Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa.
Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat
Tämä on yleisin katumuksen aihe.....
Kun ihminen ymmärtää, että hänen elämänsä on lopuillaan,
kaikki toteutumattomat unelmat nähdään hyvin selvästi.
Useimmat potilaista eivät olleet toteuttaneet edes puolta haaveistaan, ja heidän täytyi kuolla tietäen, että kaikki oli heidän omista valinnoistaan kiinni.....
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1410430/naita-viitta-asiaa-ihmiset-katuvat-eniten-kuolinvuoteellaan
Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat
Tämä on yleisin katumuksen aihe.....
Kun ihminen ymmärtää, että hänen elämänsä on lopuillaan,
kaikki toteutumattomat unelmat nähdään hyvin selvästi.
Useimmat potilaista eivät olleet toteuttaneet edes puolta haaveistaan, ja heidän täytyi kuolla tietäen, että kaikki oli heidän omista valinnoistaan kiinni.....
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1410430/naita-viitta-asiaa-ihmiset-katuvat-eniten-kuolinvuoteellaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän........
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois....."
Melko usein elämän viimemetreillä tai loppupuolella ihminen kautuu pikemminkin sitä mitä ei ole tehnyt / toteuttanut, kuin sitä mitä on tehnyt.
Sitten seuraa ajatukset ja analyysi siitä miksi ei ollut toteuttanut haluamiaan asioita ja millaisten tekijöiden antoi tarpeettomasti tulla, tietoisesti tai tiedostamattaan oman elämän esteeksi.
No ei kaikille tule mitään katumusta. Itse olen elänyt siten, että mitään ei tarvitse katua ja olen ihan joka päivä pitänyt mielessäni, että tämä vaellus maanpäällä voi päättyä koska tahansa. Tästä syystä en juurikaan suunnittele tulevaisuutta vaan keskityn nauttimaan tästä hetkestä.
Kuolla meinasin jo 14 vuotiaana, joten jouduin jo silloin käymään läpi kaikki siihen liityvät epätoivon ja avuttomuuden kokemukset ja muuttamaan elämän arvoni täysin. On ikävää jos herää tilanteeseen siitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää vasta siinä vaiheessa kun koko elämä on jo eletty.
Jokaista haavettaan kukaan ei pysty yhdessä elämässä täyttämään, mutta itse olen tehnyt monia sellaisia asioita joiden en olisi uskonut olevan edes mahdollisia itselleni nykyään en enää edes juuri kaipaa mitään ulkoisia kokemuksia vaan kaikki kauneus mitä tarvitsen on jo sisälläni ja tässä hetkessä.
oman sairastumisen jälkeen olen osannut luopua monistakin asioista,
ne ei vaan enää tunnu tärkeiltä....
aitiopaikka saada elämänviisauksia