ERIKOINEN PERHE OSA 1
Ompa olemassa erikoinen perhe. Ensin Ipykkä ja Äipyli. Tapasivat Keinosiementäjät ry:n kesäillan valssin latotansseissa ja löysivät yhteisen siemensuppilon jopa harjoitellen toinen toisellensa keinosiemennystä kunnes uskalsivat ottaa pidemän askelen, mennä avioon pimeästi ja olla oikeasti sillai. Ennen aikaan pääsi avioon pimeästi kun voitei papin tai juopon kanttorin.
Pariskunta ei ollut kovinkaan sosiaalinen live eläjiin päin ja samaa voi sanoa toiseenkin suuntaan. He säikähtivät sivistystä ja muuttivat mahdollisimman kauaksi. Pysähtyivät erääseen kuntaan ja heille osoitettiin kunnan mökki mahdollisimman syrjästä. Kun kirkonkirjatkaan eivät olleet ajantasalla, nimettiin mökki kunnan toimesta Latva-Laholaksi ja saman sukunimen sai pariskunta.
Pariskunnan ruoka tottumukset olivat lähinnä perunoita ja hk makkarata niin sanottua sinistä josta ipykkä keksi niin sanotun sinisen hetken. Kaapimalla lusikalla itse makkaran syntyi kuorista oiva kortonki. Joka kylläkin oli turhan iso mutta pysyi paikallaan paperinarulla kuristettuna.
Ajan kanssa kuoria alkoikin löytyä äipylin äpyrästä ja ei aikaakaan kun itse nuorikkokin alkoi turvota. Ajan saatossa syntyi ensimmäinen, potrahko poika. Oli ipykkä mielissään. Niin oli poika hevosmiehen näköinen naamaa myöden.
Pojalle annettiin nimeksi Tenpo eli Tempo koska sillä oli niin karmeat ilmavaivat, että sitä tuli jatkuvalla tempolla.
Makkarankuoret pettivät sitten toisen, kolmannen ja useamman kerran. Syntyi Jeruko (jeesuksen ruoja, totesi äipyli), Matto-Mikko sillä kiertävä kulkukauppias oli käynyt esittelemässä moista laitetta, mutta ipykkä totesi että heillä oli jo Matto-Mikko joka konttasi tupaa ja nuoli matot. Poikien jälkeen syntyi tyttö joka sai nimekseen Ainaripulinakos koska tytöllä oli paha bakteeri ja kuralla jatkuvasti.
Hetken aikaa makkarankuoret pitivät piimänsä. Mutta lopulta lipsahti ja ilmoille turahti Myklis. Mykkä jo syntyessään ja päänsä sisään vetäytynyt vonkale. Totesi ipykkäkin, että ei tässä mitään hätää, tasaisen rumia ovat kaikki, ei ole ihmisten ilmoille meneminen. Niinpä pappikin vain aina piipahti katsomatta kastettaviaan kun luki loitsun. Ja kuiski vanhemmille, että aivan mukavaa kun viihdytte täällä, toivottavasti pysyvästi, ettei tule sanomista kylillä. Hän lähettää kerran viikossa virkaheiton haudankaivajan joka voi opettaa aakkoset laumalle.
Niin vieri viikon, kuukauden, vuodet ja aika. Enää ei ollut varaa hk makkaraan. Äpärät vetivät perunaa solkenaan. Onneksi oli lanttuakin antaa heidän jälttää.
Jos nyt jotakin silmiinpistävää voisi sanoa tästä Latva-Laholan perheestä, niin lapset tappelivat heti kun sammalvaipoistaan pystyyn pääsivät. Kiusivat toisiaan ja kiroilivat, ettei ole naapureita joita kiusata.
Meni yllättävän monta vuotta että lapsiluku oli siinä. Sen kunniaksi ipykkä osti joulupöytään peräti kaksi hk makkarata ja riittihän siitä (kuorista) iloa koko pitkiksi pyhiksi. Oli ipykkä niin hartaalla tuulella, että meinasi karata kylille joulukirkkoon. Mutta unohtui ryypiskelemään saunassa haudutettua muutaman päivän kiljua. Lorottaessaan ulkona hangelle ja hoilatessaan hoosiannaa, hän näki idässä päin tähden. Autuas hymy levisi ipykän rumalle naamalle, niin oli diplomaattisen merkin näköinen tähti.
Kas kummaa. Yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi Iltatähti, tyttö, jo syntyessään räävittömästi rääkyvä kakara, joka vietiin heti navettaan rääkymään ja seimekseen se sai Sian syöttö kaukalon. Nimestä ei tarvinnut kehittää ponnistusta. Se tuli ipykän suusta monta kertaa, vittumikäräkäpää olkoon sen nimi Vee.
Idylli jatkui sellaisenaan. Kunta toi ruokakasseja, siemenperunoita ja muutakin hyödyllistä, että Latva-Laholat pysyisivät hengissä. Latva-Laholat eivät tienneet Maailman menosta juurikaan, ei se kyllä heitä kiinnostanutkaan. Mutta maailma oli kehittynyt ka kuntaministerit kiersivät kuntia, kuinka oli asiat hoidettu? Niinpä kunnalle tuli hätä ja kiire. Ei sopisi näyttää herroille, että heidän alueellaan asuu täysin dille perhe.
