyttä ja siihen tartuttiin ensin varoen ja sitten yhä tiukemmin.
Ryti oli saanut Moskovan rauhanneuvottelussa sen kokemuksen, ettei NL:n johdon kanssa ollut mahdollista edes keskustella järkevästi. Tämän näkemyksen vahvisti NL:n rauhanteon jälkeen noudattama häikäilemätön painostuspolitiikka.
Niin nämä pohjimmaltaan vahvasti länteen suuntautuneet miehet kääntyivät Saksan suuntaan. Ei ollut vaihtoehtoa. Länsivallat oli lyöty ja Ruotsi taklattu ulos kuvioista Saksan ja NL:n yhteisvoimin.
Saksa tarjosi pelastusköyttä ja siihen tartuttiin ensin varoen ja sitten yhä tiukemmin.
Vastaukset 48
Vanhimmat
aloittaa idän sotaretken valmistelun heinäkuun lopussa -40. Suomelle oli tällöin varattu hyvin pieni rooli, koska Hitler arvioi maan kärsineen Talvisodassa raskaita menetyksiä.
Samaan aikaan aloitettiin varovainen poliittinen lähentyminen Suomen suuntaan. Lähinnä tutkailtiin korkeimman poliittisen johdon mielialoja. Olisiko Suomi valmis taistelemaan NL:n hyökkäystä vastaan? Kyllä, vastasi Ryti, mutta Suomi olisi myös valmis ottamaan apua, jos sitä olisi saatavissa.
Saksa vapautti nyt pidättämänsä Talvisodan aseavun. Se nähtiin Suomessa pienenä pilkahduksena pimeydessä.
Göringin terveiset Mannerheimille. Suostumalla saksalaisten läpikulkuun,Suomi saisi Saksalta aseita.
Suomen johto näki tämän edes pienenä helpotuksena NL:n painostuksessa. Olihan juuri jouduttu suostumaan NL:n vaatimukseen läpikulusta Hangon tukikohtaan. Elokuusta alkaen Suomessa kulki kahden suurvallan joukkoja. Vakoilu etenkin Lapissa kiihtyi hurjaksi. Jopa NL:n suurlähettiläs kävi laskemassa saksalaisrivistöjä. Hänet otettiin kiinni ja hänet vaihdettiin uuteen mieheen.
Älä puhu paskaa. Veltjens ei tuonut sellaisia terveisiä. Suomessa ei tiedetty hyökkäyksestä vielä keväällä 1941, aavisteltiin vain. NL suunnitteli puolestaan koko ajan Suomen miehittämistä.
"Veltjens ei tuonut sellaisia terveisiä. "
Veltjens tapasi 18.-19.8. 40 Mannerheimin, Rytin ja eräitä muita henkilöitä. Hänen viestinsä Göringiltä oli, että jos Suomi suostuisi rajoitettuun kauttakulkuun, niin se saisi Saksalta aseita.
Muuten oli luvassa vain diplomaattista tukea, eikä aina saatu sitäkään. Saksa suunnitteli hyökkäystä itään mitä suurimmassa salaisuudessa.
Nämä asiat on selvietty sadoissa yhteyksissä.
"Nämä asiat on selvietty sadoissa yhteyksissä"
Ei ole selvitetty.
"Muuten oli luvassa vain diplomaattista tukea"
Ei ollut luvassa.
Mauno Jokipii: Jatkosodan synty, Paavo Talvela: Sotilaan elämä, Martti Turtola: Risto Ryti - elämä isänmaan puolesta ynnä sadat muut teokset ja tutkimukset.
Yritätkö pelleillä?
ei ollut mitään diplomaattista tukea. Pelleily pois
Hitler mm. asetti sateenvarjonsa Suomen ylle marraskuussa -40.Suomelle myös ilmoitettiin, että NL:n hyökkäys nikkelikaivosten valtaamiseksi olisi sodan syy.
Totesin näin: "Muuten oli luvassa vain diplomaattista tukea, eikä aina saatu sitäkään."
Lue edes teksti loppuun.
Mutta ei ilmoitettu Stalinille
Kauttakulku tuli NL:n tietoon oitis. Lappi vilisi neuvostovakoojia.Lopuksi paikalla oli itse lähettiläs Zotov.Molotov otti asian esille marraskuussa Berliinissä.
Eivät uhanneet Neuvostoliittoa sodalla. Ei pidä paikkaansa
että ei halua aseellista selkkausta Itämeren piiriin.
Opiskele vähän historiaa.
Niin sano muttei ilmottanut Stalinille, että NL:n hyökkäys nikkelikaivosten valtaamiseksi olisi sodan syy
vain Suomelle, mutta on aivan sanaa asiaa. Hyökkäys Suomeen on sota Itämeren alueella.
Et vieläkään tunne historiaa.
No ei siinä Suomi saa diplomaattista tukea Neuvostoliittoa vastaan, jos diplomatia salataan Stalinilta
"Et vieläkään tunne historiaa" Miten niin?
"Hitler mm. asetti sateenvarjonsa Suomen ylle marraskuussa -40"
Kyllä se oli selvä viesti NL:lle. Et vieläkään tunne historiaa.
Suomessa oli omat sateenvarjot. Stalinilta salattiin, että NL:n hyökkäys nikkelikaivosten valtaamiseksi olisi sodan syy Eli tässä ei saatu diplomaattista tukea
Viesti NL:lle jäi siis epäselväksi.
T. M. Kivimäen kirje ulkoministeri Wittingille:
Kirjeessä Kivimäki kertoo, kuinka hän oli juhannuspäivänä 1941 luovuttamassa arvokasta kunniamerkkiä valtakunnanmarsalkka Hermann Göringille. Hän sanoi muistuttaneensa mieliin Göringin helmikuussa 1940 antaman neuvon, jonka mukaan Suomen olisi tehtävä rauha Neuvostoliiton kanssa nopeasti ja lupauksen, että Suomi oli saava korkojen kanssa takaisin kaiken, minkä se joutui menettämään talvisodassa.
on perusteellisimmin tutkinut Talvisodan rauhaan johtanutta kehitystä. Kirjassaan "Apu, jota ei annettu", hän toteaa "--- vuoden 1940 talvella , ennen Hitlerin voittoja Skandinaviassa ja länririntamalla, Suomessakaan ei olisi voitu tehdä päätöksiä sen varaan, että Saksa löisi länsivallat tai edes rohkenisi hyökätä NL:on ennen kuin nämä olisi nujerrettu ( s. 346).
Monen muun tutkijan tavoin professori Nevakivi tyrmää täysin Ylikankaan kuvitelmat siitä, että Suomi olisi ollut yhteisymmärryksessä Saksan kanssa talvella 1940. Päättäjämme pelkäsivät enemmän Saksan väliintuloa Suomea VASTAAN, kuin luottivat sen tukeen joskus tulevaisuudessa.
Tilanne oli täysin muuttunut syksyyn -40 mennessä.
Rosenin, Göringin, Kustaa V:n ja Mannerheimin oma seksilelu Veltjens teki tarjouksen josta emme voineet kieltäytyä.
joutui heikosti varustetulla armeijalla ja ilman vahvaa liittolaista. Nämähän olivat ne vaatimukset, jotka Mannerheim katsoi menestyksekkään sodan edellytyksiksi.
Vaikka hänellä oli hyvät välit pääministeri Rytiin, hän katsoi tarpeelliseksi huolehtia itsekin näistä asioista. Armeijan varustaminen oli syksyllä -40 Saksan aseavun ansiosta hyvässä vauhdissa. M. katsoi kuitenkin tarpeelliseksi tarkistaa myös liittolaiskysymyksen.
Hän lähetti reserviin siirtyneen luottomiehensa kenraalimajuri Paavo Talvelan tässä tarkoituksessa Saksaan. Talvela teki useita matkoja ja pyrki päättäjien puheille, mutta onnistui vasta viimeisellä kerralla. Tällöin Göring teki selväksi, että liitto Ruotsin kanssa ei tullut kyseeseen.Näin Ruotsi oli pois pelistä. Göring vakuutti kuitenkin, ettei ystävällistä Suomea hylätä. Se lienee lohduttanut Talvelaa ja ehkä Mannerheimiakin.