Ompa olemassa erikoinen perhe. Ensin Ipykkä ja Äipyli. Tapasivat Keinosiementäjät ry:n kesäillan valssin latotansseissa ja löysivät yhteisen siemensuppilon jopa harjoitellen toinen toisellensa keinosiemennystä kunnes uskalsivat ottaa pidemän askelen, mennä avioon pimeästi ja olla oikeasti sillai. Ennen aikaan pääsi avioon pimeästi kun voitei papin tai juopon kanttorin.
Pariskunta ei ollut kovinkaan sosiaalinen live eläjiin päin ja samaa voi sanoa toiseenkin suuntaan. He säikähtivät sivistystä ja muuttivat mahdollisimman kauaksi. Pysähtyivät erääseen kuntaan ja heille osoitettiin kunnan mökki mahdollisimman syrjästä. Kun kirkonkirjatkaan eivät olleet ajantasalla, nimettiin mökki kunnan toimesta Latva-Laholaksi ja saman sukunimen sai pariskunta.
Pariskunnan ruoka tottumukset olivat lähinnä perunoita ja hk makkarata niin sanottua sinistä josta ipykkä keksi niin sanotun sinisen hetken. Kaapimalla lusikalla itse makkaran syntyi kuorista oiva kortonki. Joka kylläkin oli turhan iso mutta pysyi paikallaan paperinarulla kuristettuna.
Ajan kanssa kuoria alkoikin löytyä äipylin äpyrästä ja ei aikaakaan kun itse nuorikkokin alkoi turvota. Ajan saatossa syntyi ensimmäinen, potrahko poika. Oli ipykkä mielissään. Niin oli poika hevosmiehen näköinen naamaa myöden.
Pojalle annettiin nimeksi Tenpo eli Tempo koska sillä oli niin karmeat ilmavaivat, että sitä tuli jatkuvalla tempolla.
Makkarankuoret pettivät sitten toisen, kolmannen ja useamman kerran. Syntyi Jeruko (jeesuksen ruoja, totesi äipyli), Matto-Mikko sillä kiertävä kulkukauppias oli käynyt esittelemässä moista laitetta, mutta ipykkä totesi että heillä oli jo Matto-Mikko joka konttasi tupaa ja nuoli matot. Poikien jälkeen syntyi tyttö joka sai nimekseen Ainaripulinakos koska tytöllä oli paha bakteeri ja kuralla jatkuvasti.
Hetken aikaa makkarankuoret pitivät piimänsä. Mutta lopulta lipsahti ja ilmoille turahti Myklis. Mykkä jo syntyessään ja päänsä sisään vetäytynyt vonkale. Totesi ipykkäkin, että ei tässä mitään hätää, tasaisen rumia ovat kaikki, ei ole ihmisten ilmoille meneminen. Niinpä pappikin vain aina piipahti katsomatta kastettaviaan kun luki loitsun. Ja kuiski vanhemmille, että aivan mukavaa kun viihdytte täällä, toivottavasti pysyvästi, ettei tule sanomista kylillä. Hän lähettää kerran viikossa virkaheiton haudankaivajan joka voi opettaa aakkoset laumalle.
Niin vieri viikon, kuukauden, vuodet ja aika. Enää ei ollut varaa hk makkaraan. Äpärät vetivät perunaa solkenaan. Onneksi oli lanttuakin antaa heidän jälttää.
Jos nyt jotakin silmiinpistävää voisi sanoa tästä Latva-Laholan perheestä, niin lapset tappelivat heti kun sammalvaipoistaan pystyyn pääsivät. Kiusivat toisiaan ja kiroilivat, ettei ole naapureita joita kiusata.
Meni yllättävän monta vuotta että lapsiluku oli siinä. Sen kunniaksi ipykkä osti joulupöytään peräti kaksi hk makkarata ja riittihän siitä (kuorista) iloa koko pitkiksi pyhiksi. Oli ipykkä niin hartaalla tuulella, että meinasi karata kylille joulukirkkoon. Mutta unohtui ryypiskelemään saunassa haudutettua muutaman päivän kiljua. Lorottaessaan ulkona hangelle ja hoilatessaan hoosiannaa, hän näki idässä päin tähden. Autuas hymy levisi ipykän rumalle naamalle, niin oli diplomaattisen merkin näköinen tähti.
Kas kummaa. Yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi Iltatähti, tyttö, jo syntyessään räävittömästi rääkyvä kakara, joka vietiin heti navettaan rääkymään ja seimekseen se sai Sian syöttö kaukalon. Nimestä ei tarvinnut kehittää ponnistusta. Se tuli ipykän suusta monta kertaa, vittumikäräkäpää olkoon sen nimi Vee.
Idylli jatkui sellaisenaan. Kunta toi ruokakasseja, siemenperunoita ja muutakin hyödyllistä, että Latva-Laholat pysyisivät hengissä. Latva-Laholat eivät tienneet Maailman menosta juurikaan, ei se kyllä heitä kiinnostanutkaan. Mutta maailma oli kehittynyt ka kuntaministerit kiersivät kuntia, kuinka oli asiat hoidettu? Niinpä kunnalle tuli hätä ja kiire. Ei sopisi näyttää herroille, että heidän alueellaan asuu täysin dille perhe.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.