Jotain tietoa Saksan suunnitelmista T. sai kenraali Halderilta, sillä hän oli Suomeen palattuaan hyvin innoissaan. Ilmeisesti Halderin tiedustelut Suomen liikekannallepanosta, olivat yksi syy Talvelan toiveiden heräämiseen. Nehän viittasivat Saksan suunnittelevan jotain Suomen suunnalla.
Mistää rotusodasta ei Suomen puolella ollut kysymys vaan puhtaasta selviytymisestä ja hyvinhän se päättyi. Sen verran punikkeja kuoli että tajusivat rajantakana olla miehittämättä. Asia päättyi venäläisten kannalta hyvin koska maailma ei toista neljän miljoonan ihmisen Holokaustia olisi sietänyt. Molotov muistaakseni sanoi "Virolaiset menevät junalla Siperiaan, suomalaiset saavat kävellä sinne". Se kertoo kaiken olennaisen. Stalin oli myös Konevin mukaan usein leuhkinut miten suomalaiset on "helppo siirtää muualle".
Saksassa esitelmämatkalla tammikuussa -41. Tällä matkalla hän keskusteli kenraali Halderin kanssa ja sai tietää Saksan - jos sota syttyy - suunnittelevan hyökkäystä Baltian kautta Leningradiin ja Pohjois-Suomesta Kantalahteen. Halder selitti, että sotilaiden oli ainakin "omissa aivoissaan" otettava sodan mahdollisuus huomioon ja valmistauduttava siihen. Tämä riitti Heinrichsille ja Mannerheimille.
Mannerheim vaati jyrkkää suhtautumista NL:n vaatimuksiin mm. Petsamon nikkeliin ja esitti taas kerran eroanomuksensa, johon puolustusministeri Wallden yhtyi.Presidentiksi tullut Ryti ei suostunut eroon, vaan hallituksen linjaa kiristettiin eli alettiin enemmän myötäillä Saksaa pyrkien kuitenkin olemaan ärsyttämättä NL:a.
Se olikin hassu tilanne. Maassa oli saksalaisia ja venäläisiä. Saksa olisi joka tapauksessa hyökännyt Hankoon. Siellähän oli kylpylässä tukikohta. Siksi Korpin ja muiden taistolaisten ääliömäiset puheet että sota oltaisi voitu väittää on satua. Venäjä olisi joka tapauksessa vaatinut tukikohtia joka ilman talvisotaa tai talvisodanb jälkeen. Jos ei oltaisi taisteltu olisi tukikohdat saatu Baltian-esimerkkiä noudattaen. Tukikohdat olivat Neuvostoliitolle täysin hyödyttömät erityisesti Suomen alueella. Kunhan halusivat vaan tekosyyn joskus liittää Suomen osaksi kansojen vankilaa.
Oikeastaan tilanne oli täysin selkeä, piti valita N-liitto, länsivallat tai Saksa.
N-liitto ei tullut kysymykseen, Talvisota oli katkeroittanut kansan ja Balttian maiden kohtalo oli selkeä viesti siitä, mitä tästä liitosta seuraisi.
Länsivallat oli antaneet takuun Puolalle, mutta niistä ei ollut apua, Puola jaettiin kuin kakku kahden pelaajan kesken. eikä länsi pystynyt tätä estämään.
Saksa oli vahva ja sillä oli selkeät visiot, miten N-liiton kanssa meneteltäisiin myöhemmin, Suomi oli saanut peiteltyjä lupauksia aluemenetysten korvaamisesta myöhemmässä sodassa, Saksan aseet vaikuttivat myös erittäin hyviltä ja niitä oli luvattu.
Ruotsista ei ollut apua, ei Talvisodassa eikä sen jälkeen.
Mitäpä se Hanssoni ryssälle olisi mahtanut. Kaatuihan niitä ruotsalaisia vapaaehtoisia aika runsaasti talvisodassakin pikkuisissa kahakoissa.
jo tammikuussa -41 huomioon Saksan ja NL:n välisen konfliktin mahdollisuuden. Hän arveli, että Saksa löisi NL:n ja ottaisi haltuunsa sen eteläosan ja jatkaisi sitten sotaa Englantia vastaan.
Maaliskuusa -41 Suomi taipui värväämään miehiä Waffen-SS:ään. Se tehtiin salassa, mutta tarkoitus oli, että Suomi näin laskettaisin Saksassa sen etupiiriin.
Ulkoministeri Witting totesi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, että Suomen oli ollut valittava, oliko se Saksan puolella vai sitä vastaan. Valinta oli selvä.
Saksa teki voimakasta propagandaa Suomessa ja kansalaismielipide muuttui vähitellen Saksalle myönteiseksi. Se nähtiin ainoana turvana NL:a vastaan, vaikka ne edellen olivat liittolaisia ja Saksa oli äärimmäisen varovainen kannanotoissaan.
suhteet kiristyivät maaliskuussa -41. Saksa halusi laajemman kauttakulkuoikeuden, mutta Ruotsi kieltäytyi. Se suoritti liikekannallepanon ja siirsi puolustuksensa painopisteen etelään.
Suomen sisärenkaan tilannearvio meni sekaisin. Hyökkäisikö Saksa Ruotsiin? Saksan propaganda Suomessa kasvoi.
huhtikuussa -41 sitoi Saksan voimia useaksi viikoksi. Samaan aikaan se kuitenkin jatkoi täydellä teholla joukkojen siirtoa lännestä itään.
Japani ja NL tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen 13.4.1941.
Saksa kielsi systemaattisesti Saksan ja NL:n konfliktin mahdollisuuden.
Saksa selitti huhut Barbarossa-valmisteluista hämäykseksi, jolla peiteltiin hyökkäysaikeet Englantiin. Ainakin Stalin näyttää tähän uskoneen.
Suomeen levisi toisaalta huhuja Saksan hyökkäyksestä itään. Toisaalta pelättiin uutta sopimusta, jolla Saksa sotataloutensa tarpeista "myisi" Suomen NL:lle.
Suomen johto oli suurissa ongelmissa.
Suomen suhteitaan huhtikuusta alkaen. Typerä suurlähettiläs Zotov korvattiin sovinnollisemmalla Orlovilla.
NL antoi ymmärtää olevansa valmis hyväksymään Ruotsin ja Suomen puolustusliiton, jota Englantikin olia ajanut.Saksa vastusti kuitenkin ja niin Suomi ei enää asiaan tarttunut.
Paasikivi raivostui huomatessaan, että Suomi oli hänelle ilmoittamatta jo itse asiassa Saksan kannalla. Hän ilmoitti eroavansa Moskovan lähettilään tehtävästä. Stalin lupasi hänelle läksiäisjahjaksi erän viljaa. Se ehti Suomeen ennen sodan syttymistä.
Suomen kannalta tilanne alkoi jo olla lukittu.
Suomeen levisi huhuja, että Saksa aikoi tulevassa sodassa hävittää NL:n ja jakaa sen erillisiin valtioihin.
Tällöin Ryti katsoi, että Suomen olisi paalutettava ne alueet, jotka voitaisiin liittää Suomeen. Ryti ja Rangell antoivat toukokuussa tiedemiehille tehtäväksi laatia perustelut Itä-Karjalan alueiden liittämiselle Suomeen.
Lisäksi pyydettiin Mannerheimilta rajavaihtoehtoja, jotka takaisivat Suomen turvallisuuden. Kenraali Airo kaavailikin viisi eri vaihtoehtoa.
Tämä kaikki tietysti vain sen varalta, että sota syttyisi ja sujuisi Suomen kannalta onnellisesti...
toukokuun alussa aloitttaa Suomen kanssa keskustelut yhteistyöstä. Aloitteen teki ministeri Schnurre 20.5. Rytille. Hän ehdotti upseerivaltuuskunnan lähettämistä Saksaan. Ryti ilmoitti Suomen puolustautuvan yksinkin, mutta olevan iloinen avusta.
Sisärenkaan kanssa neuvoteltuaan Ryti ilmoitti Suomen suostuvan. Valtuuskunta lähettiin kenraali Heinrichsin johdolla. Se neuvotteli saksalaisten kanssa Salzburgissa ja Berliinissä, Heinrichs korosti, että heillä ei ollut oikeutta tehdä sopimuksia. Neuvotteluja jatkettaisiin Helsingissä 3.6. 44, jolloin Suomi antaisi vastauksia.
Saksa tulkitsi Suomen jo näissä neuvotteluissa sitoutuneen pitkälle menevään sotilaalliseen yhtesitoimintaan.
Aiheellinen kysymys kuuluukin.
Miksi menimme Saksan mutta emme Neuvostoliiton asevejiksi?
yhteyksissä NL tarjosi meille suojaa itseään vastaan. Saksa ei uhannut meitä, NL uhkasi.
Koska Neuvostoliitto ei halunnut aseveljiä, vaan alamaisia ? Esim. vaikka Katynin ja Vinnitsan murhat. Kyllä Puolakin olisi voinut vapaaehtoisesti liittoutua NL:n kanssa Saksaa vastaan..
N-liiton kanssa liittoutuminen olisi ollut itsemurha kansallisesti.
Se riittää syyksi siihen, ettei sen kanssa voi liittoutua.
Miksi yleensä koko hullutus alkoi? Ja opittiinko siitä mitään?
Pysyttäs vaan omien reviirien sisällä itekukin.
Tässä syy, Molotov 1940: "Teidän täytyy olla siinä määrin realisteja, että ymmärrätte pienten kansojen tulevaisuudessa tulevan häviämään. Teidän Liettuanne, yhdessä toisten Baltian kansojen kanssa, Suomi mukaanluettuna tulee liitettäväksi neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10193958
hetkillä eräänlaiseen puolueettomuuteen. Saksalaisten toivomuksiin suostuttaisiin ylipäällikön määräämässä laajuudessa, mutta lopullinen ratkaisu olisi poliittinen.Vaikuttaa siltä, että Suomi odotti jonkinlaisia hallitusten välisiä neuvotteluja Saksan kanssa. Se ei sopinut Saksan noudattamaan tiukkaan salaamislinjaan.
UIlkoministeri Witting ilmoitti Saksan lähettiläälle Suomen käyvän sotaa vain, jos kimppuumme hyökätään.
Suomi siis toivoi Saksan apua NL:a vastaan, mutta pelkäsi viime hetkiin suurvaltojen käyvän kauppaa, jossa Suomi taas jätettäisiin NL:n valtapiiriin. Tällaista ei ollut tekeillä, mutta sitä pelättiin loppuun asti.
vastattiin sotilaiden keskeisissä Kielin ja Helsingin neuvotteluissa 3.-6.6. myönteisesti eräin ehdoin. Saksalaiset katsoivat, että poliittista ratkaisua ei tarvita. Ilmeni mm., että Saksan UM ei tiennyt sotasuunnitelmista mitään.
Joka tapauksessa sovittiin saksalaisten laivojen, lentokoneiden ja joukkojen saapumisesta Suomeen sekä III AK:n alistamisesta Saksan Norjan Armeijalle 15.6. Suomalaisten näkökohdille ei jiuri annettu arvoa, mutta siihen oli tyytyminen.
Sotaa pidettiin Suomessa todennäköisenä jo kesäkuun alkupuoliskolla. Saksalta yritettiin kuitenkin vielä saada takuuta Suomen itsenäisyydelle sen varalta, että sotaa ei syttyisikään. Saksa ei ottanut asiaa käsittelyyn.
Ilman Talvisotaa olisi sakemannien ollut äärimmäisen vaikeaa saada Suomen hallitus ja eduskunta suostumaan sotakaveriksi v. 1941. Miettikääs nyt tilannetta, jos Talvisotaa ei olisi käyty. Saksa oli lisäksi miehittänyt Tanskan ja Norjan. Minkälainen hallinnollinen mylly olisi Suomessa pitänyt hoitaa sodan aloittamiseksi Saksan rinnalla?
Jospa sitä luultiin että nasut kestää pakkasella.
Saksa alkoi siirtää lisäjoukkoja P-Suomeen jo 1.6. alkaen.Kesäkuun 3. päivä Suomen sodanjohto antoi hyväksymisen kuljetusten jatkamiselle. Suomen satamiin saapui 6.6. alkaen noin 80 laivalla 30 000 saksalaista kaikkine sotakalustoineen. Pääosa siirtyi Rovaniemen pohjoispuolelle. Sinne saapui Norjasta moottoroidun SS-Taisteluryhmän pääosa, joten P-Suomessa oli noin 37 000 saksalaista.Niitä johtamaan saapui Rovaniemelle Falkenhorstin esikunta 11.6.
Lisäksi yhtä saksalaisdivisioonaa kuljetettiin Ruotsin läpi tavoitteena aluksi Hangon rintama.
Suomi kutsui 10.6. alkaen palvelukseen suojajoukkojen reserviläisiä.
Suomessa oli vieläkin epätietoisuutta suurvaltasuhteista.Suomi halusi Saksalta takeet rauhanomaisen ratkaisun varalta. Suomeen sapunut kenraali Erfurth tarkisti asian sotanarsalkka Kietelilta. Selvää vastausta ei saatu.
Liikekannallepanon jatkamisesta oli sisärenkaassa päätetty jo 14.6. Vielä hieman ihmeteltiin, mutta sitten tehtiin päätös, että ensimmäinen lkp-päivä on 18.6. Suomi valmistautui sotaan täydellä teholla.
Perustettavat joukot ryhmitettiin 15.2. 41 annetun puolustuskäskyn mukaisesti. Tosin siihen tehtiin koko ajan tarkistuksia tilanteen kehityksen mukaisesti.
15.6. alistettiin III AK siis kenraali Falkenhorstille. Seuraavana päivänä annettiin valmistautumiskäsky Ahvenanmaan miehitykseen.
Ylipäällikölle jäi vahva reservi pelivaraksi, peräti 4 divisioonaa.
Joukoilla oli puolustustehtävät, mutta myös oikeus tiedusteluun ja häirintään. Rajaa ei saanut ylittää - vielä.
Päämaja antoi illalla 21.6. käskyn sijoittaa kaikki joukot ilmasuojaryhmitykseen 22.6. aamulla.
Hitler oli määrännyt 17.6 hyökkäyksen alkavaksi 22.6., mutta asia varmistui vasta 21.6. 13.00. Tällöin kenraali Erfurth tuli näyttämään ye-päällikölle saaamansa sähkeen. Päämaja tiesi kyllä viimeistään 15.6. alkaen sitä odottaa.
Mutta miksi NL oli keskittänyt suuret joukot Suomea vastaan Viipurin tienoolle, Kantalahteen ja Hankoon?
hyökätä Suomeen samanaikaiseti kun Saksan joukot lyödään. Toisin kävi. Hyökkäyksestä käi jäljelle vain suuri pommitusoffensiivi 25.6. 41.
Itse hyökkäys toteutettiin kesällä -44.
Pari päivää tilanne oli aika erikoinen "virallisen" Suomen kannalta. Ei haluttu leimautua sodan aloittajaksi oman kansan silmissä ja niin korostettiin puolueettomuutta.
Kuitenkin Göbbels oli aamulla 22.6. lukenut radiossa Hitlerin puheen, jossa todettiin "Yhdessä suomalaisten toveriensa kanssa Narvikin voittajat --- " .
Suomi kielsi 22.6. saksalaisia ylittämästä Suomen rajaa. Silti saksalaisia koneita tankkasi Utin kentällä.
Neuvostoilmavoimat hyökkäsivät 22.6. useaan kertaan suomalaisia sotalaivoja vastaan ja Hangon linnakkeet tulittivat suomalaisia.
Saksan vaatimuksista huolimatta Suomi piti kiinni "puolueettomuudesta" vielä 23.-24.6.
Tilanne ratkesi punailmavoimien suurhyökkäykseen 25.6. Tällöin pääministeri Rangell totesi eduskunnassa maiden olevan sodassa. Suomi saattoi nyt väittää puolustautuvansa NL:n hyökkäystä vastaan.
Väitehän on ihan oikea, ei N-liiton olisi tarvinnut provosoida Suomea mukaan sotaan.